Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törmään aina tähän kommenttiin, kun puhun eläväni supernuukasti
28.06.2023 |
Kommentti on: "Minä ainakin haluan nauttia elämästä, enkä kituuttaa". Olen törmännyt tähän täällä sivustolla, muissa säästämistä käsittelevissä keskusteluissa, ja ihan elävässä elämässäkin, mm. kahvipöytäkeskusteluissa.
Ja tätä on vaikea ymmärtää 😅
Jos kuluttaminen tosiaan on synonyymi elämästä nauttimiselle, niin kannattaa varmaan alkaa tarkastelemaan elämänarvojaan?
Itse en ole ostanut mitään tavaraa, vaatetta, lomamatkaa, tms esimerkiksi nyt puoleen vuoteen, ja kyllä, olen silti nauttinut elämästäni. Suuresti.
Esimerkiksi juuri tulin uimarannalta.
Aamupäivän siivosin, tein ruokaa, istuin parvekkeella lukemassa kirjastosta lainaamaani kirjaa, hoidin kukkia jotka olen kasvattanut parvekkeelle ystävältäni saamista ja itse viime kesänä keräämistäni siemenistä.
On oikeasti todella mukavaa seurata kukkien kasvua. Yksi köynnöskasvi on kasvanut lattiaruukusta tukiköyttä pitkin jo parvekkeen kattoon saakka, kukkien puhkeamista köynnökseen odotan seuraavaksi.
Pyöräilin sitten hiljakseen uimarannalle iltauinnille, luonto tuoksui, rannalla oli muutama osaamisen iloa täynnä oleva lapsi isovanhempiensa kanssa. "Mummu kato, mä uin selkää!" Hellyytti, seurasin sivusta samalla kun uin rauhassa ja nautin lämpimästä vedestä.
Nyt selaan hetken nettiä, odotan, että myöhemmin telkkarista alkaa Agatha Christien filmi. Ostin pienen rasian mansikoita aiemmin torilta, nautiskelen loput niistä vaniljajätskin kanssa leffaeväänä.
Eilen kävin ystäväni kanssa museossa, sinne oli ilmainen pääsy. Kävimme sen jälkeen piknikillä puistossa, meillä oli kahvit termarissa, ja leipomaani piirakkaa kahvin kanssa, ystäväni oli tuonut vadelmia naposteltavaksi.
Huomenna menen toisen ystäväni kanssa kirpputoreja kiertämään, en aio ostaa mitään, mutta nautin vaan kesäkirppisten tunnelmasta ja lomalla olevien ihmisten puheensorinasta. Samalla huokailen vähän helpottuneena tavaramääriä katsellessa, että onneksi oma huusholli on jo pitkän raivauksen ja ostolakkoilun vuoksi melko siisti ja rojuton. 😅
Eli, nautin paljon elämästäni. Siististä kodista, rauhallisesta lomasta, kesästä, lämmöstä, kasveista, luonnon tuoksuista, uintilämpöisestä vedestä, hyvästä lukemisesta, ystävien seurasta, museoista ja näyttelyistä, kesäherkuista, television elokuvista...
En edes keksi, miten kuluttamalla saisin tästä elostani yhtään parempaa?
N45
Kommentit (84)
Olen törmännyt samaan. Elämä on joidenkin mielestä kauheen ankeeta jos ei voi ravata viikottain ostoskeskuksissa, tilailla netistä paketteja ja hankkia kaikkia päivittyviä hilavitkuttimia kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin! Surullista ajatella, että toisille se kuluttaminen on nauttimista.
Jos ihminen on saatu median ja vallalla olevan kulttuurin kautta vakuutettua siitä, että onnellisuus löytyy kuluttamisesta, ja että ahdistuksen ja tyytymättömyyden tunteet johtuvat kuluttamisen ja rahan puutteesta, on tuo reaktio hyvin ymmärrettävä.
Jos ongelmien syyksi koetaan rahan ja tavaran puute, tuntuu suorastaan käsittämättömältä että joku valitsee olla ostamatta tavaraa.
Matkailu on kyllä paikallaan, ja ikioma asunto tavoiteltava. Jokainen halujensa mukaan voi palkkansa käyttää.
Aika imelä kuvaus. Totta varmaan, mutta et elä supernuukasti. Mansikoita ja jätskiä, aijjai!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vähäinen kuluttaminen on oma valinta, se on nautinto ja sitä kutsutaan minimalismiksi. Kun vähäinen kuluttaminen ei johdu omasta valinnasta, se on köyhyyttä.
Erona on usein myös se, onko mahdollisuus säästää. Kyllähän raha tuo tiettyyn pisteeseen saakka onnellisuutta mahdollistaen itselle mieluisia asioita sekä tuo ennen kaikkea turvallisuutta.
Jos kuluttaminen tuo hyväksyntää joko omaisuuden tai vertaisryhmän kanssa samanlaiseen elintasoon kykenemisen kautta niin sitä sokeutuu koulutuksessaan. Mikä todella tuo itselle onnea vai kuluttaako vain siksi, että se on saneltu odotus.
Itse ostan viikottain leikkokukkia. Pidän niiden katsomisesta aamukahvilla ennen töihin lähtöä ja seuraan kuinka nuput avautuvat. Poistan vanhat kukat joukosta viikottain ja vaihdan uusia tilalle. Olen myös aika huono hortonomiksi, joten leikkokukat tuovat itselleni kauneutta ilman tuskaa kukan kuihtumisesta :D
Pääosin mietin usein, ettei minun tarvitse saada kaikkea sitä, mitä muilla on. Osaan silti olla onnellinen muiden saavutuksista ja mitä heillä on.
Vierailija kirjoitti:
Kun vähäinen kuluttaminen on oma valinta, se on nautinto ja sitä kutsutaan minimalismiksi. Kun vähäinen kuluttaminen ei johdu omasta valinnasta, se on köyhyyttä.
Tämä on toinen kommentti ja oletus johon törmään nuukailusta puhuttaessa.
Moni olettaa oitis, että kun kerron ja puhun ostamattomuuden nautinnosta, että mun on pakko olla hyvätuloinen. Oletus on, että pakon sanelemana nuukasti elävä ei VOI nauttia siitä.
(en siis tässä väitä että juuri sinä joka tämän lainaamani tekstin kirjoitit, olettaisit näin, mutta hyvin moni muu olettaa)
Yllätys yllätys, mut luokitellaan tulojeni puolesta köyhäksi. En kyllä silti todellakaan tunne olevani köyhä, elän mielestäni todella rikasta elämää, joskaan en mittaa rikkautta tuloilla, tavaroilla ja kuluttamisella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee.
Ihmiset on niin aivopestyjä markkinamiesten taholta, etteivät edes osaa tai halua kyseenalaistaa sitä, kuinka pysyvää onnea ne tavarat, merkit ja kuluttaminen oikeasti tuokaan... Tai eivät tuo.
Halutaan vaan uutta, isompaa, parempaa, trendikkäämpää, useammin, enemmän... Eikä loppua näy.
Samalla ihmetellään kun mikään ei tuonutkaan sitä pysyvää iloa, rahat menee aina, kaapit pursuaa ylimääräistä, palkka ei riitä "mihinkään" ja aina on vino pino laskuja maksettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ihan samanlainen, mutta tuon ilmaisun "nuuka" kanssa kannattaa olla tarkka, se yhdistyy usein piheyteen ja saituuteen jotka ovat ihan eri asioita.
Olen lähes varaton. Elämä on kärsimystä. On vaikea nauttia kukista kun nälkä kurnii. Ei bussilippua ilmaiseen konserttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, en millään keksi mitä ostaisin kun en tarvitse mitään.
Rahat jää tilille makaamaan.
Puutarhaa ja kasvimaata hoitelen.
Tänäänkin syötiin oman maan uusia perunoita ja mansikoita.
Ihmisillä on kellareissaan esim. vaatteita, joita ei enää koskaan käytetä, suksia, joilla ei enää koskaan hiihdetä, valokuvia, mitä ei enää koskaan katsella...Jos ihminen muuttaa, nämä hyödyttömät tavarat siirretään "kyyhöttämään" seuraavan asunnon kellariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivasti tekin väheksytte ihmisiä, jotka tykkäävät ostella tavaraa. Ne raasut on markkinamiesten aivopesemiä, kun te olette löytäneet ainoan merkityksellisen onnen elämässä. Noi ap:n mainitsemat jutut on ihan tavallisia ajanviettotapoja, joista myös me "ostelijat" nautitaan.
Ehkä ap kuvittelee ostelijoiden olevan jotain kiiluvasilmäisiä addikteja, joiden ainoa hupi on joko tilata tavaraa netistä tai kiertää kauppoja. Heitäkin varmaan on, mutta jos ostelijat voidaan yleistää tuollaisiksi addikteiksi, niin sitten on varmaan myös sopivaa olettaa, että supernuukat/minimalistit vaan istuu yksin tyhjässä kämpässä ihailemassa seiniensä valkoisuutta. Sääliksi käy heitä. Ostaisivat elämän.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes varaton. Elämä on kärsimystä. On vaikea nauttia kukista kun nälkä kurnii. Ei bussilippua ilmaiseen konserttiin.
Köyhyys ei tarkoita nälkää. Koettu on tosin kun ei ollut kahvia, ja rahapäivän aamuna heti kauppaan kaikkea hankkimaan. Mutta tavaran määrä ahdisti niin että vein vaatteita keräyksiin. En katunut.
Elämän ilo piilee juuri noissa asioissa joista ap kertoi.
Itse ainakin saan nautintoa kuluttamisesta, sillä tämän aseman eteen on tehty pitkään kovasti töitä. Lukiossa heräsi unelma lääkiksestä, no ei sinne Magnan papereilla päästy, meni toiseen yrittämään pääsykokeella jotta ovet Turkuun aukesivat. Lukutunteja yli 2000, lukupäiviä noin 600. Lääkiksen jälkeen erikoistuminen ortopediaan, jonka aikana tuli jo lähdettyä Sveitsiin töihin. Erikoistumisen jälkeen alkoi harjoittelu USA:n ulkomaalaisen lääkärin työluvan hankkimiskokeisiin, niistä selvisin noin 800h, n. 200pv lukemisella. USA:ssa olen työskennellyt vuodesta 2019 lähtien, palkka on vaihdellut n. $400k-$680k/vuosi välillä. YTD on n. $310k. Veroprosenttini on noin 15, joten käteen jää kuukaudessa keskimäärin 35k-40k/kk. 10k asuntolainan lyhennykseen, 5k pakollisiin kuluihin, 10k säästöön ja lopuilla 10-15k minä ELÄN. Ostin kesän alussa vm. 2021 aston martin v8, 3kk rahoituksella. Olin viime vuonna 7kk kiertämässä Aasiaa ja Eurooppaa. Ostin vanhemmilleni uudisrakenteisen kerrostaloasunnon Jyväskylästä. Kummipoikani sai Can Am Maverickin rippilahjaksi. Omien unelmieni toteuttaminen, sekä läheisteni auttaminen saavuttamallani taloudellisella tilanteella todellakin tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän kuitenkin, että tähän kykenee vain hyvin marginaalinen osa väestöstä, eli hän lapsuus- ja nuoruusvuoteni tyypillisessä keskiluokkaisessa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin saan nautintoa kuluttamisesta, sillä tämän aseman eteen on tehty pitkään kovasti töitä. Lukiossa heräsi unelma lääkiksestä, no ei sinne Magnan papereilla päästy, meni toiseen yrittämään pääsykokeella jotta ovet Turkuun aukesivat. Lukutunteja yli 2000, lukupäiviä noin 600. Lääkiksen jälkeen erikoistuminen ortopediaan, jonka aikana tuli jo lähdettyä Sveitsiin töihin. Erikoistumisen jälkeen alkoi harjoittelu USA:n ulkomaalaisen lääkärin työluvan hankkimiskokeisiin, niistä selvisin noin 800h, n. 200pv lukemisella. USA:ssa olen työskennellyt vuodesta 2019 lähtien, palkka on vaihdellut n. $400k-$680k/vuosi välillä. YTD on n. $310k. Veroprosenttini on noin 15, joten käteen jää kuukaudessa keskimäärin 35k-40k/kk. 10k asuntolainan lyhennykseen, 5k pakollisiin kuluihin, 10k säästöön ja lopuilla 10-15k minä ELÄN. Ostin kesän alussa vm. 2021 aston martin v8, 3kk rahoituksella. Olin viime vuonna 7kk kiertämässä Aasiaa ja Eurooppaa. Ostin vanhemmilleni uudisrakenteisen kerrostaloasunnon Jyväskylästä. Kummipoikani sai Can Am Maverickin rippilahjaksi. Omien unelmieni toteuttaminen, sekä läheisteni auttaminen saavuttamallani taloudellisella tilanteella todellakin tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän kuitenkin, että tähän kykenee vain hyvin marginaalinen osa väestöstä, eli hän lapsuus- ja nuoruusvuoteni tyypillisessä keskiluokkaisessa perheessä.
Jos ois oikeasti noin "fiksu" ihminen, niin ei varmaan kirjoittelisi vauva-palstalle. En siis usko tuota.
En nauti kuluttamisesta lainkaan. AP ehkä nauttii enemmän kuin minä, olen liikuntaesteinen eikä kaikki kotityötkään siksi onnistu. Silti, pikkuhiljaa. Nautin kirjoista ja kirjastoista, teen (muidenkin kehumaa) hyvää ruokaa, leivon, hoitelen kirppariasioita ja muuta pientä. Tekemistä on vaikka kuinka. Monet huvit eivät maksa mitään... Nauttisin vielä enemmän, jos olisin terve. :/
Mansikat on aivan ylikalliita! Itse en edes koe eläväni nuukasti, mutta mansikat jää kyllä ostamatta. Muutenkin ostan vaan tarpeeseen, mutta en pidä tätä erityisenä nuukailuna.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisille noin yleisesti ottaen on hirmu vaikeata alkaa selittää minimalismia tai just tavoitteellista säästämistä. Jotenkin aletaan heti sijaissympatisoimaan.