Lue keskustelun säännöt.
Opettaja, muistatko oppilaasi vuosienkin takaa?
27.06.2023 |
Nyt kun kesäloma on taas alkanut, pyyhkiytyykö vanhat oppilaat kesän aikana pois mielestä ja syksyllä taas keskitytään uusiin vai jääkö jotkut yksittäiset oppilaat tai kokonaiset ryhmät erityisenä mieleen vuosiksikin eteenpäin?
Itse yllätyin kun 25 vuotiaana ala-asteen ensimmäisten luokkien opettajani tunnisti minut toiselta puolelta katua ja edelleen hymyili lämpimästi ja nyökkäsi. Mietin että ihan ihmeellinen muisti kyllä, viimeksi nähnyt minut kymmenen vuotiaana, 15vuotta ja satoja oppilaita ja ryhmiä tässä välillä opettanut ja minäkin ulkoisesti muuttunut ja silti muisti. Toisaalta me oltiin tämän opettajan ensimmäinen oma luokka aikoinaan ja itki silmät päästään kun lähdettiin, ehkä uran ensimmäiset jäävät jotenkin erityisemmk mieleen?
Olisi kiinnostavaa kuulla opettajilta tästä!
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Eikö yläasteellakin ole kuitenkin omia valvontaluokkia myös. Omasta yläasteesta jo pitkä aika mutta muistan että luokanvalvojamme itki kyllä vähän kun ysillä jakoi meille toikkarit. Oliko kiintynyt vai itkikö ilosta kun lähdimme vihdoin pois, enpä tiedä
Luokanvalvojaa tapaa noin vartin kuussa, jos ei ole hänen kursseillaan.
Useimmissa kouluissa pyritään järjestämään niin, että luokanvalvoja opettaa omaa ainettaan valvontaluokalleen. Joskus tietysti saattaa olla niin, että luokanvalvojana toimii taito- ja taideaineiden opettaja ja silloin tuollainen tilanne on mahdollista.
Näin meidän koulussa tehtiin. On tärkeää että lv oppii tuntemaan ryhmänsä, koska on se henkilö jonka pitäisi esim tunnistaa ja tuoda esiin jos oppilaalla on jotakin vaikeuksia, näkyvää huonovointisuutta tai muuta.
Ja musaope aina oli musiikkiluokan lv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yllätyin kanssa just viime kesänä kun joku yht äkkiä huuteli lasten kanssa liikennepuistossa ollessa mua vanhalta nimeltä. Kyseessä oli mun yläasteen luokanvalvoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Sä oot varmaan se sama, jolla on myös vähän enemmän noita ns.ei niin normaaleita ystäviä, kuten sekin yksinkertaisuus, jolla ei ole ajokorttia. Itse olet heikkolahjainen, ainakin yrität omaa egoasi nostaa sillä, että muut tuttavapiirissäsi ovat ihmeellisesti aina heikkolahjaisia. Yökkis 🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätänsä kiintyykö entisiin oppilaisiin mitenkään? Ikävöikö syksyllä vielä vanhoja vai proseissoidaanko entiset pois mielestä kesän aikana?
Itse en kiinny, koska oppilaita tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin. Ei heihin ehdi muodostaa minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lyhyen kurssin aikana. Alakouluissa voi kiintyäkin, kun ollaan saman luokan kanssa monta vuotta.
t. yläkoulun aineenopettaja
Eikö yläasteellakin ole kuitenkin omia valvontaluokkia myös. Omasta yläasteesta jo pitkä aika mutta muistan että luokanvalvojamme itki kyllä vähän kun ysillä jakoi meille toikkarit. Oliko kiintynyt vai itkikö ilosta kun lähdimme vihdoin pois, enpä tiedä
Luokanvalvojaa tapaa noin vartin kuussa, jos ei ole hänen kursseillaan.
Meillä ainakin luokanvaloja oli tärkein ja läheisimmin tekemisissä oppilaiden kanssa ja ysiluokalla tuli tietenkin leirikouluunkin mukaan ulkomaille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksittäisiä jää syystä tai toisesta mieleen pidemmäksi aikaa. Suurin osa "hukkuu" massaan ja unohtuu nopeasti. Opetan yli sataa oppilasta vuodessa, joten olisi mahdotonta heitä kaikkia muistaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita yksittäisten mieleenpainuvien oppilaiden taustalla! Joskus täällä on ollut ketju aiheesta ja joukossa oli kaikkea psykopaatin alun ja huippuälykkään väliltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin itse lopettelemassa yläastetta, saman ryhmän oppilas kysyi käsityönopettajalta että jääkö kaipaamaan meitä. Opettaja, tuolloin noin nelikymppinen mies sanoi että oppilaita tulee ja menee ja kertoi tarinan omasta ensimmäisestä opettajan työpaikastaan: yksi kollegoista oli ollut hänen yläasteaikainen kieltenopettajansa. Tietysti hän oli kysynyt että muistaako opettaja hänet. Ei ollut muistanut, mutta seuraavana päivänä kieltenopettaja oli maininnut katsoneensa vanhoista päiväkirjoista, että nuorempi opettaja oli ollut normaali keskitason oppilas, sellainen, joka sulautuu massaan.
Opettajat säilyttää montakymmentä vuotta päiväkirjoja entisistä oppilaista ja heidän arvosanoistaan? Melkoista motivaatiota ja kirjanpitoa
Kyllä me säästetään, voi vaikka joskus tarvita (hah). Itse vasta siivosin varastoa ja katselin kalentereita ja muistiinpanoja 90-luvulta. Kyllä palautti muistot. Hävitin, raaskin sentään nyt. Mitä kaikkea olenkaan sääntäny ja säilöny!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin itse lopettelemassa yläastetta, saman ryhmän oppilas kysyi käsityönopettajalta että jääkö kaipaamaan meitä. Opettaja, tuolloin noin nelikymppinen mies sanoi että oppilaita tulee ja menee ja kertoi tarinan omasta ensimmäisestä opettajan työpaikastaan: yksi kollegoista oli ollut hänen yläasteaikainen kieltenopettajansa. Tietysti hän oli kysynyt että muistaako opettaja hänet. Ei ollut muistanut, mutta seuraavana päivänä kieltenopettaja oli maininnut katsoneensa vanhoista päiväkirjoista, että nuorempi opettaja oli ollut normaali keskitason oppilas, sellainen, joka sulautuu massaan.
Opettajat säilyttää montakymmentä vuotta päiväkirjoja entisistä oppilaista ja heidän arvosanoistaan? Melkoista motivaatiota ja kirjanpitoa
Kyllä me säästetään, voi vaikka joskus tarvita (hah). Itse vasta siivosin varastoa ja katselin kalentereita ja muistiinpanoja 90-luvulta. Kyllä palautti muistot. Hävitin, raaskin sentään nyt. Mitä kaikkea olenkaan sääntäny ja säilöny!
Itse ainakin säästäisin. Jos 20 vuoden päästä kutsutaan vaikka luokkakokoukseen mukaan niin voisi kätevästi palauttaa nimet ja muistit mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Mitä tarkoitat tuolla että joku ei ole ihan normaali?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs heikkolahjainen tuttava, joka vielä nelikymppisenäkin soittelee vanhoille opettajilleen ja vaihtaa kuulumisia. Jos olisin joku näistä opettajista, pistäisin numeron estoon. Mutta ehkä eivät kehtaa kun tämä tuttu ei tosiaan ole ihan "normaali".
Mitä tarkoitat tuolla että joku ei ole ihan normaali?
Että sanoja on ilkeä tai viittaa johonkuhun jolla on jonkinasteinen kehitysvamma/ mt häiriö, todennäköisesti sekä että
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajana on varmaan vähän stressavaa kulkea oman kotiksupungin keskustassa. Se todennäköisyys että aina on joku silmäpari joka tunnistaa on varmaan aika suuri. Kaikki entiset ja nykyiset oppilaat ja siihen päälle oppilaiden vanhemmat. Ei parane sekoilla baareissa tai muutenkaan.
Joo aina täytyy pitää jonkinlainen työkuori päällä. Ja oppilaat voi syynätä ja naureskella ties mitä käytöksetä ja vaatteista yms
Opetan isossa lukiossa, oppilaita on valtavasti ja jatkuvasti uusia, ei ehdi (eikä edes kannata yrittää) aina nimiäkään oppia jos oppilas on vain yhden kurssin. Kasvoja saattaa tunnistaa myöhemminkin. Osaan oppilaista tutustuu paremmin jos koko lukion käyvät minun kursseillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukioaikojeni draamaope tunnisti jopa äitini vuosia myöhemmin bussissa, vaikka oli nähnyt tämän vain pari kertaa silloin kun vanhemmat tulee katsomaan esityksiä! Kyseli kuulumisiani ja muisti kaikkea
Taito ja taideaineissa jää varmaan oppilaat paremmin mieleen, etenkin ilmaisutaito kun oppilaat ei istu hiljaa vaan tulee eri tavalla persoonat ja elämät esiin, ryhmäydytään ja enemmän tunnesiteitä, esitykset ja projektit mieleenpainuvimpia
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
Vierailija kirjoitti:
Hymyili ja nyökkäsi? Mutta ette olleet sen enempää jutuissa, että muisti juuri sinut?
No eiköhön hymyily ja nyökkäys ole merkki että muistaa/tunnistaa ihmisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Onpa hienoa. Kunpa minunkin opettajat tervehtisivät mutta menevät vaan ohi kuin ei mitään vaikka katson tunteakseni. Koskaan ei tervehditä, hymyillä puhumisesta puhumattakaan. Eräskin kattelee vaan ojanpohjia tullessa vastaan. Mikä vialla??? Olen itse sosiaalinen, iloinen ja puhelias.
Ehkä haluaa pitää työn ja vapaa-ajan selkeästi erillään, ei mitään kontaktia oppilaisiin koulun ulkopuolella. Ihmisillä on eri suhde työhönsä. Osa ei tykkää jos oppilaat tulee vaikka kaupassa juttelemaan ja kertomaan kuulumisia mutta jos tulevat koululle moikkamaan niin voikin suhtautua ihan lämpimästi ja tykätä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Hymyilen ja tervehdin, jos joku näyttää siltä että tuntee minut.
- ope
Mutta kysymys olikin että muistatko itse oppilaitasi, tyyliin petteri lähti luokaltasi 15v sitten ja välillä mietit että mitenhän petterillä nykyään menee ja jos petteri kävelee vastaan niin tunnistat ja tervehdit
Vierailija kirjoitti:
Välttämättä hän ei muistanut sinua. Nyökkäsi vain, kun näytit jostain tutulta. Minäkin teen niin. Ja joskus tajuan jälkikäteen, että henkilö, jolle moikkasin oli esim. Sokoksen kassamyyjä tai lääkärikeskuksen vastaanottovirkailija tai muu vastaava, jota en oikeasti tunne.
Niin mutta moikkasit koska tunnistit/muistit kasvot jostain. Jos vanha ope moikkaa niin muistaa ja tunnistaa
Puolisoni peruskouluaikaiset opettajat tulevat "jatkuvasti" (=törmäämme vuodessa kerran tai kaksi johonkin hänen entiseen opettajaansa) juttelemaan mitä erikoisimmissa paikoissa vaikka puolisoni on jo päälle nelikymppinen. Veikkaan tosin, että hän on painunut mieleen siksi, että äitinsä oli myös samassa koulussa opettajana ja nämä pääasiassa jo eläköityneet opettajat usein kyselevätkin hänen kuulumisiaan.