Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin 70 luvulla lapsi vielä alaikäinen, niin ei koskaan ollut kurjuutta elämässämme, koulut oli lähellä, kaupat ja kaikki palvelut kävelymatkojen päässä, joka paikkaan pääsi,öja  ei pahemmin tarvinnut aijoja tilata mihinkään. Lapset leikki pihalla ilman kännyköitä, ilman pyöräilykypärää... ja kaikki luotti toisiinsa.

70-luvulla luokkakaverin sisko kuoli liikenneonnettomuudessa, samoin isän työkaverin koko perhe. Liikennekuolemia oli järkyttävästi enemmän kuin nykyään. Ehkä se pyöräilykypärä olisi ollut ihan hyvä käytössä.

Eikä todellakaan olisi kannattanut kaikkien luottaa toisiinsa. Namusetiä oli silloinkin, ja kyllä niistä varoiteltiin. Ja jos ja kun naapurin rähjäinen äijä kähmi, ei siitä kehdannut edes kenellekään sanoa. Koetti vain kartella sitä jatkossa. Yhtä luokkakaveria käytti isänsä hyväksi (sain kuulla tämän myöhemmin). Koulussa muuan opettaja ei millään malttanut olla taputtelematta vähän toiselle kymmenelle päässeitä tyttöjä milloin minkäkin syyn varjolla. 

Ja aika rankkaa kiusaamista oli koulussa silloinkin, ainakin minun luokallani. Onneksi on ollut ihan pahimman pilkan ja käsiksikäymisen kohteena. Poikien keskinäisiin juttuihin varsinkaan ei opettajat puuttuneet vaan kuittasivat sillä että pojat on poikia.

Tupakkaa lapsille oli tarjolla, ja lähiössäni impattiin liimoja ja tinneriä. No, ehkä se menee osioon "kaikki palvelut kävelymatkojen päässä"...

Suoranaista köyhyyttä oli edelleen myös, puutteellisia asuinoloja joillakin luokkakavereilla. Puisia huonokuntoisia omakotitalon rotiskoja, lattiat vinossa, talvella kylmää.

Ei, silloin odotettiin vaan kolmatta maailmansotaa, tiedettiin, että Suomi olisi puolueeton Ruotsin tapaan, olihan meillä veli-venäläinen suojana ja kaverina, toverit ei petä koskaan toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Koko yhteiskuntamme oli valtavan paljon väkivaltaisempi kuin nykyään, minkä todistaa mikä tahansa tilasto. Esimerkiksi henkirikoksia tehtiin 1970-luvulla vuosittain noin 3/100'000 asukasta, ja nykyään 70% vähemmän. Tämän kiistäminen on silmien sulkemista, pään laittamista pensaaseen, menneisyyden muistelemista ruusunpunaisten silmälasien läpi ja suorastaan valheellista.

1970-luvulla ei myöskään voinut kuvitella kumoavansa objektiivisia tosiasioita alapeukuttamalla, toisin kuin tämän tapauksessa on useampi kuin yksi kuvitellut.

Kyllä minä ymmärrän, että huonojen uutisten tuojaa ammutaan, mutta en sitä, että hyvien uutisten tuojaa ammutaan. EI SAA SANOA ETTÄ JOKU ASIA ON NYKYÄÄN HYVIN! VAIKKA SE OLISKIN TOTTA NIIN SILTIKÄÄN EI SAA SANOA!!! JA KAIKKEIN PAHINTA ON JOS OSAA ILOITA SIITÄ ASIASTA!

Kyllä minä ainakin ajattelin, että koska tulee se "näköpuhelin". Ja sitten tulikin skypet ja videopuhelut ja nekin pian olivat ihan arkipäivää.

Sähköä säästettiin. Puhelimella ei turhaa puhuttu. Televisiota katsottiin vähän. Anttilasta tilattiin tavaraa. 

Jetsonit- sarjakuvissa oli jotain jotka ovat osuneet kohdilleen !

Kolmatta maailman sotaa odoteltiin ja Yya-sopparin mukaan meidän tuli puolustaa neuvostoliittoa imperialistien hyökkäykseltä. Koulussa katseltiin ala-asteella neuvostoliittolaisia pioneeri-elokuvia juhlasalissa.

Mulle YK:n pääsihteeri oli ylijumala, kunnes paljastui sen natsitausta. Ydinaseeton Pohjola tuntui hienolta ajatukselta. Arkielämän kohokohtia oli, kun silloin tällöin pääsi vaatekaupoille lähikaupunkiin. Mistään netistä ei osannut haaveillakaan. Sähkökirjoituskone jo oli tekninen ihme.

No tämä kyselijä AP on ihan kakara ja ajattelee vain elokuvia ja musiikkia, mitkä on hänelle maailman tärkein asia.  Että kun ei ole ollut jotain Madonnaa, niin on ollut kauhea tyhjiö....  Paskan letut, aina on ollut joku joka on ollut sitä viimeistä huutoa ja ihmiset ajatelleet, että tämä on parasta mitä ikinä voi olla!

Elokuvia ja laulajia ja kaikenlaista viihdettä on ollut jo vuosisatoja ja aina ne on olleet omana aikanaan niitä huippuja, ei kukaan mitään Madonnoja ole kaivannut eikä toivonut.  Heillä ennen ja nyt meillä on omat "madonnamme."

Erittäin lapsellinen kysymys.  Tämä nykyhetkikin viihteineen ja esittäjineen häviää taivaan tuuliin ja uutta tuppaa estradille koko ajan.  Ketään ei odoteta eikä ajatella, että se vielä tulee.  Jotainhan tulee aina.  Kyllähän se tajutaan että joku suuri maailmanluokan tähti tulee taas jossain vaiheessa ihan varmaan, mutta kuka meistä sitä nyt kaipaa?  Eihän ole hajuakaan siitä, mikä, kuka ja millainen se on.  Aina eletään tätä päivää.

Tämä kysyjä haluaa vain ajatella, että ennen on eletty jotenkin vajaata elämää ja nyt vasta kaikki on täydellistä.  Se on erittäin lapsellisesti ajateltu, mutta eiköhän hänkin ikää saatuaan saa vähän perspektiiviä elämäänsä ja tajuaa hölmöytensä.

Tottakai. Seuraavaksi tulee robotit ja sirut.

Tekoaly ottaa kokonaan vallan. 

Ihmiset alistetaan vallan alle. 

Enaan ei tieda mika on totta ja mika ei. Sitten yhteiskunta tulee kohti kaarensa loppua ja syntyy uudelleen.

En olisi ikinä uskonut, että suomen kansa tulee niin hulluksi, että äänestää Kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi ja allekirjoittaa oman hyvinvointinsa tuhoamisen.

Silloin Kekkonen hyväksyi tulevaisuuden jonka valtuuskunta haki neuvostoliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Sähköä säästettiin. Puhelimella ei turhaa puhuttu. Televisiota katsottiin vähän. Anttilasta tilattiin tavaraa. 

Meidän perheessä säästettiin kaikkea.

Isä kyttäsi kauanko puhutaan puhelimessa (puhelin oli eteisessä tavallisesti, joten kaikki kuuli kaikki puhelut). Kun ulko-ovi oli auki, äiti huusi aina "ovi kiinni, ostolämmin". Uutisissa oli kuvia Biafrasta ja nälkiintyneistä lapsista, ruoasta piti olla kiitollinen ja lautanen syödä tyhjäksi. Oppikoulussa piti ruokailusta maksaa ja kirjat ja vihkot. Äiti ompeli vanhoista vaatteista uusia vaatteita, sukkia paikattiin ja muutenkin korjattiin vaatteita. Sitten kun meni kesätöihin (ekaa kertaa 12-kesäisenä) nin sitten siitä eteenpäin omilla rahoilla sai muotivaatteita.

Joskus sai ostaa Suosikin irtonumeron kun oli joku hyvä keskiaukeamakuva (Uriah Heep, Deep Purple, Bowie tms) ja katseltiin James Bondia, jolla oli faxi ja puhelin kellossa.

En tiedä oliko kaikki huonommin.

On todella pelottavaa, että meillä on nykyään Suomessa noin tyhmiä ihmisiä.

Onko täällä ketään, joka oli haaveillut 2008 vuonna?

Tiesitkö, että 2011 tapahtuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää. 

 

Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.

Sä oot aika sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun olin 70 luvulla lapsi vielä alaikäinen, niin ei koskaan ollut kurjuutta elämässämme, koulut oli lähellä, kaupat ja kaikki palvelut kävelymatkojen päässä, joka paikkaan pääsi,öja  ei pahemmin tarvinnut aijoja tilata mihinkään. Lapset leikki pihalla ilman kännyköitä, ilman pyöräilykypärää... ja kaikki luotti toisiinsa.

 

Eikä todellakaan olisi kannattanut kaikkien luottaa toisiinsa. Namusetiä oli silloinkin, ja kyllä niistä varoiteltiin. Ja jos ja kun naapurin rähjäinen äijä kähmi, ei siitä kehdannut edes kenellekään sanoa. Koetti vain kartella sitä jatkossa. Yhtä luokkakaveria käytti isänsä hyväksi (sain kuulla tämän m

Joo, silloin ei "kanneltu", se opittiin jo ihan lapsena. "Kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhassa maatakkaan", suosio ei ollut suurta, jos vanhemmille kavereiden tekosia kanteli ja vanhemmat olisi kysyneet, että no mitä sinä teit ensin. Kyllä suodatettiin lasten puheet. 

Mun siskoa ampui naapurin poika selkään ilmakiväärillä mutta ei meistä kumpikaan uskaltanut kotona kertoa kuka se oli. Takissa oli reikä ja selässä hirveä paukama. Onneksi silloin oli muotia keinonahkatakit, se vähän varjeli. Joskus aikuisena kerroin mutsille, että tokihan me se tunnettiin kuka se oli.



Opettajiin ei pidetty kotoa mitään yhteyttä, opettajat oli korokkeella eikä haluttu lapsille koulussa hankaluuksia, jos olisi jostain valitettu.

Varmaan lapset oli jotenkin vastuullisempi ja aikuisempia kuin nykyiset muksut. Juuri oli Hesarissa juttu kun Onnibussin kuski oli jättänyt 20 -vuotiaan pysäkille pakkaseen. Niin ÄITI otti yhteyttä Onnibussiin ja kirjoitti Hesariin. Siis tämän 20 vuotiaan ÄITI.

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian osaa ennustaa  varmasti,  kokoomus pilaa elämän. 992

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvun lopussa opetettiin ettei kannata kouluttautua vaan mennä suoraan töihin, niin sulla on jo talo maksettuna kun koulutettu vasta valmistuu.

Nyt on sitten tämä aika.

 

Riippui varmaan perheen taustoista ja arvoista. Itselle ainakin oli ihan selvä mennä peruskoulun jälkeen lukioon ja sitten yliopistoon. Voi sitä vittuilun määrää, kun en heti päässyt yliopistoon vaan menin aluksi kauppaopistoon.

Joo. Minun mielestäni koulutuksen autuudesta puhuttiin paljonkin kasarilla. Lukiossa ainakin ja oli itsestäänselvää, että hain yliopistoon. Pidin kyllä 2 välivuotta ensin, mutta nekin opiskelin kansanopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta maailman sotaa odoteltiin ja Yya-sopparin mukaan meidän tuli puolustaa neuvostoliittoa imperialistien hyökkäykseltä. Koulussa katseltiin ala-asteella neuvostoliittolaisia pioneeri-elokuvia juhlasalissa.

Ei me kyllä katseltu, aloitinin ala-asteen -75.lähiössä asui samalla pihalla pefhe, jonka lapset oli pioneerja. Vähän naureskeltiin niille.

Mä olen syntynyt 1976. Lapsena kysyin usein isältä, että miksi televisio ei voi olla litteä? Isä sanoi että kuvaputken takia telkkarista ei koskaan tule litteää. Mä kyllä mietin että joskus vielä telkkari ripustetaan seinälle. Kysyin myös että miksi puhelinta ei voi kantaa mukana, olisi kätevää. Taas isä sanoi että ei sellainen ole mahdollista koskaan. Mietin että varmaan joskus vielä sen puhelimen saa mukaan. 90- luvun puolivälissä hankin ensimmäisen kännykkäni. Pakko oli mennä isän luokse ja muistuttaa häntä siitä että tämän ei olisi pitänyt olla mahdollista. En muista koska taulutelevisiot tulivat markkinoille, mutta isä kuoli 1999 eikä silloin ainakaan mun käsityksen mukaan taulutelevisioita ainakaan yleisesti myynnissä ollut.