Lue keskustelun säännöt.
Elämäni tärkein ja läheisin ihminen kuoli
26.06.2023 |
Olen ensimmäistä kertaa elämäni aikana sellaisessa tilanteessa, ettei minulla ole ketään todella läheistä ja tärkeää ihmistä enää elämässäni. Jopa se tärkein ja läheisin kuoli.
Olen siis jäänyt yksin tänne elämään ja olen vasta keski-ikäinen.
Kysynkin, onko muita jotka ovat menettäneet keski-ikään mennessä kaikki tärkeimmät ja läheiset ihmiset ja jääneet yksin? Miten olette pystyneet jatkamaan elämää?
Tiedän että elämän on jatkuttava ja jotain on keksittävä, mutta olen aivan uuden ja pelottavan edessä. Tulevaisuus pelottaa.
Myös se, että selviänkö surusta koskaan pelottaa.
Onko kenelläkään toisella kokemusta tällaisesta? Miten selvisit?
Kommentit (33)
Saarnaaja:
3:1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
3:2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3:3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. >> Jakeen lisätiedot
3:4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
3:5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
3:6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
3:7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
3:8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli 3 vuotta sitten. Oltiin ns samaa tiimiä, erittäin rakas ja samanlainen kuin minä. Minulla ei ole ketään hänen veroista. Maailmassa aika menee eteenpäin ja kaikki muuttuu mutta itse elän vieläkin sitä päivää kun äitini lähti. En halua irroittaa vielä otetta mutta on päiviä jolloin en ole ajatellut häntä, olen elänyt. Silti kun minulla on hyviä hetkiä saatan itkeä koska jaoin ne hyvät hetket äitini kanssa. Olen ajatellut että minun ei tarvitse mennä kiireellä eteenpäin. Minä suren näin. Minua kyllä neuvottiin että eteenpäin vain! En neuvoisi itse niin, minun neuvoni on että käy rauhassa läpi koko tunteiden kirjo, sinä saat elää, nauraa, matkustaa. Muistele ja juttele hänelle kun siltä tuntuu.
Luulin että romahtaisin kun äitini kuoli mutta jonkinlainen shokki suojasi minua, en edes itkenyt. Jälkeenpäin on tullut suru, ikävä, hätä, kaipaus, tunne että miksi en saanut pitää äitiäni. Elän hetkiä kun äitini oli saattohoidossa, muistan hänen katseen ja sen että minun oma naurava, iloinen ja rakastava äitini hiipui hiljalleen omiin maailmoihin, kun hän sulki silmänsä sanoin nuku vain, ajattelin silloinkin että kun hän nukkuu niin hän on taas oma itsensä. Ikinä en unohda häntä, ja suren omalla tavallani, en edes aio päästää irti
Voi itku miten ilkeitä ihmisiä täällä on.
Vierailija kirjoitti:
Voi itku miten ilkeitä ihmisiä täällä on.
Realismi on joskus ilkeyttä, sitä ei pääse karkuun
Otan osaa. Sama tilanne minulla menossa. En saa tätä kesälomaanikaan millään kulumaan, ajelen vaan ympäriinsä ilman päämäärää. Ikävää kun ei ole enää läheistä jonka luokse mennä. Ja kaikilla muilla on kiire, tai viihtyvät yksin. Olen pyytänyt jos joku lähtisi kanssani vaikka museoon, mutta ei.
Läheiseni oli toisenlainen, hänellä oli aina aikaa ja halua tavata. Kyllä minäkin viihdyn yksin, mutta kun olen AINA yksin. Kuukaudet vierii tapaamatta ketään ja alkaa tuntua, että tulen hulluksi. Tähän päälle vielä se jatkuva suru läheisen menettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä buddhalaisuus sanoo kuolemasta:
Kaikki ehdolliset asiat ovat katoavia. Kun tämän näkee viisaasti, kääntyy pois kärsimyksestä." - Tämä opetus Dhammapadasta korostaa kaiken, mukaan lukien elämän ja kuoleman, katoavuutta. Tämän katoavuuden tunnistaminen voi johtaa syvempään ymmärrykseen kärsimyksen luonteesta ja tien löytämiseen vapautumiseen.
"Kuolema on varma; kuoleman aika on epävarma. Mikä on tärkeintä kuoleman hetkellä?" - Tämä pohdinta korostaa kuoleman vääjäämättömyyttä ja kannustaa yksilöitä pohtimaan, mikä todella merkitsee elämässä ja kuoleman edessä. Se muistuttaa meitä asettamaan hengellinen kasvu etusijalle ja viljelemään rauhaa ja hyvinvointia.
"Älä viivy menneessä, älä unelmoi tulevasta; keskitä mielesi nykyhetkeen." - Tämä opetus, jota liitetään Gautama Buddhaan, kannustaa tietoisuuden harjoittamiseen ja täyden läsnäolon saavuttamiseen nykyhetkessä. Luopumalla menneisyyden katumuksista tai tulevaisuuden huolista voimme löytää rauhan ja selkeyden, vaikka kohtaisimmekin kuoleman todellisuuden.
"Aivan kuten kukka ei pidä kiinni kauneudestaan, vaan kuihtuu arvokkaasti pois, meidänkin on opittava päästämään irti ja hyväksymään elämän katoavaisuus." - Tämä opetus korostaa elämän katoavaisuuden omaksumisen tärkeyttä ja kuoleman vääjäämättömyyttä. Viljelemällä hyväksyntää ja kiinnittymättömyyttä voimme löytää rauhan ja viisauden katoavaisuuden edessä.
Viisaat, jotka ovat aina meditatiivisia ja lujasti sinnikkäitä, kokevat yksin Nirvanan, vertaamattoman vapauden kahleista." - Tämä opetus korostaa buddhalaisuuden lopullista tavoitetta, joka on vapautuminen syntymän ja kuoleman kierteestä. Viljelemällä tietoisuutta, sinnikkyyttä ja viisautta voimme saavuttaa vapautumisen ja löytää vapauden kärsimyksestä, joka liittyy kuolemaan ja uudelleensyntymään.
Vierailija kirjoitti:
Voi itku miten ilkeitä ihmisiä täällä on.
Näkee miten paha olla monella suomalaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surulla ei ole viimeistä päivämäärää!Itse olen kahden ja puolen vuoden sisällä menetänyt rakaani rakastetuni,siskoni, veljeni,ex mieheni.sukulaisia,ystäviäni,mutaman tuttava kuluu joukoon yht.25 kpl.En osaa käsitellä suruani tai enää kuolemat.Ihmiset vaan katosi.Ulkoillut paljon todella paljon joka ikinen päivä yksin ja tunteja sällä kuin sällä läpivuoden ajat.Elän myös hetkessä.Korona aika lisäksi oli rajaliset hautajais vierat,vain lähiomaiset.Joten sitä todeelisutta ei kohdanut siunaustilaisuus.Ihmisille tulin jotka viellä elossa kuin spitalia ,anetan sen surra rauhassa eli olla yksin.Selviin kävelyllä joka ikisen päivän.myös sillä elän hetkessä,Enää en osaa itkeä,/ps.sille joita ärsytää teksti virheet anteeksi olen lukihäiriöinen
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Sama tilanne minulla menossa. En saa tätä kesälomaanikaan millään kulumaan, ajelen vaan ympäriinsä ilman päämäärää. Ikävää kun ei ole enää läheistä jonka luokse mennä. Ja kaikilla muilla on kiire, tai viihtyvät yksin. Olen pyytänyt jos joku lähtisi kanssani vaikka museoon, mutta ei.
Läheiseni oli toisenlainen, hänellä oli aina aikaa ja halua tavata. Kyllä minäkin viihdyn yksin, mutta kun olen AINA yksin. Kuukaudet vierii tapaamatta ketään ja alkaa tuntua, että tulen hulluksi. Tähän päälle vielä se jatkuva suru läheisen menettämisestä.
Kiitos osanotosta ja samat sanat.
On siis muitakin kuin minä, jotka ovat jääneet yksin kun joku tärkeä on lähtenyt.
Ikävä kyllä tätä menetystäni ei tule koskaan korvaamaan mikään. Yhtäkään päivää ei ole mennyt, etten olisi itkenyt lohduttomasti. Tuntuu kuin eläisi painajaisessa. Töihin paluu pelottaa, että miten jaksan. Tulevat kaikki juhalpyhät pelottavat. Millään en olisi vielä halunnut luopua. Hän ei olisi halunnut vielä lähteä. Oli yhteisiä kesäsuunnitelmia, jotka nyt jäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se tuntui tärkeältä, niin niitä uusia tulee kyllä vielä eteen. Yksin jääminen tuntuu varmasti pahalta, mutta kohta siinä vieressä onkin jo uusi ihminen, jonka kanssa voi tehdä uusia suunnitelmia, ja joka antaa rakkautta ja läheisyyttä
Hae apua ajoissa ja toivon, että löydät. Itsellä meni vuosia ja käperryin, koska voimat riittivät vain töiden hoitamiseen ja todella rajallisesti muuhun. Ystävillä ihan erilainen tilanne ja heidän oli keskityttävä omiin perheisiinsä, jäin yksin kaiken keskelle.
Muutama epäonnistunut avunhakeminen ja useita vuosia. Nyt on hyvää terapiaa ja se auttaa. Kai tää tästä.
Onko sinullakin jotain haavoittuvuutta jo lapsuudesta asti? Jotain väkivalta/alkoholi tms traumataustaa perheessä? Jos on turvallinen lapsuus, on helpompi nähdä, että niin surullista kuin tuo onkin, elämään löytyy aina lisää uusia ihmisiä. Traumalapsi elää niukkuusajattelussa ja siinä, että kun menetti sen mitä oli, mitään uutta lähellekään yhtä hyvää ei löydä koskaan (äläkä ymmärrä väärin, en yhtään väheksy sitä, että rakas ihmisesi on poissa, olenhan itsekin saman kokenut - sinun elämäsi kuitenkin jatkuu, tavalla tai toisella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ev LUT seurakunnalla on sururyhmiä samoin Suomen mielenterveysseura lla.
Luulen että osa ei halua ryhmää, vaan yhden kriisiterapeutin ja riittävästi aikaa. Mutta se ei ratkaise kaikkien taloudel. ongelmia ja selviämistä, vaikka olisi mikä terapeutti. Eikä paranna ihmisten perussairauksia jos on. Joillakin voi olla kummi elossa tai serkku. Jotkut paikkakunnat pieniä, vähemmän mahdollisuuksia ja isoissa ruuhkaisuus joka voi olla asumisen este.
Terapiasta saa kuitenkin voimaa jaksaa niitä taloudellisten asioiden selvittämisiä jne.
Luulen että osa ei halua ryhmää, vaan yhden kriisiterapeutin ja riittävästi aikaa. Mutta se ei ratkaise kaikkien taloudel. ongelmia ja selviämistä, vaikka olisi mikä terapeutti. Eikä paranna ihmisten perussairauksia jos on. Joillakin voi olla kummi elossa tai serkku. Jotkut paikkakunnat pieniä, vähemmän mahdollisuuksia ja isoissa ruuhkaisuus joka voi olla asumisen este.