Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Mun äiti kaipas tiskikonetta ja mikroa. Meille ostettiinkin ne ensimmäisenä koko kylässä. Samoin myöhemmin pyykinkuivuri. 

Sähköpyörä, ehkä sitäkin joku osasti kaivata. Mopothan oli olemassa.

Ei maailma kovin paljoa ole muuttunut noista ajoista, itse ainakin kaipasin yhtä mittaa kaiken näköisiä asioita ja tavaraa, silloin ei ollut monellakaan liikaa omaisuutta, esimerkiksi auto oli hurjan iso ilon aihe, kun se nykyisin on useimmille itsestään selvä välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kaipas tiskikonetta ja mikroa. Meille ostettiinkin ne ensimmäisenä koko kylässä. Samoin myöhemmin pyykinkuivuri. 

Eivät nuo olleet mitään "tulevaisuuden asioita" joita kysytiin vaan ihan kaupassa myytäviä tuotteita.

Mikroaaltouunejakin oli Suomessa myynnissä jo 1960-luvulla (tarkistin wikipediasta).

Vaikka olin jo lapsena pahimman luokan teknonörtti niin en muista odottaneeni ainakaan vielä 1970-luvulla että saisin oikeasti käteeni Star Trekistä tutun kännykän.

Sen sijaan osasin kyllä odottaa että olemassa oleva tekniikka kehittyy ja Suomeenkin saadaan lehdistä tuttua teknologiaa kuten videonauhureita ja tavallisiinkin autoihin silloisista luxus/kilpa-autoista tuttua teknologiaa. Jälkimmäinen oli niinkin tuoretta kuin jo II maailmansodan aikaan lentokoneisiin kehitettyä.

Oon tehnyt ns. toimistotöitä yli 40 vuotta ja vielä jatkuu. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, miten työn tekeminen ja välineet muuttuu ajan kuluessa. Kymmeniä vuosia pyöriteltiin papereita, mapitettiin, rei'itettiin, nidottiin, lähetettiin faxilla, kopioitiin, leimattiin leimasimilla, lähetettiin kirjekuoressa, tulostettiin ja liimailtiin osoitetarroja tai kirjoitettiin osoitteet käsin kuoren päälle. Jossain duunipaikassa kirjeet frankkeerattiin. Nyt ollaan paperittomassa toimistossa pääasiassa etätöissä. Työn tekeminen on tavallaan helpottunut, mutta työmäärä lisääntynyt.



Itse ehdotin kävelypalavereita jo n. kymmenen vuotta sitten, mulle naurettiin. Nyt ne on ihan normaaleja ja jopa suositellaan. Autokoulua käydessäni 90-luvun alussa sanoin opettajalle, että olisi kätevää jos ajamista voisi treenata simulaattorilla. Ope naureskeli.

No silloin vielä oli tulevaisuus. Nyt meillä on purra eli ei toivoa.

Ei, kaikki vaikutti valoisammalta. Ei olisi voinut kuvitella miten köyhä maa suomi on nykyisin. Miten paljon köyhiä on. 

Eriarvoisuus. Miten vaikeaa on saada työtä. Miten paljon kalliimpaa/vaikeampaa elämä on pääkaupunkiseudulla. 

Miten yksinkertainen pääministeri voi olla (edellinen ja nykyinen)!

Eipä sitä 80-luvulla osannut kuvitella, miten pahasti päin persettä tämän maan asiat seuraavina vuosikymmeninä saadaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, silloin ei "kanneltu", se opittiin jo ihan lapsena. "Kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhassa maatakkaan", suosio ei ollut suurta, jos vanhemmille kavereiden tekosia kanteli ja vanhemmat olisi kysyneet, että no mitä sinä teit ensin.

Heh, muistan kuinka lapsuudessani kuulin aikuisten puhuvan siitä, kuinka joku isäni opiskelukaveri oli kannellut oikeuskanslerille jostain yliopiston tms. virantäytöstä. Olin närkästynyt, koska aihetta käsiteltiin täysin neutraalisti ja ei-tuomitsevasti. Tekopyhillä aikuisilla oli taas eri säännöt!

70-luvulla ei nähty 10 vuotta pidemmälle, mutta 1987 alkoi näkyä selkeämmin, että Neuvostoliiton kauppa

tulee surkastumaan, koska maksuvälineenä tuleviin kauppoihin oli vain kalanjauhoja (=rahanvastike) Vladivostokista. 

Tätä silloiset päättäjämme eivät ymmärtäneet, vaan ajoivat taloutemme päin seinää. Kauppamme oli Neuvostoliiton

kanssa n 20% kaikesta ulkomaankaupastamme.  Lisäksi pankit antoivat virheellistä tietoa tulevaisuudesta ja tarjosivat

DM-valuuttaluottoja lainanottajille.  Tätä kokonaisuutta eivät pankit hallinneet ja saatiin aikaiseksi Suomeen talouskatastrofi.  Idänkauppa uusien tilausten osalta loppui jo 1988 eli 20% viennistämme ja tätä ei edes huomattu, koska tilauksia oli vielä toimittamatta.

Kyllä Indiana Jones ja Madonna vaikuttivat jo 80- luvulla. Et kai sinäkään osaa kaivata sellaista mitä ei vielä ole ?

70-luvulla ei uskaltanut odottaa mitään, kun oltiin varmoja, että atomipommit tuhoaa maailman

Itse asiassa odoteltiin, että tulee robotit jeesaamaan kaikissa hommissa. Ja niinhän ne nykyään tekeekin, mutta ovat hyvin kalliita eikä sitä ihmistä siinä enää tarvita. Onhan robotti-imurit ja ruohonleikkurit, mutta näiden ylläpito on edelleen aika hankalaa.

Yksi iso fyysisen työn vähentäjä on nykyiset lypsyrobotit (ja eläintenruokinta-automaatit).

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä 80-luvulla osannut kuvitella, miten pahasti päin persettä tämän maan asiat seuraavina vuosikymmeninä saadaan. 

Elokuva Apinoiden planeetta ennusti Suomen tulevaisuuden melko hyvin jo vuonna 1968. 

En osannu.

En ainakaan lottonumeroita osannut ennustaa. En kyllä vieläkään.

Muistan ajan ennen Internettiä. Kukaan ei sellaista osannut kaivata. Olimme töistä tutustumassa sisaryhtiön hapuilevaan suunnitelmaan ja näimme pieniä esimerkkejä miten Internet toimii. Oli lmeisesti syötetty malliksi muutama haettava tieto. Tuntui ihan utopistiselta kun selittivät miten tulee jatkossa tietoja löytymään enemmänkin. Googleakaan ei silloin ollut. 

Emme osanneet silloinkaan vielä kaivata näitä kumpaakaan, vaikka työskentelimme teknologian yrityksessä ja näimme pienen esimerkin. 

Samoin kännykät. Ei kukaan tavallaan kaivannut kännyköitä. Joku ne vaan sitten keksi ja kehitteli ja pikkuhiljaa sitten siihen totuimme. 

Jos tulevaisuutta haluat ennustaa tutustu sotateknologiaan. Sotateollisuus on aina noin 20 vuotta aikaansa edellä.

Tärkeintä on elää hetkeä. 70-luvulla oli paljon mielekiintoisia asioita. Ei siinä tulevaisuuden haikailu aikaa vienyt.

Yleensäkin ihmiset elävät ajasta ja paikasta riippumatta sitä hetkeä, missä ovat ja sen asioita. Sehän on sitä elämistä.

Ainut minkä itse olen nähnyt toteutuvan ja jota mietin ja kaipasin 80-luvulla teininä talvella palellessa että miten kukaan ei ole vielä keksinyt semmoisia lämmittimiä lapasiin :D

Arvaatte varmaan että naurahdin kun sellaisia muutama vuosi sitten tuli markkinoille.

Markka-aikaan ei osattu kaivata euroja. Tai siis yleensä valuuttaa mikä kävisi monessa maassa. Tai ehkä joku kun matkusti paljon. Markan katoamista tuskin kukaan uskoi tai kaipasi.