Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä eri mieltä siitä, ettei luokanvalvoja kiintyisi ryhmäänsä. Työpaikallani järjestetään, niin että luokanvalvoja opettaa omaa luokkaansa ja lisäksi pidetään mahdollisimman usein luokanvalvojan tunteja ja päiviäkin.

Itse olen opettanut valvontaluokkiani noin 3-4 tuntia viikossa. Luokanvanvoja on myös aina se ensimmäinen, johon otetaan yhteyttä, jos tulee ongelmatilanne tai tarvitaan apua. Olen siis oppilaisiin yhteydessä muutenkin kuin tunneilla. Olen aina todella haikea (ja ylpeä), kun luokkani valmistuu. Säilytän luokkakuvat entisistä valvontaluokistani myös. Muistan varmasti suurimman osan näistä oppilaista vuosia myöhemminkin.

Olen myös opettanut isossa lukiossa ja täytyy sanoa, että siellä ollaan puolestaan aika massatavaraa. On tosi vaikea oppia edes oppilaiden nimiä ennen kuin ryhmä taas vaihtuu. Ei ollut kiva olla niin etäinen oppilaille ja siksi vaihdoinkin työpaikkaa.

Minun kokemus oppilaana juurikin tämä. Yläasteella lv läsnä ja tärkeä, lukiossa oli harmaata massaa ja ryhmänohjaajan näki ehkä kerran vuodessa eikä muistanut edes mun nimeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Oli varmaan seuraavassa vanhempainillassa hauskat tunnelmat sitten😂

Ovat vanhempia, jotka eivät todennäköisesti tule vanhempainiltoihin.

Tuskin tunnistaa, olen muuttunut todella paljon kun käynyt plastiikkakirurgilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tunnistaa, olen muuttunut todella paljon kun käynyt plastiikkakirurgilla

Silmistä opet tunnistaa sen saman vanhan sielun ankkahuulista huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen googlaillut vanhoja opettajia muutaman kerran. Kiinnostaisi kuulla enemmänkin heidän polustaan. 

Siis opettajien polusta? Mitä tarkoitat, eiköhän he jatkaneet edelleen opettajan työssä sinunkin jälkeesi?

Tämä tuntuu olevan yllätys monelle, että koulu jatkuu, vaikka joku luokka saa päättötodistuksen ja että oppilaita tulee ja menee. Vakiviroissa olevat jatkavat yleensä samassa koulussa ja väliaikaiset saattavat vaihtaa koulua. Jotkut edellisenä keväänä pois päässeet oppilaat saattavat kysyä syksyllä, että vieläkö olen samassa koulussa jne. Eivät ilmaisesti muuta keksi ja jotain pitää sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Käyköhön koskaan niin että ope vahingossa yrittää pokata baarista jotakin entistä oppilasta jota ei enää muista opettaneensa

Suurimman osan oppilaista muistaa. Itse olen luokanopettaja, joten aika paljon lapset toki muuttuu kasvaessaan. Siksi on kiva, jos oppilaat itse tervehtivät ja esittelevät itsensä. Sitten yleensä sytyttää, että sinähän se tosiaan olet 😄

Mutta kyllä ne lapset mieleen jäävät. Harva vanhempi edes ymmärtää, että lapsen ja opettajan välillä on ihan oikea ihmissuhde. Opettaja on monelle lapselle tärkeä ja tuttu ihminen. Siksi sitä opea ei kotona kannattaisi avoimesti lapsen kuullen haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Käyköhön koskaan niin että ope vahingossa yrittää pokata baarista jotakin entistä oppilasta jota ei enää muista opettaneensa

Meillä miesopet ihan penkkareiden jatkoillakin tuntui haluavan saattaa tytttöjä kotiin ja muutakin tarinan arvoista tapahtui että eiköhän niitä entisiäkin

Jotkut jäävät mieleen. Yleensä ryhmässä on vähintään yksi sellainen, mieleenjäävä. Nämä oppilaat ovat jollain tavoin koskettaneet itseä. Osalla on ollut isoja vaikeuksia. Toivon heille hyvää ja onnellista elämää.

Tosi kiva lukea kaikkia niitä opeja jotka muistaa ja välittää! Minä kasvoin vaikeissa kotioloissa ja elin aika traumaattisen nuoruuden, opettajat oli mun kasvuvuosien tärkeimpiä aikuisia ja eniten vaikuttaneet siihen että olen edelleen elossa ja vähänkään tolkku ihminen. Monelle koulu oli tylsä pakkopulla, minulle henkireikä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut. 

- ope

Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.

Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.

Ja moni varmaan häpeää myös miten on oppilaana käyttäytynyt

Itse kuulin mutkan kautta, että eräs entinen oppilaani oli sanonut, että hävettää kouluaikaisen käytöksensä. Häpeämisen on osoitus muutoksesta parempaan. Lähetin terveiset takaisin, ettei ole syytä hävetä, jos nyt asiat ovat kunnossa, kuten kuulemma oli.

Muutaman todella pantavan tyttösen muistan. Joskus katselen vieläkin luokkakuvia heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Oli varmaan seuraavassa vanhempainillassa hauskat tunnelmat sitten😂

Ovat vanhempia, jotka eivät todennäköisesti tule vanhempainiltoihin.

Kätevää että ne löytyy sitten illemmalla sieltä pubista niin jossakin edes näkee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Käyköhön koskaan niin että ope vahingossa yrittää pokata baarista jotakin entistä oppilasta jota ei enää muista opettaneensa

Käy ja oppilaat myös, vaikka muistavat entisen opettajansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut. 

- ope

Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.

Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.

Ja moni varmaan häpeää myös miten on oppilaana käyttäytynyt

Itse kuulin mutkan kautta, että eräs entinen oppilaani oli sanonut, että hävettää kouluaikaisen käytöksensä. Häpeämisen on osoitus muutoksesta parempaan. Lähetin terveiset takaisin, ettei ole syytä hävetä, jos nyt asiat ovat kunnossa, kuten kuulemma oli.

Minä taas mietin paljon kun oma openi oli mukana setvimässä traumojani ja vaikeuksiani aikoinaan, jäänyt välillä häiritsemään että mitä ajattelee minusta ja onko jäänyt miettimään asioitani, kuulla ylipäätänsä nyt aikuisiällä hänen perspektiiviään tuosta ajasta ja kiittää häntä työstään.

Ikimaailmassa en uskaltaisi kuitenkaan jutella tai lähestyä kun tulee vastaan, annan mennä ohi rauhassa ohi kun pelkään että häiritsen. Osaako joku ope antaa näkökulmaa tilanteeseen, onko kaikenlaiset yhteydenotot entisiltä oppilailta toivottuja ja ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut. 

- ope

Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.

Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.

Ja moni varmaan häpeää myös miten on oppilaana käyttäytynyt

Itse kuulin mutkan kautta, että eräs entinen oppilaani oli sanonut, että hävettää kouluaikaisen käytöksensä. Häpeämisen on osoitus muutoksesta parempaan. Lähetin terveiset takaisin, ettei ole syytä hävetä, jos nyt asiat ovat kunnossa, kuten kuulemma oli.

Minä taas mietin paljon kun oma openi oli mukana setvimässä traumojani ja vaikeuksiani aikoinaan, jäänyt välillä häiritsemään että mitä ajattelee minusta ja onko jäänyt miettimään asioitani, kuulla ylipäätänsä nyt aikuisiällä hänen perspektiiviään tuosta ajasta ja kiittää häntä työstään.

Ikimaailmassa en uskaltaisi kuitenkaan jutella tai lähestyä kun tulee vastaan, annan mennä ohi rauhassa ohi kun pelkään että häiritsen. Osaako joku ope antaa näkökulmaa tilanteeseen, onko kaikenlaiset yhteydenotot entisiltä oppilailta toivottuja ja ok?

Opekin saattaa ajatella että antaa sinulle tilaa ja rauhaa eikä tunge juttelemaan ja antaa sinun lähestyä jos itse haluat

https://www.vauva.fi/keskustelu/2450894/opettajat_kiinnytteko_koskaan_o…

Kyllähän se on niin että kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3865764/opettajat-jaatteko-koskaan-kaip…