Opiskelija ja sukulaisten romut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienen asunnon pieneen keittiöön esimerkiksi se mikroaaltouunin koko on ratkaiseva.

Kaikki ei juo kahvia eli niitä kahvinkeittimiä ei lannata tyrkyttää sen varalle että siellä joskus käy kahvinjuoja vieraana - ks edelleen se pienen keittiön ongelma.

Yleiskonetta harva haluaa mukaansa. Tai esimerkiksi montaa mattoa kun edelleen se asunto on pieni.

Ja vaikka on opiskelija, on oikeus haluta kaunis koti.

Totta kai. Menee ja ostaa mieleistään , ei edes sotkaa vaan laulumaata ja vepsäläistä.

Turhahan se on voivotella sukulaisille että nyt tyttö lähtee ja opintotuet on pieniä, jos kuitenkin rahaa on hankkia kaikki uutena ja nättinä.

Moni vielä muistelee omia aikojaan kun itse opiskelivat kimppakämpissä solun huonekaluilla.

Kaikki eivät tajua nykyistä korkeaa elintasoa nykyteineillä ja nuorilla ja lapsiperheillä.

Tää menee nyt vähän ohi, mutta mikä ihme esim. Vepsäläisessä on? Ylihintaista lastulevymeininkiä kuten Sotkassa ja muaalla, erona vain se, että ne on muualla halvempia. Jotain laadukastakin tietty löytyy, mutta suuri osa ihan sitä samaa shaibaa...

Jos nuorilla ja perheillä on korkea elintaso, niin mitäs täällä sitten valitetaan, kun ollaan niin köyhiä? No tietty luottokortilla saa ja bemarilla pääsee, voi sitten seuraavaksi vinkua kun korot on niin korkeat ettei raha riitä mihinkään.

Oma nuoreni lähti opiskelemaan ja ihan mielellään otettiin vastaan käytettyä tavaraa sukulaisilta ja kavereilta, vaikka keskituloisia ollaan. Tietty olihan siinäkin rajansa - ihan mikä tahansa ei kelvannut. Mutta löytyi kauniita verhoja, paistinpannuja, kattiloita, lautasia, pyyhkeitä jnejne. sellaista kaikkea käyttötavaraa joka oli hyväkuntoista ja käyttökelpoista. Kaikki ei ollut ihan tytön mieleen, mutta mitä väliä jos pyyhkeet on roosaa jos ne kuiteskin kuluvat ja pitää uusia vähän ajan päästä. Ei ne koko elämää kuiteskaan kestä. Toisaalta meillä oli siten, että tyttö itse teki listan mitä tarvitsi kun oli tutkittu omat tavarat ja sitten kysyttiin läheisiltä että löytyykö ylimääräisenä. Varmaan jonkun mielestä kerjäämistä, mutta näin meillä lähipiirissä on toimittu kun jonkun lapsi lähtee vuorollaan opiskelemaan. Ja ihmeesti sitä tavaraa kertyy, vaikka juuri viime vuonna oli edellinen kaverin opiskeleemaan lähtevä poika kyselemässä...

Ostetaanko teillä jotenkin hallitsemattomasti tavaraa, jos vuodessa kertyy yhä uudelleen poisannetavaa?

Juuri katsoin meidän 19 vuotta vanhaa vedenkeitintä. Toimii edelleen, mutta valkoiset muoviosat kellastuu. Se päätyy sähköromun keräykseen ei opiskelijan keittiöön.

Katsos kun niillä opiskelijoilla on erilaisia makuja ja tarpeetkin on erilaisia. Jos on vaikka useat verhot, niin ei niitä se yksi opiskelija ota kuin vaikka yhdet. Ei niitä kaikkia dumpata kerralla jollekulle, vaan saavat valita mitä tarvitsevat ja sopiiko juuri heidän makuunsa. Ei niitä vanhoja romuja heille dumpata, vaikka kuvailemaasi vedenkeitintä. Ja lahjoinakin tulee jotain käyttötavaraa, pyyhkeitä sun muita joita itse et välttämättä tarvitse, mutta et niitä suoraan kierrätykseenkään vie.

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä nykyihmisen kiittämättömyyttä! Vaikka kiinnostusta ei löytyisi, niin eikö ajatus ole kaunis?

Täh?? Kaunis ajatus toimia ilmaisena sorttiasemana?

Harvinaisen tyhmiä, ja moukkia, sukulaisia.

Meillä ei kukaan tuputtanut mitään, se kai sitten se toinen ääripää, en tiedä.

Mentiin 19v kanssa toissavuonna kierrokselle ja ostettiin kaikki, pientarvikkeista isompiin kodin härpäkkeisiin.

Joku täällä jankkaa siitä, miten opintotuki on ilmeisen hyvä, koska vanhat rojut eivät kelpaa. Ei se opiskelijan elintaso siitä parane, vaikka hän ottaisi tarpeettoman tavaran nurkkiinsa lojumaan. Tarpeettomasti ei tule tarpeellista oli ihminen sitten köyhä tai rikas.

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä jankkaa siitä, miten opintotuki on ilmeisen hyvä, koska vanhat rojut eivät kelpaa. Ei se opiskelijan elintaso siitä parane, vaikka hän ottaisi tarpeettoman tavaran nurkkiinsa lojumaan. Tarpeettomasti ei tule tarpeellista oli ihminen sitten köyhä tai rikas.

Tarpeettomasta*

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä jankkaa siitä, miten opintotuki on ilmeisen hyvä, koska vanhat rojut eivät kelpaa. Ei se opiskelijan elintaso siitä parane, vaikka hän ottaisi tarpeettoman tavaran nurkkiinsa lojumaan. Tarpeettomasti ei tule tarpeellista oli ihminen sitten köyhä tai rikas.

A) vanhemmat valittaa miten tuet on pieniä - suku yrittää auttaa alkukustannuksissa, vanhemmat ja nuori suuttuu: ei meillä rahasta pulaa ole

B) perheessä elintaso lapselle ostettua yksiötä myöten sellainen että kaiken pitää olla uutta

Näin tämä keskustelu kai mennyr

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä jankkaa siitä, miten opintotuki on ilmeisen hyvä, koska vanhat rojut eivät kelpaa. Ei se opiskelijan elintaso siitä parane, vaikka hän ottaisi tarpeettoman tavaran nurkkiinsa lojumaan. Tarpeettomasti ei tule tarpeellista oli ihminen sitten köyhä tai rikas.

A) vanhemmat valittaa miten tuet on pieniä - suku yrittää auttaa alkukustannuksissa, vanhemmat ja nuori suuttuu: ei meillä rahasta pulaa ole

B) perheessä elintaso lapselle ostettua yksiötä myöten sellainen että kaiken pitää olla uutta

Näin tämä keskustelu kai mennyr

Ei ole missään sellaista kukaan sanonut. Vain sinä jankutat tätä loputtomiin.

Opiskelijan toimeentuloon ei edes auta yhtään se ylimääräinen tavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä jankkaa siitä, miten opintotuki on ilmeisen hyvä, koska vanhat rojut eivät kelpaa. Ei se opiskelijan elintaso siitä parane, vaikka hän ottaisi tarpeettoman tavaran nurkkiinsa lojumaan. Tarpeettomasti ei tule tarpeellista oli ihminen sitten köyhä tai rikas.

A) vanhemmat valittaa miten tuet on pieniä - suku yrittää auttaa alkukustannuksissa, vanhemmat ja nuori suuttuu: ei meillä rahasta pulaa ole

B) perheessä elintaso lapselle ostettua yksiötä myöten sellainen että kaiken pitää olla uutta

Näin tämä keskustelu kai mennyr

Ei täällä tuolla tavoin ole keskusteltu kenenkään muun kuin sinun mielestäsi. Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi tai olet edelleen raivosi sokaisema, kun romujasi ei otettukaan kiitollisuudella vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmettelen sitä, miten vaikeaa aikuisillekin on sanoa "EI" asioihin. Sanot niille, että ei ota mitään vastaan tai ettei tarvitse mitään. Hirveä ongelma... Pääsi sisällä. Eikä ne siitä pahastu tai jos pahastuvat, niin se on oikeastaan hyvä osoitus siitä, että ovat kärräämässä ylimääräiset romunsa sinun lapsesi yksiöön.

Niin. Kun ei ole törmännyt rajattomiin ihmisiin, sitä sitten täälläkin pällistelee joka ketjussa, että miksei osata sanoa ei. Ongelmahan ei ole se, ettei sanottaisi, vaan että ei kuunnella.

Mitä siitä seuraa, jos niille sanoo ei? Tiirikoiko ne lukon ja kantaa huonekalunsa ovesta sisälle? Kun oikeasti ei tapahdu yhtään mitään. Aika sekaisin pitää ihmisen olla, jos lahjoittaa pakolla huonekaluja toiselle. Eikä se ole edes mahdollista, jos sanoo tiukasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmettelen sitä, miten vaikeaa aikuisillekin on sanoa "EI" asioihin. Sanot niille, että ei ota mitään vastaan tai ettei tarvitse mitään. Hirveä ongelma... Pääsi sisällä. Eikä ne siitä pahastu tai jos pahastuvat, niin se on oikeastaan hyvä osoitus siitä, että ovat kärräämässä ylimääräiset romunsa sinun lapsesi yksiöön.

Niin. Kun ei ole törmännyt rajattomiin ihmisiin, sitä sitten täälläkin pällistelee joka ketjussa, että miksei osata sanoa ei. Ongelmahan ei ole se, ettei sanottaisi, vaan että ei kuunnella.

Mitä siitä seuraa, jos niille sanoo ei? Tiirikoiko ne lukon ja kantaa huonekalunsa ovesta sisälle? Kun oikeasti ei tapahdu yhtään mitään. Aika sekaisin pitää ihmisen olla, jos lahjoittaa pakolla huonekaluja toiselle. Eikä se ole edes mahdollista, jos sanoo tiukasti ei.

Meille ne ilmestyi mökin terassille. Kolme jätesäkillistä. Tai sitten niitä tyrkytetään yhä uudelleenn, kuten ap kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmettelen sitä, miten vaikeaa aikuisillekin on sanoa "EI" asioihin. Sanot niille, että ei ota mitään vastaan tai ettei tarvitse mitään. Hirveä ongelma... Pääsi sisällä. Eikä ne siitä pahastu tai jos pahastuvat, niin se on oikeastaan hyvä osoitus siitä, että ovat kärräämässä ylimääräiset romunsa sinun lapsesi yksiöön.

Niin. Kun ei ole törmännyt rajattomiin ihmisiin, sitä sitten täälläkin pällistelee joka ketjussa, että miksei osata sanoa ei. Ongelmahan ei ole se, ettei sanottaisi, vaan että ei kuunnella.

Mitä siitä seuraa, jos niille sanoo ei? Tiirikoiko ne lukon ja kantaa huonekalunsa ovesta sisälle? Kun oikeasti ei tapahdu yhtään mitään. Aika sekaisin pitää ihmisen olla, jos lahjoittaa pakolla huonekaluja toiselle. Eikä se ole edes mahdollista, jos sanoo tiukasti ei.

Jättävät pihalle kuten esim aloittaja kertoi.

Nämä liioitellut tarinat pilaavat aina keskustelut, olipa anoppi tai sululaisten väkisin pihalle tuomat huonekalut ja tavarat.

En usko kaikilla ees olevan pihaa jonne sukulaiset rahtaisi tavaraa.

Eli siis ei voi keskustella esim. Kierrätystavarasta kelpaisiko opiskelijalle alkuun käytettykin tavara.

Meillä aloitti lapset soluissa, eihän nykynuoret enää kyllä soluihin suostu. Mutta etenkin pojat unohtelivat tavaroitaan , yks jätti seuraavalle osan tavaroistaan ja astioistaan mitä ei itse tarvinnut jne. Ei tarvitse äidinkään kiukutella että hyacinthin royalit hukkasi, jotka sille ostettiin kun lähti kotoa

Sanokaa sukulaisille että ei kiitos. Me selvittiin opiskelijan kämpän sisustamisesta todella helposti. Ensin otettiin mitat joka paikasta ja suunniteltiin valmiiksi. Sitten yksi käynti Ikeaan pakettiauton kanssa. Toinen käynti Prismaan, mistä täydennystä keittiötarvikkeisiin ja pari kodinkonetta. Loput kodinkoneet verkkokaupasta. Thats it. Kaunis ja oman maun mukainen koti nuorella. Avainsana on ennakkoon suunnittelu.

Täällä on kummallisia ajatuksia, kavereilta ja sukulaisilta saatu on aina pelkkää loppuunkäytettyä rumaa romua mutta facen ryhmissä ja kirppareilla on sitten sitä laatua jota ilolla haetaan.

Kyllä täällä ainakin nuoriso on hakenut silmät kiiluen Pomonaa ja Kieloa ja muitakin astioita molemmilta isoäideiltä sikäli kun tavaraa on riittänyt ja ovat halunneet niistä luopua. Samoin Finlaysonin hyväkuntoisia verhoja, pyyhkeitä ja liinavaatteita. Isoäitien kaapit notkuu hyväkuntoista tavaraa ja kyselevät, josko joku jotain haluaisi ettei tarvitse kaikkea kerralla hävittää sitten kun muuttaa palvelutaloon/aika jättää. Nykyisin kun pärjäävät niin vähillä tavaroilla ja sitä tavaraa on vuosien saatossa kertynyt. Ja minä taas vuosien saatossa hankkinut kotiini mitä olen halunnut vaikka noitakin kaappeja on kyllä silloin tällöin tullut hyödynnettyä.

Mutta joo, tarpeeton tavara on tarpeeton, oli sitten itse ostettu tai saatu. Väkisin tai kysymättä ei pitäisi mitään tuoda ja tuputtaa. Aina pitäisi kysyä ensin ja antaa mahdollisuus sanoa ei kiitos eikä jankata enää sen jälkeen.

Nimim. Kaverin pastakoneen jankutuksesta ja väkisin tuomisesta totaalisesti kimpaantunut (ollaan kyllä kavereita  mutta pastakone on palasina). Kaveri siis osti hetken huumassa hienon pastakoneen, mutta se olikin sitten turhake jonka jälkeen se ilmaantui meille - kun teillä tehdään ruokaa niin tää on varmaan teille hyvä. JuuEi.

Meillä itsellään on ihan tarpeeksi tavaraa kotona, joten nuori saa täältä kaiken tarvitsemansa. Ja onhan hänellä ollut oma huone, josta saa mukaan sängyn, kirjoityspöydän ym. Ei opiskelija-asuntoon mahdu valtavaa määrää perintöhuonekaluja. Nuoremme on lisäksi kerännyt / saanut lahjaksi / ostanut kirppikseltä eräitä astioita, joista tykkää. Ja lisää saa meidän kaapeista niin paljon kuin ikinä haluaa.

Kaikki eivät tunnu tajuavan, miten pieniä opiskelija-asunnot ovat. Tai joku soluasunto, jossa on yhteiskeittiössä pikkuinen kaappitila/hylly omimme astioille.

Sitäkään ei moni tajua, että nuoren omallakin perheellä kaapit todennäköisesti pursuavat astioita ja verhoja. Niillä kyllä sisustaa nuoren asunnon.

Kohtelias tyyli on laittaa viesti ja kuva, että "meillä olisi tällaista tavaraa ylimääräisenä, tarvitko jotain vai vienkö kierrätykseen".

Vierailija kirjoitti:

Nämä liioitellut tarinat pilaavat aina keskustelut, olipa anoppi tai sululaisten väkisin pihalle tuomat huonekalut ja tavarat.

En usko kaikilla ees olevan pihaa jonne sukulaiset rahtaisi tavaraa.

Eli siis ei voi keskustella esim. Kierrätystavarasta kelpaisiko opiskelijalle alkuun käytettykin tavara.

Meillä aloitti lapset soluissa, eihän nykynuoret enää kyllä soluihin suostu. Mutta etenkin pojat unohtelivat tavaroitaan , yks jätti seuraavalle osan tavaroistaan ja astioistaan mitä ei itse tarvinnut jne. Ei tarvitse äidinkään kiukutella että hyacinthin royalit hukkasi, jotka sille ostettiin kun lähti kotoa

Ei se ongelma ole se etteikö kierrätetty vanha tavara kelpaisi vaan se että pitäisi ottaa mitä tahansa vastaan sen sijaan että itse saisi käydä katsomassa mitä tarvitsee oikeasti.

Meillä esikoinen muutti ulkomaille opiskelemaan ja tarvitsi mukaansa juurikin muutaman sopivankokoisen syvän lautasen, muutaman haarukan jne. jotka jätti sitten sinne kun tuli takaisin Suomeen.

Mutta niitä ei saanut sitten muualta kuin kirppikseltä, kun sukulaiset tyrkytti juurikin niitä astiastoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tätä nykyihmisen kiittämättömyyttä! Vaikka kiinnostusta ei löytyisi, niin eikö ajatus ole kaunis?

Perheiden elintaso on korkea nykyisin, mitään lapsiperheköyhyyttä ei ole .

Minullakin on paljon esim. Astioita, lapsenlapsen äidille sanoin että vois minttu tulla katsomaan tarvisiko jotain.

Äitinsä totesi heti että hänen äidillään on merkkiastioita, saa sieltä tarvittavat. Vie roskikseen omasi.

Ai että tätä materiaan rakastunutta suurta ikäluokkaa. Kun niitä romuja ei otetakaan nöyrästi kiitellen ja ylenmäärin kehuen vastaan, niin voi sitä suuttumuksen määrää. :D

En minä suuttunut. Isossa perheessä aikoinaan on tarvittu astioita. Kyllä minä niitä kärräilen konttiin ja fidaan erisdä joskus annan roskalavalla.

Ei sitä ilman astioita pärjätty kun oli iso perhe.

Sulla ei sitren astioita, vuodevaatteita jos ne turhaa materiaa?

Ilman muuta on pelkkää romua tavallinen perusastia.

Sinuahan oli kehotettu viemään roskikseen astiasi. Niinhän sinä itse kirjoitit. Eli kyllä ne ihan romulta kuulostavat.

No joo, löytyi vanha tuttu tästäkin keskustelusta. No, olen järki-ihminen ja kuolinsiivousta teen. Jos aika riittää ei jää jälkeläisille rojua.

Älä vastaile minulle.

Mitä sekoilet? En todellakaan tunne ketään sinun kaltaistasi. Hyi olkoon.

Sinähön viisastelet joka keskusteluissa innokkaasti sanomatta aiheesta mitään. Piä hauskaa kun ei kerran töitäkään ole

Pikku projisointia? Tosin tämä ihminen ei taida kuulua kommentteineen normaalin keskustelukritiikin piiriin, huolestuttavan kuuloista.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa sukulaisille että ei kiitos. Me selvittiin opiskelijan kämpän sisustamisesta todella helposti. Ensin otettiin mitat joka paikasta ja suunniteltiin valmiiksi. Sitten yksi käynti Ikeaan pakettiauton kanssa. Toinen käynti Prismaan, mistä täydennystä keittiötarvikkeisiin ja pari kodinkonetta. Loput kodinkoneet verkkokaupasta. Thats it. Kaunis ja oman maun mukainen koti nuorella. Avainsana on ennakkoon suunnittelu.

Ei aloittajalla ollut minkäänlaista ongelmaa asunnon sisustamisen kanssa. Ihan turhia nuo sinun päivänselvät neuvot.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hirveää, ja lisäksi tuota harrasti myös silloisen poikaystävän äiti. Olin siis poikaystävän kanssa muuttamassa. Hän kävi tavaroitaan läpi ja kyseli yksitellen, haluanko tällaisen tai tällaisen.

Olin tuossa vaiheessa ollut jo 1,5 vuotta töissä, lukion ohella ja loma-aikoina täysipäiväisesti samalla vanhempien luona asuen, eli mitenkään köyhä en ollut ja muuttoon ja uusiin, mieleisiin tavaroihin oli erikseen budjetti varattuna.

No et kyllä ollut rikas tuossa vaiheessa millään mittarilla mitattuna, muutto omaan kotiin tulee kyllä niin kalliiksi. Jo siivousvälineet +aineet , vessapaperit, vuodevaatteet ym. maksavat paljon .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli hirveää, ja lisäksi tuota harrasti myös silloisen poikaystävän äiti. Olin siis poikaystävän kanssa muuttamassa. Hän kävi tavaroitaan läpi ja kyseli yksitellen, haluanko tällaisen tai tällaisen.

Olin tuossa vaiheessa ollut jo 1,5 vuotta töissä, lukion ohella ja loma-aikoina täysipäiväisesti samalla vanhempien luona asuen, eli mitenkään köyhä en ollut ja muuttoon ja uusiin, mieleisiin tavaroihin oli erikseen budjetti varattuna.

No et kyllä ollut rikas tuossa vaiheessa millään mittarilla mitattuna, muutto omaan kotiin tulee kyllä niin kalliiksi. Jo siivousvälineet +aineet , vessapaperit, vuodevaatteet ym. maksavat paljon .

Ei hän niin väittänytkään. Eikä sillä ole edes mitään merkitystä. Varallisuudesta riippumatta kenelläkään ei ole velvollisuutta ottaa vastaan tavaraa, jos ei halua.