Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on niin että kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään.

Opettajat, nuo koko kaupungin omat apinat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Käyköhön koskaan niin että ope vahingossa yrittää pokata baarista jotakin entistä oppilasta jota ei enää muista opettaneensa

Tai tarkoituksella tämäkin joka pistää pantavien kuvat talteen, metsästää parin vuoden päästä kaupungin teinihelveteistä kuvien kans

Osa jää mieleen osa ei. Opetan kädentaitoja vaativaa ammattia niin mieleen jää huiput ja erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat. Lisäksi ne joilla on jokin erityispiirre voi jäädä mieleen ja ne joilla on käyttäytymisessä haasteita. 

Kaupungilla joskus tapaan entisiä opiskelijoita ja vaihdetaan muutama sana. Kaikkia en todellakaan muista enkä tunnistaisi. Ensimmäiset vuodet tein sijaisuuksia, joten opiskelijoita on ollut todella paljon näiden vuosien aikana, ei mitään mahdollisuutta muistaa kaikkia. 

15 vuotta ammatillisena opettajana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Tuossa puhuttiinkin baarissa sekoilemisesta. Sekoilla ei kannata varmaan kenenkään mutta onhan ope oman alueensa aika näkyvä hahmo monelle, asiallisen kuvan antaminen itsestä varmaan ihan järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Osa jää mieleen osa ei. Opetan kädentaitoja vaativaa ammattia niin mieleen jää huiput ja erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat. Lisäksi ne joilla on jokin erityispiirre voi jäädä mieleen ja ne joilla on käyttäytymisessä haasteita. 

Kaupungilla joskus tapaan entisiä opiskelijoita ja vaihdetaan muutama sana. Kaikkia en todellakaan muista enkä tunnistaisi. Ensimmäiset vuodet tein sijaisuuksia, joten opiskelijoita on ollut todella paljon näiden vuosien aikana, ei mitään mahdollisuutta muistaa kaikkia. 

15 vuotta ammatillisena opettajana 

Mitä ammattia opetat saako kysyä?

Muistan oppilaat joilla on ollut vaikeuksia, sairaalakuntoon romahtaneen anorektikko tytön ja muita. Ja erityisiä mieleenpainuvia persoonia, selittämättömällä tavalla. Kivoja oppilaita on kiva opettaa mutta on mielenkiintoista törmätä myös erilaisiin ihmisiin.

Teaching is like a bad marriage, you never get your needs met but you stay in it for the kids

25v vielä helppo tunnistaa jos lapsena nähnyt. Keski-ikäisenä olisin yllättyneempi muistamisesta!

Joku kymmenen vuotta on aikuiselämässä kuitenkin aika lyhyt aika lopulta, aika menee nopeammin, niin helposti voi muistaa.

Harvan muistaa, mutta toivon kaikille tasapuolisesti elämään kaikkea hyvää

Omista valvontaluokista muistaa mutta muut oppilaat unohtuvat hiljalleen

Minä muistan suurimman osan ja olen äärettömän iloinen, jos oppilaani vielä vuosienkin jälkeen suostuvat tervehtimään tai vaikkapa vaihtamaan muutaman sanan.

Ongelma on vain se, että ihmisten ulkonäkö muuttuu aika paljon aikuistuessa, joten en aina tunnista oppilaita.

Nimiä en muista, mutta naamat ja erikoisemmat tapahtumat muistan.

Ja kaikkiin suhtaudun myönteisesti, niihinkin, jotka pöljäilivät.

Olen ollut luokanopettaja noin 20 vuotta. Kiinnyn helposti oppilaisiini ja hekin näyttävät kiintyvän minuun. Näin kesälomalla ajattelen, että on kiva taas palata heidän kanssa arjen puuhiin, kunhan koulu taas alkaa. Joitakin oppilaita kaipaan kovasti ja ilahdun, jos näen heitä jossakin. Oppilaat tuntuvat muistavan minut ja tulevat usein juttelemaan, kun jossakin tavataan, ja se lämmittää mieltä. Usein -etenkin rämäpäisten poikien kohdalla- huomaan, että he hiukan nolostelevat, kun myöhemmin sattumalta kohdataan :) Olen kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä; joskin se on ajoittain raskasta, se myös pitää mielen virkeänä ja tuo paljon iloa elämään!

Opex kirjoitti:

Minä muistan suurimman osan ja olen äärettömän iloinen, jos oppilaani vielä vuosienkin jälkeen suostuvat tervehtimään tai vaikkapa vaihtamaan muutaman sanan.

Ongelma on vain se, että ihmisten ulkonäkö muuttuu aika paljon aikuistuessa, joten en aina tunnista oppilaita.

Nimiä en muista, mutta naamat ja erikoisemmat tapahtumat muistan.

Ja kaikkiin suhtaudun myönteisesti, niihinkin, jotka pöljäilivät.

Ihanaa jos opet antaa anteeksi ja suhtautuu myötätuntoisesti! Olin itse 12 vuotiaana tosi paha käytöksinen, tähän vaikutti paljon varmasti lähipiirissä tapahtuneet traumaattiset asiat (äkillinen kuolema) ja vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt syy seuraussuhteita. Ope ei tiennyt vaikeuksista ja näki minut varmaan vaan tosi huonosti kasvatettuna, sellainen olo jäänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut. 

- ope

Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.

Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.

Ja moni varmaan häpeää myös miten on oppilaana käyttäytynyt

Itse kuulin mutkan kautta, että eräs entinen oppilaani oli sanonut, että hävettää kouluaikaisen käytöksensä. Häpeämisen on osoitus muutoksesta parempaan. Lähetin terveiset takaisin, ettei ole syytä hävetä, jos nyt asiat ovat kunnossa, kuten kuulemma oli.

Minä taas mietin paljon kun oma openi oli mukana setvimässä traumojani ja vaikeuksiani aikoinaan, jäänyt välillä häiritsemään että mitä ajattelee minusta ja onko jäänyt miettimään asioitani, kuulla ylipäätänsä nyt aikuisiällä hänen perspektiiviään tuosta ajasta ja kiittää häntä työstään.

Ikimaailmassa en uskaltaisi kuitenkaan jutella tai lähestyä kun tulee vastaan, annan mennä ohi rauhassa ohi kun pelkään että häiritsen. Osaako joku ope antaa näkökulmaa tilanteeseen, onko kaikenlaiset yhteydenotot entisiltä oppilailta toivottuja ja ok?

TÄMä

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen googlaillut vanhoja opettajia muutaman kerran. Kiinnostaisi kuulla enemmänkin heidän polustaan. 

Siis opettajien polusta? Mitä tarkoitat, eiköhän he jatkaneet edelleen opettajan työssä sinunkin jälkeesi?

Tämä tuntuu olevan yllätys monelle, että koulu jatkuu, vaikka joku luokka saa päättötodistuksen ja että oppilaita tulee ja menee. Vakiviroissa olevat jatkavat yleensä samassa koulussa ja väliaikaiset saattavat vaihtaa koulua. Jotkut edellisenä keväänä pois päässeet oppilaat saattavat kysyä syksyllä, että vieläkö olen samassa koulussa jne. Eivät ilmaisesti muuta keksi ja jotain pitää sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.

Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.

Tämä on aikalailla varmaan täydellinen vastaus vanhemmille. Varmaan vaikuttaa lähinnä jos opettajana nimenomaan haluaa välttää tuollaisia kohtaamisia. Tai awkward moment kun entiset oppilaat on just täyttäny 18 ja tulee känniavautumaan ties mistä sitten

Tuossa puhuttiinkin baarissa sekoilemisesta. Sekoilla ei kannata varmaan kenenkään mutta onhan ope oman alueensa aika näkyvä hahmo monelle, asiallisen kuvan antaminen itsestä varmaan ihan järkevää.

Ne jotka ei ryyppää baarissa ei koskaan tule opettajaa siellä näkemään ja ne jotka siellä itsekin ovat eivät taas voi arvostella joten win win

Opettajana voin sanoa, että muistan kyllä oppilaita vuosien takaa.

Isäni on höpertyvä 83-vuotias ja työskenteli yläkoulun opettajana 37 vuotta. Vieläkin muistelee monia oppilaita ihan varhaisista vuosista lähtien. Pääosan nimetkin varmaan tulee mieleen edelleen, mutta erityisesti todella heikot, persoonat, häiriköt ja neropatit tulee kepeästi mieleen ja voi laukaista anekdootteja työuraltaan. Samoin voi kiljaista vaikka televisiota katsoessa, että mä opetin tuota vuonna 1979 ja oli kyllä lahjakas oppilas. Jäänyt mieleen....