Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien väsymys mökkijuhannuksen jälkeen
25.06.2023 |
Tilaa on, lisämökit lasten perheille, mutta seuraavan kerran saa jokainen tulla omine ruokineen. Aikaa meni, rahaa meni, tiskiä tuli. Yhden miniän mielestä "sentään juhannuksena" pitää olla oikeat astiat, ei mitään pahviastioita ees grillillä
Kommentit (126)
Mökkinaapureiden jusseista ei voi olla kuulematta ja näkemättä iloa sekä odotusta, miten jälkipolvea odotellaan jussiksi kylään. Kuuluu kumaraharteisen isännän halkojen hakkaamista ja emäntä juoksee paplarit päässä aamutakki liehuen poimimassa tien vieressä juhannuskimppua. Kerrotaankin naama loistaen meille naapureille, että on sukua tulossa. On siksi todella vaikea kuvitella niin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa omistautuneiden sanovan yhtään mitään, millä heitä vaivata. Pelko, etteivät enää tulekaan voittaa käytännön järjen ja sitten lonkkavaivaisena onnutaan jonkun päivän lasten lähdön jälkeen.
Siellä ne lapset juoksevat rutiininomaiset päivälenkkinsä mökkiteillä ja huristelevat veneillä, jos sää sallii, reilun vuorokauden tai puolentoista aikana, joten tuskin on pysähdytty miettimään voisko auttaa.
Mistä lie tällainen järjesteluy syntyjään, mutta kyllä se tosi ahdistavalta ja omituiselta näyttää . Ettei osata jakaa ja puhua asioista, joista pitäisi puhua,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mökkinaapureiden jusseista ei voi olla kuulematta ja näkemättä iloa sekä odotusta, miten jälkipolvea odotellaan jussiksi kylään. Kuuluu kumaraharteisen isännän halkojen hakkaamista ja emäntä juoksee paplarit päässä aamutakki liehuen poimimassa tien vieressä juhannuskimppua. Kerrotaankin naama loistaen meille naapureille, että on sukua tulossa. On siksi todella vaikea kuvitella niin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa omistautuneiden sanovan yhtään mitään, millä heitä vaivata. Pelko, etteivät enää tulekaan voittaa käytännön järjen ja sitten lonkkavaivaisena onnutaan jonkun päivän lasten lähdön jälkeen.
Siellä ne lapset juoksevat rutiininomaiset päivälenkkinsä mökkiteillä ja huristelevat veneillä, jos sää sallii, reilun vuorokauden tai puolentoista aikana, joten tuskin on pysähdytty miettimään voisko auttaa.
Mistä lie tällainen järjesteluy syntyjään, mutta kyllä se tosi ahdistavalta ja omituiselta näyttää . Ettei osata jakaa ja puhua asioista, joista pitäisi puhua,
Tottakai odotan kaikista rakkaimpani kylään tuloa ihan innoissani!
Tiedän omasta kokemuksesta että lasten hoito ruuhkavuosineen on hemmetin raskasta. Minulla on aikaa ja rahaa antaa rakkaille lapsilleni hieman luksusvapaa-aikaa riippumatossa. Pääsen samalla tekemään samoja juhannusjuttuja lastenlasteni kanssa joita tein omien lasteni kanssa <3 Nisstä tulee meidän yhteisiä juttuja joita voimme sitten muistella myöhemmin.
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkinaapureiden jusseista ei voi olla kuulematta ja näkemättä iloa sekä odotusta, miten jälkipolvea odotellaan jussiksi kylään. Kuuluu kumaraharteisen isännän halkojen hakkaamista ja emäntä juoksee paplarit päässä aamutakki liehuen poimimassa tien vieressä juhannuskimppua. Kerrotaankin naama loistaen meille naapureille, että on sukua tulossa. On siksi todella vaikea kuvitella niin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa omistautuneiden sanovan yhtään mitään, millä heitä vaivata. Pelko, etteivät enää tulekaan voittaa käytännön järjen ja sitten lonkkavaivaisena onnutaan jonkun päivän lasten lähdön jälkeen.
Siellä ne lapset juoksevat rutiininomaiset päivälenkkinsä mökkiteillä ja huristelevat veneillä, jos sää sallii, reilun vuorokauden tai puolentoista aikana, joten tuskin on pysähdytty miettimään voisko auttaa.
Mistä lie tällainen järjesteluy syntyjään, mutta kyllä se tosi ahdistavalta ja omituiselta näyttää . Ettei osata jakaa ja puhua asioista, joista pitäisi puhua,
Tottakai odotan kaikista rakkaimpani kylään tuloa ihan innoissani!
Tiedän omasta kokemuksesta että lasten hoito ruuhkavuosineen on hemmetin raskasta. Minulla on aikaa ja rahaa antaa rakkaille lapsilleni hieman luksusvapaa-aikaa riippumatossa. Pääsen samalla tekemään samoja juhannusjuttuja lastenlasteni kanssa joita tein omien lasteni kanssa <3 Nisstä tulee meidän yhteisiä juttuja joita voimme sitten muistella myöhemmin.
Sinä vanhenet, lapsista tulee teinejä, perinnettä on vaikea muuttaa vaikka miehelläsi ottaa sydämestä, itselläsi lonkat särkee öisin kun olet enemmän tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.
Olisin minäkin lakannut käymästä, jos anoppi olisi antanut poikansa ja ukkonsa vaan röhnöttää sohvalla samalla, kun patistaa minua piikomaan. Ei ikinä! Ihan käsittämätöntä käytöstä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkinaapureiden jusseista ei voi olla kuulematta ja näkemättä iloa sekä odotusta, miten jälkipolvea odotellaan jussiksi kylään. Kuuluu kumaraharteisen isännän halkojen hakkaamista ja emäntä juoksee paplarit päässä aamutakki liehuen poimimassa tien vieressä juhannuskimppua. Kerrotaankin naama loistaen meille naapureille, että on sukua tulossa. On siksi todella vaikea kuvitella niin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa omistautuneiden sanovan yhtään mitään, millä heitä vaivata. Pelko, etteivät enää tulekaan voittaa käytännön järjen ja sitten lonkkavaivaisena onnutaan jonkun päivän lasten lähdön jälkeen.
Siellä ne lapset juoksevat rutiininomaiset päivälenkkinsä mökkiteillä ja huristelevat veneillä, jos sää sallii, reilun vuorokauden tai puolentoista aikana, joten tuskin on pysähdytty miettimään voisko auttaa.
Mistä lie tällainen järjesteluy syntyjään, mutta kyllä se tosi ahdistavalta ja omituiselta näyttää . Ettei osata jakaa ja puhua asioista, joista pitäisi puhua,
Tottakai odotan kaikista rakkaimpani kylään tuloa ihan innoissani!
Tiedän omasta kokemuksesta että lasten hoito ruuhkavuosineen on hemmetin raskasta. Minulla on aikaa ja rahaa antaa rakkaille lapsilleni hieman luksusvapaa-aikaa riippumatossa. Pääsen samalla tekemään samoja juhannusjuttuja lastenlasteni kanssa joita tein omien lasteni kanssa <3 Nisstä tulee meidän yhteisiä juttuja joita voimme sitten muistella myöhemmin.
Sinä vanhenet, lapsista tulee teinejä, perinnettä on vaikea muuttaa vaikka miehelläsi ottaa sydämestä, itselläsi lonkat särkee öisin kun olet enemmän tehnyt.
Valivali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkinaapureiden jusseista ei voi olla kuulematta ja näkemättä iloa sekä odotusta, miten jälkipolvea odotellaan jussiksi kylään. Kuuluu kumaraharteisen isännän halkojen hakkaamista ja emäntä juoksee paplarit päässä aamutakki liehuen poimimassa tien vieressä juhannuskimppua. Kerrotaankin naama loistaen meille naapureille, että on sukua tulossa. On siksi todella vaikea kuvitella niin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa omistautuneiden sanovan yhtään mitään, millä heitä vaivata. Pelko, etteivät enää tulekaan voittaa käytännön järjen ja sitten lonkkavaivaisena onnutaan jonkun päivän lasten lähdön jälkeen.
Siellä ne lapset juoksevat rutiininomaiset päivälenkkinsä mökkiteillä ja huristelevat veneillä, jos sää sallii, reilun vuorokauden tai puolentoista aikana, joten tuskin on pysähdytty miettimään voisko auttaa.
Mistä lie tällainen järjesteluy syntyjään, mutta kyllä se tosi ahdistavalta ja omituiselta näyttää . Ettei osata jakaa ja puhua asioista, joista pitäisi puhua,
Tottakai odotan kaikista rakkaimpani kylään tuloa ihan innoissani!
Tiedän omasta kokemuksesta että lasten hoito ruuhkavuosineen on hemmetin raskasta. Minulla on aikaa ja rahaa antaa rakkaille lapsilleni hieman luksusvapaa-aikaa riippumatossa. Pääsen samalla tekemään samoja juhannusjuttuja lastenlasteni kanssa joita tein omien lasteni kanssa <3 Nisstä tulee meidän yhteisiä juttuja joita voimme sitten muistella myöhemmin.
Sinä vanhenet, lapsista tulee teinejä, perinnettä on vaikea muuttaa vaikka miehelläsi ottaa sydämestä, itselläsi lonkat särkee öisin kun olet enemmän tehnyt.
Valivali.
Niinpä, kukapa nuorena mummina uskoo tilanteensa olevan ehkä toinen 75+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.
Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
En ole miniäni kanssa huonoissa väleissä, lähinnä neutraalit. Kuitenkin kummeksuin kun täytin 70 hän ei edes onnea sanonut. Lahjoja en saanut, lapset kävivät kahvilla.
Itse olen kyllä häntä onnitellut synttäreinä ja muista aiheista joita on hänellä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
En ole miniäni kanssa huonoissa väleissä, lähinnä neutraalit. Kuitenkin kummeksuin kun täytin 70 hän ei edes onnea sanonut. Lahjoja en saanut, lapset kävivät kahvilla.
Itse olen kyllä häntä onnitellut synttäreinä ja muista aiheista joita on hänellä ollut.
Itse kummeksuisin miksei SINUN lapsesi antanut lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
En ole miniäni kanssa huonoissa väleissä, lähinnä neutraalit. Kuitenkin kummeksuin kun täytin 70 hän ei edes onnea sanonut. Lahjoja en saanut, lapset kävivät kahvilla.
Itse olen kyllä häntä onnitellut synttäreinä ja muista aiheista joita on hänellä ollut.
Anoppi ja appi ovat jotain syystä monille ihmisille kuin kirosanoja. Miksi ihmeessä? Itselle rakkaan ihmisen vanhemmat, omien lasten isovanhemmat. Oman perheen jäsenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä passaan ja tarjoan mielelläni, kun saan lapsia ja lapsenlapsia meille. Ymmärrän, että lapsilla ja varsinkin heidän puolisoillaan on muitakin vaihtoehtoja viettää juhlapyhiä. Lasten puolisot ovat tehneet myönnytyksen, kun tulevat meille ja minä ymmärrän sen. Olen siitä kiitollinen ja iloinen. Ensisijaisesti haluan antaa tunnun lomasta ja irtiotosta, koska tajuan että perhe-elämä on rankenpaa, kuin minun joka huolehdin arjessa vain itsestäni. Jos juhlapyhien vuoksi vähän väsyn, niin mulla on mahdollisuus levätä, perheellisillä ei. Jos kuitenkin apua tarvitsen, pyydän aina enkä marttyroi. Ensisijaisesti pyydän omilta lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
En ole miniäni kanssa huonoissa väleissä, lähinnä neutraalit. Kuitenkin kummeksuin kun täytin 70 hän ei edes onnea sanonut. Lahjoja en saanut, lapset kävivät kahvilla.
Itse olen kyllä häntä onnitellut synttäreinä ja muista aiheista joita on hänellä ollut.
Itse kummeksuisin miksei SINUN lapsesi antanut lahjaa.
En kaipaa lahjoja ja lasten kanssa niin sovittiin. Muut halasi ja onnitteli, miniä ei sitä muodollista onnittelua sanonut.
Lahja ei ole se perhesuhteiden mitta vaan sanat.
Mitään lasipyttyjä en tarvitse yhtään lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähä se aika kuluu mökillä porukalla siivoten ja ruokia tehden. Ei iso homma pitää vaan jakaa hommat napakasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
En ole miniäni kanssa huonoissa väleissä, lähinnä neutraalit. Kuitenkin kummeksuin kun täytin 70 hän ei edes onnea sanonut. Lahjoja en saanut, lapset kävivät kahvilla.
Itse olen kyllä häntä onnitellut synttäreinä ja muista aiheista joita on hänellä ollut.
Anoppi ja appi ovat jotain syystä monille ihmisille kuin kirosanoja. Miksi ihmeessä? Itselle rakkaan ihmisen vanhemmat, omien lasten isovanhemmat. Oman perheen jäsenet.
Niin ja etenkin anopeille ne miniät vasta kirosanoja on. Rakkaan poikansa puoliso ja lapsenlapsen äiti. Kyllä se ennemmin menee niin päin, että "vanhemman oikeudella" aletaan näyttämään kaapinpaikkaa sille lapsensa puolisolle... Ja etenkin oletetaan, että NAINEN on aina vastuussa kaikesta. Oma poika voi vetää lonkkaa riippumatossa, mutta sen pojan puolison on tehtävä sitä tai tätä ja jos ei tee, niin valitetaan kuinka se miniä vaan laiskotteli, kehtasi pyytää vielä posliinilautasia juhannuksena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päätynyt miniänä työskentelemään kuin orja yhteisissä miehen vanhempien luona vietetyissä jouluissa. Mieheni ja veljensä tai apen ei tarvinnut ikinä tehdä mitään ja anoppi valitti väsymystään samalla kun kertoi työlistaa.
Viime vierailuistani on nyt kuusi vuotta, mieheni käy lapsien kansaa kyläilemässä. Itselläni aina sopivasti tulee työkiireitä tai muuta pakollista menoa.
Anoppi itki vasta puhelimessa miehelleni miksen ole tulossa, kun kasvimaa pitäisi laiittaa. Mieheni otto kopin tuosta ja lupasi hoitaa pihan.
Toivottavasti siirtyvät pian palvelutaloon kun orja ei käy enää paikalla.Me sovittiin ihan jo seurustelun alussa että molemmat hoitaa siteensä omiin sukuihin ja perheisiin. Jos miehen sukulainen tarvii jotain, niin hän soittaa miehelle, ja jos vaikka miehen äiti mietiskelee minulle ääneen että pitäisi nyt jonkun käydä siivoamassa kun on tämä jalka niin kipeä, niin sanon miehelleni että äitisi tarvii siivousapua sinulta. En lähettele kortteja enkä muista kenenkään syntymäpäiviä, ne on miehen hommia muistaa omalta kohdaltaan. Ja kun kaikki ovat jo alusta asti tottuneet siihen että homma on näin, niin ei ole tullut mitään pahaa vertakaan.
En ole miniäni kanssa huonoissa väleissä, lähinnä neutraalit. Kuitenkin kummeksuin kun täytin 70 hän ei edes onnea sanonut. Lahjoja en saanut, lapset kävivät kahvilla.
Itse olen kyllä häntä onnitellut synttäreinä ja muista aiheista joita on hänellä ollut.
Itse kummeksuisin miksei SINUN lapsesi antanut lahjaa.
En kaipaa lahjoja ja lasten kanssa niin sovittiin. Muut halasi ja onnitteli, miniä ei sitä muodollista onnittelua sanonut.
Lahja ei ole se perhesuhteiden mitta vaan sanat.
Mitään lasipyttyjä en tarvitse yhtään lisää
Okei, ajattelin vaan, kun mainitsit, ettet saanut lahjoja... Miniä siis tuli luoksesi tuolloin kahville eikä sanonut onnea? Onhan se kieltämättä vähän omituista...
Me käydään joka vuosi anopin ja appiukon mökillä, aina olen auttanut tiskeissä ja ruoanlaitossa. En kyllä kehtaisi istua ja välillä anoppi kyllä haluaa tehdä itse, mutta yhdessä usein laitetaan ruokaa. Me ostetaan myös syömistä sinne vaikka heillä jo pursuaa kaapit täynnä ruokaa. Me kuljetetaan aina omat petivaatteet mukana ja samoin pyyhkeet vaikka on heilläkin toki antaa, jos puuttuu. Tätä ollaan tehty yli 15 vuotta ja ei mitään ongelmaa. Tänä vuonnakin pyysivät juhannukseksi, mutta koska loma alkaa viikon päästä niin ollaan sitten menossa viikoksi.
On tietenkin monenlaisia tilanteita. Moni yli 70 v kuvittelee jaksavansa vielä koko juhannuksen tai joulun passata jälkipolvea, mutta kyllä se väsy iskee väistämättä, jos normaalisti puuhailee vain omat tarpeensa ja lepää välillä.
Toisaalta he tietysti nauttivat, kun näkevät lapsia, niin se on aika ristiriitainen tunne, miten halu ja jaksaminen saadaan tasapainoon.
Eiköhän useimmissa perheissa ihan sovussa jaeta kustannukset ja työt. Ainahan on näitä valittajiakin ja hyväksikäyttäjiä.
Mediassakin on kyllä kirjoitettu, miten monella pieneläkeläisellä on tiukkaa rahasta ja on todella iso reika eläkkeeseen, jos joutuu isolle porukalle ruuat ostamaan vaikka vain viikonlopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se prinsessaminiä, joka ei ikinä auta anoppia keittiössä. Mutta minä en tykkää häärätä vieraissa keittiöissä, koska tykkään tehdä asiat omalla tavallani, ja olen hidas ja kömpelö. Aina, kun menen auttamaan, saan moitteita, kun teen väärin tai liian hitaasti tai muuten vain olen enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Jos en kelpaa tällaisena, en mene ollenkaan.
Sama! Eikä minua tarvitse auttaa omassa keittiössäni. Pesen liian vähän perunoita, tai sitten liikaa, otan väärän salaattikulhon, en löydä valkosipulipuristinta, arkilaseja ei laitetakaan tänään vaikak kaikkina muina päivinä paitsi jouluna on laitettu, puut otan väärästä pinosta. Jos kysyn mistä löydän oikean välineen tai montako perunaa pesen niin olen uusavuton tollo jolle pyöritellään silmiä.
Autan sitten jos joku erikseen kysyy, ja täsmälliseen hommaan, esim hae tällä ämpärillä järvestä vettä, tai pesetkö 20 keskikokoista perunaa.
En minä tiedä mitä toisella on mielessä jos hän ei siitä informoi selkeästi.
Taidat olla assi.
Voi kauheeta, jos lapsenlapset olisivat kesälomalla halunneet olla mummulassa. Toivottavasti ei ehdota enää ja saat kyrsiintyä autoinesi siellä maalla.