Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?
27.06.2023 |
Nyt kun kesäloma on taas alkanut, pyyhkiytyykö vanhat oppilaat kesän aikana pois mielestä ja syksyllä taas keskitytään uusiin vai jääkö jotkut yksittäiset oppilaat tai kokonaiset ryhmät erityisenä mieleen vuosiksikin eteenpäin?
Itse yllätyin kun 25 vuotiaana ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajani tunnisti minut toiselta puolelta katua ja edelleen hymyili lämpimästi ja nyökkäsi. Mietin että ihan ihmeellinen muisti kyllä, viimeksi nähnyt minut kymmenen vuotiaana, 15vuotta ja satoja oppilaita ja ryhmiä tässä välillä opettanut ja minäkin ulkoisesti muuttunut ja silti muisti. Toisaalta me oltiin tämän opettajan ensimmäinen oma luokka aikoinaan ja itki silmät päästään kun lähdettiin, ehkä uran ensimmäiset jäävät jotenkin erityisemmk mieleen?
Olisi kiinnostavaa kuulla opettajilta tästä!
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Minua vastaan taas tuli joku ope innostuneena tervehtimään kunnes tajusi etten ollutkaan sen entinen oppilas, aluksi luuli vain. Sanoi että ihmiset etenkin pojat muuttuu miehistyessään niin eri näköisiksi että aina ei meinaa tunnistaa.
Mulla on vaikeus tunnistaa edes lapsuuden luokkakavereita aikuisina miehinä, parta muuttaa paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti liity opettajaan, mutta tuli vain tästä ketjusta mieleen eräs päiväkodinhoitajani. Hoiti minua joskus 2-5 vuotiaana, jäi muistaakseni jo ennen omaa eskariin siirtymistä eläkkeelle. Silti pari vuotta sitten oli tunnistanut äitini jossain kaupungilla, ja jääneet pidemmäksiki aikaa juttelemaan. Oli mm. kertonut tunnistaneensa minut ja veljeni jossain vähän aikaa sitten, muttei ollut raaskinut tulla juttelemaan.
Ihmeellistä, kun ajattelee kuinka paljon lapsia hänkin ehti uransa aikana hoitaa, ja silti jäi mieleen. Vieläpä myös äitinikin. Ehkä juuri siksi että jäimme hänen viimeiseksi ryhmäkseen ennen eläkettä. En tosin osaa sanoa, millaisia tempauksia olin aikanaan päiväkodissa kehitellyt hoitajien muisteltavaksi :D Tosiaan minunkin päiväkotiajoista jo se reilu 10 vuotta
Sääli ettei tullut meille juttelemaan, olisi ollut hauska vaihtaa itsekin kuulumisia. Päiväkotiajoilta muistan vain kyseisen hoitajan olleen ihan lempparini, liekö olin melko kiintynyt häneen.
Itse taas yllätyin kun seiskaluokalla menin tet harjoitteluun vanhaan päiväkotiini ja hoitajat heti muistivat minut ja kaverini, kohtelivat niin kuin omia lapsia edelleen
Mun mies muistaa varmaan kaikki entiset oppilaansa ja jopa eri luokilla samassa koulussa olleita. Ihan merkillistä, miten voi tunnistaa oppilaan, jonka on nähnyt viimeksi joskus 40 vuotta sitten, jolloin tämä oppilas on ollut korkeintaan n. 12-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Oletan että mieleen jää häiriköt, hullut ja erikoislahjakkaat ja hiljaiset kiltit puurtajat hukkuvat massaan?
Mitähän jos onkin hullu erityislahjakas hiljainen kiltti puurtaja
Vierailija kirjoitti:
Mun mies muistaa varmaan kaikki entiset oppilaansa ja jopa eri luokilla samassa koulussa olleita. Ihan merkillistä, miten voi tunnistaa oppilaan, jonka on nähnyt viimeksi joskus 40 vuotta sitten, jolloin tämä oppilas on ollut korkeintaan n. 12-vuotias.
Merkki siitä ette tekee työtänsä hyvin ja ajatuksella, varmaan pidetty ope, oppilaat vaistoaa aina huomaamisen ja välittämisen vs leipääntyneet liukuhihnaopet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vastaan taas tuli joku ope innostuneena tervehtimään kunnes tajusi etten ollutkaan sen entinen oppilas, aluksi luuli vain. Sanoi että ihmiset etenkin pojat muuttuu miehistyessään niin eri näköisiksi että aina ei meinaa tunnistaa.
Mulla on vaikeus tunnistaa edes lapsuuden luokkakavereita aikuisina miehinä, parta muuttaa paljon!
Tämä on totta, miehet muuttuu paljon radikaalimmin lapsuus vs nuoruus vs keski-ikä väleissä
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Jaa mistäs tiedät etteivät kehtaa oletko itse haastatellut näitä opettajia? Mitä jos ne joka puhelussa sanookin että hei kaikkea hyvää sinne, aina saa soitella ja kertoa kuulumisia, kiva kuulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimen kuullessani muistan, mutta näöltä en oikein tunnista. Opetan eka-tokaluokkalaisia, ja he muuttuvat niin paljon. Vanhempansa tunnistan paremmin.
Luulisi että olisi just toisinpäin, muistaisi naamat muttei nimiä, varmaan joka vuosi samat yleisinmät nimet pyörii uudestaan ja uudestaan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Jo joku sun tuttu voi kertoa että sillä on semmonen ikävän luontoinen tuttava joka kutsuu muita heikkolahjaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lastentarhassa harjoittelijana yli 40 vuotta sitten. Siellä oli ryhmässäni 6-vuotias pikkutyttö, peikon näköinen, tummatukkainen, suurissa vastapuhjenneissa etuhampaissa leveä rako. Mukava, nauravainen ja hassu, tykästyin. Olin ryhmässä vain kuukauden, kun minut siirrettiin pienempien pariin. Tytöllä oli aika harvinainen nimi, jonka muistin ja annoin omalle tyttärelle vuosien kuluttua. Kävin viime kesänä puutarhamyymälässä, jossa keski-ikäinen, tummatukkainen, iloisesti juttelevat ja nauravainen nainen möi minulle ruusunjuurakoita. Hampaitten välissä oli iso rako ja nimilapussa tyttäreni nimi.
Tarhantäti kirjoitti:
Olin lastentarhassa harjoittelijana yli 40 vuotta sitten. Siellä oli ryhmässäni 6-vuotias pikkutyttö, peikon näköinen, tummatukkainen, suurissa vastapuhjenneissa etuhampaissa leveä rako. Mukava, nauravainen ja hassu, tykästyin. Olin ryhmässä vain kuukauden, kun minut siirrettiin pienempien pariin. Tytöllä oli aika harvinainen nimi, jonka muistin ja annoin omalle tyttärelle vuosien kuluttua. Kävin viime kesänä puutarhamyymälässä, jossa keski-ikäinen, tummatukkainen, iloisesti juttelevat ja nauravainen nainen möi minulle ruusunjuurakoita. Hampaitten välissä oli iso rako ja nimilapussa tyttäreni nimi.
Tämä oli kyllä suloinen tarina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin entisen oppilaani jota opetin ala-asteella. Tapasin sen keväällä meren rannalla sattumalta ja tunnistin tyypin heti.. Juteltiin pitkään ja palkkasin sen lopulta remontoimaan asuntoni koska se oli rakennusalalla ollut mutta nyt työtön. En siis ollut nähnyt sitä oppilasta 35 vuoteen kun se silloin pääsi ala-asteen 6 luokalta yläasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Eikö yläasteellakin ole kuitenkin omia valvontaluokkia myös. Omasta yläasteesta jo pitkä aika mutta muistan että luokanvalvojamme itki kyllä vähän kun ysillä jakoi meille toikkarit. Oliko kiintynyt vai itkikö ilosta kun lähdimme vihdoin pois, enpä tiedä
Luokanvalvojaa tapaa noin vartin kuussa, jos ei ole hänen kursseillaan.
Meillä ainakin luokanvaloja oli tärkein ja läheisimmin tekemisissä oppilaiden kanssa ja ysiluokalla tuli tietenkin leirikouluunkin mukaan ulkomaille
Niimpä, sääli olisi jos ei muistaisi meidän ryhmää, edes ketään yksittäistä, oli tosi tykätty ja tärkeä ope!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja kirjoitti:
Tapasin entisen oppilaani jota opetin ala-asteella. Tapasin sen keväällä meren rannalla sattumalta ja tunnistin tyypin heti.. Juteltiin pitkään ja palkkasin sen lopulta remontoimaan asuntoni koska se oli rakennusalalla ollut mutta nyt työtön. En siis ollut nähnyt sitä oppilasta 35 vuoteen kun se silloin pääsi ala-asteen 6 luokalta yläasteelle.
Remontoiko hyvin?
Minun ekaluokan opettaja muistaa vielä ja on useamman kerran pysähtynyt kysymään kuulumisia. Olen 43. Olimme hänen ensimmäinen luokka, varmaan siksi jäänyt mieleen.
Itse olen luokanope. Mieleen jää monesta syystä. Jotkut oppilaat muistan 18 vuoden takaa. Hyvin häiriintyneet, väkivaltaiset, poikkeuksellisen ilkeät tms. nyt jäävät herkästi mieleen. Samaten he, joilla oli jollain tapaa erityinen vanhempi, esim. erityisen mukava, häiriköivä, lasu-tapaukset yms. Itselleni erityisesti jäävät mieleen he, joiden kanssa tahkotaan pitkään lukemaan oppimista, matikkaa, istutaan tukiopetuksissa usein kahdestaan ja iloitaan kun vihdoin palaset loksahtavat kohdilleen. Valtavirrasta poikkeavat harrastukset tai erikoistaidot saattavat jäädä mieleen. Itselläni ollut luokalla mm. lapsinäyttelijä, huikean taitava viulistityttö, kirjoittamisesta valtavan innostunut poika, enkä ihmettelisi jos heistä kuultaisiin vielä näiden harrastustensa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.
En muista, en kiinny. Olen väsynyt ja harkitsen alan vaihtoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.
Ja moni varmaan häpeää myös miten on oppilaana käyttäytynyt
Ei varsinaisesti liity opettajaan, mutta tuli vain tästä ketjusta mieleen eräs päiväkodinhoitajani. Hoiti minua joskus 2-5 vuotiaana, jäi muistaakseni jo ennen omaa eskariin siirtymistä eläkkeelle. Silti pari vuotta sitten oli tunnistanut äitini jossain kaupungilla, ja jääneet pidemmäksiki aikaa juttelemaan. Oli mm. kertonut tunnistaneensa minut ja veljeni jossain vähän aikaa sitten, muttei ollut raaskinut tulla juttelemaan.
Ihmeellistä, kun ajattelee kuinka paljon lapsia hänkin ehti uransa aikana hoitaa, ja silti jäi mieleen. Vieläpä myös äitinikin. Ehkä juuri siksi että jäimme hänen viimeiseksi ryhmäkseen ennen eläkettä. En tosin osaa sanoa, millaisia tempauksia olin aikanaan päiväkodissa kehitellyt hoitajien muisteltavaksi :D Tosiaan minunkin päiväkotiajoista jo se reilu 10 vuotta
Sääli ettei tullut meille juttelemaan, olisi ollut hauska vaihtaa itsekin kuulumisia. Päiväkotiajoilta muistan vain kyseisen hoitajan olleen ihan lempparini, liekö olin melko kiintynyt häneen.