Kesälomareissu pilalla

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia ei kannata sekaantua "käytettyihin" miehiin. Lapseton mies on vaatimukseni. Haluan kyllä omia lapsia.

Juuri näin, kuka haluaa kaitsea toisten lapsia, kun voi nauttia elämästä. 😄

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Mies on sitä mieltä, että tytön kanssa on NIIN helppo reissata: tottunut menemään aikuisten mukana ja kiinnostunut myös monista asioista, joista 12-vuotiaat ei tyypillisesti kiinnostu.

Mutta jotenkin vaan tiedän jo etukäteen, että kyllä se lapsen kanssa matkustaminen on lapsen ehdoilla matkustamista. Ja olkoon sitten itsekästä, mutta sitä en halua

Ap

Plus vielä se että sä joudut toimimaan tulkkina.

Ja matkanjohtajana ja oppaana, joka osaa lennosta keksiä lapselle sopivaa puuhaa milloin tahansa. Tuosta pitäisi jo maksaa, ei ole enää lomaa vaan työtä.

Minä olen omat lapseni jo kasvattanut (22- ja 20-vuotiaat) ja lapsenlapsia ei toivottavasti tule pitkään aikaan. Omat lapset ovat jo muuttaneet pois minun luota ja ovat koko kesän töissä.

Rakastuminen mieheen, jolla on noin pieni lapsi ei ollut suunnitelmissa

Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Olen siis itse jo 48-vuotias ja mies täyttää nyt kesällä 50

Ap

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Siis juttahan on mennyt niin, että miehellä oli tullut lapsen kanssa puheeksi, että iskä on lähdössä reissuun.

Ja tyttö sitten tietysti halunnut kuulla lisää ja sitten todennut, että olisipa ihanaa päästä Espanjaan

Johon mies oli todennut, että ei se ihan poissuljettu juttu ole

Ja sitten mies kysymään minulta, että eikös olisikin kiva, jos tyttökin pääsisi ulkomaille, kun sinne on pitkään haavaillut

Johon minä sanon, että olisihan se varmasti tytön kannalta kivaa, mutta muuttaa kyllä aika paljon meidän suunnitelmia

johon mies, että kyllä minun tyttö tykkää katsella puistoja ja kirkkojakin, että varmaan pärjäisi hyvin reissussa mukana

johon minä, että sitten kyllä saamme unohtaa ne ihanat kiireettömät illat kylpyammessa skumpan kanssa

johon mies, että minä korvaan sen sinulle sitten varaamalla jonkun ihanan kylpyläreissun

jne jne

Eli EI mies ole minulta kysymättä mitään luvannut. Mutta jotenkin tuntuu, että jokaiseen minun argumenttiin hänellä on vasta-argumentti

Ap

Eli sinulla ei ollut sitä munaa sanoa suoraan ettet sitä lasta mukaan halua. Nytkin olet sitä monta tuntia siirtänyt, että soittaisit miehelle ettei lapsen mukaan tulo sovi hänelle. Ihan itse olet kuoppasi kaivanut. 

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Siis juttahan on mennyt niin, että miehellä oli tullut lapsen kanssa puheeksi, että iskä on lähdössä reissuun.

Ja tyttö sitten tietysti halunnut kuulla lisää ja sitten todennut, että olisipa ihanaa päästä Espanjaan

Johon mies oli todennut, että ei se ihan poissuljettu juttu ole

Ja sitten mies kysymään minulta, että eikös olisikin kiva, jos tyttökin pääsisi ulkomaille, kun sinne on pitkään haavaillut

Johon minä sanon, että olisihan se varmasti tytön kannalta kivaa, mutta muuttaa kyllä aika paljon meidän suunnitelmia

johon mies, että kyllä minun tyttö tykkää katsella puistoja ja kirkkojakin, että varmaan pärjäisi hyvin reissussa mukana

johon minä, että sitten kyllä saamme unohtaa ne ihanat kiireettömät illat kylpyammessa skumpan kanssa

johon mies, että minä korvaan sen sinulle sitten varaamalla jonkun ihanan kylpyläreissun

jne jne

Eli EI mies ole minulta kysymättä mitään luvannut. Mutta jotenkin tuntuu, että jokaiseen minun argumenttiin hänellä on vasta-argumentti

Ap

Suomeksi sanottuna et sanonut mehelle tarpeeksi selvästi että ei sovi. Miehet eivät ole ajatustenlukijoita ja eivät usein tunnu ymmärtävän edes sellaisia vihjeitä joista asian pitäisi olla jo täysin selvä. Ainoa tapa on sanoa suoraan että sinä haluat matkan olevan lemmenloma ja sinä et muunlaista matkaa halua. Piste.

No tuo juna meni jo ja ensin kerralla osaat sitten tehdä asian miehelle selväksi heti.

Ap, kokemuksesta sanon, että älä missään tapauksessa lähde sinne matkalle. Mies voi mennä lapsen kanssa, käytä omat rahasi omaan kivaan reissuun.

Minulla on kokemusta uusperheviritelmästä ja matkustamisesta miehen lasten kanssa ja voin sanoa, että niuden parin kerran jälkeen en ole enää koskaan suostunut lähtemään heidän kanssaan mihinkään, muutin myös erilleen asumaan.

Ne matkat olivat hirveitä ja aloin niiden takia inhota ko lapsia, hyvin vähältä piti, että en eronnut miehestäkin kokonaan heti kotiin tultuamme. Älä tuhlaa rahaasi ja lomapäiviäsi sellaiseen!

Tuollainen matka toisen lapsen kanssa (plus vielä se pettymys, että piti olla parisuhdematka) on oikeasti niin paha kokemus, että lyön jopa vetoa, että teille tulee miehen kanssa sen jälkeen ero. Sä et vaan tule haluamaan jatkaa seurustelua sen kokemuksen jälkeen.

Veikkaan muuten lapsen äidin tietävän sen, ei se sattumaa varmaan ole, että lapsi onkin nyt tulossa mukaan.

Eli peru oma matkasi, mies menköön lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Isälle tärkein on lapsi ja se on hienoa. Ap saisi olla tyytyväinen koska jos saisitte lapsen niin saisit lapsellesi myös hyvän isän.

Mutta kun isän lapsi ei tykkää ajatuksesta, niin lasta ei hankita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että äiti-ihminen haluaa matkustaa lapsensa kanssa ja haluaa mennä nimenomaan katsomaan Colosseumia? Jos siihen kuvioon tulee kumppani, niin hänhän voi äänestää jaloillaan jos ei homma hänen kannaltaan toimi. Mun kumppanini ideoi ja varasi sitten ihan itse jotain Järvisydän yllätystä jne, eikä niihin lasta kysytty ja tämä oli täysin selvä kaikille. Mutta aloittajan mies on nyt mennyt lapselle lupaamaan, varmastikin vähän samoista syistä kun itsekin halusin lapsen kaikkialle mukaan, ehkäpä hän kokee, ettei olisi nauttinut matkasta jos lapsi olisi jäänyt koneesta.

Aloittajan kannattaa varmastikin keskustella asiasta ja sopia pelisääntöjä miehen kanssa ja halutessaan perua matka omalta osaltaan.

No tuossahan se ero onkin. Teillä oli niitä kahdenkeskisiä reissuja ja oli ihan selvä että ne ovat kahdenkeskisiä. Nyt AP:n tapauksessa vaikuttaa että kahdenkeskinen voi äkkiä lapsen ilmoituksella muuttua perhereissuksi.

EI lapsen VAAN miehen!

Jos ei se äijä ole saanut sanottua, että tämä on nyt minun Jemina-Luminan kahdenkeskinen rakkausloma sunnybeachilla, niin joko hän ei halua samoja asioita lomaltaan tai sitten ei osaa sanoa lapselleen ei.

Ihan turha tässä on nyt lähteä hakemaan syytä 11 vuotiaasta. Totta kai 11 vuotias haluaa aina ja kaikkea. Duh.

Jep. Ja tässä on se ilkeän äitipuolen siemen: aina kaikki kurja mitä tapahtuu, henkilöityy niihin lapsiin. Ne lapset ovat teidän kumppaninne kasvattamat ja hänen verta ja lihaa. Ne ovat lapsia. Lapset haluavat kaikenlaista, lapset eivät käyttäydy kuin pienet aikuiset. Lapset ovat välillä kohtuuttomia ja kohtuuttoman itsekkäitä, lapsen ehdoilla joutuu suunnittelemaan monta arkistakin asiaa. Ne lapset ärsyttävine leiveilmiöineen eivät katoa mihinkään, vuosia kuluu ennen kuin voitte elää elämäänne niin, että he vaikuttavat vain vähän siihen.

Ap, oikea reaktiosi tähän ei ole se, että pentu sai tahtonsa läpi tai ex yrittää pilata teidän loman. Sinun miehesi pilasi sinun lomasi antamalla lapselleen luvan tulla mukaan.

Juuri koska lapset ovat usein kohtuuttomia ja itsekkäitä, se lasten ehdoilla meneminen ei ole sama asia kuin että tehtäisiin kuten lapset haluavat. Vaan kuten on lapselle parhaaksi.

niin? Mutta kuka tässä nyt tekee niin kuin lapsi haluaa? Ap:n mies.

Jos on reklamoitavaa, niin moittikoon miestään. Lapsi on lapsi, tilanne ei ole millään matematiikalla lapsen syytä. Hän ei osaa kylpyammepanoja huomioida, eikä museoita, hän on lapsi.

Miehen exän tehtävä ei ole spekuloida, että voi ettäsen että, olisikohan pariskunta yökerhoon halunnut lomallaan, miehen on itse sanottava kuinka haluaa tehdä. Olen itsekin joustanut mieluusti vuoroviikoista kun lapselle on tarjottu jotain kivaa mikä olisi minun vaikeaa korvata omalla viikollani. Come on.

Eihän tässä ole lasta syytettykään vaan miestä.

Luepa vähän taaksepäin...

Olen lukenut koko ketjun alusta saakka enkä ole nähnyt tätä laitettavan lapsen syyksi. On vain todettu että lapset luonnollisestikin haluavat kaikenlaista ja sellaisia ne lapset ovat. Mutta vastuu on sillä aikuisella mihin lapsen toiveisiin suostuu.

useassa viestissä on pennuteltu ja kerrottu kuinka varhaisteinin kanssa ei voisi mitenkään viihtyä matkalla, täysin tuntematta lasta. Lisäksi on melkein yhteisestä sopimuksesta päätetty, että ex on ehkä pohjustanut koko episodia tai vähintään tahallaan sen siunannut, että saa Ap.n matkan pilattua. 

Mikä evidenssi puhuu kummankaan em puolesta? Vuosia olemme menneet ihan sovussa exän kanssa, mutta tarkoittaako tämä nyt sitä, että jatkossa kun lapsi tulee multa kysymään, että sopisiko että menee äitiviikolla isän kanssa reissuun niin mun kuuluu ensin kysyä miehen uudelta naiselta sopiiko tämä hänelle?

Ja jos ex ei aiemmin ole hyväksynyt joustoja vuoroviikoissa niin olisikohan ne joustot olleet sitten toisinpäin esim?

Näyttäkää mulle äiti joka kieltää kun lapsi tulee silmät loistaen pyytämään lupaa lähteä isän kanssa elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, niin minä näytän sen jälkeen tuhansia viestejä pitkän ketjun missä tämä ex haukutaan pataluhaksi kun haluaa pilata lapsen matkasuunnitelmat isän kanssa, varmaan ihan vaan siksi koska inhoaa isän uutta naisystävää...

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Minä olen omat lapseni jo kasvattanut (22- ja 20-vuotiaat) ja lapsenlapsia ei toivottavasti tule pitkään aikaan. Omat lapset ovat jo muuttaneet pois minun luota ja ovat koko kesän töissä.

Rakastuminen mieheen, jolla on noin pieni lapsi ei ollut suunnitelmissa

Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Olen siis itse jo 48-vuotias ja mies täyttää nyt kesällä 50

Ap

Luulin sua paljon nuoremmaksi, kyllä nyt hyvänen aika viiskymppisen täytyy osata mielipiteensä sanoa!

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Siis juttahan on mennyt niin, että miehellä oli tullut lapsen kanssa puheeksi, että iskä on lähdössä reissuun.

Ja tyttö sitten tietysti halunnut kuulla lisää ja sitten todennut, että olisipa ihanaa päästä Espanjaan

Johon mies oli todennut, että ei se ihan poissuljettu juttu ole

Ja sitten mies kysymään minulta, että eikös olisikin kiva, jos tyttökin pääsisi ulkomaille, kun sinne on pitkään haavaillut

Johon minä sanon, että olisihan se varmasti tytön kannalta kivaa, mutta muuttaa kyllä aika paljon meidän suunnitelmia

johon mies, että kyllä minun tyttö tykkää katsella puistoja ja kirkkojakin, että varmaan pärjäisi hyvin reissussa mukana

johon minä, että sitten kyllä saamme unohtaa ne ihanat kiireettömät illat kylpyammessa skumpan kanssa

johon mies, että minä korvaan sen sinulle sitten varaamalla jonkun ihanan kylpyläreissun

jne jne

Eli EI mies ole minulta kysymättä mitään luvannut. Mutta jotenkin tuntuu, että jokaiseen minun argumenttiin hänellä on vasta-argumentti

Ap

Miehen ei olisi pitänyt alkaa puolilupailla tytölle mitään  "ei ole poissuljettu" kysymättä ensin sinulta.

Nythän lapsi kyllä ymmärtää, että iskälle kävisi, mutta kieltäytyessäsi sinä olet se jolle ei käynyt.

Huonoa toimintaa mieheltä, mielessään taisi jo kuvitella että hän päättää teidän molempien puolesta.

Minun kymmenvuotiaani olisi innoissaan lähdössä Espanjaan, tai melkein minne vain. Ei matkustella usein, niin ei ole kyllästänyt ollenkaan.

Onhan se erilaista lapsen kanssa, mutta saattaa olla ihan mukavaakin. Nyt vain tylsä, että lähtökohta oli eri, joten kyllähän se ymmärrettävästi harmittaa.

Mies on varmaan iloinen että tyttö haluaa mukaan eikä omaa lastaan koe taakaksi.

Jos muutoin uskot suhteeseenne, niin ehkä kannattaa joustaa ja mennä sinne reissuun lapsen kanssa avoimin mielin, mutta toisaalta puhua pettymyksestä miehen kanssa ja sopia jotain korvaavaa? Esim toinen, romanttinen reissu vaikka Suomessa. Mikään passiivisagressiivinen toiminta ei kuitenkaan kannata.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, toi mies vaikuttaa kyllä todelliselta saaliilta... eiku, ihan saatananmoiselta pälliltä. Hän vaan keksii että ihan ookoo ottaa lapsi mukaan. Se olis hei teidän häämatkallakin mukana jos sinne asti mentäisiin, ei kannata.

Menin naimisiin eronneen lapsia saaneen miehen kanssa ja kyllä, hänen lapsensa TULIVAT mukaan häämatkallemme. En kyllä kauan sitä uusperhehelvettiä sitten jaksanut katsella vaan lopulta muutin pois.

Mites kolmenkimppa? Mies varmaan innoissaan kun ehdotat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isälle tärkein on lapsi ja se on hienoa. Ap saisi olla tyytyväinen koska jos saisitte lapsen niin saisit lapsellesi myös hyvän isän.

Mutta kun isän lapsi ei tykkää ajatuksesta, niin lasta ei hankita.

Minä olen lapseni tehnyt ja jo maailmalle kasvattanut, joten ei tule lapsia tähän liittoon

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että äiti-ihminen haluaa matkustaa lapsensa kanssa ja haluaa mennä nimenomaan katsomaan Colosseumia? Jos siihen kuvioon tulee kumppani, niin hänhän voi äänestää jaloillaan jos ei homma hänen kannaltaan toimi. Mun kumppanini ideoi ja varasi sitten ihan itse jotain Järvisydän yllätystä jne, eikä niihin lasta kysytty ja tämä oli täysin selvä kaikille. Mutta aloittajan mies on nyt mennyt lapselle lupaamaan, varmastikin vähän samoista syistä kun itsekin halusin lapsen kaikkialle mukaan, ehkäpä hän kokee, ettei olisi nauttinut matkasta jos lapsi olisi jäänyt koneesta.

Aloittajan kannattaa varmastikin keskustella asiasta ja sopia pelisääntöjä miehen kanssa ja halutessaan perua matka omalta osaltaan.

No tuossahan se ero onkin. Teillä oli niitä kahdenkeskisiä reissuja ja oli ihan selvä että ne ovat kahdenkeskisiä. Nyt AP:n tapauksessa vaikuttaa että kahdenkeskinen voi äkkiä lapsen ilmoituksella muuttua perhereissuksi.

EI lapsen VAAN miehen!

Jos ei se äijä ole saanut sanottua, että tämä on nyt minun Jemina-Luminan kahdenkeskinen rakkausloma sunnybeachilla, niin joko hän ei halua samoja asioita lomaltaan tai sitten ei osaa sanoa lapselleen ei.

Ihan turha tässä on nyt lähteä hakemaan syytä 11 vuotiaasta. Totta kai 11 vuotias haluaa aina ja kaikkea. Duh.

Jep. Ja tässä on se ilkeän äitipuolen siemen: aina kaikki kurja mitä tapahtuu, henkilöityy niihin lapsiin. Ne lapset ovat teidän kumppaninne kasvattamat ja hänen verta ja lihaa. Ne ovat lapsia. Lapset haluavat kaikenlaista, lapset eivät käyttäydy kuin pienet aikuiset. Lapset ovat välillä kohtuuttomia ja kohtuuttoman itsekkäitä, lapsen ehdoilla joutuu suunnittelemaan monta arkistakin asiaa. Ne lapset ärsyttävine leiveilmiöineen eivät katoa mihinkään, vuosia kuluu ennen kuin voitte elää elämäänne niin, että he vaikuttavat vain vähän siihen.

Ap, oikea reaktiosi tähän ei ole se, että pentu sai tahtonsa läpi tai ex yrittää pilata teidän loman. Sinun miehesi pilasi sinun lomasi antamalla lapselleen luvan tulla mukaan.

Juuri koska lapset ovat usein kohtuuttomia ja itsekkäitä, se lasten ehdoilla meneminen ei ole sama asia kuin että tehtäisiin kuten lapset haluavat. Vaan kuten on lapselle parhaaksi.

niin? Mutta kuka tässä nyt tekee niin kuin lapsi haluaa? Ap:n mies.

Jos on reklamoitavaa, niin moittikoon miestään. Lapsi on lapsi, tilanne ei ole millään matematiikalla lapsen syytä. Hän ei osaa kylpyammepanoja huomioida, eikä museoita, hän on lapsi.

Miehen exän tehtävä ei ole spekuloida, että voi ettäsen että, olisikohan pariskunta yökerhoon halunnut lomallaan, miehen on itse sanottava kuinka haluaa tehdä. Olen itsekin joustanut mieluusti vuoroviikoista kun lapselle on tarjottu jotain kivaa mikä olisi minun vaikeaa korvata omalla viikollani. Come on.

Eihän tässä ole lasta syytettykään vaan miestä.

Luepa vähän taaksepäin...

Olen lukenut koko ketjun alusta saakka enkä ole nähnyt tätä laitettavan lapsen syyksi. On vain todettu että lapset luonnollisestikin haluavat kaikenlaista ja sellaisia ne lapset ovat. Mutta vastuu on sillä aikuisella mihin lapsen toiveisiin suostuu.

useassa viestissä on pennuteltu ja kerrottu kuinka varhaisteinin kanssa ei voisi mitenkään viihtyä matkalla, täysin tuntematta lasta. Lisäksi on melkein yhteisestä sopimuksesta päätetty, että ex on ehkä pohjustanut koko episodia tai vähintään tahallaan sen siunannut, että saa Ap.n matkan pilattua. 

Mikä evidenssi puhuu kummankaan em puolesta? Vuosia olemme menneet ihan sovussa exän kanssa, mutta tarkoittaako tämä nyt sitä, että jatkossa kun lapsi tulee multa kysymään, että sopisiko että menee äitiviikolla isän kanssa reissuun niin mun kuuluu ensin kysyä miehen uudelta naiselta sopiiko tämä hänelle?

Ja jos ex ei aiemmin ole hyväksynyt joustoja vuoroviikoissa niin olisikohan ne joustot olleet sitten toisinpäin esim?

Näyttäkää mulle äiti joka kieltää kun lapsi tulee silmät loistaen pyytämään lupaa lähteä isän kanssa elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, niin minä näytän sen jälkeen tuhansia viestejä pitkän ketjun missä tämä ex haukutaan pataluhaksi kun haluaa pilata lapsen matkasuunnitelmat isän kanssa, varmaan ihan vaan siksi koska inhoaa isän uutta naisystävää...

No kun lapsi/teini jotain tulee esittämään niin kyllä, on normaalia varmistaa että sopiihan se ihan varmasti jokaiselle asianosaiselle. Siis ihan jokaiselle. Lapset ovat mestareita suostuttelemaan yhden henkilö suostumaan johonkin mutta se ei vielä tarkoita että asia olisi oikeasti ok ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin ärsyttäisi AP:n tilanteessa. Reissun luonne on ihan täysin eri lapsen ollessa mukana, eikä usein aikuisen näkökulmasta mitenkään hyvällä tavalla. Meillä mies reissaa lastensa kanssa ja me tehdään omat reissumme erikseen. Toki olen tervetullut myös miehen ja lasten reissuille, mutta yleensä jään ihan mielelläni koiran kanssa kotiin, reissut lasten kanssa eivät ole lomailua tai rentoutumista.

Mita lasten kanssa ei voi tehda paitti ryypata vs ilman lapsia.

Me ainakin on kayty kovasti museoissa, patikoimasssa, teatterissa jne

Nuorin oli 2 kun kiivettiin 1000m kokeus suunnassa alpeilla. Tottakai kannoin suurimman osan.

M50

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Siis juttahan on mennyt niin, että miehellä oli tullut lapsen kanssa puheeksi, että iskä on lähdössä reissuun.

Ja tyttö sitten tietysti halunnut kuulla lisää ja sitten todennut, että olisipa ihanaa päästä Espanjaan

Johon mies oli todennut, että ei se ihan poissuljettu juttu ole

Ja sitten mies kysymään minulta, että eikös olisikin kiva, jos tyttökin pääsisi ulkomaille, kun sinne on pitkään haavaillut

Johon minä sanon, että olisihan se varmasti tytön kannalta kivaa, mutta muuttaa kyllä aika paljon meidän suunnitelmia

johon mies, että kyllä minun tyttö tykkää katsella puistoja ja kirkkojakin, että varmaan pärjäisi hyvin reissussa mukana

johon minä, että sitten kyllä saamme unohtaa ne ihanat kiireettömät illat kylpyammessa skumpan kanssa

johon mies, että minä korvaan sen sinulle sitten varaamalla jonkun ihanan kylpyläreissun

jne jne

Eli EI mies ole minulta kysymättä mitään luvannut. Mutta jotenkin tuntuu, että jokaiseen minun argumenttiin hänellä on vasta-argumentti

Ap

Ei, en halua että lapsi lähtee meidän kanssa matkalle. Tuo kaikki olisi ollut estettävissä yhdellä lauseella, mutta sinä esitit jotain korulauseita ja jäit jalkoihin. Millainen on parisuhde jossa ei voi selkeästi tuoda esille mitä tahtoo vaan täytyy piiloutua hyvissignaalien taakse? 

Hyvä kun tajuat ettei ole lapselle hyväksi kuunnella aikuisten nussimista.

Tässä ei nyt auta, kuin keskustelu miehen kanssa. Korosta ettei sinulla ole mitään lasta vastaan ja voidaan yhdessäkin viettää aikaa. Ja että tietysti mies voi lähteä lapsensa kanssa kaksinkin.

Mutta että haluat myös kahdenkeskistä aikaa.

Ehkä sinun on myönnettävä että haluat vain seksisuhteen ja sovitte niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Mies on sitä mieltä, että tytön kanssa on NIIN helppo reissata: tottunut menemään aikuisten mukana ja kiinnostunut myös monista asioista, joista 12-vuotiaat ei tyypillisesti kiinnostu.

Mutta jotenkin vaan tiedän jo etukäteen, että kyllä se lapsen kanssa matkustaminen on lapsen ehdoilla matkustamista. Ja olkoon sitten itsekästä, mutta sitä en halua

Ap

Olet sinä jo täällä jankannut useamman tunnin...mitä vielä odotat? 

Hyvää matkaa ja pidä kivaa lapsen ja miehen kanssa. 

Olen samaa mieltä, ei ap saa sanottua mitä tahtoo. Luulen myös, että tämä ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun mies lakaisee kengän pohjansa ap selkänahkaan. 

Miksi täällä esitetään korvaukseksi jotain typerää kylpylälomaa tai risteilyä? Oikea vaihtoehto on alkuperäistä vastaava loma ilman lasta.