Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput
Millaisia varoitusmerkkejä huomasit suhteen alussa ja luotitko intuitioosi vai ohititko punaiset liput heittäytymällä suhteeseen?. Miten kaikki päättyi vai jäitkö suhteeseen? Kokemuksia tästä.
Kommentit (1108)
Mies oli pettänyt edellistä kumppaniaan. Päätyi pettämään myös minua. Nyt en kyllä tosiaan koskaan rupeaisi sellaisen kanssa suhteeseen, joka on pettänyt joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkui minua kavereiden kuullen, ei kutsunut mukaan juhliin, vaan halusi yleensä mennä ilman minua. Piti mykkäkouluja. Jouduin koko ajan olemaan varpaillani, ettei hän hermostu jostain. Kaikki tuntui jostain syystä koko ajan takkuiselta ja vaikealta. Ei halunnut suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Puhui ihailevaan sävyyn muista naisista. Vietti aikaa ja matkusteli muiden naisten kanssa. Muutaman vuoden jälkeen onnistuin riuhtaisemaan itseni tästä irti. Onneksi löytyi sitten toinen, jonka kanssa oli alusta lähtien helppo olla.
Tuota muiden ihailun esiintuomista en ymmärrä yhtään. En käsitä, mitä hyvää se tuo omaan irl parisuhteeseen, että kumppanin naamaan hierotaan sitä että tällaista instatyrkkyä minä seuraan, onpa se taas upeana katokato. Tai tyyliin terassilla vahdataan viereisen pöydän pehvatreenattua silkkaribeibiä katseita vaihdellen ja "ihan vaan tulee mieleen" mainita kumppanille, että et ole ajatellut salille mennä ja ottamaan vähän täytettä puseroon hehheh. Sitten voidaankin olla muka ihmeissään, että mikä sulla nyt TAAS on ja oot sä kyllä vaikea ihminen, kun toinen pahoittaa mielensä.
Tämä. Ei tietenkään tarvitse olla huomaamatta ketään muuta tai lässyttää jotakin typerää "oot maailman kaunein"-valetta, mutta ihailunsa ja katsomisensa voi tehdä fiksustikin, omalla ajallaan, ei niin että puoliso ja muut ihmisetkin huomaavat vahtaamisen eikä todellakaan tarvitse vertailla saati ehdotella, että tekisit sinäkin sitä tätä ja tuota, jotta näyttäisit samalta.
Mun entinen kommentoi jatkuvasti muita, että olipa siinä söpö nainen ja muuta vastaavaa. Jossakin vaiheessa otin puheeksi, että tuntuu ikävältä kun kehuu muita ja minun ulkonäköäni ei koskaan. Hän vastasi, että hänelle ei minun ulkonäölläni ole mitään väliä. Muutenkin kävi ajan kanssa selväksi, että olin vain huonekalu ja pakollinen hyödyke.
Jos ei ole kemiaa niin ei ole suhdetta. Sitten kaikkea korjaillaan ja lopuksi tulee ero.
Vierailija kirjoitti:
Olin maailman ihanin. Mökötti ja kiukutteli jos näin ystäviäni, niinpä en sitten enää nähnyt heitä. Lopulta eristi minut kaikista ja siinä sitä oltiin 11 vuotta ennen kuin lähdin.
Kuulostaapa tutulta, tarkoittaen siis että oma käytökseni oli tuollaista ja aion vältellä sen vuoksi läheisiä ihmissuhteita tulevaisuudessa. Voiko olla mahdollista, että narsisti tunnistaisi oman myrkyllisyytensä ja ajattelisi jopa muita. Vai onko taustalla kuitenkin jotkut itsekkäät syyt.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli pettänyt edellistä kumppaniaan. Päätyi pettämään myös minua. Nyt en kyllä tosiaan koskaan rupeaisi sellaisen kanssa suhteeseen, joka on pettänyt joskus.
Tuosta tavasta ei lähes koskaan pääse eroon. Pitkäkestoinen ja laaja-alainen psykoterapia jossa ihminen oppii pois kaikesta siitä miksi halusi pettää on ainoa keino. Edellyttää pettäjältä nöyrymistä ja sen avointa myöntämistä että on tehnyt väärin ja ei koskaan halua toistaa tuomittavaa tekoaan.
Harva siihen pystyy ja siksi pettäjiä kannattaa välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkui minua kavereiden kuullen, ei kutsunut mukaan juhliin, vaan halusi yleensä mennä ilman minua. Piti mykkäkouluja. Jouduin koko ajan olemaan varpaillani, ettei hän hermostu jostain. Kaikki tuntui jostain syystä koko ajan takkuiselta ja vaikealta. Ei halunnut suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Puhui ihailevaan sävyyn muista naisista. Vietti aikaa ja matkusteli muiden naisten kanssa. Muutaman vuoden jälkeen onnistuin riuhtaisemaan itseni tästä irti. Onneksi löytyi sitten toinen, jonka kanssa oli alusta lähtien helppo olla.
Tuota muiden ihailun esiintuomista en ymmärrä yhtään. En käsitä, mitä hyvää se tuo omaan irl parisuhteeseen, että kumppanin naamaan hierotaan sitä että tällaista instatyrkkyä minä seuraan, onpa se taas upeana katokato. Tai tyyliin terassilla vahdataan viereisen pöydän pehvatreenattua silkkaribeibiä katseita vaihdellen ja "ihan vaan tulee mieleen" mainita kumppanille, että et ole ajatellut salille mennä ja ottamaan vähän täytettä puseroon hehheh. Sitten voidaankin olla muka ihmeissään, että mikä sulla nyt TAAS on ja oot sä kyllä vaikea ihminen, kun toinen pahoittaa mielensä.
Tämä. Ei tietenkään tarvitse olla huomaamatta ketään muuta tai lässyttää jotakin typerää "oot maailman kaunein"-valetta, mutta ihailunsa ja katsomisensa voi tehdä fiksustikin, omalla ajallaan, ei niin että puoliso ja muut ihmisetkin huomaavat vahtaamisen eikä todellakaan tarvitse vertailla saati ehdotella, että tekisit sinäkin sitä tätä ja tuota, jotta näyttäisit samalta.
Vielä muiden kehumista pahempaa on vertailu. Jos on pakko omat ihailunsa tuoda esille, niin on paaaaaaljon eroa siinä, sanooko että olipa tuossa hyvännäköinen nainen, näkee että käy paljon salilla kuin että olipa tuossa hyvännäköinen nainen, säkin voisit alkaa käydä salilla kun oot tollanen löysä ja lättäperäinen. Vaan jälkimmäinenhän sanotaankin tarkoituksella ja tarkoituksena loukata.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kemiaa niin ei ole suhdetta. Sitten kaikkea korjaillaan ja lopuksi tulee ero.
Pelkkä kemia ei myöskään riitä. Jos ei toisella ole rehellisyyttä, vastuuntuntoa eikä häneen voi luottaa tekojensa tai asenteidensa vuoksi niin ei ole suhdetta. Silloin on väärän ihmisen kanssa.
- Valehtelu jo aivan suhteen alussa
- Exä salatusti kuvioissa vielä lapsen syntymäänkin asti
- Pettänyt kumppaneitaan ja jopa pyörittänyt useampaa naista kerralla
- Täysin kyvytön 110% rehellisyyteen
- Seurasi kaikkia liikkeitäni, soitteli monta kertaa päivässä
- Hermostui, jos toimin yllättäen, esimerkiksi tapasin ystävääni
- Haukkui (aivan normaalijärkiset ja tavalliset!) ystäväni
- Äärimmäisen mustasukkainen, vaikkei sitä myöntänytkään
JNE JNE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäinen parisuhdehistoria ehdottomasti red flag. Aavistelin tätä ettei toiseen voi luottaa mutta halpaan menin. Loppuaika olikin sitten yhtä tuskaa. Vieläkään en ole toipunut. 6 vuotta on/offia. Hyi hitto!
Mitä tarkoittaa "rikkinäinen parisuhdehistoria"?
Eikö meillä kaikilla ole jos olemme aiemmin olleet suhteessa ja alamme tapailla jotain uutta? Emmehän olisi deittailemassa uusia tuttavuuksia, jos aiemmat suhteet olisi säilyneet ehjinä.Vai meinaatko että kaikki aiemmat suhteet ovat olleet epämääräistä säätöä, lyhytkestoisia, myrskyisiä jne?
No kyllähän se usein jotakin kertoo, jos aikuisella ihmisellä on monia seurustelusuhteita, jotka ovat olleet korkeintaan muutaman kuukauden pituisia. Ja varsinkin jos on suht nopeasti taas löytynyt uusi seurustelukumppani.
Mikä yhdistää henkilöä, jolla on monia seurustelusuhteita, jotka ovat aina lopahtaneet nopeasti? Henkilö itse, joten todennäköisesti hänessä on jotakin, jonka vuoksi suhteet eivät kestä. Aina ja joka kerta ei voi samalla ihmiselle osua vain huonoja kumppaneita.
Näillä sarjaseurustelijoilla on usein ongelmana se, että kukaan ei kelpaa. Jokaisesta löytyy vaikka mitä vikaa, ulkonäköä, luonnetta, persoonaa arvostellaan, koskaan ei ole ns. tarpeeksi. Jos seurustelukumppani vastaa samalla mitalla, sellaisen riidanhaluisen kanssa ei voi olla. Jos kumppani alistuu, sellaista kynnysmattoa ei voi arvostaa. Sarjaseurustelijat tietyllä tavalla "testaavat" kaikkia, mutta kukaan ei voi läpäistä testiä, koska ongelma on testaajassa eikä testattavissa.
Jep. Parin kuukauden ylistämisvaiheen jälkeen sarjaseurustelija alkaa etsimään seurustelukumppanistaan vikoja. Syy tuollaiseen toimintamalliin on varmaan se, että se alun ensihuuma on kuin mikä tahansa riippuvuutta aiheuttava asia, jolla huomion saa pois sisäisistä ongelmistaan. Kun oma paha olo ja ongelmat tulevat jälleen esiin, syy on tietenkin kumppanissa eikä itsessä ja tilalle täytyy etsiä joku parempi, jonka kanssa voi taas kokea oman pahan olon peittävän alkuhuuman. Sama kaava toistuu ja toistuu.
Sarjaseurustelija voi myös siksi "joutua olemaan" sarjaseurustelija, että hän etsii toisesta jonkin tarpeen täyttäjää eikä niinkään ihmissuhdekumppania siinä mielessä kuin se yleensä käsitetään. Rahoittajaa jollekin, mitä ei saa omin varoin hankittua tai on niin saita että ei halua omia rahojaan käyttää, makkariin jonkin tietynlaisen erikoisemman roolin tai asian toteuttajaa, omistautujaa itselleen ilman ns. omaa elämää tmv. Aluksi hän ei tuo esiin tätä tarvettaan, koska yrittää ensin saada toisen sitoutumaan ja sitten vähitellen alkaa vihjailu, ehdottelu, painostus, vaatiminen ja kiukustuminen kun ei toinen suostu.
Huono tarjoilu heti alussa. Liian vähän bissee jääkaapissa. Very red flag!
Hyviä kommentteja täällä aiheesta. Kiitos!
Tässä sen näkee miten paljon näitä myrkyllisiä suhteita nykyään on. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen ja koskettaa aika monia. Ei tietenkään voi yleistää että kaikki olisi tätä mutta nykymeno taitaa tehtailla näinä itsekeskeisyyden ja suorittamisen aikoina juuri tällaisia epäterveitä suhteita. Eletään liian pinnallisessa suorituskeskeisessä maailmassa jossa oman itsen korostaminen on tärkeää. Kysehän on myös arvoista ja valinnoista sekä moraalista. Kyse on myös niistä omistakin traumoista tai haavoista joita meillä kaikilla on jossain määrin ja joita mukanamme kannamme haluamme sitä tai emme. Se on inhimillistä. Olemme kaikki keskeneräisiä eikä kenenkään lapsuuskaan ole täydellistä ollut. Haluan silti uskoa että en enää itse hairahtuisi noihin epäterveisiin suhteisiin ja kykenen ottamaan opiksi. Mutta koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin maailman ihanin. Mökötti ja kiukutteli jos näin ystäviäni, niinpä en sitten enää nähnyt heitä. Lopulta eristi minut kaikista ja siinä sitä oltiin 11 vuotta ennen kuin lähdin.
Kuulostaapa tutulta, tarkoittaen siis että oma käytökseni oli tuollaista ja aion vältellä sen vuoksi läheisiä ihmissuhteita tulevaisuudessa. Voiko olla mahdollista, että narsisti tunnistaisi oman myrkyllisyytensä ja ajattelisi jopa muita. Vai onko taustalla kuitenkin jotkut itsekkäät syyt.
Täällä toinen, joka tunnistaa itsensä monista kertomuksista tässä ja eri narsistiketjuissa. Kumminkin ymmärrän, että toimintani on ollut todella satuttavaa ja sairasta, enkä ole tehnyt sitä kiusatakseni toista vaan se vain tulee minulta luonnostaan ja on tuskallista myös itselleni. Tämän vuoksi välttelen nykyään ihmissuhteita. Joskus sanoinkin, etten tapaile hyviä ihmisiä, koska rikon heidät. Ainoa vaihtoehto on olla tekemisissä vain kylmien ihmisten kanssa, jotka sitten kohtelevat minua kuten olen aiemmin kohdellut muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäinen parisuhdehistoria ehdottomasti red flag. Aavistelin tätä ettei toiseen voi luottaa mutta halpaan menin. Loppuaika olikin sitten yhtä tuskaa. Vieläkään en ole toipunut. 6 vuotta on/offia. Hyi hitto!
Mitä tarkoittaa "rikkinäinen parisuhdehistoria"?
Eikö meillä kaikilla ole jos olemme aiemmin olleet suhteessa ja alamme tapailla jotain uutta? Emmehän olisi deittailemassa uusia tuttavuuksia, jos aiemmat suhteet olisi säilyneet ehjinä.Vai meinaatko että kaikki aiemmat suhteet ovat olleet epämääräistä säätöä, lyhytkestoisia, myrskyisiä jne?
No kyllähän se usein jotakin kertoo, jos aikuisella ihmisellä on monia seurustelusuhteita, jotka ovat olleet korkeintaan muutaman kuukauden pituisia. Ja varsinkin jos on suht nopeasti taas löytynyt uusi seurustelukumppani.
Mikä yhdistää henkilöä, jolla on monia seurustelusuhteita, jotka ovat aina lopahtaneet nopeasti? Henkilö itse, joten todennäköisesti hänessä on jotakin, jonka vuoksi suhteet eivät kestä. Aina ja joka kerta ei voi samalla ihmiselle osua vain huonoja kumppaneita.
Näillä sarjaseurustelijoilla on usein ongelmana se, että kukaan ei kelpaa. Jokaisesta löytyy vaikka mitä vikaa, ulkonäköä, luonnetta, persoonaa arvostellaan, koskaan ei ole ns. tarpeeksi. Jos seurustelukumppani vastaa samalla mitalla, sellaisen riidanhaluisen kanssa ei voi olla. Jos kumppani alistuu, sellaista kynnysmattoa ei voi arvostaa. Sarjaseurustelijat tietyllä tavalla "testaavat" kaikkia, mutta kukaan ei voi läpäistä testiä, koska ongelma on testaajassa eikä testattavissa.
Jep. Parin kuukauden ylistämisvaiheen jälkeen sarjaseurustelija alkaa etsimään seurustelukumppanistaan vikoja. Syy tuollaiseen toimintamalliin on varmaan se, että se alun ensihuuma on kuin mikä tahansa riippuvuutta aiheuttava asia, jolla huomion saa pois sisäisistä ongelmistaan. Kun oma paha olo ja ongelmat tulevat jälleen esiin, syy on tietenkin kumppanissa eikä itsessä ja tilalle täytyy etsiä joku parempi, jonka kanssa voi taas kokea oman pahan olon peittävän alkuhuuman. Sama kaava toistuu ja toistuu.
Sarjaseurustelija voi myös siksi "joutua olemaan" sarjaseurustelija, että hän etsii toisesta jonkin tarpeen täyttäjää eikä niinkään ihmissuhdekumppania siinä mielessä kuin se yleensä käsitetään. Rahoittajaa jollekin, mitä ei saa omin varoin hankittua tai on niin saita että ei halua omia rahojaan käyttää, makkariin jonkin tietynlaisen erikoisemman roolin tai asian toteuttajaa, omistautujaa itselleen ilman ns. omaa elämää tmv. Aluksi hän ei tuo esiin tätä tarvettaan, koska yrittää ensin saada toisen sitoutumaan ja sitten vähitellen alkaa vihjailu, ehdottelu, painostus, vaatiminen ja kiukustuminen kun ei toinen suostu.
Voi olla etten asiasta mitään ymmärrä ja olen väärässä, mutta minusta nuo makkarissa kaikenlaisia korsetteja, kumiasuja, rooleja sun muita ehdottomasti vaativat eivät niinkään välitä siitä, kenen kanssa pääsevät aihetta toteuttamaan vaan että ylipäätään pääsevät. Hyväkin seurustelukumppani voi olla "huono" jos ei suostu kekkaloimaan mieliteon mukaisessa asussa ja vielä kehtaa ottaa itseensä kun ei omana itsenään kelpaa vaan olisi oltava kaikenlaista vermettä peittämässä. Asu tai rooli on tärkeämpi kuin ihminen asussa tai roolissa. Usein nämä menevät niin että vaikka tuollaiset pitäisi puhua mahdollisimman pian, vasta suhteen edettyä tuodaan asia esille ( ehkä siksi että monelle se voisi olla deal braker). Ja se on sitten tuota sarjaseurustelua jos ei heti löydy kekkalointimyönteistä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tunne että jokin on pielessä. Liian hyvää ollakseen totta. Ja sitä se olikin, valitettavasti. En vain alussa tiennyt mikä oli pielessä. Narsistiksi häntä epäilen. Käyttäytymynen viittaa vahvasti siihen persoonallisuushäiriön. Ja loppu olikin katastrofia.
Ahaa, saanko arvata, alkuun aivan järjetöntä ylistelyä ja palvontaa, olet kaikista paras mitä koskaan ollut jne. yms. ja lopulta sitten heitettiin haukkumisvaihe päälle kun oli tarpeeksi kehuskeltu etkä ollutkaan enää niin hyvä.
8 vuotta suhteessa ja alusta lähtien on ollut järjetöntä ylistystä ja palvontaa. Kosi ensimmäisenä päivänä ja naimisiin mentiin 3 vuotta myöhemmin. Missä vaiheessa voin ruveta odottamaan haukkumisvaihetta?
Outoa alapeukutusta. Tämänkin kommentin jälkeen vielä monta sivua toistettu, että varhainen sitoutuminen ja rankkauspommitus ovat red flageja. Ei kuitenkaan ole vastattu, missä vaiheessa pitäisi ruveta odottamaan sitä haukkumisvaihetta ja narsismin esiintuloa.
Red flag = varoitusmekki, ei punainen lippu. Höhlä.
Vierailija kirjoitti:
Red flag = varoitusmekki, ei punainen lippu. Höhlä.
*varoitusmerkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäinen parisuhdehistoria ehdottomasti red flag. Aavistelin tätä ettei toiseen voi luottaa mutta halpaan menin. Loppuaika olikin sitten yhtä tuskaa. Vieläkään en ole toipunut. 6 vuotta on/offia. Hyi hitto!
Mitä tarkoittaa "rikkinäinen parisuhdehistoria"?
Eikö meillä kaikilla ole jos olemme aiemmin olleet suhteessa ja alamme tapailla jotain uutta? Emmehän olisi deittailemassa uusia tuttavuuksia, jos aiemmat suhteet olisi säilyneet ehjinä.Vai meinaatko että kaikki aiemmat suhteet ovat olleet epämääräistä säätöä, lyhytkestoisia, myrskyisiä jne?
No kyllähän se usein jotakin kertoo, jos aikuisella ihmisellä on monia seurustelusuhteita, jotka ovat olleet korkeintaan muutaman kuukauden pituisia. Ja varsinkin jos on suht nopeasti taas löytynyt uusi seurustelukumppani.
Mikä yhdistää henkilöä, jolla on monia seurustelusuhteita, jotka ovat aina lopahtaneet nopeasti? Henkilö itse, joten todennäköisesti hänessä on jotakin, jonka vuoksi suhteet eivät kestä. Aina ja joka kerta ei voi samalla ihmiselle osua vain huonoja kumppaneita.
Näillä sarjaseurustelijoilla on usein ongelmana se, että kukaan ei kelpaa. Jokaisesta löytyy vaikka mitä vikaa, ulkonäköä, luonnetta, persoonaa arvostellaan, koskaan ei ole ns. tarpeeksi. Jos seurustelukumppani vastaa samalla mitalla, sellaisen riidanhaluisen kanssa ei voi olla. Jos kumppani alistuu, sellaista kynnysmattoa ei voi arvostaa. Sarjaseurustelijat tietyllä tavalla "testaavat" kaikkia, mutta kukaan ei voi läpäistä testiä, koska ongelma on testaajassa eikä testattavissa.
Jep. Parin kuukauden ylistämisvaiheen jälkeen sarjaseurustelija alkaa etsimään seurustelukumppanistaan vikoja. Syy tuollaiseen toimintamalliin on varmaan se, että se alun ensihuuma on kuin mikä tahansa riippuvuutta aiheuttava asia, jolla huomion saa pois sisäisistä ongelmistaan. Kun oma paha olo ja ongelmat tulevat jälleen esiin, syy on tietenkin kumppanissa eikä itsessä ja tilalle täytyy etsiä joku parempi, jonka kanssa voi taas kokea oman pahan olon peittävän alkuhuuman. Sama kaava toistuu ja toistuu.
Sarjaseurustelija voi myös siksi "joutua olemaan" sarjaseurustelija, että hän etsii toisesta jonkin tarpeen täyttäjää eikä niinkään ihmissuhdekumppania siinä mielessä kuin se yleensä käsitetään. Rahoittajaa jollekin, mitä ei saa omin varoin hankittua tai on niin saita että ei halua omia rahojaan käyttää, makkariin jonkin tietynlaisen erikoisemman roolin tai asian toteuttajaa, omistautujaa itselleen ilman ns. omaa elämää tmv. Aluksi hän ei tuo esiin tätä tarvettaan, koska yrittää ensin saada toisen sitoutumaan ja sitten vähitellen alkaa vihjailu, ehdottelu, painostus, vaatiminen ja kiukustuminen kun ei toinen suostu.
Voi olla etten asiasta mitään ymmärrä ja olen väärässä, mutta minusta nuo makkarissa kaikenlaisia korsetteja, kumiasuja, rooleja sun muita ehdottomasti vaativat eivät niinkään välitä siitä, kenen kanssa pääsevät aihetta toteuttamaan vaan että ylipäätään pääsevät. Hyväkin seurustelukumppani voi olla "huono" jos ei suostu kekkaloimaan mieliteon mukaisessa asussa ja vielä kehtaa ottaa itseensä kun ei omana itsenään kelpaa vaan olisi oltava kaikenlaista vermettä peittämässä. Asu tai rooli on tärkeämpi kuin ihminen asussa tai roolissa. Usein nämä menevät niin että vaikka tuollaiset pitäisi puhua mahdollisimman pian, vasta suhteen edettyä tuodaan asia esille ( ehkä siksi että monelle se voisi olla deal braker). Ja se on sitten tuota sarjaseurustelua jos ei heti löydy kekkalointimyönteistä :D
Sitä enemmän peittoa, mitä enemmän peitettävää. Mä vähän luulen, että ei paljoa kiinnosta naiselle asut ja pukeutumiset siinä vaiheessa kun petiin saa jonkun mieleisensä megabeiben. Tavisten kanssa yllättäen halutaan vaikka millaisia asuja.
Ei punainen lippu ole mikään varoitusmerkki, varsinkaan jos siinä on vieläpä keltainen sirppi ja vasara.
Se kertoo vain aivovammasta, eikä aivovammaisia saa syrjiä, se on vastoin tasa-arvoa.
Vainoharhainen syyttely asioista joita et varmasti ole tehnyt esim muille flirttailu, pettäminen, valehtelu jne
Äkkiä karkuun!
Tämä. Ei tietenkään tarvitse olla huomaamatta ketään muuta tai lässyttää jotakin typerää "oot maailman kaunein"-valetta, mutta ihailunsa ja katsomisensa voi tehdä fiksustikin, omalla ajallaan, ei niin että puoliso ja muut ihmisetkin huomaavat vahtaamisen eikä todellakaan tarvitse vertailla saati ehdotella, että tekisit sinäkin sitä tätä ja tuota, jotta näyttäisit samalta.