Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?
27.06.2023 |
Nyt kun kesäloma on taas alkanut, pyyhkiytyykö vanhat oppilaat kesän aikana pois mielestä ja syksyllä taas keskitytään uusiin vai jääkö jotkut yksittäiset oppilaat tai kokonaiset ryhmät erityisenä mieleen vuosiksikin eteenpäin?
Itse yllätyin kun 25 vuotiaana ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajani tunnisti minut toiselta puolelta katua ja edelleen hymyili lämpimästi ja nyökkäsi. Mietin että ihan ihmeellinen muisti kyllä, viimeksi nähnyt minut kymmenen vuotiaana, 15vuotta ja satoja oppilaita ja ryhmiä tässä välillä opettanut ja minäkin ulkoisesti muuttunut ja silti muisti. Toisaalta me oltiin tämän opettajan ensimmäinen oma luokka aikoinaan ja itki silmät päästään kun lähdettiin, ehkä uran ensimmäiset jäävät jotenkin erityisemmk mieleen?
Olisi kiinnostavaa kuulla opettajilta tästä!
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Oletan että mieleen jää häiriköt, hullut ja erikoislahjakkaat ja hiljaiset kiltit puurtajat hukkuvat massaan?
Ei mene noin yksioikoisesti. Lapsessa ei tarvitse olla mitään keskiverrosta poikkeavaa ja silti hän voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa jostain hyvin pienestäkin asiasta. Ja vastaavasti häiriköt ja lahjakkuudet saattavat hukkua sinne muiden häiriköiden ja lahjakkuuksien joukkoon jäämättä mieleen. Olen ollut opettajan 20 vuotta ja siihen on mahtunut niin monta häirikköä ja lahjakkuutta, etten todellakaan heistä kaikkia muista. Muistaminen perustuu enemmän johonkin selittämättömään kuin tiettyyn helposti tunnistettavaan piirteeseen. Toki esimerkiksi pinkkiin karvatakkiin pukeutuva poika jää herkemmin mieleen kuin massamuotiin pukeutuva poika. Mutta ei välttämättä persoonana. Muistaa vain, että "oli se poika, jolla oli pinkki karvatakki". Sitten taas joku perusvaatteisiin pukeutuva saattaa jäädä mieleen omana itsenään. Muisti on erikoinen kapistus.
Tuli pinkistä karvatakista mieleen entisen kouluni rinnakkaisluokkalainen joka käytti aina haltijakorvia, jäänyt varmaan opeille mieleen haltijakorvaoppilaana Onkohan aikuisena luopunut korvistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Miksi tämä sinua kiinnostaa?
Tulin lukemaan vastauksiaja mietin vaan ja kysyin, ei muuten ihmeemmin
35 vuotta uraa opena takana ja edelleen muistan tiettyjä oppilaita jopa tuolta 80-90-lukujen taitteesta. Niin kuin on jo edellä mainittu, ei ole mitään nyrkkisääntöä, kuka jää mieleen. Ehkä vähiten mieleen jäävät ne en mä tiiä-tyypit, joilla ei ole koskaan mitään persoonallista kerrottavanaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Kesän aikana ei uhrata ajatustakaan oppilaille. Kesällä lomaillaan. Opettajilla on muutakin elämää kuin koulu.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Kyllä sitä varmasti omalla tavallaan saattaa jäädä kaipaamaan. Ihan yhtä lailla kun mulla jäi kuuden yhteisen vuoden 1-6 lk jälkeen ikävä opettajaa. Asuu äitini kanssa samoilla seuduilla edelleen ja kuulemma moikkailee kaupassa ohimennen. Jäänyt hänellä vanhemmatkin mieleen. Riippuu varmasti kauhean paljon minkälaisesta opetuksesta puhutaan. Satunnainen aineopettaja yläasteella tai korkeamman tason kouluissa ei välttämättä ehdi kiintyä kaikkiin oppilaisiin kuin esimerkiksi tuo, että on kuusi vuotta putkeen opettajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kerran koulun päivänavauksessa ilmoitettiin että koulun entinen oppilas on kuollut ja pidetään hiljainen hetki. Opet (tai joku ope) ilmeisesti kuolinilmoituksen tunnistaneet eli ilmeisesti joitakin muistetaan
Itse olen googlaillut vanhoja opettajia muutaman kerran. Kiinnostaisi kuulla enemmänkin heidän polustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Tuntuisi pelottavalta, jos entinen opettaja tunnistaisi minut vuosikymmenien jälkeenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen googlaillut vanhoja opettajia muutaman kerran. Kiinnostaisi kuulla enemmänkin heidän polustaan.
Siis opettajien polusta? Mitä tarkoitat, eiköhän he jatkaneet edelleen opettajan työssä sinunkin jälkeesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Eikö yläasteellakin ole kuitenkin omia valvontaluokkia myös. Omasta yläasteesta jo pitkä aika mutta muistan että luokanvalvojamme itki kyllä vähän kun ysillä jakoi meille toikkarit. Oliko kiintynyt vai itkikö ilosta kun lähdimme vihdoin pois, enpä tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Tuntuisi pelottavalta, jos entinen opettaja tunnistaisi minut vuosikymmenien jälkeenkin
Itsestä tuntuisi kivalta jos ne joihin muodostui koulussa joku erityisempi yhteys muistaisivat, niillä ikävemmillä opeilla ei niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Eikö yläasteellakin ole kuitenkin omia valvontaluokkia myös. Omasta yläasteesta jo pitkä aika mutta muistan että luokanvalvojamme itki kyllä vähän kun ysillä jakoi meille toikkarit. Oliko kiintynyt vai itkikö ilosta kun lähdimme vihdoin pois, enpä tiedä
Luokanvalvojaa tapaa noin vartin kuussa, jos ei ole hänen kursseillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Kyllä sitä varmasti omalla tavallaan saattaa jäädä kaipaamaan. Ihan yhtä lailla kun mulla jäi kuuden yhteisen vuoden 1-6 lk jälkeen ikävä opettajaa. Asuu äitini kanssa samoilla seuduilla edelleen ja kuulemma moikkailee kaupassa ohimennen. Jäänyt hänellä vanhemmatkin mieleen. Riippuu varmasti kauhean paljon minkälaisesta opetuksesta puhutaan. Satunnainen aineopettaja yläasteella tai korkeamman tason kouluissa ei välttämättä ehdi kiintyä kaikkiin oppilaisiin kuin esimerkiksi tuo, että on kuusi vuotta putkeen opettajana.
Varmastikin näin. Mitä enemmän on näkemässä ihmisen kehitysvaiheita ja kasvamista ja voi olla osallisena vaikuttamassa siihen, sitä helpommin kiintyy ja muistaa
Kun olin itse lopettelemassa yläastetta, saman ryhmän oppilas kysyi käsityönopettajalta että jääkö kaipaamaan meitä. Opettaja, tuolloin noin nelikymppinen mies sanoi että oppilaita tulee ja menee ja kertoi tarinan omasta ensimmäisestä opettajan työpaikastaan: yksi kollegoista oli ollut hänen yläasteaikainen kieltenopettajansa. Tietysti hän oli kysynyt että muistaako opettaja hänet. Ei ollut muistanut, mutta seuraavana päivänä kieltenopettaja oli maininnut katsoneensa vanhoista päiväkirjoista, että nuorempi opettaja oli ollut normaali keskitason oppilas, sellainen, joka sulautuu massaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen googlaillut vanhoja opettajia muutaman kerran. Kiinnostaisi kuulla enemmänkin heidän polustaan.
Minä olen joskus stalkannut entisten opejen facebookit nostalgiapäissäni ja mietin etsiikö opet koskaan entisiä oppilaitaan samalla tavalla somesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Eikö yläasteellakin ole kuitenkin omia valvontaluokkia myös. Omasta yläasteesta jo pitkä aika mutta muistan että luokanvalvojamme itki kyllä vähän kun ysillä jakoi meille toikkarit. Oliko kiintynyt vai itkikö ilosta kun lähdimme vihdoin pois, enpä tiedä
Luokanvalvojaa tapaa noin vartin kuussa, jos ei ole hänen kursseillaan.
Useimmissa kouluissa pyritään järjestämään niin, että luokanvalvoja opettaa omaa ainettaan valvontaluokalleen. Joskus tietysti saattaa olla niin, että luokanvalvojana toimii taito- ja taideaineiden opettaja ja silloin tuollainen tilanne on mahdollista.
Ainakin kaikki omat opettajani, jotka olen tavannut vuosien jälkeen, ovat muistaneet minut. Ihmekös tuo, kun ovat katselleet naamaani monta vuotta koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin itse lopettelemassa yläastetta, saman ryhmän oppilas kysyi käsityönopettajalta että jääkö kaipaamaan meitä. Opettaja, tuolloin noin nelikymppinen mies sanoi että oppilaita tulee ja menee ja kertoi tarinan omasta ensimmäisestä opettajan työpaikastaan: yksi kollegoista oli ollut hänen yläasteaikainen kieltenopettajansa. Tietysti hän oli kysynyt että muistaako opettaja hänet. Ei ollut muistanut, mutta seuraavana päivänä kieltenopettaja oli maininnut katsoneensa vanhoista päiväkirjoista, että nuorempi opettaja oli ollut normaali keskitason oppilas, sellainen, joka sulautuu massaan.
Opettajat säilyttää montakymmentä vuotta päiväkirjoja entisistä oppilaista ja heidän arvosanoistaan? Melkoista motivaatiota ja kirjanpitoa
Miksi tämä sinua kiinnostaa?