Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?
27.06.2023 |
Nyt kun kesäloma on taas alkanut, pyyhkiytyykö vanhat oppilaat kesän aikana pois mielestä ja syksyllä taas keskitytään uusiin vai jääkö jotkut yksittäiset oppilaat tai kokonaiset ryhmät erityisenä mieleen vuosiksikin eteenpäin?
Itse yllätyin kun 25 vuotiaana ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajani tunnisti minut toiselta puolelta katua ja edelleen hymyili lämpimästi ja nyökkäsi. Mietin että ihan ihmeellinen muisti kyllä, viimeksi nähnyt minut kymmenen vuotiaana, 15vuotta ja satoja oppilaita ja ryhmiä tässä välillä opettanut ja minäkin ulkoisesti muuttunut ja silti muisti. Toisaalta me oltiin tämän opettajan ensimmäinen oma luokka aikoinaan ja itki silmät päästään kun lähdettiin, ehkä uran ensimmäiset jäävät jotenkin erityisemmk mieleen?
Olisi kiinnostavaa kuulla opettajilta tästä!
Kommentit (224)
Hymyili ja nyökkäsi? Mutta ette olleet sen enempää jutuissa, että muisti juuri sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
En ole ope mutta eräs yläasteen aineen opettaja katseli aina välillä kuvia koneelta jostakin yhdestä entisestä alkuaikojen oppilasryhmästä ja kertoi kaihoisia muistelmia, selvästi oli jotenkin erityisen kiintynyt:D hän jäi eläkkeelle kun oma yläaste päättyi
Vierailija kirjoitti:
Hymyili ja nyökkäsi? Mutta ette olleet sen enempää jutuissa, että muisti juuri sinut?
Hän käveli vastakkaista katua, autotie välissä, niin ei ollut saumaa jäädä juttelemaan. Mutta sieltä toiselta kadulta tuijotti, hymyili ja tervehti. Eli ainakin jollakin lailla tunnisti🤷🏼
Itse opetan ulkomailla lukiossa samoja oppilaita kaksi vuotta putkeen. Minulla on vain kaksi ryhmää, molemmissa 15-18 oppilasta. Tunteja on kolme kertaa viikossa ja lukio on pieni, eli näen oppilaita myös sellaisina päivinä jolloin heillä ei ole minun tuntejani. Lisäksi käyvät ahkerasti työhuoneeni ovella kysymässä neuvoja milloin mihinkin asiaan. Pieni määrä oppilaita ja tiiviit kaksi vuotta riittävät hyvin siihen, että muistan kyllä ensimmäiset oppilaani 20 vuoden takaakin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Juttelin pari vuotta sitten yhden yläasteen opettajani kanssa ja hän muisti minut hyvin. Hän muisti jopa isosiskoni, joka on minua kuusi vuotta vanhempi. Me kumpikin olimme ihan tavallisia hiljaisia rauhallisia tyttöjä, joten luulin, että emme olisi jääneet kenenkään mieleen, mutta väärässä olin. Opettaja oli toisena opettajana mukana luokkani Tukholman luokkaretkellämme, joten ehkä hän sen takia muisti minut.
Minä olen 49 vuotias ja siskoni 55 vuotias, joten yläasteesta on todellakin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Oletan että mieleen jää häiriköt, hullut ja erikoislahjakkaat ja hiljaiset kiltit puurtajat hukkuvat massaan?
Välttämättä hän ei muistanut sinua. Nyökkäsi vain, kun näytit jostain tutulta. Minäkin teen niin. Ja joskus tajuan jälkikäteen, että henkilö, jolle moikkasin oli esim. Sokoksen kassamyyjä tai lääkärikeskuksen vastaanottovirkailija tai muu vastaava, jota en oikeasti tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimen kuullessani muistan, mutta näöltä en oikein tunnista. Opetan eka-tokaluokkalaisia, ja he muuttuvat niin paljon. Vanhempansa tunnistan paremmin.
Toisen vahempani ekaluokan ope tuli vastaan kadulla, oli jo kahdeksankymppinen ja silti tunnisti ja tuli juttelemaan! Aikamoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Minkälaiset oppilaat on jäänet mieleen? Erityisen kivat joita oli mukava opettaa vai häiriköt jotka vuosia heitteli kumeja ja jätti läksyt tekemättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Oletan että mieleen jää häiriköt, hullut ja erikoislahjakkaat ja hiljaiset kiltit puurtajat hukkuvat massaan?
Ei mene noin yksioikoisesti. Lapsessa ei tarvitse olla mitään keskiverrosta poikkeavaa ja silti hän voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa jostain hyvin pienestäkin asiasta. Ja vastaavasti häiriköt ja lahjakkuudet saattavat hukkua sinne muiden häiriköiden ja lahjakkuuksien joukkoon jäämättä mieleen. Olen ollut opettajan 20 vuotta ja siihen on mahtunut niin monta häirikköä ja lahjakkuutta, etten todellakaan heistä kaikkia muista. Muistaminen perustuu enemmän johonkin selittämättömään kuin tiettyyn helposti tunnistettavaan piirteeseen. Toki esimerkiksi pinkkiin karvatakkiin pukeutuva poika jää herkemmin mieleen kuin massamuotiin pukeutuva poika. Mutta ei välttämättä persoonana. Muistaa vain, että "oli se poika, jolla oli pinkki karvatakki". Sitten taas joku perusvaatteisiin pukeutuva saattaa jäädä mieleen omana itsenään. Muisti on erikoinen kapistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Olen aineenopettaja joten minulla ei ole omaa luokkaa, en muista nimeltä sellaisia oppilaita jotka ovat minulla vain yhden vuoden. Ne jotka ovat useamman vuoden saatan muistaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Tai sitten heistä on mukava kuulla tämän henkilön kuulumisia. Minäkin joskus toivoisin kuulevani joidenkin entisten oppilaideni kuulumisia. Olisi hauska tietää, minne elämä on kuljettanut lapsia, joiden kanssa vietin ison osan arjesta 6 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
No opeja ei ilmeisesti höiritse jos ei estoon laita. Todennäköisesti suhtautuu välittävästi ja empaattisesti, etenkin jos on ns.heikkolahjainen. Monelle oppilaista tulee melkein omia lapsia
Minua vastaan taas tuli joku ope innostuneena tervehtimään kunnes tajusi etten ollutkaan sen entinen oppilas, aluksi luuli vain. Sanoi että ihmiset etenkin pojat muuttuu miehistyessään niin eri näköisiksi että aina ei meinaa tunnistaa.
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Lukioaikojeni draamaope tunnisti jopa äitini vuosia myöhemmin bussissa, vaikka oli nähnyt tämän vain pari kertaa silloin kun vanhemmat tulee katsomaan esityksiä! Kyseli kuulumisiani ja muisti kaikkea