Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?
27.06.2023 |
Nyt kun kesäloma on taas alkanut, pyyhkiytyykö vanhat oppilaat kesän aikana pois mielestä ja syksyllä taas keskitytään uusiin vai jääkö jotkut yksittäiset oppilaat tai kokonaiset ryhmät erityisenä mieleen vuosiksikin eteenpäin?
Itse yllätyin kun 25 vuotiaana ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajani tunnisti minut toiselta puolelta katua ja edelleen hymyili lämpimästi ja nyökkäsi. Mietin että ihan ihmeellinen muisti kyllä, viimeksi nähnyt minut kymmenen vuotiaana, 15vuotta ja satoja oppilaita ja ryhmiä tässä välillä opettanut ja minäkin ulkoisesti muuttunut ja silti muisti. Toisaalta me oltiin tämän opettajan ensimmäinen oma luokka aikoinaan ja itki silmät päästään kun lähdettiin, ehkä uran ensimmäiset jäävät jotenkin erityisemmk mieleen?
Olisi kiinnostavaa kuulla opettajilta tästä!
Kommentit (224)
Alakoulun opettaja ei tykännyt minusta koskaan. Aina minä jouduin negatiiviseen valoon (muilla vastaava oli vaan hauskaa ja hymypatsaita ym. tuli palkaksi niille) ja esimerkiksi rankaisemisesta muille opiksi. Olen ajatellut aikuisena että opettaja oli epäreilu minulle ja tahallaan jätti kaiken hyvän minussa näkemättä kun muilla luokilla opettajat pitivät ja kehuivat antaen hyviä numeroita ja ihmettelivät miten arvostan itse niin vähän osaamistani vaikka olin muutamassa aineessa luokkani paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimen kuullessani muistan, mutta näöltä en oikein tunnista. Opetan eka-tokaluokkalaisia, ja he muuttuvat niin paljon. Vanhempansa tunnistan paremmin.
Luulisi että olisi just toisinpäin, muistaisi naamat muttei nimiä, varmaan joka vuosi samat yleisinmät nimet pyörii uudestaan ja uudestaan muutenkin.
Huh sekoaisinkohan opena joka vuonna samat laurat ja juhot joka ikäluokassa, 30v jälkeen kaikki laurat ja juhot vaan vilisee silmissä ja tiivistyy samaksi massaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.
Tuskimpa häpeää
Niin ei kai ne osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimen kuullessani muistan, mutta näöltä en oikein tunnista. Opetan eka-tokaluokkalaisia, ja he muuttuvat niin paljon. Vanhempansa tunnistan paremmin.
Luulisi että olisi just toisinpäin, muistaisi naamat muttei nimiä, varmaan joka vuosi samat yleisinmät nimet pyörii uudestaan ja uudestaan muutenkin.
Huh sekoaisinkohan opena joka vuonna samat laurat ja juhot joka ikäluokassa, 30v jälkeen kaikki laurat ja juhot vaan vilisee silmissä ja tiivistyy samaksi massaksi
Jep aineenopet opettelee joka vuosi samat yleisimmät nimet eri naamoihin
Opettajiksi hakeutuu ne röyhkeimmät jotka kostavat heikommilleen omat traumansa, näinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
Hyi mitä käytöstä "kansakunnan kynttilöiltä" luulevatko liikoja itestään. Jotkut opettajat häpeää varmaan eläkkeellä jos ovat kohdelleen etiikanvastaisesti oppilastaan.
Tuskimpa häpeää
Niin ei kai ne osaa.
Meillä oli ala-asteella kohta eläkkeelle siirtyvä ope joka oli koko uransa pitänyt luokan nurkassa pesäpallomailaa jolla sitten uhkaili oppilaita jotka ei käyttäydy. Missään vaiheessa ei ollut kyseenalaistanut kasvatusmetodejaan ja sillä mentiin loppuun asti. Aikuiset aikalailla on jo mitä on kun ovat valmiita persoonia
Vierailija kirjoitti:
Opettajiksi hakeutuu ne röyhkeimmät jotka kostavat heikommilleen omat traumansa, näinhän se menee.
Omilta opiskelijakavereilta olen kuullut että ilmeisesti ainakin meidän kaupungin kasvatustieteiden toedekunnassa on kaikista eniten kiusaamista:D ironisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajiksi hakeutuu ne röyhkeimmät jotka kostavat heikommilleen omat traumansa, näinhän se menee.
Jonkun se pazkatyökin on tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikojeni draamaope tunnisti jopa äitini vuosia myöhemmin bussissa, vaikka oli nähnyt tämän vain pari kertaa silloin kun vanhemmat tulee katsomaan esityksiä! Kyseli kuulumisiani ja muisti kaikkea
Taideaineiden opettajien on helpointa varmaan muistaa, ryhmiksi valikoituu pienempi joukko oppilaita, projektit on yksilöllisempiä ja mieleenpainuvampia, oppilaiden persoonat pääsee esiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on opettajilta takana 27 vuotta. Olen yläkoulun aineopettaja ja vuosittain minulla,on parjåhaimmillaan 400 oppilasta. Joka vuosi tulee 100-150 uutta eli oppilaita on ollut tuhansia. Vaikea muistaa jokaista. Ensimmäisten vuosien ja viimeisten vuosien oppilaat muistaa, samoin osan valvontaluokkien oppilaista sekä poikkeuksellisen fiksut, lahjakkaat ja jotkut häiriköt. Osa muuttuu yläkoulun jälkeen valtavasti, osa pysyy jotenkin samannäköisiä. On kirjoittamaton sääntö, että oppilaat, sekä nykyiset että entiset päättävät itse, tuntevatko. Voi tervehtiä, jos tuntee, mutta ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Opettajiksi hakeutuu ne röyhkeimmät jotka kostavat heikommilleen omat traumansa, näinhän se menee.
Tai kiltit kympin tytöt jotka alkaa opettajiksi koska viihtyivät itse niin hyvin koulussa. Aineen opeissa on yleensä enemmän variaatiota persoonissa ja miten alalle päätyy. Yläasteem matikan ope voi olla vaikka mikä tähtitieteilijä mutta tekee open hommia leipätyönä kun muuta ei saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Eräitä ei unohda vaikka tosissaan yrittää. Jotkut käyvät vielä vierailulla, yhden näen lähes päivittäin. Tyttäreni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.
Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.
Itsellä on opettajuutta takana 27 vuotta. Olen yläkoulun aineopettaja ja vuosittain minulla,on parhaimmillaan 400 oppilasta. Joka vuosi tulee 100-150 uutta eli oppilaita on ollut tuhansia. Vaikea muistaa jokaista. Ensimmäisten vuosien ja viimeisten vuosien oppilaat muistaa, samoin osan valvontaluokkien oppilaista sekä poikkeuksellisen fiksut, lahjakkaat ja jotkut häiriköt. Osa muuttuu yläkoulun jälkeen valtavasti, osa pysyy jotenkin samannäköisiä. On kirjoittamaton sääntö, että oppilaat, sekä nykyiset että entiset päättävät itse, tuntevatko. Voi tervehtiä, jos tuntee, mutta ei ole pakko.
Olen kyllä eri mieltä siitä, ettei luokanvalvoja kiintyisi ryhmäänsä. Työpaikallani järjestetään, niin että luokanvalvoja opettaa omaa luokkaansa ja lisäksi pidetään mahdollisimman usein luokanvalvojan tunteja ja päiviäkin.
Itse olen opettanut valvontaluokkiani noin 3-4 tuntia viikossa. Luokanvanvoja on myös aina se ensimmäinen, johon otetaan yhteyttä, jos tulee ongelmatilanne tai tarvitaan apua. Olen siis oppilaisiin yhteydessä muutenkin kuin tunneilla. Olen aina todella haikea (ja ylpeä), kun luokkani valmistuu. Säilytän luokkakuvat entisistä valvontaluokistani myös. Muistan varmasti suurimman osan näistä oppilaista vuosia myöhemminkin.
Olen myös opettanut isossa lukiossa ja täytyy sanoa, että siellä ollaan puolestaan aika massatavaraa. On tosi vaikea oppia edes oppilaiden nimiä ennen kuin ryhmä taas vaihtuu. Ei ollut kiva olla niin etäinen oppilaille ja siksi vaihdoinkin työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin itse lopettelemassa yläastetta, saman ryhmän oppilas kysyi käsityönopettajalta että jääkö kaipaamaan meitä. Opettaja, tuolloin noin nelikymppinen mies sanoi että oppilaita tulee ja menee ja kertoi tarinan omasta ensimmäisestä opettajan työpaikastaan: yksi kollegoista oli ollut hänen yläasteaikainen kieltenopettajansa. Tietysti hän oli kysynyt että muistaako opettaja hänet. Ei ollut muistanut, mutta seuraavana päivänä kieltenopettaja oli maininnut katsoneensa vanhoista päiväkirjoista, että nuorempi opettaja oli ollut normaali keskitason oppilas, sellainen, joka sulautuu massaan.
Opettajat säilyttää montakymmentä vuotta päiväkirjoja entisistä oppilaista ja heidän arvosanoistaan? Melkoista motivaatiota ja kirjanpitoa
Kyllä me säästetään, voi vaikka joskus tarvita (hah). Itse vasta siivosin varastoa ja katselin kalentereita ja muistiinpanoja 90-luvulta. Kyllä palautti muistot. Hävitin, raaskin sentään nyt. Mitä kaikkea olenkaan sääntäny ja säilöny!
Mitenpä niitä hävittää, jos ei polta, kun niissä on henkilötietoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.
Miksei. Mihin se vaikuttaa? Itse sanoin kerran yhden oppilaaan vanhemmille, kun nämä tulivat lällättämään baarissa, että opettaja baarissa,, että mitä, viettävätkö oppilaani vanhemmmat aikaansa tällaisessa paikassa? Onko lapsen hoito varmasti järjestetty? Lähtivät haistatellen pois.
Oli varmaan seuraavassa vanhempainillassa hauskat tunnelmat sitten😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Oletan että mieleen jää häiriköt, hullut ja erikoislahjakkaat ja hiljaiset kiltit puurtajat hukkuvat massaan?
Mitähän jos onkin hullu erityislahjakas hiljainen kiltti puurtaja
Voi hyvinkin jäädä mieleen.
Tuskimpa häpeää