Alkaako ikisinkku koskaan pelkäämään sairauskohtausta kun tulee vanhemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

feministit ovat kyllä eri mieltä. metoo, miesviha ja voimaantuminen ovat johtaneet satojentuhansien miesten yksinjäämiseen.

Hyvä. Merkittävä osa miehistä on liian huonoja kumppaneita naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus ei koskaan tule yllättäen. Sitä edeltää monta varoitusmerkkiä, joita ihmiset valitettavan usein jättävät huomioimatta. Jos rintaa puristaa tai närästää on tärkeää mennä lääkäriin. Samoin, jos tuntuu että fyysinen kunto heikkenee, ei pidä ajatella että on vanhentunut vaan on syytä selvittää, sairastaako sepelvaltimotautia.

Sydäninfarkti, aivohalvaus ja aivoverenvuoto voi vattulla täysin yllättäen.

Olisi se hyvä olla vaikka mitä. Mutta mitä järkeä olisi tuhlata 20-50 vuotta elämästään parisuhteessa vaikka haluaa olla yksin, vain siksi että joku mahdollisesti soittaisi apua mahdollisen sairaskohtauksen sattuessa joskus tulevaisuudessa?

Tiedän parisuhteessa eläviä ja perheellisiäkin, jotka pelkäävät sairauskohtausta.

Ajattelin yrittää ratkaista ongelman erään sukulaiseni tapaan siten, että vanhana liikun ihmisten ilmoilla paljon. Kenties ja toivottavasti edes joku auttaa jos on tarve. Silti ei voi liiaksi pelätä. Voishan toimia joku soittorinki jossa jonkun samanlaisen ikisinkun kanssa soitetaan toisillemme tasaisin väliajoin ja katsotaam missä kondiksessa toinen on.

N31

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus ei koskaan tule yllättäen. Sitä edeltää monta varoitusmerkkiä, joita ihmiset valitettavan usein jättävät huomioimatta. Jos rintaa puristaa tai närästää on tärkeää mennä lääkäriin. Samoin, jos tuntuu että fyysinen kunto heikkenee, ei pidä ajatella että on vanhentunut vaan on syytä selvittää, sairastaako sepelvaltimotautia.

🙄

No kaikille yksin eläjillw neuvoksi, että joku "päivystyskaveri" on ihan hyvä olla. Sellainen jonka kanssa sovituin väliajoin tsekataan puolin ja toisin, että kaikk on ok. Ihan vaan siksikin jos vaikka kaadut pahasti, etkä pääse omin neuvoin ylös. Ei tarvii sitten päiväkausia yksin lojua.

Kyllä minä ikisinkkuna tiedostan, että kumppani olisi moenssa suhteessa enemmän kuin tervetullut elämääni. Mutta ongelma vain on, että en ole vielä toistaiseksi kohdannut ketään, jonka kanssa olisi muodostunut yhtenäinen halu edetä jja olla vastaisuudessa parisuhteessa. - Onneksi sentään kavereita ja ystäviä olen saanut sekä naisista että miehistä, joten onpahan sukulaisten lsiäksi ehkä joku joka huomaa, alle muutaman kuoden sisällä jos satun kuolemaan tai katoamaan selittämättömällä tavalla.

Kaikilla ei vain ole kumppania. Kai missä iässä vaan voisi pelätä jos haluaa. Mutta tuskin kukaan haluaa enää kuolleista elvytystä, jos ehti kuolla. Jos olisi lievempi jollakin, pääseekö rappuun, voiko liikkua, saako kipulääkkeen tms. On sinkuilla muita vaivoja, joillakin, lihasjumit, selkä, vatsa tai kausi-influ jne. Jännittää jotkut pääseekö kauppaan, apteekkiin, onko rahaa. Rahan puute voi olla muutenkin ikävää, silloin ei ehdi kuin miettiä sitä. Iäkäs täti voi olla monella elossa, mutta ei kai iäkäskään jaksa pelätä koko ajan. Osa pystyy soittamaan ehkä apua ja joillakin ranneke. Tarkoitatko että nelikymppinen sinkku käyttäisi jo ranneketta, sitten sitä hälytysnappia painaa vahingossa?

Vierailija kirjoitti:

No kaikille yksin eläjillw neuvoksi, että joku "päivystyskaveri" on ihan hyvä olla. Sellainen jonka kanssa sovituin väliajoin tsekataan puolin ja toisin, että kaikk on ok. Ihan vaan siksikin jos vaikka kaadut pahasti, etkä pääse omin neuvoin ylös. Ei tarvii sitten päiväkausia yksin lojua.

Eikös osa pääse raahautumaan vaikka kaatuu. Ehkä osa ei. Mutta kaikille ei ole saatavilla "päivystyskaveria". Iäkäs voi kaatua ehkä helpommin tai jos pyörryttää. Pitäisikö asunnot tehdä kaatumista ajatellen, suunnittelu? Että ei kaadu tai on pehmuke tms. Entä kynnykset.

Musta olisi hauska muuttaa vanhana muutaman muun vanhuksen kanssa samaan taloon. Ois aina joku joka kattoo perään. Jollain toimeis ehkä kuulo, jollain jalat jne. Kyllä sitä yhdessä jotenkin varmaan pärjättäisiin eikä taatusti tulisi tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Eikä myöskään olemaan työttömänä.

Siksi kaikille ovat tuttuja fraasit "no mee töihin" tai "mikset hommaa puolisoo".

Itse en ole terve, niin en haaveile nykyään turhaan kummastakaan. Parisuhdetta ja työelämää on tullut kokeiltua, molempia huonolla menestyksellä. Terveys petti. Nykyään minimoin ulkopuolisia haittoja että jaksan olla isä lapselleni ja jotenkin läsnä.

Mä nimenomaan toivon että saan vanhana sairaskohtauksen ja kukaan ei ole elvyttämässä tai soittamassa ambulanssia. Parempi lähteä saappaat jalassa omassa kotona kun kitua jossain sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

feministit ovat kyllä eri mieltä. metoo, miesviha ja voimaantuminen ovat johtaneet satojentuhansien miesten yksinjäämiseen.

Miesviha ei kuulu feminismiin mitenkään. Metoo puuttuu rikoksiin, niihin pitääkin puuttua. Itsekö tykkäisit jos joku vaikka kähmis tai ahdistelis? Myös miehiä ahdistellaan.

Uskoisin että parisuhdeväkivaltaan menehtyneitä naisia on jopa enemmän kuin äkilliseen sairaskohtaukseen (josta hoidolla olisi kuitenkin parantunut) kotona kuolleita. Tilastomielessä sinkkuus on terveellisempi vaihtoehto etenkin naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus ei koskaan tule yllättäen. Sitä edeltää monta varoitusmerkkiä, joita ihmiset valitettavan usein jättävät huomioimatta. Jos rintaa puristaa tai närästää on tärkeää mennä lääkäriin. Samoin, jos tuntuu että fyysinen kunto heikkenee, ei pidä ajatella että on vanhentunut vaan on syytä selvittää, sairastaako sepelvaltimotautia.

Olen käynyt tästä syystä jo vuosia lääkärissä, kun kouristava rintakipu joka säteilee vasempaan käteen. Joskus heräsin niin kovaan kipuun etten saanut henkeä. Sairaalassa vaan levittelivät käsiään että kaikki arvot ovat täydelliset ja passittivat kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauskohtaus ei koskaan tule yllättäen. Sitä edeltää monta varoitusmerkkiä, joita ihmiset valitettavan usein jättävät huomioimatta. Jos rintaa puristaa tai närästää on tärkeää mennä lääkäriin. Samoin, jos tuntuu että fyysinen kunto heikkenee, ei pidä ajatella että on vanhentunut vaan on syytä selvittää, sairastaako sepelvaltimotautia.

Sydäninfarkti, aivohalvaus ja aivoverenvuoto voi vattulla täysin yllättäen.

Sydäninfarkti varoittaa aina etukäteen. Valitettavan usein sitä vaan luullaan joksikin muuksi.

Käyttäjä43828 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Eikä myöskään olemaan työttömänä.

Siksi kaikille ovat tuttuja fraasit "no mee töihin" tai "mikset hommaa puolisoo".

Itse en ole terve, niin en haaveile nykyään turhaan kummastakaan. Parisuhdetta ja työelämää on tullut kokeiltua, molempia huonolla menestyksellä. Terveys petti. Nykyään minimoin ulkopuolisia haittoja että jaksan olla isä lapselleni ja jotenkin läsnä.

Kuulostat kiintoisalta mieheltä, lapsi tärkein, etkä varmaan haluaisi usein tavata etkä etsi määräilevää vaimoa...oletan.

Olen sairastunut jo nuorena, että eipä tarvitse vanhana enää sitä pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että parisuhdeväkivaltaan menehtyneitä naisia on jopa enemmän kuin äkilliseen sairaskohtaukseen (josta hoidolla olisi kuitenkin parantunut) kotona kuolleita. Tilastomielessä sinkkuus on terveellisempi vaihtoehto etenkin naiselle.

Jep! Parisuhde pääsääntöisesti hyödyttää miehiä ja nostaa heidän elämänlaatuaan mutta on naisella tilanne menee usein päinvastoin. Sinkkuna on hyvä olla.