Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesälomareissu pilalla
Paha äitipuoliko?
28.06.2023 |
Ollaan uuden miesystävän kanssa tavattu viime syksynä ja nyt kesälomalle suunnitteilla ensimmäinen yhteinen lomamatka. Olen innoissani odottanut sitä, että meillä on viikko aikaa nautiskella kaksistaan (loikoilla sängyllä, rakastella, istua hyvässä ravintolassa ja nauttia kuohuviiniä jne).
Nyt yhtäkkiä miehen 12-vuotias tyttö haluaa reissulle mukaan ja mies on sitä mieltä, että tyttö pitää ottaa matkaan. Ymmärrän, että miehelle viikko kiireetöntä lomaa tyttären kanssa on luksusta, mutta itselleni tämä on painajainen. Ei tytössä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllähän se nyt meidän lomasuunnitelmat romuttaa, jos huoneessa onkin meidän lisäksi miehen lapsi.
Yritin kauniisti ehdottaa, että ehkä tyttö voisi tehdä jotain muuta isänsä kanssa, mutta tyttö haluaa nimenomaan reissuun ja mies inttää, että olisi ihana ottaa tyttö matkaan mukaan.
Mitä voin tehdä? En todellakaan halua maksaa kallista lomamatkaa ja joutua jakamaan sitä miehen lapsen kanssa
Kommentit (1000)
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.
No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.
Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.
Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään
Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutosJa kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.
Ap
Tunteesi ovat täysin oikeutettuja. Te olette sopineet aikuisten matkan, te pidätte aikuisten matkan ja seuraavaksi suunnittelette matkan yhdessä miehen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo keljuttaisi, jos olisi SÄÄSTÄNYT päästääkseen rakastajan kanssa ROMANTTISELLE PARISUHDEMATKALLE ja rakastaja ottaa lapsensa mukaan. Ei se vain noin voi mennä.
Riippuen siitä, kuinka tosissani olen parisuhteessa, peruisin matkan tai lähtisin toisin odotuksin. Ehkä ottaisin oman kummipojan tmv mukaan jälkimmäisessä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että seksiä ei sillä reissulla ole yhtään. Mies voi varata ja maksaa teille uuden reissun kahdestaan, se on sopiva korvaus tästä reissusta.
Pidä reissussa puolesi eli jos lapsi vänkää Mäkkäriin syömään, älä lähde mukaan vaan mene kunnon ravintolaan. Mene aina sinne, minne haluat vaikka ne ei olisi lapsille sopivia kohteita. Ehkä saisit hotellista oman huoneen itsellesi?
= ole ihan helvetin hankala ja pilaa kaikkien loma kostoksi. Kiristä seksillä ja rahalla ja vittuile kumppanisi biologiselle lapselle. Ja tälle nyt 360 tykkäystä ja satakunta alapeukkua. Käsittämätöntä käytöstä. Tuona miehenä laittaisin matkalla naisen passin vaivihkaa roskikseen, että saisi hankkiutua omin nokkineen kotiinsa tai mieluummin jäisi matkakohteeseen iäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Kyllähän se toki edelleen vähän harmittaa, että suunnitelmat muuttui. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että kaikki näkökulmat huomioiden tämä oli paras päätös mitä pystyimme tekemään. Ja tapoihini ei kuulu jäädä harmittelemaan vaan alamme nyt täysillä suunnittelemaan, miten saamme näillä eväillä parhaan mahdollisen loman aikaiseksi. Uskon, että kiva reissu saadaan nytkin - toki erilainen kuin alunperin oli tarkoitus
Ap
Hyvä päätös ja hieno asenne! Hyvää matkaa, toivottavasti säät suosii ja muutenkin tulee loistava reissu. Varokaa taskuvarkaita! :)
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
Toisaalta lähtökohtakin on erilainen, eli pariskunta tuntee toisensa jo hyvin jopa kymmenenkin vuoden takaa, parisuhde on päässyt kunnolla muodostumaan jne.
Olen viettänyt aikaa miesystävän kanssa niin, että tämän lapsi on paikalla. Ja onhan se nyt ihan eri juttu, kun toisen huomio on pitkälti lapsessa. Keskustelut jäävät kesken, ja ylipäätään jutut pysyvät aika pintapuolisina. Eli ei siinä niin kovasti toisiinsa tutustuta. Eri asia, jos suhde kestänyt vaikka pari vuotta, ja tuntee toisen jo suht hyvin.
Mutta jos suhde kestänyt alle vuoden, eikä toista hirveästi vielä edes tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ikinä ottako kumppaniksi ihmistä jolla on jo lapsia. Hän on jo kaiken kokenut, ei kaipaa enää lisää rakkauksia yms. Mieluummin vaikka yksin.
Muutaman vuoden päästä koittaa aika, jolloin se tyttö reissaa mieluummin kavereiden kuin vanhempiensa kanssa, joten tämä tilanne tuskin toistuu kovinkaan montaa kertaa. Tuon ikäinen on vielä lapsi, joka haluaa mukaan. Teininä saattekin sitten katsella suljettua ovea. Joten jos yhdessä pysytte, niin eiköhän niitä kahdenkeskisiä matkoja tule jatkossa olemaan ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tämän ketjun läpi kokonaan. Harvinaista minulle.(Vauvapalstalle kun keskimmäisellä oli vauvana ummetusta 20v sitten)
Pidän APn pragmaatiisesta lähestymisestä. Ensin harmittaa kun ei mene niinkuin itse ajatteli , mutta sitten huomaa, että voi se olla kivaa näinkin.
Kammoksun suuren osan naisten salaliittoilusta, jotka perustuvat toisen motivaatioiden arvailuun. Itse en oikein ymmärrä koston konseptia ja mitä sillä tavoitetaan.
Samoin mulle on hyvin epäselvää mitä itse tekisin eritavoilla lomalla jos lapset ei olisi mukana.
M50
Toivon APlle hauskaa lomaa.
(nyt vaihdan näppisasetuksen takaisin FRA asentoon ja en saa äätä)Vastaan vain tuohon, mitä teen eri tavalla, oli lapsia mukana tai ei. Otetaan kohteeksi barcelona, jossa olemme pari kertaa jo käyneet.
kun lapsia ei ole mukana:
- harrastamme aamuseksiä
- emme välttämättä mene hotelliaamiaiselle. Menemme, jos huvittaa
- kävelemme paljon. Siis todella paljon.
- roikumme toisen puolen ajasta terasseilla, baareissa
- emme välttämättä syö kunnon ruokaa, vaan ostamme hotelliin viinipullon ja patonkiaJos lapset ovat mukana, niin
- pitää pitää huolta säännöllisista ruokailuista
- lapsille pitää näyttää muutakin elämää kuin terassit ja baarit
- lapset eivät halua kävellä niin paljoa.Seksi tässä nyt on sitten tuntuu olevan ongelma. En oikein ymmärrä, onhan ne lapset kotonakin - ettekö siellä harrasta seksiä ollenkaan. Ja käyttäkää mielikuvitusta. Ei siihen aina sänkyä tarvita eikä tuntia tai kahta.
En näe juurikaan ongelmaa siinä, että lapsi on mukana. Toki jos heitä on kaksikin niin ovat keskenään enemmän, yksi ehkä vaatii enemmän huomiota mutta kyllä lapsi siinä mukana kulkee. Usein ruokailutkin matkoilla hoituu terasseilla, voi siellä istua lapsenkin kanssa, ei ole ikärajaa.
Meillä on huoneistohotelli aina, itse tehdään aamupalat (koska ollaan aikaisin hereillä, kahvia ei saa vielä pariin tuntiin mistään), jääkaapissa on aina juotavaa, myös skumppaa, kaljaa ja limua (jos lapset mukana) ja kaupasta haetaan sinne ruokaa, että on aina jotain syötävää.
Jotenkin tuntuu, että tehdään vain ongelmia sinne missä niitä ei ole.
Kommentoimaan pitää päästä vaikka ei oikein ole hajua mitä tässä on keskusteltu ja tullut ap tilanteesta ilmi.
Kommentoinko tässä ap:lle? Ei ainakaan ole kommentin perässä ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Eli myönnät itsekin, ettet voi mennä suoriltaan vertaamaan tilannetta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha äitipuoliko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoliko kirjoitti:
En oikeasti jaksa pohtia miten hirveätä on, että tytön äiti pääsi matkalle uuden miehensä kanssa, kun mies oli tytön kanssa Lapissa. Silloin oli isäviikko ja äiti oli täysin vapaa reissuun lähtemään.
En myöskään ymmärrä mistä on tullut ajatus, että mies ei ole kenellekään kelvannut kuuteen vuoteen. En ole missään vaiheessa näin sanonut eikä se pidä paikkaansa. Mutta en lähde hänen seurusteluhistoriaa tässä sen enempää avaamaan, mutta fakta on, että erosta tytön äidin kanssa on 6 vuotta.
Emme myöskään ole uusioperhe enkä tiedä tuleeko meistä sellaista koskaan. Olen omat lapseni jo aikuiseksi kasvattanut ja toistaiseksi varsin onnellinen asuessani yksin. Mutta ilman muuta myös Onnellinen, että minulla on merkityksellinen parisuhde rakastamani miehen kanssa.
Ei ole myöskään mahdollista ottaa juuri 12-vuotta täyttäneelle lapselle omaa huonetta Barcelonan kaltaisessa suurkaupungissa. Ei tyttö uskaltaisi siellä yksin olla eikä varmaan hotellin säännöt sellaista edes sallisi.
Ja kyllä, tarkoitus oli mm nauttia kiireettömästä yhdessäolosta, toisen viereen käpertymisestä ja rakastelusta. Se ei tarkoita että oli tarkoitus naudan koko viikko
Ja minun oli alunperin tarkoitus maksaa oma matkani, mies luonnollisesti maksaa omansa. Nyt suunnitelmien muuttumisen johdosta mies maksaa majoitukset kokonaan ja minä vain omat lentoni.
En muista kaikkia hulluuksia mitä täällä on ollut, mutta tässä nyt päällimmäisenä mieleen tulleet
ApOletko itse nyt tyytyväinen tuohon kompromissiin vai jäikö asia vielä pahasti hampaankoloon? Tuo kuulostaa oikein sopivalta että mies maksaa koko majoituksen, silloin sinulta ei mene ihan kaikki kerätyt matkakassat tähän reissuun. Toivottavasti pystyt reissusta kuitenkin nauttimaan, vaikka sen luonne nyt muuttuikin.
Moni listaamistasi kohteista on varmasti lapselle kanssa mieluisia ja teillä on kuitenkin mahdollisuus hirmu kivaan lomaan!
Kyllähän se toki edelleen vähän harmittaa, että suunnitelmat muuttui. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että kaikki näkökulmat huomioiden tämä oli paras päätös mitä pystyimme tekemään. Ja tapoihini ei kuulu jäädä harmittelemaan vaan alamme nyt täysillä suunnittelemaan, miten saamme näillä eväillä parhaan mahdollisen loman aikaiseksi. Uskon, että kiva reissu saadaan nytkin - toki erilainen kuin alunperin oli tarkoitus
Ap
Moi Ap, tassa on nyt jo niin paljon viesteja etta en tieda jaksatko enaa taalla pyoria lukemassa, mutta tosi hyva paatos minusta ja vaikutat tosi ajattelevalta ja fiksulta tyypilta :)
Ymmarran ihan taysin sun pettymyksesi. Olet kuitenkin tosi hienosti pystynyt pitamaan lapsen ulkopuolella tasta. 12-vuotiaalla ei tarvitse viela kayda mielessakaan etta isa ei haluaisi matkalle mukaan. Miehestakin kertoo hyvaa etta jonkun julistama aamuseksi tai joku muu ei samantien mene lapsen edelle. Toivottavasti han silti ymmartaa etta tama on iso muutos suunnitelmiin erityisesti sulle ja paasette pitamaan aikuisten lomankin viela pian.
Hyvaa reissua kaikille kolmelle :)
Huono mies kun pistää perheensä etusijalle. Toisaalta huono mies olisi, jos jättäisi lapsensa vain kuin kukko tunkiolle lähtiessään uuden naisen kanssa s*ksilomalle. En tiedä onko hyvää miehissä lainkaan, kaikki mitä tekevät täytyy olla jotenkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Eli myönnät itsekin, ettet voi mennä suoriltaan vertaamaan tilannetta toiseen.
No niinhän minä sanoin: "tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla".
Aika monelle tuntuu olevan tärkeintä vängätä ja kilpailla kuka on oikeassa tilanteessa, jossa voi olla miljoona eri sävyä ja se mitä faktaksi koko tilanteesta tiedämme on hyvin vähäistä.
Joskus kysyin äidiltäni onko hänelle tärkeämpää olla oikeassa vai olla onnellinen. Ei osannut vastata. Joten tunnen tämän tyypin oikeinkin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Sädekehäsi oikein kiiltää. Tai sädekehänne.
Meidän perhe on tiivis, ja käydään paljon perheenä lomilla jne. Mutta pidetään erittäin tärkeänä myös sitä parisuhdeaikaa. Arkea jaksaa paremmin, kun joskus pääsee hetkeksi esim syömään rauhassa, juomaan lasillisen viiniä, ja kyllä, harrastamaan seksiä hotelliin.
Että ymmärrän täysin ap:ta.
Omat lapset on jo sen verran isoja että voivat olla omassa huoneessaan hotellissa, mutta silti se on erilaista olla perheenä reissussa.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ihmetyttää hyökkäyksesi aiempaa kirjoittajaa kohtaan.
Eivät kaikki tarvitse sitä omaa aikaa. Jos te tarvitsette niin se on ok, mutta jos joku toinen ei tarvitse, niin sekin on ok.
Meilläkään ei ole ollut tarvetta lomailla ilman lapsia. Kerran veimme lapset (3) yöksi hoitoon kun menimme häihin, johon ei ollut lapsia kutsuttu. Muuten on juhlat kuljettu lasten kanssa eikä ole tarvinnut käydä kaksin viinilasillisellakaan (emme käytä alkoholia). Makuuhuoneemme ovessa on lukko, joka antoi meille vanhemmille yksityisyyttä ilman pelkoa, että joku yllättää. Toki sellainen spontaani seksi oli jäissä silloin kun lapset olivat pieniä.
Nyt kun lapset ovat maailmalla niin meillä on mieheni kanssa sitä yhteistä aikaa, kuten oli ennen lapsiakin. Aikuisiin lapsiin on todella läheiset välit ja tuntuu ihanalta tietää, että he luottavat siihen, että ovat elämässämme niitä ykkösiä vieläkin.
Näin meillä ja muissa perheissä heidän tavallaan. Kunnioitetaan toistemme ratkaisuja.
Sädekehä kiiltää tässäkin viestissä. Ja piti päästä se alkoholittomuuskin mainitsemaan.
Itsehän sinä tuon arvotat, että on jotenkin enemmän "hyvä" jos ei kaipaa lomaa erillään lapsistaan ja vähemmän "hyvä" jos kaipaa. Kumpikaan aiemmista kirjoittajista ei ole niin ilmaissut, on vain yksinkertaisesti sanonut, ettei henkilökohtaisesti tunnista tilannetta myöskään ydinperheen kannalta, jossa loma olisi mennyt mönkään jos ei lapset menneetkään mummolaan.
Ja mitä tulee tuohon kommenttiin alkon käytöstä, niin viestissä on käsitelty muutkin tässä keskustelussa esitetyt syyt miksi lapsi ei olisi toivottu matkaseura, siis seksi ja juhlat. En itsekään ottaisi lasta mukaan vaellukselle, koska en halua mennä metsään kuuntelemaan marinaa, enkä tietenkään tilaisuuksiin missä on runsaammin alkoholinkäyttöä, mutta muutenhan tuo kulkee mukana. Varsinkin nyt kun saan olla hänen kanssaan vain joka toisen viikon, olen välillä ihan mustasukkainen hänen ajastaan (salaa), en tosiaan haluaisi luopua yhteisestä ajasta millään, vaikka pakkohan se on kun ei se äitin seura ole enää ihan ykkösjuttu :)
Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään.
No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies.
sun miehesi oli ilmeisesti vakavissaan ja halusi tutustua lapseen.
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.
Ok. Eli tunsitte alle vuoden, mutta olitte ystävät ennekuin teistä tuli pari? Noin kun lainauksia lueskelee.
niin. Vuodessa ehtii tapahtua monenlaista. Monet saattavat tutustua ensin vaikka työkaveripohjalta ja sitten tilanteesta kehkeytyy parisuhde. Ollaan siis tutumpia kuin jos olisi vain treffattu jonkin tinderin kautta ja aikataulupaineessa käyty treffeillä.
Eli myönnät itsekin, ettet voi mennä suoriltaan vertaamaan tilannetta toiseen.
No niinhän minä sanoin: "tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla".
Aika monelle tuntuu olevan tärkeintä vängätä ja kilpailla kuka on oikeassa tilanteessa, jossa voi olla miljoona eri sävyä ja se mitä faktaksi koko tilanteesta tiedämme on hyvin vähäistä.
Joskus kysyin äidiltäni onko hänelle tärkeämpää olla oikeassa vai olla onnellinen. Ei osannut vastata. Joten tunnen tämän tyypin oikeinkin hyvin.
"Ydinperheen tilannetta on nyt ihan oikeasti turha verrata eroperhetilanteeseen, jossa uusi kumppani tunnettu alle vuoden. Silloin halutaan tutustua kunnolla siihen seurustelukumppaniin ja katsoa, tuleeko koko suhteesta ylipäätään mitään."
Johon vastaat:
"No, mun lapseni oli tuossa vaiheessa tervetullut meidän reissuun mm Vuokattiin, jossa kalastettiin, retkeiltiin, oltiin rannalla ja kylpylässä ja pelattiin mm sulista. Mutta kuten sanottu, ihmiset on erilaisia ja odotukset lomalle myös erilaisia. Ja tietty, olen nainen ja kumppanini mies."
Eli lähdettiin tilanteesta, jossa pari ei vielä tunne toisiaan kunnolla, johon aloit vertaamaan tilannetta, jossa pari tuntee toisensa jo kohtuullisen hyvin.
Tässä on se ristiriita.
Se on vaikeeta alkaa sopimaan, jos parisuhteen munana tulee lapsia. Siinä täytyy automaattisesti ajatella myös muita osapuolia. Vaikea tilanne, eipä käy katteeks, varmasti velalle vaikea ottaa muita huomioon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ydinperheeläinen yrittää väittää, että matka lasten kanssa voi olla samanlainen kuin parisuhdematka kahden kesken kertoo pelkästään siitä, että heidän parisuhteensa on totaalisen kuollut ja romantiikan taso on liitossa sysipaska...
sinun kommenttisi kertoo taas siitä, ettet ole elänyt perhe-elämää. Täälläkin moni on kertonut tapoja pitää romanssia yllä, vaikka ne perhanan lapset tulikin tehtyä siihen romantiikan tasoa laskemaan. Kun on elettyä elämää jo takana tajuaa, ettei juuri nyt tällä viikolla tarvitse sitä silmiin tuijottelua ravintolapöydän yli, tulee niitä iltoja vielä siihenkin tarkoitukseen. Moni uusperheellinenkin on kertonut, että osaa myös varastaa niitä hetkiä kun lapset ovat nukkumassa, tai eivät vielä aamulla heränneet. Oma lapsi on istunut lukemattomat kerrat ihan pitkiä ravintolaillallisia välillä osallistuen keskusteluun, välillä katsellen tabletilta Ti-ti Nallea tai Squid Gamea. Hyvin on keskustelua pystynyt pitämään yllä vaikka pöytään onkin joku mennyt tuomaan tuollaisen ylimääräisen riippakiven.
Erehdyt. Minä olen keski-ikäinen perheenäiti eli olen nähnyt enemmän perhe-elämää kuin sinä luultavasti. Ja sen kokemuksen perusteella voin kertoa, että parisuhteen romanttinen taso on sysipaskalla tasolla, jos kuvittelee, että lapsiperheen matka voisi olla aikuisten parisuhteen kannalta yhtä hyvä kuin aikuisten kahdenkeskinen matka. Myös parisuhdetta täytyy hoitaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos mietitään, että suhde ja toisen tunteminen kestänyt alle vuoden, ja siinäkin ajassa aika ollut kortilla, eli ei välttämättä vielä kovin syvää tutustumista ole tapahtunut.
Niin itse en kyllä lähtisi vielä rakentelemaan uusperherakenteita. Haluan olla varma ihmisestä ja suhteesta, ennenkuin lähden sekoittamaan lastani mukaan palettiin.
Ja juuri siksi se alun kahdenkeskinen aika on tärkeää, jotta toiseen voi kunnolla tutustua.
tämäkin on totta. Olimme ystävät ennen kuin meistä tuli pari, joten suhde oli jo varmalla pohjalla.