Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?
27.06.2023 |
Nyt kun kesäloma on taas alkanut, pyyhkiytyykö vanhat oppilaat kesän aikana pois mielestä ja syksyllä taas keskitytään uusiin vai jääkö jotkut yksittäiset oppilaat tai kokonaiset ryhmät erityisenä mieleen vuosiksikin eteenpäin?
Itse yllätyin kun 25 vuotiaana ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajani tunnisti minut toiselta puolelta katua ja edelleen hymyili lämpimästi ja nyökkäsi. Mietin että ihan ihmeellinen muisti kyllä, viimeksi nähnyt minut kymmenen vuotiaana, 15vuotta ja satoja oppilaita ja ryhmiä tässä välillä opettanut ja minäkin ulkoisesti muuttunut ja silti muisti. Toisaalta me oltiin tämän opettajan ensimmäinen oma luokka aikoinaan ja itki silmät päästään kun lähdettiin, ehkä uran ensimmäiset jäävät jotenkin erityisemmk mieleen?
Olisi kiinnostavaa kuulla opettajilta tästä!
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Juttelin pari vuotta sitten yhden yläasteen opettajani kanssa ja hän muisti minut hyvin. Hän muisti jopa isosiskoni, joka on minua kuusi vuotta vanhempi. Me kumpikin olimme ihan tavallisia hiljaisia rauhallisia tyttöjä, joten luulin, että emme olisi jääneet kenenkään mieleen, mutta väärässä olin. Opettaja oli toisena opettajana mukana luokkani Tukholman luokkaretkellämme, joten ehkä hän sen takia muisti minut.
Minä olen 49 vuotias ja siskoni 55 vuotias, joten yläasteesta on todellakin aikaa.
oho vielä 80vnä muistaa entisiä oppilaita jotka omankin iän puolesta varmaan ulkonäöltäkin paljon muuttuneet, melkoinen on open muisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just yks kaveri kertoi joka meni entiselle koululleen työharjoitteluun että ekaluokan ope tunnisti. Ei oma-aloitteisesti ollut mitenkään tuonut itseään esiin kun ajatteli ettei varmasti voi muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Välttämättä hän ei muistanut sinua. Nyökkäsi vain, kun näytit jostain tutulta. Minäkin teen niin. Ja joskus tajuan jälkikäteen, että henkilö, jolle moikkasin oli esim. Sokoksen kassamyyjä tai lääkärikeskuksen vastaanottovirkailija tai muu vastaava, jota en oikeasti tunne.
Minullekin käy tätä, olen kahvilassa töissä ja joskus meinaa moikata kadulla tutun näköistä asiakasta ja sitten tajuaa että ainiin eihän me tunneta
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.
Suurin osa opettajista ei todellakaan työskentele kotikaupungissaan, paitsi ehkä jossain peräkylillä. Itsekin olen tehnyt yli 20 vuoden urani naapurikaupungeissa ja parempi niin.
Aloittajan kysymykseen vastaan, että 2000 oppilasta kun on jo nyt ollut, niin suurin osa on unohtunut. Ensimmäiset vuosiluokat jäivät parhaiten mieleen ja sieltä voi olla helpompi muistaa oppilailta kuin muutaman vuoden takaa. Pysyviä muistijälkiä jättävät tietty ne, joiden kanssa on jutussa hyvässä tai pahassa. Iso osa oppilaista on hyvin hiljaisia ja huomaamattomia. Monet unohtuvat jo kesän aikana.
Joskus on luokkia tai oppilaita, joista on hieman haikea luopua. Mutta se tunne katoaa jo loman alkaessa. Eihän tästä hommasta mitään muuten tulisi. Useimmiten on helpotus, kun kolmen vuoden projekti tulee valmiiksi. Siinä alkaa olla jo kaikki annettu puolin ja toisin.
Moikkaan kyllä tutun näköisiä nuoria, jos he siihen malliin katsovat, vaikka en enää oikein muistaisi, kenestä mahtaa olla kyse.
T. Yläkoulun opettaja
Minä vierailin entisessä asumispaikassani ja siellä koulun vieressä oli minua eka- ja tokaluokalla opettaneen opettajan nimi postilaatikossa. Huomasin vanhuksen siinä pihalla ja tervehdin ja kerroin olleeni hänen oppilaansa lähes 50 vuotta sitten. Kysyi nimeni ja kertoi muistavansa, että minä olin se pieni tyttö, jonka jalat ei yltänyt maahan pulpetin penkiltä.
Opettajilla taitaa olla joku tietty asia, jonka perusteella muistavat oppilaitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vierailin entisessä asumispaikassani ja siellä koulun vieressä oli minua eka- ja tokaluokalla opettaneen opettajan nimi postilaatikossa. Huomasin vanhuksen siinä pihalla ja tervehdin ja kerroin olleeni hänen oppilaansa lähes 50 vuotta sitten. Kysyi nimeni ja kertoi muistavansa, että minä olin se pieni tyttö, jonka jalat ei yltänyt maahan pulpetin penkiltä.
Opettajilla taitaa olla joku tietty asia, jonka perusteella muistavat oppilaitaan.
Apua tää on kyllä sulonen tarina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.
Suurin osa opettajista ei todellakaan työskentele kotikaupungissaan, paitsi ehkä jossain peräkylillä. Itsekin olen tehnyt yli 20 vuoden urani naapurikaupungeissa ja parempi niin.
Aloittajan kysymykseen vastaan, että 2000 oppilasta kun on jo nyt ollut, niin suurin osa on unohtunut. Ensimmäiset vuosiluokat jäivät parhaiten mieleen ja sieltä voi olla helpompi muistaa oppilailta kuin muutaman vuoden takaa. Pysyviä muistijälkiä jättävät tietty ne, joiden kanssa on jutussa hyvässä tai pahassa. Iso osa oppilaista on hyvin hiljaisia ja huomaamattomia. Monet unohtuv
Jännä tämä että ensimmäiset muistaa paremmin kuin muutama vuosi taaksepäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin n.30 vuotias, kun huomasin ensimmäisen luokan n.80 vuotiaan opettajani ratikkapysäkillä. Tunsin hänet, mutta en mennyt tervehtimään , koska ajattelin , että hän ei voi mitenkään muistaa minua. Hetken kuluttua opettaja tuli luokseni ja puhutteli minua etunimeltä ja kysyi muistanko vielä sen kun olin lausunut kevätjuhlassa runon kukista. Aikaa oli kulunut n. 25 vuotta. Olin ällistynyt: Olin ekaluokkalaisena 7vuotias.
Enhän muista edes kaikki naisia, joita olen nainut. Pysäyttävät joskus kadulla, mutta en mitenkään muista. Jaa, liittyykö jotenkin teemaan, hupsista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 20 vuotta opettajana ja jotkut tapaukset ovat kyllä syöpyneet mieleen. Yleensä he ovat niitä, joiden kanssa on saanut vääntää eniten. Suurin osa jotenkin unohtuu, mutta jos heitä tapaa jossain, niin saattaa sitten tunnistaa kumminkin. Kyllä mä jostain mietin, että mitähän heille kuuluu nykyään. Mitenkään ikävöimään en ole jäänyt ketään.
Vierailija kirjoitti:
Enhän muista edes kaikki naisia, joita olen nainut. Pysäyttävät joskus kadulla, mutta en mitenkään muista. Jaa, liittyykö jotenkin teemaan, hupsista!
Taidat olla biologianope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enhän muista edes kaikki naisia, joita olen nainut. Pysäyttävät joskus kadulla, mutta en mitenkään muista. Jaa, liittyykö jotenkin teemaan, hupsista!
Oot varmaan mielenkiintoinen ope:D
Osa jää mieleen, osa ei. Voi olla jokin yksittäinen asia tai tapahtuma, josta jä mieleen. Tai sitten yleinen innokkuus/innottomuus.
Joskus on käynyt niinkin päin, että tervehdin kadulla vastaantulevaa entistä oppilasta, joka ei muistakaan minua. Eikä ole kyse väärästä henkilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Omalla tavallaan kiintyy mutta se menee aika nopeasti pois. Seuraavan syksyn oppilaat on kuitenkin niitä sen hetken tärkeimpiä ja täytyy keskittyä heihin eli siihen työhön mitä teen. Ei olisi tervettä jäädä roikkumaan edellisiin siinä määrin että se vaikuttaisi seuraavaan ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enhän muista edes kaikki naisia, joita olen nainut. Pysäyttävät joskus kadulla, mutta en mitenkään muista. Jaa, liittyykö jotenkin teemaan, hupsista!
Taidat olla biologianope.
Tai historian, tästä tulee jotenkin ihan elävästi mieleen eräs legendaarinen historian opettaja jolla oli monenlaista värikästä tarinaa jaettavana, nykypäivänä sais varmaan potkut mutta ennen oli ennen
Muutama on koskettanut henkilökohtaisella tasolla suuresti ja muistan varmasti loppuelämäni. Valvontaluokat jää helpommin mieleen ja säilytän luokkakuvat. Suuri osa on kyllä nopeasti vaihtuvaa hiljaista massaa (yläkoulu), oppilaita on niin paljon ja aika pitkälti samat hahmot tulevat ja menevät vuodesta toiseen.
Olin joskus töissä (pienen paikkakunnan) vanhainkodissa. Siellä eräs asukas/entinen opettaja moikkaili vierailijoita eli entisiä oppilaitaan. Tunsi nimeltä, jos vaan oli valoa, että näki riittävästi.
Häiriköt ja lahjakkaat. Keskimassa painunut unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus töissä (pienen paikkakunnan) vanhainkodissa. Siellä eräs asukas/entinen opettaja moikkaili vierailijoita eli entisiä oppilaitaan. Tunsi nimeltä, jos vaan oli valoa, että näki riittävästi.
Pikkupaikkakunnan henkeä, jossain helsingissä tuskin opettajat muistaa samalla tavalla
En tuu koskaan ymmärtämn miksei opettaja saisi olla baarissa