Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hyvän kaverin vanhemman toiminta ihmetyttää
16.09.2010 |
Jos lapseni saa jonkin lelun, heti hän ostaa omalle lapselleen samanlaisen tai paljon hienomman. Jos lupaan palkkion jostain asiasta niin hän lupaa samsta asiasta miljoona kertaa paremman palkkion. Tärkeää tuntuu olevan se että hänen lapsellaan on aina kaikkea hienompaa ja paljon enemmän.
Ihan joka asiasta hän palkitsee lapsensa. Jostain pikkujutusta mennään lelukauppaan ja lapsi saa valita ihan mitä haluaa. vaikka lelukaupan kalleimman lelun.
Jos meillä tehdään jotain erikoista lasten kanssa, he matkivat heti jos kuulevat asiasta. tyyliin meidän lapset pääsivät kesällä Särkänniemeen niin heidän piti heti lähteä myös Särkänniemeen ja samalla reissulla vielä Puuhamaahan ja vaikka minne että olivat sitten käyneet enemmän.
Aina kun lapseni tulee heiltä hän on surullinen kun jos vaikka hän on saanut jonkin uuden kivan lelun, on kaveri saanut samasa sarjasta 2 isompaa ja hienompaa lelua.
Onhan toki aina monilla hienompia leluja ja kaikkea, siihen on totuttava. mutta tässä tuntuu olevan kyse ihan siitä että he haluaa tarkoituksella että heidän lapsella on aina kaikki hienompaa ja että meidän lapsi joutuu pettymään. Viime synttäreillä lapseni sai kauan toivomansa kivat lahjat, synttäreiden jälkeen kaverin äiti vaati tarkasti tietää mitä ne leut oli että sai ostettua samanlaiset omalleen. Esimerkkejä olisi miljoona.
Oma lapseni saa monenlaista ja hänellä on paljon kivoja leluja. Mutta ei hän varmaan edes ikinä opi nistä olemaan kiitollinen kun toinen saa ihan mitä vaan.
Jokaisella perheellä on omat tapansa, mutta ärsyttää kun tämä on ihan tarkoituksellista toimintaa.
Jos ei olisi sukulainen, en antaisi lapseni edes heille mennä. Mutta yritetään nyt vaan olla tekemisissä kun on sukulaisia ja lapset ovat muuten ihan hyvät kaverit.
Ymmärsiköhän kukaan pointtia?
Kommentit (72)
On hieman itsekeskeistä olettaa, että toiset seuraavat esimerkkiänne ja matkivat. Varsinkaan niin isossa asiassa kuin lemmikkieläimen hankkiminen. Eiköhän heillä ole ollut asia pitkään harkinnan alla ja sitten nähdessään kuinka homma tuntuu teillä toimivan saaneet pontta toteuttaa ideansa.
Eli siis ihan hetken mielijohteesta elävä eläin 7-vuotiaalle vain siksi koska kaverillakin on.
Leluissa taas on nämä suosikkilelut tietynikäiselle, joita tuntuu olevan kaikilla.
Jos se, että muutkin ostelevat samoja leluja kuin Ap:n perhe harmittaa, minulla on oiva idea mitä tehdä. Älkää ostelko leluja. Luonto säästyy, Ap:n hermot säästyy, naapurit saattavat matkia ;-) ja luonto säästyy tuplasti ja lasten mielikuvitus kehittyy kun ei jatkuvasti tuoda uusia ja hienompia leluja vaan pitää leikkiä vanhoilla. Kaikki voittaa. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraavana päivänä, ilman mitään synttäreitä tai jouluja. Ja tietysti ostaisit paljon "paremmat", eli et vain Brätziä vaan vaikka jonkun huippusion setin ja paljon vaatteita. Ja et vain yhtä Bioniclea seuravana päivänä vaan ison läjän niitä. Sen lisäksi heti Lego Bionicle vaatteita.
Meillä lapset saa paljon vinkkejä kavereiltaan, mitkä on kivoja leluja.
Esim aikonaan kun bioniclet tuli niin poika kertoi, että eskarilla oli kaverilla sellainen kiva lelu. Saisko hänkin synttärilahjaksi. Ostettiin synttärilahjaksi kun kerta halusi.Eka braz-nukke tuli taloon tytölle samalla tyylillä. Oli ollut kaverin kans leikkimässä ja kertoi, että sillä oli ihana nukke. Semmonen bratz. Hän haluaa semmosen joululahjaksi. Ostettiin braz joululahjaksi.
Olisko mun pitänyt pojalle ostaa synttärilahjaksi puuhapetelego ja tytölle mansikkamarjanukke vain siksi, ettei näiden lasten äideille olisi tullut paha mieli kun meidänkin lapset sai samanlaisia leluja kuin muillakin oli.
Ymmärrän hyvin mistä puhut ja voin vain kuvitella miltä se lapsesta ja sinusta tuntuu. Itse äitinä tekisin siten, että ottasin lapseni pois tuollaisesta vaikutuspiiristä vähäksiaikaa. Sillä ei ole mielestäni mitään väliä että he ovat sukulaisia, sukulaisiaan ei ikävä kyllä voi valita, ystävänsä voi! Äitinä voit kuitenkin valita lapsesi ystävät ja miettiä millaiseksi hänet kasvatat. Onko sukulaisesi kilpavarustelu sitä kasvatuslogiikkaa jota sinä itse aiot jatkossa käyttää? Viestisi perusteella en saa sinusta sellaista kuvaa
Itse en siihen kilpavarusteluun mukaan lähde. Me ostetaan mitä ostetaan. Hassua sekin kun meidän lapsella on tietty tyyli mistä tykkää, tämä toinen lapsi taas tykkää enemmän toisenlaisista asioista. Sitten kun ostavat kaikkia niitä mitä meilläkin on niin se lapsi ei edes tiedä mitä ne on nimeltään, vaan kyselee sitten meidän lapselta. Näyttää vain kaupassa että tuo pitää saada kun toisellakin on ja se sitten ostetaan ettei tule paha mieli. Ja aina parempi jos ostetaan vielä isompi tai monta kerrallaan.
Heh, hauskinta oli kun meille hankittiin kissa. heille ei voi kissaa hankkia kun pikkusisko on allerginen. kyllä olikin kova paikka kun lapsensa alkoi kissaa mankumaan. Ties mitä kaikkea sai sen tilalle kun ei kissaa voitu hankkia. Siis tiedän että tilalle ostettiin kaikenlaista. Siis samantien kun kuulivat, olisi äiti myös ollut kissaa hankkimassa!
Ja tämä on totisinta totta, ei mikään provo, vaikka uskomattomalta kuulostaakin. Tai niin, joidenkin mielestä näköjään ihan normaalia toimintaa, mutta minun mielestä aika kaukana siitä. Ap
puhumaan josko heillekin pystyisi kissan ottamaan kuitenkin. Tajusi sentään lopulta ettei voi ottaa ihan mitään ulkokissaa kun sisälle ei voi allergian takia päästää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinusta ihan normaalia, että ns. aikuinen ihminen miettii päänsä puhki näin mitättömiä asioita ja jatkaa jauhamista palstalla vaikka maailman tappiin asti?
Mikset hommaa elämääsi jotain muuta sisältöä niin, ettei muiden ihmisten tekemiset kiinnostaisi näin sairaalloisella tavalla?
Näin hän oppii mikä on oikein mikä väärin.
En ymmärrä kilpailemista yhtään, kaverini yrittää kilpailla kanssani mutta se lkiittyy kehityksen elämän eri vaiheisiin,mutta itse en lähde mukaan siihen koska ei ole järkeä.
Itse ihmettelen kaverien toimintaa, kertoivat että olivat ostaneet pojalleni syndelahjan oikein ison rekan, heillä on 3 ja 2 vuotaat pojat. Vanhin 3v oli tajunnut kun vanhemmat selitti miksi hän ei saa leluja kun ostivat meidän pojalle lahjan.
Nuorin 2v ei ollut voinut hyväksyä et joku muu saa lahjan ja hän ei. Ei pystyny käsittää, niinpä hän sai kans sit kasan autoja sitten sai tää vanhinkin vaan sen takia kun ostivat ison kuormaauton meidän pojalle lahjaksi,kun lapset halusivat niin niiden täytyy saada, etttei tuu paha mieli.
Just tollasta ihmettelen, mun mielestä sillloin kun ostetaan jollekin lahja esim toiselle lapselle niin ei sillopin osteta lahjaa sille joka vaatii kiun toinen saa.
Lapset ei osaa sitten erottaa oikeaa ja värää ja kunhan saavat vaan haluamansa.
Täälläki ne lapset leikki nätisti syndeillä ja nuorin koko ajan halusi pojan lahjaa sitä isoa kuormaautoa jonka poika sai heiltä.
Voi voi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sinun lapsesi "joutuu pettymään" siitä, että toiset hankkii tai tekee samanlaisia asioita? En ymmärrä kyllä muutenkaan, miksi kyseisen perheen toiminta sinua vaivaa.
On kivaa joskus esitellä uutta lelua/vaatetta/tekemistä ja kuulla toiselta, että "voi kun hieno, kunpa mulla olisi tuollainen myös!"
Ei siis ole kivaa, että aina se toinen panee paremmaksi ja odottaa kehuja ja ihailua sinulta...
Varsinkin kun se siis on ihan ko. äidin tarkoituksella luoma asetelma, kun tenttaa ap:ltä ostopaikkoja myöden tarkkaan kaikki lelut.
Itse en edes kertoisi, sanoisin vaan, että en muista, jostain lelukaupasta se oli...
Tai no: oikeasti varmaan hiukan jo harventaisin tuollaisia kyläilyjä, sillä tuo kuulostaa oudolta käytökseltä sen kaverin äidiltä. Mitä hän ajattelee lapselleen opettavansa: senkö, ettei mitään tarvitse tavoitella ja haluta, vaan kaikki tupsahtaa eteen jo ennen kuin lapsi älyää kaivata mitään? Tai että lapsi on maailman napa, ja kaikki on aina enemmän ja parempaa kuin muilla?
Aika hoopolta kuulostaa. Ja mitäköhän se äiti sitten meinaa tehdä, kun lapset on teini-iässä ja alkaa haluta jo aika kalliitakin asioita...?
että on ikävä juttu, jos joku saa jotain vielä enemmän, vielä hienompaa ja vielä kalliimpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on ikävä juttu, jos joku saa jotain vielä enemmän, vielä hienompaa ja vielä kalliimpaa?
olet kyllä aika kaksinaismoralisti. Mietihän nyt itse, mitä tykkäisit olla kaverina jollekin naiselle, joka aina kyttää, mitä olet ostanut ja menisi kiireesti ostamaan hiukan kalliimpaa/enemmän.
Siis aina. Ja kuvioon kuuluu yleensä vielä se, että ko. ihminen ei koskaan ota osaa sinun iloosi jostakin kivasta hankinnasta/matkasta, vaan kyselee vaan naama norsunveellä, mistä ostit sen ja hommaa itselleen parempaa. Ja odottaa sinulta ihailua ja kehuja.
Tuskin tykkäisit. Eikä tarvitse siis olla mikään hurja materialisti tai itsekeskeinen.
Normaalielämässä kukin saa joskus jotain kivaa ja kaveri ihailee ja kehuu sitä. Kunnes taas on kaverin vuoro tehdä löytöjä kaupasta.
Ja nyt siis oli puhe LAPSESTA, jonka ilo uudesta lelusta latistuu kyllä herkästi siitä, jos kaveri AINA pistää nopeasti paremmaksi. Nythän ei ap:n mukaan ollut kyse mistään yksittäistapauksesta, vaan systemaattisesta kyttäämisestä.
-53-
Mietihän nyt itse, mitä tykkäisit olla kaverina jollekin naiselle, joka aina kyttää, mitä olet ostanut ja menisi kiireesti ostamaan hiukan kalliimpaa/enemmän.
Minä olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Ja ostan myös vaatteet ja muut ihan omaan tarpeeseen, en herättääkseni ihalua ja kateutta muissa. Ehkä siksi myöskään lapseni ei ole surullinen, jos joku kaverinsa saa jotain samanlaista kuin hän. Asenteet opitaan kotona.
"Systemaattisesta kyttäämisestä" taas meillä ei ole kuin ap:n sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietihän nyt itse, mitä tykkäisit olla kaverina jollekin naiselle, joka aina kyttää, mitä olet ostanut ja menisi kiireesti ostamaan hiukan kalliimpaa/enemmän.
Minä olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Ja ostan myös vaatteet ja muut ihan omaan tarpeeseen, en herättääkseni ihalua ja kateutta muissa. Ehkä siksi myöskään lapseni ei ole surullinen, jos joku kaverinsa saa jotain samanlaista kuin hän. Asenteet opitaan kotona. "Systemaattisesta kyttäämisestä" taas meillä ei ole kuin ap:n sana.
Ensinnäkään ap ei kerro ostavansa päteäkseen, kertoo ostavansa edelleen lapselleen tasan sen, mitä he itsenäisesti katsovat tarpeelliseksi. Joten menet metsään tuossa "herättääkseni ihailua ja kateutta muissa"
Toiseksikin: ihminen tykkää, että hänen tekojaan ja valintojaan edes joskus kehutaan. Tuossa ap:n esimerkissä niin ei lapselleen koskaan käy, koska se kaveri aina hommaa x n niitä samoja. Eli paino sanoilla EDES JOSKUS.
Kolmanneksikin: miksi kuvittelet tietäväsi, että ap liioittelee? Onko sinulla kristallipallo?
Neljänneksi: onko sillä mitään hiiskatin VÄLIÄ, liioitteleeko ap, kun kertoo tuon äidin kyttäävään ja ostavan aina samaa? Koska meidän nyt kuitenkin ON keskusteltava jostakin esimerkistä, niin on täysin hedelmätöntä ruveta inttämään koko esimerkkiä vääräksi. Tuollainen "sä valehtelet" -asenne ei vaan yksinkertaisesti johda mihinkään, koska jos emme keskustele ap:n esimerkistä, emme keskustele mistään.
-53-
Joten menet metsään tuossa "herättääkseni ihailua ja kateutta muissa"
vaan sinähän se esitit jokaisen oikeudeksi saada joskus herättää ihailua ja kateutta muissa. Ehkä se tekeekin terää heikolle itsetunnolle, mutta normaali ihminen ei elä elämäänsä muiden ihailun ja kehumisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten menet metsään tuossa "herättääkseni ihailua ja kateutta muissa"
vaan sinähän se esitit jokaisen oikeudeksi saada joskus herättää ihailua ja kateutta muissa. Ehkä se tekeekin terää heikolle itsetunnolle, mutta normaali ihminen ei elä elämäänsä muiden ihailun ja kehumisen kautta.
Ei tässä nyt puhuttu mistään jatkuvasta kehuskelusta tai kadehdinnasta.
Vaan siitä, että ihminen haluaa joskus myötäiloa osakseen. Kun itse iloitsee kivasta matkasta tai vaikka siitä, että vihdoin on saanut pitkään toivomansa lelun (ap:n esimerkki lapsensa synttärilahjoista), kaipaa sitä, että kaveri kehuu ja iloitsee mukana.
Eikä toljota happamana ja esittele seuraavana päivänä parempaa omaa hankintaansa.
Ja mitä tulee ihailuun ja kehumiseen: kyllä ihminen tarvitsee niitäkin. Ei ylenpalttisesti tietenkään, mutta edes joskus. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän.
Ei sen puutteeseen tietenkään itsetunto tuhoudu, mutta kuka jaksaa YSTÄVÄNÄ sellaista, joka imee mustana aukkona kehuja? Kun sen oikeassa ystävyydessä pitäisi olla vastavuoroista.
muotiin tulee lelu, jota kaikki lapset haluavat, pitää seurata, kuka osti ensin. Ja kukaan ei saa ostaa kalliimpaa versiota tai vaikka kahta nukkea, ettei tämä eka ostaja masennu. Kun kaikkien pitää ihailla ja olla kateellinen hänelle.
Eli jos sun tyttö ostaa brätzin, mikä maksaa 38 euroa, minä en saa lapselleni ostaa seuraavalla viikolla bratziä, joka maksaa 39 euroa. Vaan pitää odottaa joulua ja ostaa 37 euroa maksava, ettei sun lapselle tuu paha mieli.
seuraavana päivänä, ilman mitään synttäreitä tai jouluja. Ja tietysti ostaisit paljon "paremmat", eli et vain Brätziä vaan vaikka jonkun huippusion setin ja paljon vaatteita. Ja et vain yhtä Bioniclea seuravana päivänä vaan ison läjän niitä. Sen lisäksi heti Lego Bionicle vaatteita.
Meillä lapset saa paljon vinkkejä kavereiltaan, mitkä on kivoja leluja.
Esim aikonaan kun bioniclet tuli niin poika kertoi, että eskarilla oli kaverilla sellainen kiva lelu. Saisko hänkin synttärilahjaksi. Ostettiin synttärilahjaksi kun kerta halusi.Eka braz-nukke tuli taloon tytölle samalla tyylillä. Oli ollut kaverin kans leikkimässä ja kertoi, että sillä oli ihana nukke. Semmonen bratz. Hän haluaa semmosen joululahjaksi. Ostettiin braz joululahjaksi.
Olisko mun pitänyt pojalle ostaa synttärilahjaksi puuhapetelego ja tytölle mansikkamarjanukke vain siksi, ettei näiden lasten äideille olisi tullut paha mieli kun meidänkin lapset sai samanlaisia leluja kuin muillakin oli.
jokainen nainen haluaa ystäviensä kadehtivan häntä ja samoin lasten kohdalla. Jokainen nainen haluaa, että kaikki kahdehtii hänen lastaan. Et siis saa ostaa samaa lelua, koska sun lapsen pitää kadehtia tätä toista, joka sai sen ekana.
Aina oppii uutta av.lta,
sen takia, että jollain kaverilla on jotain! Me vanhemmat niistä päätämme, eikä siinä ratkaise onko naapurin Ville-Liisalla ko. lelu vai ei. Tämä kai oli ap:n pointtikin, eli se että lapsi oppii tajuamaan sen, että aina ei osteta ja saa SAMAA kuin kaverilla on.
Sähän toimit itsekin ihan samoin. :=DDD
Vaan jos lapseni saa jotain, pitää hänen ostaa omalle lapselleen heti ihan samnlainen tai mielellään hienompi samsta sarjasta. Ihan tarkoituksella heti pitää ostaa.Ap
Ja aika naurettavaa vaatia tuolta toiselta äidiltä, että "kun me ostettiin nyt tämä ja tämä, niin tepä ette saakkaan osta samaa, nih"
Tyypillistä av-mamman touhua.
kuin mitä hänellä on. Ihmeellistä kateutta ja 6v. pojat nyt tykkää samankaltaisista leluista ja mainoksia mekin katsellaan.
Ennenminkin tykkään, että kaverin lapsella on se jokin ongelma.
Omani iloitsee aina, jos kaverilla samanlainen lelu ja haluaa, että niillä sitten leikitään yhdessä.
Toki lelujen väri on meillä erilainen.
että meistä jokainen yrittää ostaa tai tilata vaikka ulkomailta lelut ensimäisinä niin kukaan ei pääse väittämään, että olemme matkineet naapurin Nico-Petterin leluja.
Pääsemme heti niskan päälle kun meillä on kulmakuntamme ensimäisinä aina uudet lelut. Kukaan muu ei saa niitä enää ostaa kun me ostettiin ne ekana, lälläläääää.....
koiran sekä esim. mönkijän ja hehkuttelette ihan täysillä.Sitten odottelette,mitä naapurissa tapahtuu ;)
Meillä lapset saa paljon vinkkejä kavereiltaan, mitkä on kivoja leluja.
Esim aikonaan kun bioniclet tuli niin poika kertoi, että eskarilla oli kaverilla sellainen kiva lelu. Saisko hänkin synttärilahjaksi. Ostettiin synttärilahjaksi kun kerta halusi.
Eka braz-nukke tuli taloon tytölle samalla tyylillä. Oli ollut kaverin kans leikkimässä ja kertoi, että sillä oli ihana nukke. Semmonen bratz. Hän haluaa semmosen joululahjaksi. Ostettiin braz joululahjaksi.
Olisko mun pitänyt pojalle ostaa synttärilahjaksi puuhapetelego ja tytölle mansikkamarjanukke vain siksi, ettei näiden lasten äideille olisi tullut paha mieli kun meidänkin lapset sai samanlaisia leluja kuin muillakin oli.