Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla pienet lapset ja jaksaminen koetuksella! Mitä ajattelet lähisukulaisesta, joka kieltäytyy hoitoavusta, vaikkei hällä ole muuta menoa tai tekemistä?
29.06.2023 |
Olen itse tuo lähisukulainen. Omat lapset ovat jo parikymppisiä ja tarvitsen omaa aikaa kesälomalla palautuakseni työvuodesta. En ole enää samalla tavalla "pikkulapsivirittynyt" ja viihdyttäjämoodissa kuin 15-20 vuotta sitten. Oma pikkulapsiaika on ohi ja elämänrytmi muuttunut aivan totaalisesti. Otettiin paljon lähisukulaisten lapsia meille hoitoon, kun omat olivat pieniä. Silloin se oli se ja sama oliko omien kolmen lapsen lisäksi jaloissa pyörimässä neljä vai seitsemän lasta. Siinä ne menivät samalla.
Nyt haluan nukkua pitkään, maata sohvalla, valvoa myöhään, lukea rauhassa kirjaa. Oma perhetilanne sallii tämän. Minulle soitetaan kuitenkin jatkuvalla syötöllä lastenhoitoapupuheluita. Ottaisinko hoitoon päiväksi, yöksi, viikonlopuksi, kun minulla ei ole nyt muuta menoa ja olen lomalla. Ovat niin väsyneitä nuo pikkulasten vanhemmat, etteivät jaksa.
Miten tässä nyt pitäisi olla? En jaksa. Olen ollut viikon lomalla ja hoitanut niistä kolmena päivänä ja kahtena yönä lähisukulaisten pieniä. En jaksa lomalla herätä aamukuudelta, kun normaalisti heräisin vasta kymmeneltä. Jää yöunet vähiin, kun en illalla mene kahdeksalta nukkumaan. En jaksa leikittää koko päivää pieniä lapsia. En jaksa vastailla tuhansiin kysymyksiin koko päivän, en ehdi ajatella omia ajatuksia ollenkaan. En jaksa sitä, että joku hakkaa vessan ovea, kun olen asioilla.
Olen mielestäni ansainnut oman aikana tässä iässä. Lapset aikuisia, ei vielä omia lapsenlapsia. Olenko itsekäs?
Ja siis näitä pieniä sisarusten ja serkkujen sukulaislapsia lähipiirissä on 25, eli ei ole kyseessä mikään kerta kesässä -juttu, vaan helposti koko lomani menisi näiden lasten hoitamiseen, jos vain suostuisin kaikkeen.
Kommentit (120)
Olen sanonut suoraan, että en vahdi kenenkään lapsia, paitsi jos kyse on jostain todella vakavasta sairastumisesta tms.
Mutta se mitä ihmettele on, että nämä lastenhoitopyynnöt tulevat aina minulle eikä miehelleni. Ei edes miehen suvun puoleiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kolmen lapsen äiti vailla tukiverkkoja, lasten isä on onneksi osallistuva. Ajattelen, että jos olet esim. mummi, niin olisi kiva, jos haluaisit olla jotenkin osa elämäämme tai tutustua lapsiimme, meidän isovanhemmat eivät halua. Jos olet joku muu sukulainen, niin outoa, että kokoajan soitellaan. En ole ikinä pyytänyt hoitoapua keneltäkään, kun ei ole oikein tosiaan ole ketään keneltä kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole velvollinen millään tavalla. Auttaisin jos olisi joku hätätilanne kyseessä, mutta siitähän tässä ei ollut kysymys.
Niin meillä ei ole velvollisuuksia, ainoastaan oikeuksia.
Ihan tosissasiko tulet kilittämään että lasten ottaminen hoitoon on VELVOLLISUUS? Eisss...
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja kasvuun ja sen on meidän aikuisten loputon tehtävä pitää heistä huoli. Minä olen tässä asiassa lasten puolella, en aikuisten jotka tyydyttävät niitä omia narsistisia tarpeitaan. Kiitos tielle jokaiselle, jotka nyt piditte mielipidettäni yllä.
Kaikki velvollisuudet niihin lapsiin on LASTEN VANHEMMILLA.
Ei sukulaisilla eikä muillakaan.
Lasten vanhemmat siinä itsekkäitä ja narsistisia ovat, kun mielummin sysäävät lapsensa toisten harteille aina kun sopiva tilaisuus tulee.
Lapsensakin mitä luultavimmin väännetty omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
Turha syyttää peiliä jos oma naama on vino.
Ap kirjoittaa tärkeästä asiasta. Ap kertoo olevansa liian kiltti ja huono sanomaan ei. Ap on myös huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Nyt Ap:n kannattaakin opetella sanomaan EI ja laittaa läheisille pitävät rajat!
Me olemme lapsiperhe, joka ei saa kummankaan sukulaisilta mitään apua lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Sukulaiset asuvat kaukana. Samalla paikkakunnalla ja samassa maakunnassa ei asu kummankaan sukulaisia. Me hoidamme itse lapsemme 24/7/365 ja teemme kaikki kotityöt omatoimisesti.
Omat vanhemmat asuvat kirkkomaalla. Appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka haluavat niin sanotusti vain kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta lapsenlapsista.
Oma apu on paras apu! Saamme apua sukulaisilta nolla (0) tuntia vuodessa. JOS tarvitsisimme tilapäistä ja hyvin satunnaista lastenhoitajaa tai kotiapua, niin apua ostettaisiin rahalla. Onneksi on olemassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajia ja yksityisiä palveluntuottajia.
Koomisinta on, että muutamat näistä mukavuudenhaluisista ja veltoista sukulaisista harrastavat yllätyskyläilyjä! Taktiikkana on ajaa - etukäteen sopimatta - autolla röyhkeästi pihaan ja tulla koputtelemaan ovelle. "Kun satuttiin ajamaan tästä ohi". Muutamien yllätyskyläilijöitten mielestä kotimme on ilmainen kahvila, ruokaravintola ja jopa majapaikka yöpymiseen lomamatkan varrella! Ei ole mikään yllätys, että emme saa näitten ihmisten kotiin vastavuoroisia kyläilykutsuja.
Meillä pieniä lapsia ja en ymmärrä ihmisiä jotka kehtaavat ruinata muilta apua lastenhoitoon. Sellaista palvelua voi ostaa ihmisiltä jotka tekevät työkseen, ei tarvitse sukua ja kumminkaimoja vaivata.
Ap,
Sanot vaan että et pysty, sorry!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota hoitoon, jos et halua!
Voivathan noitten lasten vanhemmat pyytää toisiaan lasten yökyläilyyn. Vuoroin vieraissa voivat lapset olla! Se olisi ihan reilua.
Ehkäpä pyytävätkin sinua, kun tietävät, ettei heille tule kiitollisuusvelkaa ottaa taas sinun lapsiasi hoitoon!
Olet varmaan myös mukava lapsille, joten voivat luulla, että mielelläsi hoitelet lapsia. Sano suoraan! Tuo kierre ei pysähdy muutoin koskaan.
Itse olen mummo ja hoidan usein lapsenlapsiani. Ihan mielelläni autan, vaikka joskus toivoisin enemmän omaakin aikaa. Mutta muiden vieraampien lapsenvahdiksi en suostuisi, ainakaan alinomaa.
Epäilen myös, että saatat olla ope. Itse olen ja monellakin tuntuu olevan se mielikuva, että kyllä opettajilla on aikaa ja velvollisuuskin uhrata oma lomansa muiden hommiin, ilman korvausta.
Pidä puolesi! Kun sanot kerran ei, on seuraava ei jo helpompi sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa tärkeästä asiasta. Ap kertoo olevansa liian kiltti ja huono sanomaan ei. Ap on myös huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Nyt Ap:n kannattaakin opetella sanomaan EI ja laittaa läheisille pitävät rajat!
Me olemme lapsiperhe, joka ei saa kummankaan sukulaisilta mitään apua lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Sukulaiset asuvat kaukana. Samalla paikkakunnalla ja samassa maakunnassa ei asu kummankaan sukulaisia. Me hoidamme itse lapsemme 24/7/365 ja teemme kaikki kotityöt omatoimisesti.
Omat vanhemmat asuvat kirkkomaalla. Appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka haluavat niin sanotusti vain kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta lapsenlapsista.
Oma apu on paras apu! Saamme apua sukulaisilta nolla (0) tuntia vuodessa. JOS tarvitsisimme tilapäistä ja hyvin satunnaista lastenhoitajaa tai kotiapua, niin apua ostettaisiin rahalla. Onneksi on olemassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajia ja yksityisiä palveluntuottajia.
Koomisinta on, että muutamat näistä mukavuudenhaluisista ja veltoista sukulaisista harrastavat yllätyskyläilyjä! Taktiikkana on ajaa - etukäteen sopimatta - autolla röyhkeästi pihaan ja tulla koputtelemaan ovelle. "Kun satuttiin ajamaan tästä ohi". Muutamien yllätyskyläilijöitten mielestä kotimme on ilmainen kahvila, ruokaravintola ja jopa majapaikka yöpymiseen lomamatkan varrella! Ei ole mikään yllätys, että emme saa näitten ihmisten kotiin vastavuoroisia kyläilykutsuja.
Vau, ei siis olla ainoita. Tällaista siis on ja tapahtuu muillakin. Vaatii varmaan tietynlaisen ihmistyypin, että ei ole avuksi, osaa sopia kyläilyjä ja sitten vain pelmahtaa paikalle sanaakaan sopimatta vaikka toiselta puolen Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä suostuisi hoitamaan kenenkään lapsia, ei ole minun velvollisuuteni. Ei kannata lisääntyä, jos niitä tuotoksia ei jaksa hoitaa. Siksi minä en ole lapsia alunperin tehnytkään, tiedän, etten niitä jaksaisi hoitaa. Tämä olisi hyvä jokaisen tiedostaa omalla kohdallaan, ne omat resurssit ja voimavarat. Ihan älytöntä kun pusketaan lapsia maailmaan ja sitten on kolme alle neljävuotiasta ja sitten ihmetellään kun väsyttää.
Ne perheet, jotka sitä lastenhoitoapua tarvitsee, voivat nyt kiireen vilkkaa perustaa keskenään lastenhoitoringin. Tällä tavalla sanoisin niille hoitopaikan vonkaajille.
Kokoa puhelinnumerolista niistä perheistä, jotka tarvitsee suvussa hoitajaa. Lähetä numerolista kysyjille jatkossa.
Aloittajana ilmoittaisin, että minä vietän lomaa. Kyselkää tuolta porukalta, jotka ovat samassa tilanteessa, eli tarvitsevat hoitopaikkaa lapsillensa. Vastavuoroisuus pääsee silloin oikeuksiinsa teidän lapsiperheiden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä nyt ole käynyt niin, että ne sukulaiset tuo lapsensa teille hoitoon ja vielä tyhjin käsin?
Korvausta ei tarjota koskaan, eikö olekin niin?
Ensiksi - hyvä että tiedostat olevasi liian kiltti. Seuraavaksi - opettele siitä nyt hyvän sään aikana pois. Se, että joku tiuskii lapsilleen koska ei jaksa niitä, ei ole sun ongelmasi, vaan sen ihmisen joka on ne lapset tehnyt. Mä en ikinä tässä elämässä aio hoitaa kenenkään lapsia, vaikka mikä olisi, koska en ole niitä itsekään tehnyt. Kyllä, olen itsekäs, entä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton enkä taatusti hoida yhtäkään sukulaislasta. Siksihän en ole omiakaan hommannut että saan kulkea kuten lystään.
Onko siskosi yh? Vai miksei lasten isä hoida? Edes yhden viikonloppuaamun niin, että siskosi saa nukkua. Uskomatonta, että ratkaisu on nakittaa lapset sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on nyt niin suuri joukko lapsia ettei edes yhtä hoitopäivää / muksu voi luvata ilman että oma loma menee siihen. En suostuisi, tosin en usko että minulta kysyttäisikään. Uskallatko ottaa kaikki halukkaat kerralla? Ilmoitat kaikille kysyjille että x.x. sopii iltapäiväkyläily klo 14-16 ja odottelet sitten miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs jos sanot ei. Helppo ja lyhyt sana, eikä tarvi perustella miksi niin sanot. Taidat olla koko suvun kynnysmatto.
Olen liian kiltti ja huono sanomaan ei ja huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Pidän lapsista ja toivonkin todella kovasti saavani lapsenlapsia joskus. En silti koe olevani mikään mummu sisarusten lapsille. Täti on täti, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta ottaa niitä hoitoon, vaikka "minulla ei ole muuta tekemistä". Lastenhoito on rasite, se on kokopäivätyö ja älytöntä viihdyttämistä aamukuudesta iltayhdeksään, kun koko ajan pitää keksiä jotain älytöntä tekemistä. Jaksoin sitä omien lasten kanssa, koska halusin. Nyt en.
Tunnen silti hirveää syyllisyyttä siitä, että äidit itkevät ja isät ovat kireinä ja tiuskivat omille lapsilleen, kun ovat niin väsyneitä. Voisin auttaa, mutta oma jaksaminen jää sitten huomiotta.
ap
Pötköttelyn ohessa sinun kannattaisi herätä miettimään rajojasi. On aika ikävää että tekee toisen pyynnöstä jotain vaikkei halua ja sitten kantaa kaunaa siitä. Jos otat peräti useiksi öiksi hoitoon lapsia kun vanhemmat pyytävät, mistä he voisivat tietää että et oikeasti halua auttaa? Tuollainen läheinen olisi itselleni painajainen, haluan luottaa että perheenjäsenet ja sukulaiset auttavat koska haluavat eivätkä syyllisyyden vuoksi josta eivät minulle edes kerro. Opettele vetämään rajoja ja pitämään ne. Ahdistaa ajatuskin kaltaisestasi ihmisestä joka edessäpäin auttaa ja takanapäin narisee vaikka itse on auliisti suostunut.
Vaikea on kieltäytyä, jos sisko itkee väsymystään ja toivoo voivansa nukkua edes yhden yön heräämättä. Mitä siihen voi sanoa? Voi voi, tässä nenäliina ja voisitko nyt lopettaa puhelun, niin voin palata sohvalle makaamaan ja lukemaan kirjaa?
ap
Minä sanoisin, että olet tuhat kertaa ehdottanut teille fiksumpia tapoja elää, joten pidä väsymyksesi. Jos 2v:n tulee saada olla tissillä aina kun haluaa ja etenkin yöllä, on väsymys itseaiheutettua.
Mä en nyt oikein ymmärrä. Kun mä hoidin omia lapsia niin naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa, siis 12 h päivä ja sain tyyliin sellaisia vastauksia täällä, että mun pitäisi hoitaa sekin ja tarjota ruokaa, vaikka ei ollut edes vakituista työpaikkaa. Ja tuota häirintää oli 4 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa tärkeästä asiasta. Ap kertoo olevansa liian kiltti ja huono sanomaan ei. Ap on myös huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Nyt Ap:n kannattaakin opetella sanomaan EI ja laittaa läheisille pitävät rajat!
Me olemme lapsiperhe, joka ei saa kummankaan sukulaisilta mitään apua lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Sukulaiset asuvat kaukana. Samalla paikkakunnalla ja samassa maakunnassa ei asu kummankaan sukulaisia. Me hoidamme itse lapsemme 24/7/365 ja teemme kaikki kotityöt omatoimisesti.
Omat vanhemmat asuvat kirkkomaalla. Appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka haluavat niin sanotusti vain kuoria kermat päältä ja noukkia rusinat pullasta lapsenlapsista.
Oma apu on paras apu! Saamme apua sukulaisilta nolla (0) tuntia vuodessa. JOS tarvitsisimme tilapäistä ja hyvin satunnaista lastenhoitajaa tai kotiapua, niin apua ostettaisiin rahalla. Onneksi on olemassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajia ja yksityisiä palveluntuottajia.
Koomisinta on, että muutamat näistä mukavuudenhaluisista ja veltoista sukulaisista harrastavat yllätyskyläilyjä! Taktiikkana on ajaa - etukäteen sopimatta - autolla röyhkeästi pihaan ja tulla koputtelemaan ovelle. "Kun satuttiin ajamaan tästä ohi". Muutamien yllätyskyläilijöitten mielestä kotimme on ilmainen kahvila, ruokaravintola ja jopa majapaikka yöpymiseen lomamatkan varrella! Ei ole mikään yllätys, että emme saa näitten ihmisten kotiin vastavuoroisia kyläilykutsuja.
Vau, ei siis olla ainoita. Tällaista siis on ja tapahtuu muillakin. Vaatii varmaan tietynlaisen ihmistyypin, että ei ole avuksi, osaa sopia kyläilyjä ja sitten vain pelmahtaa paikalle sanaakaan sopimatta vaikka toiselta puolen Suomea.
Tuo ihmistyyppi on olemassa ja samalaisena pysyy vielä loppuun saakka.
Minulla on parikin sukulaista, jotka harrasti lastensa hoitoon tuomista minulle tämän tästä. Tulivat yllättäin oven taakse sopimatta kyläilystä. Vastavuoroisesti eivät ottaneet tai pyytäneet minun lapsia kylään tai yökylään. Kutsuvat itse itsensä kylään vieläkin, vaikka ne mukulat on jo aikuisia. Kutsuvat siis itseään ja aikuisia lapsiaan minun luo kylään minulta kysymättä.
Tosin laitoin tuolle tavalle pisteen muutama vuosi sitten. Väleissähän me ei olla sen takia, kun minulla on oma tahto ja kerroin sen näille tyypeille.
Toinen näistä tyypeistä tukki mukulansa kesäisin, jouluisin ja hiihtolomilla mummorievun riesaksi. Mummo asui yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs jos sanot ei. Helppo ja lyhyt sana, eikä tarvi perustella miksi niin sanot. Taidat olla koko suvun kynnysmatto.
Olen liian kiltti ja huono sanomaan ei ja huomannut, että sitä käytetään härskisti hyväksi. Pidän lapsista ja toivonkin todella kovasti saavani lapsenlapsia joskus. En silti koe olevani mikään mummu sisarusten lapsille. Täti on täti, eikä mielestäni minulla ole mitään velvollisuutta ottaa niitä hoitoon, vaikka "minulla ei ole muuta tekemistä". Lastenhoito on rasite, se on kokopäivätyö ja älytöntä viihdyttämistä aamukuudesta iltayhdeksään, kun koko ajan pitää keksiä jotain älytöntä tekemistä. Jaksoin sitä omien lasten kanssa, koska halusin. Nyt en.
Tunnen silti hirveää syyllisyyttä siitä, että äidit itkevät ja isät ovat kireinä ja tiuskivat omille lapsilleen, kun ovat niin väsyneitä. Voisin auttaa, mutta oma jaksaminen jää sitten huomiotta.
ap
Pötköttelyn ohessa sinun kannattaisi herätä miettimään rajojasi. On aika ikävää että tekee toisen pyynnöstä jotain vaikkei halua ja sitten kantaa kaunaa siitä. Jos otat peräti useiksi öiksi hoitoon lapsia kun vanhemmat pyytävät, mistä he voisivat tietää että et oikeasti halua auttaa? Tuollainen läheinen olisi itselleni painajainen, haluan luottaa että perheenjäsenet ja sukulaiset auttavat koska haluavat eivätkä syyllisyyden vuoksi josta eivät minulle edes kerro. Opettele vetämään rajoja ja pitämään ne. Ahdistaa ajatuskin kaltaisestasi ihmisestä joka edessäpäin auttaa ja takanapäin narisee vaikka itse on auliisti suostunut.
Vaikea on kieltäytyä, jos sisko itkee väsymystään ja toivoo voivansa nukkua edes yhden yön heräämättä. Mitä siihen voi sanoa? Voi voi, tässä nenäliina ja voisitko nyt lopettaa puhelun, niin voin palata sohvalle makaamaan ja lukemaan kirjaa?
ap
Jos et kuitenkaan suostu sanomaan ei, miksi valitat täällä? Itse olet osasi valinnut kun annat jatkuvasti muiden päättää puolestasi.
Siskosi löytää kyllä hoitajan jos haluaa vaikka et enää ikinä suostuisi vahtimaan hänen kullannuppujaan.
Jos siskosi elää ydinperheessä, voisivat miehen kanssa jakaa nukkumisöitä. Sisko hoitaa yhden yön heräilyt, siskonmies seuraavan yön heräilyt jne. Nukkumisvuorossa oleva menköön ajoissa nukkumaan huushollin hiljaisimpaan tilaan, laittakoon korvatulpat korviin ja nukkukoon läpi yön. Ja nukkumisvuorossa ollut voi sitten ottaa enempi vastuuta aamusta, herätä lasten kanssa ja laittaa aamupalaa, niin että yöllä heräillyt saa edes aamusta yhtenäistä unta. Etenkin lomalla toimii. Ja jos kotona ei saa riittävää unirauhaa, niin voisiko nukkumisvuorolainen mennä yöksi vaikka niille iäkkäille isovanhemmille?
Ja jos sisko on yksinhuoltaja, niin voisi tehdä tuon saman kuvion vaikkapa serkun kanssa jolla myös pienet lapset.
Yksi asia on, että jos vanhemmat ovat tosi väsyneitä, illalla lasten nukahdettua täytyy vanhempienkin mennä nukkumaan, ei saa joka ilta jäädä katselemaan telkkaria pikkutunneille tms vaikka olisi kuinka ihanaa olla hetki rauhassa. Kun viimeisetkin "jano" ja "pissahätä" huutelut lastenhuoneesta on vaienneet, ei kun peiton alle nukkumaan vanhemmatkin.
Ja olisiko jotain mitä voisi jättää tekemättä? Ei maratonjuoksureenejä, ei somen ylläpitoa tai sisustuproggiksia, tai älytöntä kokkailua tai kodin puunausta, vaan ihan vaan tavallista pientä elämää väsyttävimpien pikkulapsivuosin ajan. Viikon kohokohta voi ihan hyvin olla kirjastossa tai uimassa käyminen. Eineksilläkin elää. Pelkistämällä voi saada väljyyttä elämään.
Ei ole ap:n velvollisuus hoitaa muitten lapsia lomallaan.
Sanot sen niille sukulaisille että olet jo lastenhoitosi hoitanut, nyt lepäät.
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja kasvuun ja sen on meidän aikuisten loputon tehtävä pitää heistä huoli. Minä olen tässä asiassa lasten puolella, en aikuisten jotka tyydyttävät niitä omia narsistisia tarpeitaan. Kiitos tielle jokaiselle, jotka nyt piditte mielipidettäni yllä.