Opiskelija ja sukulaisten romut

Oon vuosien aikana ottanut vastasn tuhansia laatikollisia tarpeetonta tavaraa.

50% sopimus kirppiksen kanssa. Tuotto on käytetty mieleiseen.

Ollaan nyt Japanissa.

Toimitettiin kirppikselle tavaraa. Myyntituotoilla ostettiin mm villalangalla kudottuja vaatteita. Purin ne, pesin langan ja tein majapaikkaan kiitoslahjaksu. Saldolla saatiin majoitusöitä.

Itse sanon kiitos ja laitan kiertoon. Joku on joskus kysynyt perään. Sanoin en tiedä missä on, poissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hirveää, ja lisäksi tuota harrasti myös silloisen poikaystävän äiti. Olin siis poikaystävän kanssa muuttamassa. Hän kävi tavaroitaan läpi ja kyseli yksitellen, haluanko tällaisen tai tällaisen.

Olin tuossa vaiheessa ollut jo 1,5 vuotta töissä, lukion ohella ja loma-aikoina täysipäiväisesti samalla vanhempien luona asuen, eli mitenkään köyhä en ollut ja muuttoon ja uusiin, mieleisiin tavaroihin oli erikseen budjetti varattuna.

No et kyllä ollut rikas tuossa vaiheessa millään mittarilla mitattuna, muutto omaan kotiin tulee kyllä niin kalliiksi. Jo siivousvälineet +aineet , vessapaperit, vuodevaatteet ym. maksavat paljon .

Toki muuttoon liittyy kustannuksia, mutta niihin voi varautua esim käymällä töissä. Ei se, että lapsi muuttaa omilleen jossain vaiheessa tule kenellekään yllätyksenä. Eikä kirjoittaja missään väittänyt olevansa rikas. Tuo, että siivousaineet ja vessapaperit maksaisivat paljon, on taas täysin naurettava väite. :D

Vierailija kirjoitti:

Oon vuosien aikana ottanut vastasn tuhansia laatikollisia tarpeetonta tavaraa.

50% sopimus kirppiksen kanssa. Tuotto on käytetty mieleiseen.

Ollaan nyt Japanissa.

Toimitettiin kirppikselle tavaraa. Myyntituotoilla ostettiin mm villalangalla kudottuja vaatteita. Purin ne, pesin langan ja tein majapaikkaan kiitoslahjaksu. Saldolla saatiin majoitusöitä.

Itse sanon kiitos ja laitan kiertoon. Joku on joskus kysynyt perään. Sanoin en tiedä missä on, poissa

Jotkut taas käyvät töissä ja haluavat viettää vapaa-aikansa mieleisellään tavalla, ei puljaamalla kirpputoritavaran kanssa.

Sain lähes kaiken käytettynä kun lähdin opiskelemaan ja siitä olen kiitollinen, jäipähän sitten rahaa muihin asioihin eikä tarvinnut ottaa niin paljon opintolainaa. Minua ei eriparikupit ja lautaset haitanneet.

MUTTA! Jos haluatte lahjoittaa niin pyytäkää se nuori kotiinne katsomaan mitä hän tarvii älkääkä kuskatko tavaraa pyytämättä minnekään.

Kierrätys on hieno asia mutta antakaa nuoren itse valita!

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Ajat muuttuu ja niin nuoretkin. Omana opiskeluaikana otimme mielellämme vastaan käytetyn sohvan, ruokapöydän, tuolit ja rajoitetun määrän astioita. Tuo ruokapöytä on muuten edelleen meillä käytössä ja se oli vanha jo vuonna 1996.

Pari vuotta sitten, kun poika muutti tyttöystävän kanssa omaan kotiin, hän kelpuutti mukaansa meiltä vain yhden sopivan pienen ruokapöydän tuoleineen. Muuten käyttivät säästöjään ja hankkivat muut tarvitsemansa kalusteet. Astiat tyttöystävällä oli jo kunnossa, hän oli kerännyt kapioitaan jo pitkään. Fiksu tyttö kun on.

Mulla on tuolla takavarastossa jemmassa laatikollinen keittiötarpeita, ruokailuastioita ja jotain tärkeämpiä tavaroita ruoan laittoon. Säästin niitä keittiöremontin jälkeen pojan ensikotiin, mutta ei niille sitten ollutkaan käyttöä. Pitänee kaivaa laatikko joskus esiin ja viedä se kierrätykseen tai lahjoittaa muuten tarvitsevalle.

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Minua huvitti soluasujien äitinä tuo opiskelijan puutarha. Elintasot on niin erilaisia.

Ja mummoillakin avaimet, minulla ei koskaan ole ollut äitinäkään lasten asuntoihin avaimia

Vierailija kirjoitti:

Oon vuosien aikana ottanut vastasn tuhansia laatikollisia tarpeetonta tavaraa.

50% sopimus kirppiksen kanssa. Tuotto on käytetty mieleiseen.

Ollaan nyt Japanissa.

Toimitettiin kirppikselle tavaraa. Myyntituotoilla ostettiin mm villalangalla kudottuja vaatteita. Purin ne, pesin langan ja tein majapaikkaan kiitoslahjaksu. Saldolla saatiin majoitusöitä.

Itse sanon kiitos ja laitan kiertoon. Joku on joskus kysynyt perään. Sanoin en tiedä missä on, poissa

Jos se näin simppeliä on niin miksi ihmeessä se tavaran omistaja toimi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Minua huvitti soluasujien äitinä tuo opiskelijan puutarha. Elintasot on niin erilaisia.

Ja mummoillakin avaimet, minulla ei koskaan ole ollut äitinäkään lasten asuntoihin avaimia

Ei tuolla väitetä että mummolla olisi ollut avain vaan juuri päinvastoin.

Pihoja on ihan soluasunnoissakin. Minullakin aikoinaan solussa Espoossa.

Minä otin ensiasuntooni ihan mielelläni toisten vanhoja , mutta kävin itse valitsemassa mitkä otan . Ilmoita sukulaisille että laittavat kuvia ja tuovat sitten vasta jos ilmoitatte halukkuuden ottaa vastaan .

Vierailija kirjoitti:

Minä otin ensiasuntooni ihan mielelläni toisten vanhoja , mutta kävin itse valitsemassa mitkä otan . Ilmoita sukulaisille että laittavat kuvia ja tuovat sitten vasta jos ilmoitatte halukkuuden ottaa vastaan .

Näin on toimittu sen jälkeen kun niitä tavaroita oli tungettu sopimatta, mutta nyt ongelma on se, että niitä kuvia tulee ihan jatkuvasti. Eli kapusta kerrallaan ja vastaus pitäisi antaa heti Olen sanonut, että keräisi ylimääräiset tavarat kokoon ennen nuoren lähtöä ja sopisi nuoren kanssa milloin tämä voi tulla katsomaan mitä ottaa, mutta sekään ei nyt onnistu.

Ja muutto on vasta syyskuussa. Tulen hulluksi jos tää jatkuu sinne asti!

Ymmärrän että yksinäinen ihminen jne. mutta silti. Huoh.

Ap

Tähän aiheeseen ennenkin törmännyt täällä, mutten oikeassa elämässä.

Meiltä on vasta kolme nuorta muuttaneet omilleen, eikä kellekään tarjottu vanhoja rojuja.

Saivat kyllä lahjakortteja kauppoihin, että hankkivat haluamansa astiat, liinavaatteet yms. uutena.

Tytöille ostettiin uudet sängyt ja sohvat.

Poika pakkas huoneensa ja kun kyselin, että missä syö tai vaikka vieraat istuu..?

Tuo mietti, että koneella niinku tähänkin asti. Missä vieraat istuis? Jaa, mitkä vieraat!? Kysy takas... Nooh, kaverit, sisarukset, vanhemmat, mummo?? - mitä hittoa te siellä teette!?

Vietiin kerran kaksi jakkaraa ja ne sai sitten jäädäkin sinne eteiseen. On kivempi laittaa kengät jalkaan. Astioitakin hänellä on kaikkea kahdet, pesussa ja käytössä.

Mutta mummon perintökuteita ei ole tarvinnut muuttaa kellekään tai ruusunnuppu astiastoa. Sai nuoret oman näköiset kodit heti.

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Tuo viimeinen lause. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Minua huvitti soluasujien äitinä tuo opiskelijan puutarha. Elintasot on niin erilaisia.

Ja mummoillakin avaimet, minulla ei koskaan ole ollut äitinäkään lasten asuntoihin avaimia

Ei tuolla väitetä että mummolla olisi ollut avain vaan juuri päinvastoin.

Pihoja on ihan soluasunnoissakin. Minullakin aikoinaan solussa Espoossa.

Solut eivät millään lailla yhden asujan. Ja niissähän tarkat vierailusäännöt. Jos mummo menis solun pihalle aika lailla olisi jo törppöä touhua . Yks oli 600 kmn päässä, loputkin yli 200. Saivat itsenäistyä ilman mummoja ja mammoja ja äidin kultalusikoita. On

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Minua huvitti soluasujien äitinä tuo opiskelijan puutarha. Elintasot on niin erilaisia.

Ja mummoillakin avaimet, minulla ei koskaan ole ollut äitinäkään lasten asuntoihin avaimia

Asuin aikoinani Kokkolassa opiskelijasunnoissa. Talot olivat luhtitaloha ja alakerrasta avautui takaovi omalle pihalle. Miksei noin voisi olla muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Minua huvitti soluasujien äitinä tuo opiskelijan puutarha. Elintasot on niin erilaisia.

Ja mummoillakin avaimet, minulla ei koskaan ole ollut äitinäkään lasten asuntoihin avaimia

Ei kai se elintasosta mitään kieli, jos puutarhaansa ei halua kukkapenkkiä tai ei muuten vain halua tai ehdi laittaa puutarhaa? :D Minulla olisi opiskelijana ollut varaa ostaa käteisellä rivitaloasunto, jossa asuin vuokralla, mutta tulppaanit eivät ole alkaneet kiinnostaa vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan tiukasti sanoa, että kiitos ajatuksesta, mutta ei kiitos ole tarvetta.

Itsellenikin opiskelemaan lähtiessä aikanaan tyrkytettiin vaikka mitä. Muun muassa 14 hengen posliinista kahviastisastoa, jonka kuppeihin mahtuu desilitra juomaa ja joita ei voi konepestä kultauksen takia. En edes juo kahvia tai teetä.

Mummoni oli vihkiytynyt asialleen ja yritti saada minut ottamaan asuntooni ikkunaverhot hinnalla millä hyvänsä. Sanoin, että en halua kämppääni verhoja, mutta hän toi valitsemansa verhot omin lupineen ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle niitä ripustamaan. Mummo lähti päivän päätteeksi kotiinsa verhot kainalossa, ja minulla ei vielä 10 vuotta myöhemminkään ole verhoja.

Samalla mummolla oli puutarhastani vahva visio. Sisälle asuntoon mummo ei omine nokkineen päässyt, mutta kerran hän oli luennolla ollessani tullut puutarhaani harava ja oksasakset mukanaan. Hän oli haravoinut maahumalan roskiin "nurmikon tieltä" ja klaninut maan tasalle ison tuoksuvadelmapensaan, jotta pihalleni mahtuisi kukkapenkki. En ole ikinä tykännyt kukkasista puutarhassa, joten en lähtenyt hänen visiotaan toteuttamaan vaan puutarhani oli sen vuoden täysin paljas. 

Sukulaiskuvio muuten tulee toistumaan myöhemmin. Kun menin nuorena naimisiin, katsottiin se tekosyyksi kyörätä kaikki vanhat rojut vintiltä meille "häälahjana". Olipa siellä se sama kahviastiastokin uudestaan tyrkyllä. Hanakoimmat hamstraavat lastentavaroita ysäriltä asti ja odottavat kärppänä, milloin sukuun syntyy vauva. Joskus autoin yhtä rouvaa siivoamaan varastoa ja maanittelin hänet heittämään roskiin mm. Baby Born -nuken, jonka silmät olivat muuttuneet auringonvalosta violetiksi, suu haisi homeelta ja takapuoleen oli jäänyt kuulapyssyn kuula jumiin.

Minua huvitti soluasujien äitinä tuo opiskelijan puutarha. Elintasot on niin erilaisia.

Ja mummoillakin avaimet, minulla ei koskaan ole ollut äitinäkään lasten asuntoihin avaimia

Ei kai se elintasosta mitään kieli, jos puutarhaansa ei halua kukkapenkkiä tai ei muuten vain halua tai ehdi laittaa puutarhaa? :D Minulla olisi opiskelijana ollut varaa ostaa käteisellä rivitaloasunto, jossa asuin vuokralla, mutta tulppaanit eivät ole alkaneet kiinnostaa vieläkään.

Ei kun näemmä tarkoititkin, että on huvittavaa, että opiskelijalla on oma puutarha, koska joku toinen samassa elämäntilanteesa asuu solussa. Tätä se perjantai teettää luetunymmärtämiselle. Mulla oli pinkka ihan kunnossa johtuen muista kuin omista ansioistani, mutta kyllä esim. ystäväni asui opiskelijasäätiön luhtitalokaksiossa, jossa oli oma huoneistopiha, ihan aidattu sellainen. Vuokra oli vähemmän kuin parvekkeellinen kerrostaloyksiö yksityisellä olisi kustantanut samassa kaupunginosassa ja samanikäisessä talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hirveää, ja lisäksi tuota harrasti myös silloisen poikaystävän äiti. Olin siis poikaystävän kanssa muuttamassa. Hän kävi tavaroitaan läpi ja kyseli yksitellen, haluanko tällaisen tai tällaisen.

Olin tuossa vaiheessa ollut jo 1,5 vuotta töissä, lukion ohella ja loma-aikoina täysipäiväisesti samalla vanhempien luona asuen, eli mitenkään köyhä en ollut ja muuttoon ja uusiin, mieleisiin tavaroihin oli erikseen budjetti varattuna.

Kierrätys on ollut muotia pitkään mutta aina on ihmisiä joille kelpaa vain uusi tavara.

Sepä on hienoa kun on rkas jo vajaan kahden vuoden jälkeen työelämässä.

Itse olin 43 vuotta enkä vieläkään rikas. En heitä tavaroita pois vaan käytän niitä.

Ei tarvitse olla rikas, että voi ostaa/ haluta omaan ensiasuntoon jotain uutta ja omaa. Etenkin, kun kirjoittaja oli kyseiseen asiaan niistä tuloistaan säästänyt ja budjetoinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hirveää, ja lisäksi tuota harrasti myös silloisen poikaystävän äiti. Olin siis poikaystävän kanssa muuttamassa. Hän kävi tavaroitaan läpi ja kyseli yksitellen, haluanko tällaisen tai tällaisen.

Olin tuossa vaiheessa ollut jo 1,5 vuotta töissä, lukion ohella ja loma-aikoina täysipäiväisesti samalla vanhempien luona asuen, eli mitenkään köyhä en ollut ja muuttoon ja uusiin, mieleisiin tavaroihin oli erikseen budjetti varattuna.

Kierrätys on ollut muotia pitkään mutta aina on ihmisiä joille kelpaa vain uusi tavara.

Sepä on hienoa kun on rkas jo vajaan kahden vuoden jälkeen työelämässä.

Itse olin 43 vuotta enkä vieläkään rikas. En heitä tavaroita pois vaan käytän niitä.

Rikkaan ja köyhän välimaasto on myös olemassa. En ollut köyhä, en rikas, mutta rahaa oli sen verran, että pystyin itse hoitamaan muuttoni ja siihen liittyvät hankinnat. En minäkään heitä tavaroitani pois, vaan käytän niitä tai vaihtoehtoisesti myyn tai lahjoitan eteenpäin esimerkiksi nettikirppiksellä, mutta en tyrkytä tavaroitani kenellekään enkä toisaalta toimi minään sukulaisten kierrätyskeskuksena joka ottaa vastaan kaiken sukulaisille tarpeettoman.

Asiat eivät suomessa ole huonosti jos vajaan kahden vuoden työssäololla on jo säästöjä ja vakavaraisuutta.

Itseäni ajattelin, kun muutin kotoa pois, vähät vaatteet mukana, ei mitään, kalustettuun huoneeseen. Palkat olivat pieniä, rahat tuppasi menemään vuokraan, ruokaan ja välttämättömiin vaatteisiin.

Oli hienoa kun pystyi ostamaan ensimmäisen oman sängyn osto - ja myyntiliikkeestä ja pöydän ja pystyi muuttamaan kalustamattomaan asuntoon, oma kattilakin ja kauha siinä vaiheessa.

Elintaso on nykyisin korkea, nuorilla on turvaa vanhemmistaan ja sitten haukkuvat kun pitäisi käytettyä tavaraa muka heiltä huolia.

No jos osasit lukea, ko nuori oli työssäkäyntinsä ohella asunut vanhempiensa luona, joten on säästänyt todennäköisesti esim. asumiskuluissa verrattuna yksin asuvaan samanikäiseen työssäkäyvään nuoreen. Siitä tulee jo useampi satanen/kk. 1,5 vuoden aikana monta tonnia. Kyllä sillä nyt tarvittavat lautaset ja kahvikupit makselee.

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä nykyihmisen kiittämättömyyttä! Vaikka kiinnostusta ei löytyisi, niin eikö ajatus ole kaunis?

No ei ole, jos niitä kysymättä roudataan pihalle. Kuka ne vie sitten kierrätykseen/kaatopaikalle? Tämä tavaroiden haluton vastaanottaja tietenkin. Ja joutuu maksamaan ne maksutkin.