Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesälomareissu pilalla
Paha äitipuoliko?
28.06.2023 |
Ollaan uuden miesystävän kanssa tavattu viime syksynä ja nyt kesälomalle suunnitteilla ensimmäinen yhteinen lomamatka. Olen innoissani odottanut sitä, että meillä on viikko aikaa nautiskella kaksistaan (loikoilla sängyllä, rakastella, istua hyvässä ravintolassa ja nauttia kuohuviiniä jne).
Nyt yhtäkkiä miehen 12-vuotias tyttö haluaa reissulle mukaan ja mies on sitä mieltä, että tyttö pitää ottaa matkaan. Ymmärrän, että miehelle viikko kiireetöntä lomaa tyttären kanssa on luksusta, mutta itselleni tämä on painajainen. Ei tytössä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllähän se nyt meidän lomasuunnitelmat romuttaa, jos huoneessa onkin meidän lisäksi miehen lapsi.
Yritin kauniisti ehdottaa, että ehkä tyttö voisi tehdä jotain muuta isänsä kanssa, mutta tyttö haluaa nimenomaan reissuun ja mies inttää, että olisi ihana ottaa tyttö matkaan mukaan.
Mitä voin tehdä? En todellakaan halua maksaa kallista lomamatkaa ja joutua jakamaan sitä miehen lapsen kanssa
Kommentit (1000)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Epäilemättä pitää. Ikää mulla on 43 ja parisuhteita se 30 vuotta, sekä perhe-elämää pian 16. Minun parisuhteeni ei vaan kaipaa spontaania seksiä espanjalaisen hotellin kylpyammeessa kynttilänvalossa aina viikon verran vuodessa kun hoidetaan sitä parisuhdetta ihan joka päivä ja kotosalla tai mökillä, yleensä. Erityiset asiat, kuten se odotettu loma, me on haluttu jakaa lapsen kanssa. Siihen lie meillä oikeus ja se kuinka huolehdimme romantiikan tasosta meidän oma asiamme? Kylpyammeessa paneskelu on muuten overrated, vesi loiskuu ja syntyy ei toivottua kitkaa, mutta siihenkin on varmaan erilaisia mieltymyksiä. Meille romantiikkaa on linnustuspäivä, sauna ja sitten sitä kynttilänvaloa, jos siihen lapsi joskus haluaisi mukaan, niin ei mitään, riittäähän noita päiviä kaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Eli myönnät itsekin, ettet voi mennä suoriltaan vertaamaan tilannetta toiseen.
No niinhän minä sanoin: "tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla".
Aika monelle tuntuu olevan tärkeintä vängätä ja kilpailla kuka on oikeassa tilanteessa, jossa voi olla miljoona eri sävyä ja se mitä faktaksi koko tilanteesta tiedämme on hyvin vähäistä.
Joskus kysyin äidiltäni onko hänelle tärkeämpää olla oikeassa vai olla onnellinen. Ei osannut vastata. Joten tunnen tämän tyypin oikeinkin hyvin.
"Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään."
Johon vastaat:"No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies."
Eli lähdettiin tilanteesta, jossa pari ei vielä tunne toisiaan kunnolla, johon aloit vertaamaan tilannetta, jossa pari tuntee toisensa jo kohtuullisen hyvin.
Tässä on se ristiriita.
Emme olleet ydinperhe, vaan seurusteleva pariskunta. Lapsi ei ole hänen, on minun. Emme tunteneet yli vuotta. Jos vuodessa ei seurusteleva pari ole vielä tutustunut niin onhan silloin suhdekin eittämättä erilainen kuin minun suhteeni oli. Mutta ei, kaikille ei ole katastrofi jos seurustelukumppanin lapsi lähtee matkalle mukaan. Voihan se olla että ikäkin vaikuttaa, tai sitten se että olimme jo panneet kuin kanit pian vuoden verran, niin viikon kärsi olla ilmankin, ilman että oli tarvetta alkaa tuhkaa ripottelemaan suhteen päälle kun romantiikan tasokin on aivan onneton. Romantiikan tasoa saatiin sitten taas seuraavalla viikolla kotosalla tai mökillä ihan riittoisasti.
En olettanutkaan teidän olevan ydinperhe, vaan jos nyt olette esim. työkavereita jotka näkevät toisiaan sen 8h päivässä 5 kertaa viikossa.
Se on vähän eri asia toisen tuntemisen kannalta, kuin saada treffejä ja näkemistä sovittua sen 1-2 kertaa viikossa, jopa harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaikeeta alkaa sopimaan, jos parisuhteen munana tulee lapsia. Siinä täytyy automaattisesti ajatella myös muita osapuolia. Vaikea tilanne, eipä käy katteeks, varmasti velalle vaikea ottaa muita huomioon
Ja tässä yhteydessä pitää tölvästä veloja koska...?
Moni vela sulkee jo lähdössä pois suhteet lapsellisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Et vielä keski-ikään mennessä oohuomannut sit et lapset on lainaa vaan ja romantiikalle on sit kaikki aika mailmass a kun ne on lentäneet pois. Otat kovi henk.koht. sen et moni tahtoo ihan omasta halusta viettää lomansa lasten kanssa ja tahdot vähän tökkästä heidän parisuhdetta sit, kun harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Et vielä keski-ikään mennessä oohuomannut sit et lapset on lainaa vaan ja romantiikalle on sit kaikki aika mailmass a kun ne on lentäneet pois. Otat kovi henk.koht. sen et moni tahtoo ihan omasta halusta viettää lomansa lasten kanssa ja tahdot vähän tökkästä heidän parisuhdetta sit, kun harmittaa.
Miksi nämä ihmiset sitten eron jälkeen hakevat itselleen uutta parisuhdetta, jos ajatus on tuo, ettei parisuhde ole tärkeä?
Miksei odoteta sitten siihen asti, että nuorinkin lapsi aikuistuu ja lentää pesästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi kerralla varaat adults only - hotellin. Ne on ihan parhaita, jos ei ole tarkoitus ottaa lapsia mukaan tai on jo aikuisia kuten meillä.
Nyt ei vaan voi mennä enää reissu pieleen, kohta jo tuhat postausta neuvoja! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Et vielä keski-ikään mennessä oohuomannut sit et lapset on lainaa vaan ja romantiikalle on sit kaikki aika mailmass a kun ne on lentäneet pois. Otat kovi henk.koht. sen et moni tahtoo ihan omasta halusta viettää lomansa lasten kanssa ja tahdot vähän tökkästä heidän parisuhdetta sit, kun harmittaa.
Miksi nämä ihmiset sitten eron jälkeen hakevat itselleen uutta parisuhdetta, jos ajatus on tuo, ettei parisuhde ole tärkeä?
Miksei odoteta sitten siihen asti, että nuorinkin lapsi aikuistuu ja lentää pesästä?
Jos tämä nyt kohdistuu minuun (se työkaverin kanssa pariutunut) niin en nyt varsin etsinyt, mutta silleen kun ihastuu ja rakastuu niin haluaahan sitä yhdessä olla. Toisaalta olen pyrkinyt juurikin siihen, ettei niin ehdottomasti tarvitsisi valita kun koen että ehdin ja jaksa panostaa ihan hyvin sekä ensimmäisenä vanhemmuuteen, että toisena parisuhteeseen ja tyydyttävällä tasolla vielä työhön, kaverisuhteisiin ja jotenkin harrastuksiinkin. Monia noista edellä mainituista hoidan juonikkaasti samalla aikaa :D
En kyllä suoraan sanottuna ole tullut ajatelleeksi, että osoittaa piittaamattomuutta parisuhdettamme kohtaan, ettemme ole lomailleet ulkomailla kahden.. jaiks!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Et vielä keski-ikään mennessä oohuomannut sit et lapset on lainaa vaan ja romantiikalle on sit kaikki aika mailmass a kun ne on lentäneet pois. Otat kovi henk.koht. sen et moni tahtoo ihan omasta halusta viettää lomansa lasten kanssa ja tahdot vähän tökkästä heidän parisuhdetta sit, kun harmittaa.
Miksi nämä ihmiset sitten eron jälkeen hakevat itselleen uutta parisuhdetta, jos ajatus on tuo, ettei parisuhde ole tärkeä?
Miksei odoteta sitten siihen asti, että nuorinkin lapsi aikuistuu ja lentää pesästä?Jos tämä nyt kohdistuu minuun (se työkaverin kanssa pariutunut) niin en nyt varsin etsinyt, mutta silleen kun ihastuu ja rakastuu niin haluaahan sitä yhdessä olla. Toisaalta olen pyrkinyt juurikin siihen, ettei niin ehdottomasti tarvitsisi valita kun koen että ehdin ja jaksa panostaa ihan hyvin sekä ensimmäisenä vanhemmuuteen, että toisena parisuhteeseen ja tyydyttävällä tasolla vielä työhön, kaverisuhteisiin ja jotenkin harrastuksiinkin. Monia noista edellä mainituista hoidan juonikkaasti samalla aikaa :D
En kyllä suoraan sanottuna ole tullut ajatelleeksi, että osoittaa piittaamattomuutta parisuhdettamme kohtaan, ettemme ole lomailleet ulkomailla kahden.. jaiks!
Miksi oletat viestin koskevan sinua?
Muutenkin laitat nyt asiat hyvin mustavalkoiseen ajatteluun. Ei kyse ole siitä, että käykö kumppanin kanssa kahdestaan lomalla vai ei. Vaan siitä, antaako suhteelle tarpeeksi aikaa, ja jyrääkö suunnitelmissa kumppanin toiveiden yli muuttamalla yksipuolisesti yhdessäsovittuja suunnitelmia.
Tarpeeksi pitkään kun jää sille "No meillä on yhteistä aikaa sitten joskus " -sijalle niin alkaa tulla mieleen ajatus, että onko tämä sellainen suhde mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossun mies ei tajua että mikään olisi pielessä kun lapsi lähdössä mukaan niin sanoppa heipat ja uutta matoa koukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Eli myönnät itsekin, ettet voi mennä suoriltaan vertaamaan tilannetta toiseen.
No niinhän minä sanoin: "tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla".
Aika monelle tuntuu olevan tärkeintä vängätä ja kilpailla kuka on oikeassa tilanteessa, jossa voi olla miljoona eri sävyä ja se mitä faktaksi koko tilanteesta tiedämme on hyvin vähäistä.
Joskus kysyin äidiltäni onko hänelle tärkeämpää olla oikeassa vai olla onnellinen. Ei osannut vastata. Joten tunnen tämän tyypin oikeinkin hyvin.
"Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään."
Johon vastaat:"No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies."
Eli lähdettiin tilanteesta, jossa pari ei vielä tunne toisiaan kunnolla, johon aloit vertaamaan tilannetta, jossa pari tuntee toisensa jo kohtuullisen hyvin.
Tässä on se ristiriita.
Emme olleet ydinperhe, vaan seurusteleva pariskunta. Lapsi ei ole hänen, on minun. Emme tunteneet yli vuotta. Jos vuodessa ei seurusteleva pari ole vielä tutustunut niin onhan silloin suhdekin eittämättä erilainen kuin minun suhteeni oli. Mutta ei, kaikille ei ole katastrofi jos seurustelukumppanin lapsi lähtee matkalle mukaan. Voihan se olla että ikäkin vaikuttaa, tai sitten se että olimme jo panneet kuin kanit pian vuoden verran, niin viikon kärsi olla ilmankin, ilman että oli tarvetta alkaa tuhkaa ripottelemaan suhteen päälle kun romantiikan tasokin on aivan onneton. Romantiikan tasoa saatiin sitten taas seuraavalla viikolla kotosalla tai mökillä ihan riittoisasti.
Olipa taas kommentti 🤣
Niin, sinua ei ehkä hirveästi haittaa, jos oma lapsesi on matkalla mukana.
Otapa ensi kerralla jokun toisen ihmisen lapsi, vaikka naapurin lapsi mukaan parisuhdematkalle niin näet, haittaako vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Eli myönnät itsekin, ettet voi mennä suoriltaan vertaamaan tilannetta toiseen.
No niinhän minä sanoin: "tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla".
Aika monelle tuntuu olevan tärkeintä vängätä ja kilpailla kuka on oikeassa tilanteessa, jossa voi olla miljoona eri sävyä ja se mitä faktaksi koko tilanteesta tiedämme on hyvin vähäistä.
Joskus kysyin äidiltäni onko hänelle tärkeämpää olla oikeassa vai olla onnellinen. Ei osannut vastata. Joten tunnen tämän tyypin oikeinkin hyvin.
"Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään."
Johon vastaat:"No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies."
Eli lähdettiin tilanteesta, jossa pari ei vielä tunne toisiaan kunnolla, johon aloit vertaamaan tilannetta, jossa pari tuntee toisensa jo kohtuullisen hyvin.
Tässä on se ristiriita.Emme olleet ydinperhe, vaan seurusteleva pariskunta. Lapsi ei ole hänen, on minun. Emme tunteneet yli vuotta. Jos vuodessa ei seurusteleva pari ole vielä tutustunut niin onhan silloin suhdekin eittämättä erilainen kuin minun suhteeni oli. Mutta ei, kaikille ei ole katastrofi jos seurustelukumppanin lapsi lähtee matkalle mukaan. Voihan se olla että ikäkin vaikuttaa, tai sitten se että olimme jo panneet kuin kanit pian vuoden verran, niin viikon kärsi olla ilmankin, ilman että oli tarvetta alkaa tuhkaa ripottelemaan suhteen päälle kun romantiikan tasokin on aivan onneton. Romantiikan tasoa saatiin sitten taas seuraavalla viikolla kotosalla tai mökillä ihan riittoisasti.
Olipa taas kommentti 🤣
Niin, sinua ei ehkä hirveästi haittaa, jos oma lapsesi on matkalla mukana.
Otapa ensi kerralla jokun toisen ihmisen lapsi, vaikka naapurin lapsi mukaan parisuhdematkalle niin näet, haittaako vähän enemmän.
miehiä ei niin kovin tunnu haittaavan. Esimerkkejä on lähipiirissä puolen kymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Et vielä keski-ikään mennessä oohuomannut sit et lapset on lainaa vaan ja romantiikalle on sit kaikki aika mailmass a kun ne on lentäneet pois. Otat kovi henk.koht. sen et moni tahtoo ihan omasta halusta viettää lomansa lasten kanssa ja tahdot vähän tökkästä heidän parisuhdetta sit, kun harmittaa.
Miksi nämä ihmiset sitten eron jälkeen hakevat itselleen uutta parisuhdetta, jos ajatus on tuo, ettei parisuhde ole tärkeä?
Miksei odoteta sitten siihen asti, että nuorinkin lapsi aikuistuu ja lentää pesästä?Jos tämä nyt kohdistuu minuun (se työkaverin kanssa pariutunut) niin en nyt varsin etsinyt, mutta silleen kun ihastuu ja rakastuu niin haluaahan sitä yhdessä olla. Toisaalta olen pyrkinyt juurikin siihen, ettei niin ehdottomasti tarvitsisi valita kun koen että ehdin ja jaksa panostaa ihan hyvin sekä ensimmäisenä vanhemmuuteen, että toisena parisuhteeseen ja tyydyttävällä tasolla vielä työhön, kaverisuhteisiin ja jotenkin harrastuksiinkin. Monia noista edellä mainituista hoidan juonikkaasti samalla aikaa :D
En kyllä suoraan sanottuna ole tullut ajatelleeksi, että osoittaa piittaamattomuutta parisuhdettamme kohtaan, ettemme ole lomailleet ulkomailla kahden.. jaiks!
Miksi oletat viestin koskevan sinua?
Muutenkin laitat nyt asiat hyvin mustavalkoiseen ajatteluun. Ei kyse ole siitä, että käykö kumppanin kanssa kahdestaan lomalla vai ei. Vaan siitä, antaako suhteelle tarpeeksi aikaa, ja jyrääkö suunnitelmissa kumppanin toiveiden yli muuttamalla yksipuolisesti yhdessäsovittuja suunnitelmia.
Tarpeeksi pitkään kun jää sille "No meillä on yhteistä aikaa sitten joskus " -sijalle niin alkaa tulla mieleen ajatus, että onko tämä sellainen suhde mitä haluan.
minusta kun kyse tuntui olevan nimenomaan siitä lomamatkasta. Jos ei koe, että lomamatka perheen kesken on parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin kahden kesken, elää huonossa parisuhteessa:
"Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka"
Moni täällä ei nyt vaan koe, että juuri se lomamatka ulkomailla olisi parisuhteen kannalta kriittinen 24/7 kahdenkeskinen hetki. En tiedä herättääkö se jotain syyllisyyttä sinussa vai mikä siinä nyt niin kaihertaa? Moni tahtoo katsella vaikkapa sitä goottilaista kirkkoa lapsensa kanssa, ihan nimenomaan juuri sen lapsensa kanssa, koska haluaa lapselleen sen kokemuksen, haluaa yhdessä sen kokemuksen, haluaa sen maailmaa avartavan, sivistävän vaikutuksen, sen seikkailun, lapselleen jne. Parisuhdeaika päinvastoin kärsisi kun harmittaisi siinä kirkon juurella, että voi kun villeveikkakin olisi ollut tämän näkemässä.
Väärin on luonnollisesti päättää näitä matkajuttuja kumppaniltaan kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
NÄYTÄ TISSIT LEHMÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Et vielä keski-ikään mennessä oohuomannut sit et lapset on lainaa vaan ja romantiikalle on sit kaikki aika mailmass a kun ne on lentäneet pois. Otat kovi henk.koht. sen et moni tahtoo ihan omasta halusta viettää lomansa lasten kanssa ja tahdot vähän tökkästä heidän parisuhdetta sit, kun harmittaa.
Miksi nämä ihmiset sitten eron jälkeen hakevat itselleen uutta parisuhdetta, jos ajatus on tuo, ettei parisuhde ole tärkeä?
Miksei odoteta sitten siihen asti, että nuorinkin lapsi aikuistuu ja lentää pesästä?Jos tämä nyt kohdistuu minuun (se työkaverin kanssa pariutunut) niin en nyt varsin etsinyt, mutta silleen kun ihastuu ja rakastuu niin haluaahan sitä yhdessä olla. Toisaalta olen pyrkinyt juurikin siihen, ettei niin ehdottomasti tarvitsisi valita kun koen että ehdin ja jaksa panostaa ihan hyvin sekä ensimmäisenä vanhemmuuteen, että toisena parisuhteeseen ja tyydyttävällä tasolla vielä työhön, kaverisuhteisiin ja jotenkin harrastuksiinkin. Monia noista edellä mainituista hoidan juonikkaasti samalla aikaa :D
En kyllä suoraan sanottuna ole tullut ajatelleeksi, että osoittaa piittaamattomuutta parisuhdettamme kohtaan, ettemme ole lomailleet ulkomailla kahden.. jaiks!
Miksi oletat viestin koskevan sinua?
Muutenkin laitat nyt asiat hyvin mustavalkoiseen ajatteluun. Ei kyse ole siitä, että käykö kumppanin kanssa kahdestaan lomalla vai ei. Vaan siitä, antaako suhteelle tarpeeksi aikaa, ja jyrääkö suunnitelmissa kumppanin toiveiden yli muuttamalla yksipuolisesti yhdessäsovittuja suunnitelmia.
Tarpeeksi pitkään kun jää sille "No meillä on yhteistä aikaa sitten joskus " -sijalle niin alkaa tulla mieleen ajatus, että onko tämä sellainen suhde mitä haluan.
minusta kun kyse tuntui olevan nimenomaan siitä lomamatkasta. Jos ei koe, että lomamatka perheen kesken on parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin kahden kesken, elää huonossa parisuhteessa:
"Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka"
Moni täällä ei nyt vaan koe, että juuri se lomamatka ulkomailla olisi parisuhteen kannalta kriittinen 24/7 kahdenkeskinen hetki. En tiedä herättääkö se jotain syyllisyyttä sinussa vai mikä siinä nyt niin kaihertaa? Moni tahtoo katsella vaikkapa sitä goottilaista kirkkoa lapsensa kanssa, ihan nimenomaan juuri sen lapsensa kanssa, koska haluaa lapselleen sen kokemuksen, haluaa yhdessä sen kokemuksen, haluaa sen maailmaa avartavan, sivistävän vaikutuksen, sen seikkailun, lapselleen jne. Parisuhdeaika päinvastoin kärsisi kun harmittaisi siinä kirkon juurella, että voi kun villeveikkakin olisi ollut tämän näkemässä.
Väärin on luonnollisesti päättää näitä matkajuttuja kumppaniltaan kysymättä.
Miksei voi tehdä niin, että kun sillä parisuhdematkalla huomaa, että tästä paikasta oma lapsi tykkäisi, niin tekisi toisen matkan samaan paikkaan lapsen kanssa kahdestaan? Missään ei ole kielletty etteikö samaan paikkaan voisi matkustaa toista kertaa heti ensimmäisen reissun jälkeen.
Itse olen sitä mieltä, että paremmin siihen toiseen tutustuu, kun on liikkeellä kahdestaan eikä lapsi vaadi samaan aikaan huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Huono mies kun pistää perheensä etusijalle. Toisaalta huono mies olisi, jos jättäisi lapsensa vain kuin kukko tunkiolle lähtiessään uuden naisen kanssa s*ksilomalle. En tiedä onko hyvää miehissä lainkaan, kaikki mitä tekevät täytyy olla jotenkin väärin.
Suosittelen lukemaan ketjua ennen idioottimaisen vastauksen väsäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Höpö, höpö. Juuri sitä teroitin, että kukin tekee kuten parhaaksi näkee. Meillä on nähty se, että lapset on itse haluttu & saatu, joten heidät huomioitiin myös.
Eiköhän tuo "sädekehän kiilto"-juttu juurikin halvenna meitä kaikkia, jotka emme tarvitse sitä lapsetonta aikaa?
Sitäkään en häpeä, että meillä ei tarvita alkoholia.
Seksi meillä kuuluu arkeen, meille ei riittäisi vain silloin tällöin viikon loma, jolloin olisi seksiä. Vai viedäänkö lapset arkenakin johonkin hoitoon seksin ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tämän ketjun läpi kokonaan. Harvinaista minulle.(Vauvapalstalle kun keskimmäisellä oli vauvana ummetusta 20v sitten)
Pidän APn pragmaatiisesta lähestymisestä. Ensin harmittaa kun ei mene niinkuin itse ajatteli , mutta sitten huomaa, että voi se olla kivaa näinkin.
Kammoksun suuren osan naisten salaliittoilusta, jotka perustuvat toisen motivaatioiden arvailuun. Itse en oikein ymmärrä koston konseptia ja mitä sillä tavoitetaan.
Samoin mulle on hyvin epäselvää mitä itse tekisin eritavoilla lomalla jos lapset ei olisi mukana.
M50
Toivon APlle hauskaa lomaa.
(nyt vaihdan näppisasetuksen takaisin FRA asentoon ja en saa äätä)Vastaan vain tuohon, mitä teen eri tavalla, oli lapsia mukana tai ei. Otetaan kohteeksi barcelona, jossa olemme pari kertaa jo käyneet.
kun lapsia ei ole mukana:
- harrastamme aamuseksiä
- emme välttämättä mene hotelliaamiaiselle. Menemme, jos huvittaa
- kävelemme paljon. Siis todella paljon.
- roikumme toisen puolen ajasta terasseilla, baareissa
- emme välttämättä syö kunnon ruokaa, vaan ostamme hotelliin viinipullon ja patonkiaJos lapset ovat mukana, niin
- pitää pitää huolta säännöllisista ruokailuista
- lapsille pitää näyttää muutakin elämää kuin terassit ja baarit
- lapset eivät halua kävellä niin paljoa.Seksi tässä nyt on sitten tuntuu olevan ongelma. En oikein ymmärrä, onhan ne lapset kotonakin - ettekö siellä harrasta seksiä ollenkaan. Ja käyttäkää mielikuvitusta. Ei siihen aina sänkyä tarvita eikä tuntia tai kahta.
En näe juurikaan ongelmaa siinä, että lapsi on mukana. Toki jos heitä on kaksikin niin ovat keskenään enemmän, yksi ehkä vaatii enemmän huomiota mutta kyllä lapsi siinä mukana kulkee. Usein ruokailutkin matkoilla hoituu terasseilla, voi siellä istua lapsenkin kanssa, ei ole ikärajaa.
Meillä on huoneistohotelli aina, itse tehdään aamupalat (koska ollaan aikaisin hereillä, kahvia ei saa vielä pariin tuntiin mistään), jääkaapissa on aina juotavaa, myös skumppaa, kaljaa ja limua (jos lapset mukana) ja kaupasta haetaan sinne ruokaa, että on aina jotain syötävää.
Jotenkin tuntuu, että tehdään vain ongelmia sinne missä niitä ei ole.
Kun ollaan kotona, se 12-vuotias on koulussa, harrastuksissa ja kavereillaan. Kun ollaan reissussa, se 12-vuotias on koko ajan siinä korkeintaan kolmen metrin päässä.
Miten näin moni ihminen ei ymmärrä lukemaansa yhtään?
Ei tässä ole kyse lapsesta tai siitä haluaako hän enää kohta vähän kasvettuaan lähteä edes isänsä ja ap:n mukaan lomalle.
Kyse on siitä, että mies on nyt mokannut ja rikkonut lupauksen kahdenkeskisestä matkasta ap:lle.
Alue: Aihe vapaa
"Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään."
Johon vastaat:
"No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies."
Eli lähdettiin tilanteesta, jossa pari ei vielä tunne toisiaan kunnolla, johon aloit vertaamaan tilannetta, jossa pari tuntee toisensa jo kohtuullisen hyvin.
Tässä on se ristiriita.
Emme olleet ydinperhe, vaan seurusteleva pariskunta. Lapsi ei ole hänen, on minun. Emme tunteneet yli vuotta. Jos vuodessa ei seurusteleva pari ole vielä tutustunut niin onhan silloin suhdekin eittämättä erilainen kuin minun suhteeni oli. Mutta ei, kaikille ei ole katastrofi jos seurustelukumppanin lapsi lähtee matkalle mukaan. Voihan se olla että ikäkin vaikuttaa, tai sitten se että olimme jo panneet kuin kanit pian vuoden verran, niin viikon kärsi olla ilmankin, ilman että oli tarvetta alkaa tuhkaa ripottelemaan suhteen päälle kun romantiikan tasokin on aivan onneton. Romantiikan tasoa saatiin sitten taas seuraavalla viikolla kotosalla tai mökillä ihan riittoisasti.