Kesälomareissu pilalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minäkin yritin aikani olla se fiksu, joustava aikuinen ja tein aina kaikkeni, että konflikteilta vältyttäisiin. Joustin, ja joustin, ja joustin, joka kerta minä joustin. Se johti siihen, että liian monet kerrat itkin epäreiluuden kyyneleitä yksin kotona, kun odotetut, kivat kahdenkeskiset suunnitelmat olivat taas kerran menneet myttyyn. Lopulta löysin itseni jätettynä (olinhan hullu ja lapselle mustasukkainen erehdyttyäni joskus sanoittamaan mielipahani) ja terapiassa aloin sitten opetella omien tarpeideni ja rajojeni tervettä puolustamista.

Sama kokemus itsellä. Jos pyysi jotain kahdenkeskistä, niin olin kuulemma mustasukkainen lapselle(?). Lapsi (silloin 10v) halusi isänsä viereen nukkumaan kun minä olin paikalla, joten parisängystä minä siirryin sitten sohvalle nukkumaan. Ja jos satuin asiasta huomauttamaan, niin minä olin se inhottava. Monet itkut tuli itkettyä, kunnes totesin, että hitto,olen ansainnut enemmän. Ironista oli, että mies ruikutti vielä vuosi eron jälkeen ja yritti lämmitellä suhdetta, pysyin lujana, annoin pakit ja olin ylpeä itsestäni.

Minäkin siirryin omassa asunnossani nukkumaan sohvalle. Tyttö oli 12-13 v kun tutustuimme.

Sama tarina kuin näillä kahdella. Minulta hämärtyi lopultta täysin omat rajat.

Suhteen loputtua kävin juttelemassa terapeutilla. Se on kyllä jälkeenpäin ihmeellusta miettiä miksi en vaan pystynyt olemaan jämerä. Mutta jotenkin vain ajattelin, että minun pitää joustaa kun olen aikuinen.

Ydinperheellisten on turha syyllistää ja kehua omilla hienoilla reissuillaan lastensa kanssa. Ette ymmärrä yhtään mistä on kysymys.

Onko tosiaan niin ettei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin se että joko mennään kokonaan uuden naisen ehdoilla ja pilataan suhde lapseen Tai sitten  tehdään kaikki lapsen toiveiden mukaan ja rikotaan tuo uusi parisuhde? En ole ollut koskaan uusiosuhteessa mutta eikö noissakin ole jotain välimuotoa siten että välillä olisi sitä parisuhdeaikaa ihan kahden kesken ja välillä taas joustetaan lapsen toiveiden mukaan? Noinhan se menee meillä "ensiöperheessäkin".

Luin tämän ketjun nyt vasta hypellen. Teoriassa hieno juttu, että sopu syntyi, käytännössä jää vähän kysymyksiä (tämän perusteella).

Jos lomasta on sovittu ja sitä on suunniteltu kahden aikuisen lemmenlomana (jotka eivät ole edes vakiintunut pari), miten ihmeessä mies voi yhtäkkiä unohtaa tämän, kun lapsi ilmoittaa haluavansa mukaan? Päätös oli jo tehty, että lapsi ei lähde vaan hän on äidillään.

Miksi mies ei sanonut lapselle, että suunnitellaan toinen loma yhdessä tai että ensi kerralla suunnitellaan niin, että sinäkin lähdet mukaan.

Voisiko olla niin, että ex on laittanut tytön reissuun mukaan? Tämä tuli aika äkkiä mieleen. Ilmeisesti ex ei ole matkustellut, kun kerta lapsikaan ei ole ollut juuri koskaan ulkomailla. Tuliko vähän kateutta, että nyt ex-miehellä on mahdollisuus lähteä uuden heilansa kanssa ulkomaille ja annettiin lapselle idea hinkua mukaan?

Sekin kävi mielessä, että isä suunnitteli tämän näin. Hän halusi viedä lapsensa ulkomaille, mutta ei itse pystynyt.

Hienoa joka tapauksessa, että lapsi pääsee näkemään maailmaa. Harmi, että menettelytapa aiheutti harmia ap:ssa ainakin.

Sitäkin ihmettelen, että 12-vuotiaan kanssa pitää muka vaihtaa matkasuunnitelmat nähtävyyksien osalta. Itse matkustan tätä nuoremman lapsen kanssa ja lapsi on mukana museoissa, kirkoissa ja syö ravintoloissa ihan samalta listalta kuin aikuisetkin. Enkä tarkoita mitään pitsapaikkoja.

Ja tosiasiahan on, että ihan biologiset vanhemmmat matkustavat ilman lapsiaan lomalle, eikä se tarkoita, että lapset eivät olisi etusijalla. Lapset jätetään viettämään lomaa mummille tai tädille, ja vanhemmat ottavat parisuhdeloman. Miksi kyseisenlaisessa tapauksessa isä yhtäkkiä muka hylkää lapsensa, jos ei ota mukaan vaan jättää lapsen äidilleen?

Positiivista tässä on se, että se lapsi suostuu viettämään lomaansa ap:n kanssa. Ilmeisesti ihan OK tyyppi lapsen mielestä.

Mielipahasta huolimatta olen ylpeä ap:n asiallisuudesta. Viettäkää mukava loma. Katso, että mies todellakin korvaa sinulle tämän jouston ; )

Lomalle! kirjoitti:

Luin tämän ketjun nyt vasta hypellen. Teoriassa hieno juttu, että sopu syntyi, käytännössä jää vähän kysymyksiä (tämän perusteella).

Jos lomasta on sovittu ja sitä on suunniteltu kahden aikuisen lemmenlomana (jotka eivät ole edes vakiintunut pari), miten ihmeessä mies voi yhtäkkiä unohtaa tämän, kun lapsi ilmoittaa haluavansa mukaan? Päätös oli jo tehty, että lapsi ei lähde vaan hän on äidillään.

Miksi mies ei sanonut lapselle, että suunnitellaan toinen loma yhdessä tai että ensi kerralla suunnitellaan niin, että sinäkin lähdet mukaan.

Voisiko olla niin, että ex on laittanut tytön reissuun mukaan? Tämä tuli aika äkkiä mieleen. Ilmeisesti ex ei ole matkustellut, kun kerta lapsikaan ei ole ollut juuri koskaan ulkomailla. Tuliko vähän kateutta, että nyt ex-miehellä on mahdollisuus lähteä uuden heilansa kanssa ulkomaille ja annettiin lapselle idea hinkua mukaan?

Sekin kävi mielessä, että isä suunnitteli tämän näin. Hän halusi viedä lapsensa ulkomaille, mutta ei itse pystynyt.

Hienoa joka tapauksessa, että lapsi pääsee näkemään maailmaa. Harmi, että menettelytapa aiheutti harmia ap:ssa ainakin.

Sitäkin ihmettelen, että 12-vuotiaan kanssa pitää muka vaihtaa matkasuunnitelmat nähtävyyksien osalta. Itse matkustan tätä nuoremman lapsen kanssa ja lapsi on mukana museoissa, kirkoissa ja syö ravintoloissa ihan samalta listalta kuin aikuisetkin. Enkä tarkoita mitään pitsapaikkoja.

Ja tosiasiahan on, että ihan biologiset vanhemmmat matkustavat ilman lapsiaan lomalle, eikä se tarkoita, että lapset eivät olisi etusijalla. Lapset jätetään viettämään lomaa mummille tai tädille, ja vanhemmat ottavat parisuhdeloman. Miksi kyseisenlaisessa tapauksessa isä yhtäkkiä muka hylkää lapsensa, jos ei ota mukaan vaan jättää lapsen äidilleen?

Positiivista tässä on se, että se lapsi suostuu viettämään lomaansa ap:n kanssa. Ilmeisesti ihan OK tyyppi lapsen mielestä.

Mielipahasta huolimatta olen ylpeä ap:n asiallisuudesta. Viettäkää mukava loma. Katso, että mies todellakin korvaa sinulle tämän jouston ; )

Juuri näin. Amen.

Mä en pystyisi enää luottamaan mieheen, jonka kanssa sovitut aidat eivät pidä. Tapailisi vain kevyesti. En sopisi mitään. Siis ei matkoja tai muita sitovia suunnitelmia.

Kaffebulla kirjoitti:

Mä en pystyisi enää luottamaan mieheen, jonka kanssa sovitut aidat eivät pidä. Tapailisi vain kevyesti. En sopisi mitään. Siis ei matkoja tai muita sitovia suunnitelmia.

Itse vastaavassa tilanteessa olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut, onko suhde tämän arvoinen. Kuviot siis jatkuvasti muuttuneet niin, että kahdenkeskinen aika ollut kortilla, ja olen saanut kuulla viimeisenä suunnitelmien muuttumisesta. Vaikka lupailtu jatkossa olevan riittävästi yhteistä kahdenkeskistä aikaa, niin huomaan ettei asiasta taida päästä enää yli. Kun mitään ei uskalla suunnitella, kun takaraivossa ajatus ettei toteudu kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän teitä molempia ja varmasti harmittaa että lomasta ei tule sellainen kuin alunperin suunnittelit. Lomasta voi tulla kuitenkin ihan mukava. Pyydä miestä ja exäää osallistumaan hotellikuluihin jos tyttö lähtee mukaan, niin et koe että joutuisit maksamaan liikaa. Itse ottaisin tytön mukaan, matkalla teillä olisi hyvä tilaisuus tutustua toisiinne paremmin. Sitten olisi helpompi miettiä myös mahdollista tulevaisuuden yhteenmuuttoa kun tiedät paremmin kuinka tulette toimeen.

Itse reissasin hyvin varhaisessa vaiheessa uuden miesystävän ja lasteni kanssa ja ne oli ihania reissuja ja seksiäkin sai ihan tarpeeksi, kun kävi yhdessä suihkussa, yöllä kun lapset nukkuivat jne.

Anteeksi vaan, mutta tuo viimeinen kappale ei ole kaunista luettavaa.

Itselläni ei ole sinkkuna lasta, eikä puolisoakaan, vaikka olisin kovasti halunnut molemmat. Olisin onnellinen, jos saisin joskus kokea perhe-elämää, joten jos löytäisin puolison, jolla on jo lapsi, hyväksyisin lapsen luonnollisesti mukaan ulkomaan lomille. Haluaisin, että lapsi hyväksyisi minut osaksi elämäänsä, joten minunkin täytyisi hyväksyä lapsi osaksi omaa elämääni. En voisi kuvitellakaan suhdetta, jossa en tulisi toimeen puolison lapsen kanssa, varsinkin jos lapsi olisi edelleen alaikäinen, koska aikuisena kokisin olevani osittain kasvatusvastuussa ja esimerkkinä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole sinkkuna lasta, eikä puolisoakaan, vaikka olisin kovasti halunnut molemmat. Olisin onnellinen, jos saisin joskus kokea perhe-elämää, joten jos löytäisin puolison, jolla on jo lapsi, hyväksyisin lapsen luonnollisesti mukaan ulkomaan lomille. Haluaisin, että lapsi hyväksyisi minut osaksi elämäänsä, joten minunkin täytyisi hyväksyä lapsi osaksi omaa elämääni. En voisi kuvitellakaan suhdetta, jossa en tulisi toimeen puolison lapsen kanssa, varsinkin jos lapsi olisi edelleen alaikäinen, koska aikuisena kokisin olevani osittain kasvatusvastuussa ja esimerkkinä lapselle.

Entäs tilanne jossa se lapsi/lapset ei hyväksy sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole sinkkuna lasta, eikä puolisoakaan, vaikka olisin kovasti halunnut molemmat. Olisin onnellinen, jos saisin joskus kokea perhe-elämää, joten jos löytäisin puolison, jolla on jo lapsi, hyväksyisin lapsen luonnollisesti mukaan ulkomaan lomille. Haluaisin, että lapsi hyväksyisi minut osaksi elämäänsä, joten minunkin täytyisi hyväksyä lapsi osaksi omaa elämääni. En voisi kuvitellakaan suhdetta, jossa en tulisi toimeen puolison lapsen kanssa, varsinkin jos lapsi olisi edelleen alaikäinen, koska aikuisena kokisin olevani osittain kasvatusvastuussa ja esimerkkinä lapselle.

Eihän tässäkään tapauksessa ole kyse siitä, etteikö ap tulisi toimeen miesystävänsä lapsen kanssa.

Vaan ovat säästäneet ja suunnitelleet matkan, jonne lähtevät kahdestaan, ja jossa viimein saisivat olla kiireettömästi kahdestaan.

Uusiperhe vaatii kuitenkin pohjalleen vahvan parisuhteen, jolle on annettu aikaa muotoutua. Ap ollut miehensä kanssa alle vuoden, joten melkein tutustumisvaihe vielä meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Sinä valitsit miehen jolla on lapsi ja se on asia jonka kanssa sinun pitää oppia elämään, jos miehen kanssa sen tulevaisuuden haluat. 

Tähän tyyliin miehillekkin aina sanotaan jos ruikutavat että kumppani, jolla on lapsi/lapsia edellisestä suhteesta, pistää jälkikasvun aina uuden kumppanin edelle, vaikka nyt sitten tässä loma-asiassa.

Miten tuo nyt sitten olisi eriasia kun kun loma-asiassa joustamaan joutuja onkin tällä kertaa nainen eikä mies?

Tänään grillattiin, syötiin ja suunniteltiin tulevaa reissua kolmistaan: tyttökin uskaltautui juttelemaan minulle vähän enemmän kuin aikaisemmin. Ja ihan mukavalta tuntuu suunnitelmat. Loman alkupäivät kierretään Barcelonan nähtävyydet ja tyttö vakuutti, että ne kaikki kiinnostavat häntäkin. Ja loppuloma sitten rantaloman ja erilaisten vesiurheilujuttujen parissa kuulostaa ihan hauskalta.

Eiköhän tästä ihan hyvä hyvä reissu tule.

Ja niille, jotka epäili, että tyttö lähtee mukaan Lapin ruskareissuunkin. Sinne on varattu majoitus, johon ei mahdu kuin kaksi 😀

Ap

Mies on nyt tarkoituksella järjestänyt meille kolmistaan kaikenlaista pientä kivaa ohjelmaa: on käyty uimassa, picknicillä, kesäteatterissa jne.

Täytyy sanoa, että on kyllä helppo lapsi. Hyvin viihtynyt kaikkialla meidän kanssa

Ap

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Tänään grillattiin, syötiin ja suunniteltiin tulevaa reissua kolmistaan: tyttökin uskaltautui juttelemaan minulle vähän enemmän kuin aikaisemmin. Ja ihan mukavalta tuntuu suunnitelmat. Loman alkupäivät kierretään Barcelonan nähtävyydet ja tyttö vakuutti, että ne kaikki kiinnostavat häntäkin. Ja loppuloma sitten rantaloman ja erilaisten vesiurheilujuttujen parissa kuulostaa ihan hauskalta.

Eiköhän tästä ihan hyvä hyvä reissu tule.

Ja niille, jotka epäili, että tyttö lähtee mukaan Lapin ruskareissuunkin. Sinne on varattu majoitus, johon ei mahdu kuin kaksi 😀

Ap

Olisi kiva kuulla, miten matka lopulta meni.

Omalla kohdalla jäisi epäluottamus. Tuossa kuitenkin luotu tilanne, missä ei ole ollut mahdollisuutta sanoa ei:tä olematta se tarinan pahis.

Näissä uusiokuvioissa asioiden etenemisessä pitäisi mennä niin, että kummallekin varmasti ok ja kumpikin varmasti asiaan valmis. Olen itsekin ollut nyt vajaa vuoden parisuhteessa, jossa lapsia ennestään, enkä olisi vielä valmis lähtemään perhelomalle.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mies tulee järkiinsä ja lemppaa sinut.

Vastaavassa tilanteessa miehenä  sanoisin, että siinäpähän menette, jos nainen yllättäen kysymättä ilmoittaisi jälkikasvunsa tulevan mukaan jo sovitulle reissulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.

Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.

-eri

Meillekin vaimo pyhitti elämänsä niin kovasti lapsille, että lasten lähdettyä maailmalle läksin minäkin käytännössä samalla oven avauksella.

Loma takana päin ja arki alkanut. Reissu meni yllättävän hyvin ja voin rehellisesti sanoa nauttineeni siitä.

Eihän se edelleenkään ollut ihan sellainen, kuin mitä olin alunperin unelmoinut, mutta hyvä kuitenkin.

Miehen tyttö oli tosi reipas kävelemään: jaksoi kävellä sen saman parhaimmillaan lähes 20 000 askelta mitä me aikuisetkin ja valitteli kuumuutta vähemmän kuin me aikuiset. Istui oikein mielellään illalla pitkään kivassa ravintolassa ja nautti suunnattomasti saadessaan hienoja alkoholittomia drinkkejä meidän aikuisten nauttiessa pullon skumppaa.

Tytöstä oli hauska nähdä meidän kävelevän käsi kädessä ja kannusti meitä aina välillä pussaamaan, se oli jotenkin sööttiä.

Ei siis mennyt kesälomareissu pilalle, mutta kiva, että syksyllä meitä odottaa ruskareissu ihan kaksistaan

Ap

 

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Loma takana päin ja arki alkanut. Reissu meni yllättävän hyvin ja voin rehellisesti sanoa nauttineeni siitä.

Eihän se edelleenkään ollut ihan sellainen, kuin mitä olin alunperin unelmoinut, mutta hyvä kuitenkin.

Miehen tyttö oli tosi reipas kävelemään: jaksoi kävellä sen saman parhaimmillaan lähes 20 000 askelta mitä me aikuisetkin ja valitteli kuumuutta vähemmän kuin me aikuiset. Istui oikein mielellään illalla pitkään kivassa ravintolassa ja nautti suunnattomasti saadessaan hienoja alkoholittomia drinkkejä meidän aikuisten nauttiessa pullon skumppaa.

Tytöstä oli hauska nähdä meidän kävelevän käsi kädessä ja kannusti meitä aina välillä pussaamaan, se oli jotenkin sööttiä.

Ei siis mennyt kesälomareissu pilalle, mutta kiva, että syksyllä meitä odottaa ruskareissu ihan kaksistaan

Ap

 

Ja loman loppuosan siirto vähän toisiin maisemiin toimi hyvin meille aikuisillekin. Ihan kiva oikeastaan kun oli ensin kaupunkilomaa ja sitten vähän rauhallisempitempoista lomaa siihen päälle

Ap

Kiva kun päivitit miten reissu meni, mietinkin sitä jo.

Uskon että saat miehesi tyttärestä mukavaa seuraa myös jatkossa - just matkaillessa usein selviää se miten hyvin tulee jonkun kanssa juttuun.

Hyvää loppukesää teille, ap!

Kiva ap, kun tulit kertomaan!

Minulla on myös helpot lapsepuolet, voisin kuvitella, että heidän kanssaan reissu olisi mennyt samoin. Eli etukäteen kaikkea pelkään, jälkikäteen on helppoa. Mutta silti: miehen kanssa pitää jatkossa sopia selkeät pelisäännöt. Jälkikäteen ei muutella mitään sopimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kiva ap, kun tulit kertomaan!

Minulla on myös helpot lapsepuolet, voisin kuvitella, että heidän kanssaan reissu olisi mennyt samoin. Eli etukäteen kaikkea pelkään, jälkikäteen on helppoa. Mutta silti: miehen kanssa pitää jatkossa sopia selkeät pelisäännöt. Jälkikäteen ei muutella mitään sopimuksia.

Jep, mies tietää ja ymmärtää, että tämä ei mennyt nyt ihan niin kuin piti ja osaa jatkossa toimia fiksummin. Tytön en antanut missään vaiheessa tuntea, että ei olisi ollut toivottu meidän matkalle, mutta kahden kesken miehen kanssa siitä puhutiin kyllä paljon.

Ihan pikkuisen jo suunniteltiinkin seuraavaa yhteistä lomaa kolmistaan ensi talvelle, mutta mitään ei ole vielä varattu.

Ja syksyinen reissu, joka on jo varattu on ihan vain meille kahdelle.

Ap