Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla pienet lapset ja jaksaminen koetuksella! Mitä ajattelet lähisukulaisesta, joka kieltäytyy hoitoavusta, vaikkei hällä ole muuta menoa tai tekemistä?
29.06.2023 |
Olen itse tuo lähisukulainen. Omat lapset ovat jo parikymppisiä ja tarvitsen omaa aikaa kesälomalla palautuakseni työvuodesta. En ole enää samalla tavalla "pikkulapsivirittynyt" ja viihdyttäjämoodissa kuin 15-20 vuotta sitten. Oma pikkulapsiaika on ohi ja elämänrytmi muuttunut aivan totaalisesti. Otettiin paljon lähisukulaisten lapsia meille hoitoon, kun omat olivat pieniä. Silloin se oli se ja sama oliko omien kolmen lapsen lisäksi jaloissa pyörimässä neljä vai seitsemän lasta. Siinä ne menivät samalla.
Nyt haluan nukkua pitkään, maata sohvalla, valvoa myöhään, lukea rauhassa kirjaa. Oma perhetilanne sallii tämän. Minulle soitetaan kuitenkin jatkuvalla syötöllä lastenhoitoapupuheluita. Ottaisinko hoitoon päiväksi, yöksi, viikonlopuksi, kun minulla ei ole nyt muuta menoa ja olen lomalla. Ovat niin väsyneitä nuo pikkulasten vanhemmat, etteivät jaksa.
Miten tässä nyt pitäisi olla? En jaksa. Olen ollut viikon lomalla ja hoitanut niistä kolmena päivänä ja kahtena yönä lähisukulaisten pieniä. En jaksa lomalla herätä aamukuudelta, kun normaalisti heräisin vasta kymmeneltä. Jää yöunet vähiin, kun en illalla mene kahdeksalta nukkumaan. En jaksa leikittää koko päivää pieniä lapsia. En jaksa vastailla tuhansiin kysymyksiin koko päivän, en ehdi ajatella omia ajatuksia ollenkaan. En jaksa sitä, että joku hakkaa vessan ovea, kun olen asioilla.
Olen mielestäni ansainnut oman aikana tässä iässä. Lapset aikuisia, ei vielä omia lapsenlapsia. Olenko itsekäs?
Ja siis näitä pieniä sisarusten ja serkkujen sukulaislapsia lähipiirissä on 25, eli ei ole kyseessä mikään kerta kesässä -juttu, vaan helposti koko lomani menisi näiden lasten hoitamiseen, jos vain suostuisin kaikkeen.
Kommentit (120)
Teillä on ilmeisesti sellainen "koko suku yhtä perhettä" kulttuuri, että koetaan luonnolliseksi kysyä. Varmaan vietätte monen perheen kesken myös juhannukset, joulut ja yhteismökit yms.. Niistä onkin sitten omat keskustelunsa.
Sitä mieltä olen, että jokainen hoitaa omt lapsensa. Jos olisi akuutti sairaalaan joutuminen tai synnytys kyseessä niin silloin olisi syytä joustaa, jos ne sukulaiset ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet aiemmin auttanut, autat edelleen pyynnöstä ja selän takana valitat. Hyi. Tämän takia tuplavarmistan lapsenhoitoapua pyytäessäni että takuulla sopii ja korostan että saa sanoa ei. Tunnen kaltaisiasi enkä haluaisi lasteni edes tapaavan ihmistä joka toimii noin.
Lapsen vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja jaksamisestaan. Hakevat ammattiapua, jolleivät jaksa. Vastuu ei ole sinulla. Olet omat lapsesi kasvattanut. Saat ottaa rennosti omalla lomallasi. Lomasi on tarkoitettu vain sinua varten. Yhtään ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa kieltäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Tee toiselle se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän.
En toivo olevani rasite lähisukulaisilleni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokaisella aikuisella on vanhemman velvollisuus olla lasten puolella. Yritä edes asettua niiden lasten asemaan. Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria joilta puuttuu aikuisten itsekkyyden takia kodin turva ja hoiva kokoaan.
Otetaan esim tämä katurikollisuus. 90-luvulla poliisi, eri järjestöt, jne jalkautui sinne kadulle ja jengit kyllästyi kun kadulla oli enemmän aikuisia kuin nuoria.
Nyt kun havaitsemme vanhemmissa esim jaksamisvajetta istumme näyttöpäätteen takana kirjoittamassa mitä kaikkea heissä on vikana ja väärin sen sijaan, että kysyisimme miten voisimme auttaa.
Minä olen vähän myös huolissani siitä, miksi sinä aikuinen ihminen olet niin väsynyt ettet jaksa antaa lapselle syliä, jonka hän ansaitsee? Ruokavalio, liikunta ja lepo?
Kiitos syyllistämisestä. Näillä lapsilla on aivan normaalit ja perusjaksavat vanhemmat. Olin itsekin kestoväsynyt, kun lapset olivat pieniä. Muistan erittäin hyvin, miten yksin kauppaan pääsy tuntui pieneltä lomalta. Siksi tämä kieltäytyminen tuntuukin niin pahalta.
Olen itse nyt päälle nelikymppinen ja haluan elää vapaata elämää, sillä oma pikkulapsivaihe on jo taakse jäänyttä elämää. En ole ylikuormittunut, mutten jaksa enää samalla tavalla leikkiä pienten lasten kanssa tai viihdyttää aamusta iltaan, istua hiekkalaatikon reunalla tai lukea satuja. Ehkä sitten taas joskus, kun saan omia lapsenlapsia.
Pienten lasten kanssa eläminen on kuluttavaa ja väsyttävää. Se on silti vanhemman tehtävä käydä se läpi, eikä sysätä lapsia vapaana oleville sukulaistädeille hoitoon.
ap
Kaunista niin kaunista lähimmäisenrakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs jos sanot ei. Helppo ja lyhyt sana, eikä tarvi perustella miksi niin sanot. Taidat olla koko suvun kynnysmatto.
Olen liian kiltti ja huono sanomaan ei ja huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Pidän lapsista ja toivonkin todella kovasti saavani lapsenlapsia joskus. En silti koe olevani mikään mummu sisarusten lapsille. Täti on täti, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta ottaa niitä hoitoon, vaikka "minulla ei ole muuta tekemistä". Lastenhoito on rasite, se on kokopäivätyö ja älytöntä viihdyttämistä aamukuudesta iltayhdeksään, kun koko ajan pitää keksiä jotain älytöntä tekemistä. Jaksoin sitä omien lasten kanssa, koska halusin. Nyt en.
Tunnen silti hirveää syyllisyyttä siitä, että äidit itkevät ja isät ovat kireinä ja tiuskivat omille lapsilleen, kun ovat niin väsyneitä. Voisin auttaa, mutta oma jaksaminen jää sitten huomiotta.
ap
Pötköttelyn ohessa sinun kannattaisi herätä miettimään rajojasi. On aika ikävää että tekee toisen pyynnöstä jotain vaikkei halua ja sitten kantaa kaunaa siitä. Jos otat peräti useiksi öiksi hoitoon lapsia kun vanhemmat pyytävät, mistä he voisivat tietää että et oikeasti halua auttaa? Tuollainen läheinen olisi itselleni painajainen, haluan luottaa että perheenjäsenet ja sukulaiset auttavat koska haluavat eivätkä syyllisyyden vuoksi josta eivät minulle edes kerro. Opettele vetämään rajoja ja pitämään ne. Ahdistaa ajatuskin kaltaisestasi ihmisestä joka edessäpäin auttaa ja takanapäin narisee vaikka itse on auliisti suostunut.
Vaikea on kieltäytyä, jos sisko itkee väsymystään ja toivoo voivansa nukkua edes yhden yön heräämättä. Mitä siihen voi sanoa? Voi voi, tässä nenäliina ja voisitko nyt lopettaa puhelun, niin voin palata sohvalle makaamaan ja lukemaan kirjaa?
ap
Edes lähisukulaisella ei ole minkäänlaista velvollisuutta ottaa ristikseen muiden mukuloita, oli ne miten läheisiä ja/tai rakkaita tahansa.
Sillä lähisukulaisellakin on oma elämä ja jos on työelämässä, niin yhtä oikeutettu nauttimaan omasta lomastaan ja vapaa-ajastaan niin halutessaan.
Ei ole lähisukulaisen eikä muidenkaan vika, ettei lasten vanhemmat kumpikaan kyenneet ajattelemaan ihan loppuun asti esim. kuinka paljon resursseja se vaatii kun ne pennut päätti vääntää.
Muutoin en ajattele yhtään mitään, mutta jos sitä lähisukulaista pidetään jonain ilmaisena 24/7 lastenvahtina jolle ne penskat voi vaan lykätä ja toinen kyllä uhrautuu/muuttelee aikataulujaan yms. sen vuoksi, niin ajattelen että voivat painua v*****n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele sanomaan ei!
Onhan tuo nyt härskiä nakuttaa sinulle lomallasi lastenhoito.
Nyt sanot kaikille pyytäjille että pidät lomaa myös lastenhoidosta, vaikka sähköpostilla tai tekstarilla jos kasvokkain puhuminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee toiselle se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän.
En toivo olevani rasite lähisukulaisilleni.
ap
Pidä se mielessä kun olet itse heikko ja tarvitset apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ottaisi hoitoon edes tuota vähää. Meillä on 10-vuotias lapsi. Hänen kaverit saa tulla yökylään, mutta en ole mikään viihdytyskone. Hoitavat itse tekemisensä ja kutsun vaan syömään, kun sen aika on.
Kun lapsi oli pienempi, hoidin jonkun verran kavereiden saman ikäisiä, kun oltiin kaikki tukiverkottomina kaukana isovanhemmista. Nyt en ottaisi hoitoon ketään pientä edes maksusta. Varsinkaan lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja jaksamisestaan. Hakevat ammattiapua, jolleivät jaksa. Vastuu ei ole sinulla. Olet omat lapsesi kasvattanut. Saat ottaa rennosti omalla lomallasi. Lomasi on tarkoitettu vain sinua varten. Yhtään ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa kieltäytymisestä.
Ja sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs jos sanot ei. Helppo ja lyhyt sana, eikä tarvi perustella miksi niin sanot. Taidat olla koko suvun kynnysmatto.
Olen liian kiltti ja huono sanomaan ei ja huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Pidän lapsista ja toivonkin todella kovasti saavani lapsenlapsia joskus. En silti koe olevani mikään mummu sisarusten lapsille. Täti on täti, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta ottaa niitä hoitoon, vaikka "minulla ei ole muuta tekemistä". Lastenhoito on rasite, se on kokopäivätyö ja älytöntä viihdyttämistä aamukuudesta iltayhdeksään, kun koko ajan pitää keksiä jotain älytöntä tekemistä. Jaksoin sitä omien lasten kanssa, koska halusin. Nyt en.
Tunnen silti hirveää syyllisyyttä siitä, että äidit itkevät ja isät ovat kireinä ja tiuskivat omille lapsilleen, kun ovat niin väsyneitä. Voisin auttaa, mutta oma jaksaminen jää sitten huomiotta.
ap
Pötköttelyn ohessa sinun kannattaisi herätä miettimään rajojasi. On aika ikävää että tekee toisen pyynnöstä jotain vaikkei halua ja sitten kantaa kaunaa siitä. Jos otat peräti useiksi öiksi hoitoon lapsia kun vanhemmat pyytävät, mistä he voisivat tietää että et oikeasti halua auttaa? Tuollainen läheinen olisi itselleni painajainen, haluan luottaa että perheenjäsenet ja sukulaiset auttavat koska haluavat eivätkä syyllisyyden vuoksi josta eivät minulle edes kerro. Opettele vetämään rajoja ja pitämään ne. Ahdistaa ajatuskin kaltaisestasi ihmisestä joka edessäpäin auttaa ja takanapäin narisee vaikka itse on auliisti suostunut.
Vaikea on kieltäytyä, jos sisko itkee väsymystään ja toivoo voivansa nukkua edes yhden yön heräämättä. Mitä siihen voi sanoa? Voi voi, tässä nenäliina ja voisitko nyt lopettaa puhelun, niin voin palata sohvalle makaamaan ja lukemaan kirjaa?
ap
Jos et kuitenkaan suostu sanomaan ei, miksi valitat täällä? Itse olet osasi valinnut kun annat jatkuvasti muiden päättää puolestasi.
Siskosi löytää kyllä hoitajan jos haluaa vaikka et enää ikinä suostuisi vahtimaan hänen kullannuppujaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokaisella aikuisella on vanhemman velvollisuus olla lasten puolella. Yritä edes asettua niiden lasten asemaan. Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria joilta puuttuu aikuisten itsekkyyden takia kodin turva ja hoiva kokoaan.
Otetaan esim tämä katurikollisuus. 90-luvulla poliisi, eri järjestöt, jne jalkautui sinne kadulle ja jengit kyllästyi kun kadulla oli enemmän aikuisia kuin nuoria.
Nyt kun havaitsemme vanhemmissa esim jaksamisvajetta istumme näyttöpäätteen takana kirjoittamassa mitä kaikkea heissä on vikana ja väärin sen sijaan, että kysyisimme miten voisimme auttaa.
Minä olen vähän myös huolissani siitä, miksi sinä aikuinen ihminen olet niin väsynyt ettet jaksa antaa lapselle syliä, jonka hän ansaitsee? Ruokavalio, liikunta ja lepo?
Ime parsaa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä hyvä vinkki, miten sanoa ei. Sanot näkisi, että "Ei valitettavasti sovi."
Sen kummempaa ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokaisella aikuisella on vanhemman velvollisuus olla lasten puolella. Yritä edes asettua niiden lasten asemaan. Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria joilta puuttuu aikuisten itsekkyyden takia kodin turva ja hoiva kokoaan.
Otetaan esim tämä katurikollisuus. 90-luvulla poliisi, eri järjestöt, jne jalkautui sinne kadulle ja jengit kyllästyi kun kadulla oli enemmän aikuisia kuin nuoria.
Nyt kun havaitsemme vanhemmissa esim jaksamisvajetta istumme näyttöpäätteen takana kirjoittamassa mitä kaikkea heissä on vikana ja väärin sen sijaan, että kysyisimme miten voisimme auttaa.
Minä olen vähän myös huolissani siitä, miksi sinä aikuinen ihminen olet niin väsynyt ettet jaksa antaa lapselle syliä, jonka hän ansaitsee? Ruokavalio, liikunta ja lepo?
Kiitos syyllistämisestä. Näillä lapsilla on aivan normaalit ja perusjaksavat vanhemmat. Olin itsekin kestoväsynyt, kun lapset olivat pieniä. Muistan erittäin hyvin, miten yksin kauppaan pääsy tuntui pieneltä lomalta. Siksi tämä kieltäytyminen tuntuukin niin pahalta.
Olen itse nyt päälle nelikymppinen ja haluan elää vapaata elämää, sillä oma pikkulapsivaihe on jo taakse jäänyttä elämää. En ole ylikuormittunut, mutten jaksa enää samalla tavalla leikkiä pienten lasten kanssa tai viihdyttää aamusta iltaan, istua hiekkalaatikon reunalla tai lukea satuja. Ehkä sitten taas joskus, kun saan omia lapsenlapsia.
Pienten lasten kanssa eläminen on kuluttavaa ja väsyttävää. Se on silti vanhemman tehtävä käydä se läpi, eikä sysätä lapsia vapaana oleville sukulaistädeille hoitoon.
ap
Tuo nyt oli surkea trolli jolle vastasit. Lisääntymisessä on se hyvä puoli, että kys. toiminnan tuotokset ovat 100% vanhempiensa ongelma synnyttyään. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta edes katsoa sukulaisten lapsia päin, ei vaikka miten syyllistettäisiin ja kinuttaisiin. Mitäs läksit, itse teit.
Ap, en tiedä tarvitsisitko jotain ammattiapua tuohon kynnysmattosyndroomaasi. Ei kenelläkään täyspäisellä tule edes mieleen suostua lomallaan piikomaan muiden kakaroita. Tosin eivät sukulaisesikaan ihan täysillä käy kun kehtaavat sellaista edes ehdottaa tuossa mittakaavassa.
Nyt opettelet sanomaan EI, ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs jos sanot ei. Helppo ja lyhyt sana, eikä tarvi perustella miksi niin sanot. Taidat olla koko suvun kynnysmatto.
Olen liian kiltti ja huono sanomaan ei ja huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Pidän lapsista ja toivonkin todella kovasti saavani lapsenlapsia joskus. En silti koe olevani mikään mummu sisarusten lapsille. Täti on täti, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta ottaa niitä hoitoon, vaikka "minulla ei ole muuta tekemistä". Lastenhoito on rasite, se on kokopäivätyö ja älytöntä viihdyttämistä aamukuudesta iltayhdeksään, kun koko ajan pitää keksiä jotain älytöntä tekemistä. Jaksoin sitä omien lasten kanssa, koska halusin. Nyt en.
Tunnen silti hirveää syyllisyyttä siitä, että äidit itkevät ja isät ovat kireinä ja tiuskivat omille lapsilleen, kun ovat niin väsyneitä. Voisin auttaa, mutta oma jaksaminen jää sitten huomiotta.
ap
Pötköttelyn ohessa sinun kannattaisi herätä miettimään rajojasi. On aika ikävää että tekee toisen pyynnöstä jotain vaikkei halua ja sitten kantaa kaunaa siitä. Jos otat peräti useiksi öiksi hoitoon lapsia kun vanhemmat pyytävät, mistä he voisivat tietää että et oikeasti halua auttaa? Tuollainen läheinen olisi itselleni painajainen, haluan luottaa että perheenjäsenet ja sukulaiset auttavat koska haluavat eivätkä syyllisyyden vuoksi josta eivät minulle edes kerro. Opettele vetämään rajoja ja pitämään ne. Ahdistaa ajatuskin kaltaisestasi ihmisestä joka edessäpäin auttaa ja takanapäin narisee vaikka itse on auliisti suostunut.
Vaikea on kieltäytyä, jos sisko itkee väsymystään ja toivoo voivansa nukkua edes yhden yön heräämättä. Mitä siihen voi sanoa? Voi voi, tässä nenäliina ja voisitko nyt lopettaa puhelun, niin voin palata sohvalle makaamaan ja lukemaan kirjaa?
ap
Vain kusipää kieltäytyisi.
En hoida muiden lapsia ja omat hoidin aikanaan yhdessä miehen kanssa, isovanhemmilla käytiin koko perheenä yhdessä. Jos joku ei jaksa omia lapsiaan, niin kysyn ystävällisesti, onko tehnyt itsestään lasun.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ihmetellään miksi lapset ja nuoret voi huonosti.
No ei nyt ainakaan ko.tädin vuoksi! Vanhempien pitää hakea itselleen apua, jos eivät jaksa OMIEN lastensa kanssa. Se on ongelma, johon ap:lla ei ole osaa, eikä arpaa. Ap on tehnyt jo nähtävästi liikaakin sukulaisten puolesta, kun häntä pidetään itsestäänselvyytenä ja kynnysmattona..
Viimeistään nyt on aika olla itsekäs 👍🏻
Miksi hoidat kenenkään muun lapsia, kuin omiesi?
Kiitos syyllistämisestä. Näillä lapsilla on aivan normaalit ja perusjaksavat vanhemmat. Olin itsekin kestoväsynyt, kun lapset olivat pieniä. Muistan erittäin hyvin, miten yksin kauppaan pääsy tuntui pieneltä lomalta. Siksi tämä kieltäytyminen tuntuukin niin pahalta.
Olen itse nyt päälle nelikymppinen ja haluan elää vapaata elämää, sillä oma pikkulapsivaihe on jo taakse jäänyttä elämää. En ole ylikuormittunut, mutten jaksa enää samalla tavalla leikkiä pienten lasten kanssa tai viihdyttää aamusta iltaan, istua hiekkalaatikon reunalla tai lukea satuja. Ehkä sitten taas joskus, kun saan omia lapsenlapsia.
Pienten lasten kanssa eläminen on kuluttavaa ja väsyttävää. Se on silti vanhemman tehtävä käydä se läpi, eikä sysätä lapsia vapaana oleville sukulaistädeille hoitoon.
ap