Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?
Siis asioita joita ei vielä ollut tullut niin "kaipasiko" niitä kuitenkin jotenkin ja tiesi että sieltä ne pian tulee? Osasiko silloin tietää etukäteen millaisia asioita 80- ja 90-luvulla tulee tarjolle vaikka musiikissa ja elämäntyylissä?
Kommentit (781)
Musiikista: Kyllä oli nähtävissä jo 70-luvun alkupuolella että Rolling Stones on kova ja yhtye pysyy kasassa loppuun asti. Muistan että itse puhuivat silloin että tekevät tätä vielä 50-vuotiaina vanhuksina, mutta soittavat silloin enemmän bluesia joka sopii vanhuksille paremmin. Nö tämä vaihe tulee vähän myöhemmin, 80-90- vuotiaina ja se meni vähän pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-luvun lopulla syntyneenä ihmettelin 60-70 luvun vaihteessa Neuvostoliiton ihailijoita. Ydinsodan vaarasta juteltiin kavereiden kanssa.
Joku vanhempieni tuttava kävi myymässä Moskovan matkalla naapurin kansalaisille Valintatalon muovikasseja sekä sukkahousuja ja rahoitti ravintolakustannukset saamillaan myyntituloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun lopussa opetettiin ettei kannata kouluttautua vaan mennä suoraan töihin, niin sulla on jo talo maksettuna kun koulutettu vasta valmistuu.
Nyt on sitten tämä aika.
Missähän porukoissa olet pyörinyt? Kyllä jo 60-luvulla lyseolaisten enemmistö kävi koulua tosissaan. Näin joko omasta tahdostaan tai vanhempien pakottamina. Miten muuten luokkakavereissa olisi ollut niin paljon kerran, kahdesti tai jopa kolmesti tuplanneita. Kaikista noista on myöhemmin tullut insinöörejä, tuomareita, hammaslääkäreitä tms.
Minä en tuplannut eikä siihen olisi tainnut olla edes varaakaan. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja akateeminen, enkä ole valintojani myöhemminkään katunut. Eikä kukaan ole tullut viisastelemaan, että olisi kannattanut kouluttautua rööriroopeksi, vaikka tunnenkin pari rööriroopea, joilla on yrittäjinä mennyt aivan mainiosti.
Silloin ei osannut arvata miten pahat päättäjät meillä nyt ovat.
70-luku oli ihanaa aikaa. Elämä oli paljon vaatimattomampaa kuin nykyään. Silti ihmiset tuntuivat onnellisimmilta. Ei kaivattu ylellisiä asioita. Tavallinen hyvä arki riitti. Liikuttiin enemmän kävellen paikasta toiseen. Ruoka oli hyvää arkista kotiruokaa. Kahvin kanssa kelpasi hyvin vaalea sekaleipäkin.
Henkiset asiat kiinnostivat ihmisiä. Uskonto, filosofia, myös potiittiset asiat ja liikkeet. Rauhanliike toimi aktiivisesti. Mielenosoituksia oli Vietnamin sodan lopettamisen puolesta.
Ihmisen sisin oli tärkeämpää kuin ulkoiset seikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia oli silloin paremmin, kaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta, tai ehkä just sen takia. Kukaan ei ollut esim. riippuvainen kännykästään, tai taukoamattomasta viihteestä, vaan osattiin olla vain, usein tylsistyäkin. Jälkimmäinen olisi todella tärkeä oppi ihan jokaiselle: joka sekunti ei voi olla kivaa!
Jännä juttu, mut tutkimusten mukaan pariskunnilla oli 70-luvulla useammin seksiä kuin nykyisin. Syynä paitsi tietty nettiporno ja sitä myötä turtuneet aistit, niin ihan syytän kännyköitäkin. 70-luvulla ei tarttenut hivellä noita, vaan oli se puoliso jota koskettaa.
Silloin elettiin tässä ja nyt. Kaupat meni kiinni klo 17 ja lauantaina klo 13 ja kukaan ei kuollut nälkään. Televisiokanavia oli kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1978 helsingissä opiskelin, niin eka kerran eräs saksalaissyntyinen opettaja piirsi liitutaululle emämodeemin ja pikkumodeemeja siitä lähteväksi. Tiedon välityksestä kerto tulevaisuudessa.
Eräässä liikkeessä 1999 , kertoivat jotta voi tietokoneen välityksellä käydä kanssakäymistä, reaaliaikaista keskustelua, kuvaa, kokouksia. Oli ihmeellistä.
2006 eka kerran näin eräässä kaupassa kosketusnäyttö kassan.
Nyt kaikki arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Ennustaminen on todella vaikeaa. En nyt puhu 70-luvusta, mutta esim 80-luvun lopulla ei ollut mitään aavistusta tulevasta lamasta. Ja laman aikaan ei voinut kuvitella, että joku netti tulee muuttamaan lähes koko maailman. Jne.
Arthur C. Clarke kirjoitti 1970-luvulla muistaakseni romaanissa Paratiisin lähteet kohtauksen, jossa nykyinen netti oli ennustettu. Siinä henkilö lukee näyttöpäätteeltään hänen kiinnostuksensa mukaan valitut uutiset. Luin kirjan 1980-luvulla ja hymähdin että joopa joo. Ja tässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä 1980-luvullakaan en osannut nähdä miten totaalisesti kännykät ja netti mullistavat tavallisten ihmisten arjen.
Kyllähän tietokoneita käytettiin työelämässä paljonkin jo 1970-luvulla joten päätetyöskentely ei sinänsä ollut enää mitään uutta.
Täydellinen mullistus tuli siinä etteivät ihmiset enää tapaa toisiaan ihan spontaanisti päivittäin.ja toisaalta siinä ettet pääse enää koskaan etkä missään pakoon vaan olet lomillakin aina tavoitettavissa 24/7 ja orjuutat itsesi tarkastamaan somet ja sähköpostit 30 sekunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli ihanaa aikaa. Elämä oli paljon vaatimattomampaa kuin nykyään. Silti ihmiset tuntuivat onnellisimmilta. Ei kaivattu ylellisiä asioita. Tavallinen hyvä arki riitti. Liikuttiin enemmän kävellen paikasta toiseen. Ruoka oli hyvää arkista kotiruokaa. Kahvin kanssa kelpasi hyvin vaalea sekaleipäkin.
Henkiset asiat kiinnostivat ihmisiä. Uskonto, filosofia, myös potiittiset asiat ja liikkeet. Rauhanliike toimi aktiivisesti. Mielenosoituksia oli Vietnamin sodan lopettamisen puolesta.
Ihmisen sisin oli tärkeämpää kuin ulkoiset seikat.
Höpötipöpöti.
1970-luvulla sodan kärsineen sukupolven hakkaamat vanhemmat hakkasivat edelleenkin omia lapsiaan, mutta siitä ei tietenkään puhuttu, vaan asiat pysyivät visusti neljän seinän sisällä. Tai kuului se huuto ja mäike teoriassa naapuriin, mutta toisten asioihin puuttuminen oli täysin sopimatonta, joten sitä ei vaan kuultu.
Sellaista onnellisuutta sodan runteleman Suomen jälkimainingeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että 70-luvulla elettiin enemmän, vähän yksinkertaisemmin mutta viihtyisämmin ei ollut ulkonäköpaineita kaikki oli jotenkin pienempää.
Koulussa sai kiusata/ pilkata vapaasti. N. v. 80
cb.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli ihanaa aikaa. Elämä oli paljon vaatimattomampaa kuin nykyään. Silti ihmiset tuntuivat onnellisimmilta. Ei kaivattu ylellisiä asioita. Tavallinen hyvä arki riitti. Liikuttiin enemmän kävellen paikasta toiseen. Ruoka oli hyvää arkista kotiruokaa. Kahvin kanssa kelpasi hyvin vaalea sekaleipäkin.
Henkiset asiat kiinnostivat ihmisiä. Uskonto, filosofia, myös potiittiset asiat ja liikkeet. Rauhanliike toimi aktiivisesti. Mielenosoituksia oli Vietnamin sodan lopettamisen puolesta.
Ihmisen sisin oli tärkeämpää kuin ulkoiset seikat.
Höpötipöpöti.
1970-luvulla sodan kärsineen sukupolven hakkaamat vanhemmat hakkasivat edelleenkin omia lapsiaan, mutta siitä ei tietenkään puhuttu, vaan asiat pysyivät visusti neljän seinän sisällä. Tai kuului se huuto ja mäike teoriassa naapuriin, mutta toisten asioihin puuttuminen oli täysin sopimatonta, jot
Älä yleistä. Minun 1923 syntynyt isäni ei ikinä hakannut minua, sellainen ei olisi juolahtanut hänen mieleensäkään. Kumpikaan vanhemmistani ei ikinä rankaissut minua fyysisesti, kumpikaan ei edes hiuksista vetänyt tai luunappia antanut. Kaikki riitelyt meillä olivat suusanallisia, minä joskus läimin ovia perässäni, mutta muulla tavalla meillä ei todellakaan riidelty.
Säälittää kyllä perheet joissa ei ollut yhtä lämmin henki kuin meillä. Minulla on ikävä vanhempiani ja kotiani. Mielelläni palaisin 70-luvulle takaisin jos se suinkin olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa sai kiusata/ pilkata vapaasti. N. v. 80
cb.
Ja nyt sellaista ei tapahdu, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustaminen on todella vaikeaa. En nyt puhu 70-luvusta, mutta esim 80-luvun lopulla ei ollut mitään aavistusta tulevasta lamasta. Ja laman aikaan ei voinut kuvitella, että joku netti tulee muuttamaan lähes koko maailman. Jne.
Arthur C. Clarke kirjoitti 1970-luvulla muistaakseni romaanissa Paratiisin lähteet kohtauksen, jossa nykyinen netti oli ennustettu. Siinä henkilö lukee näyttöpäätteeltään hänen kiinnostuksensa mukaan valitut uutiset. Luin kirjan 1980-luvulla ja hymähdin että joopa joo. Ja tässä ollaan.
Netin juuret ja ensiaskeleet on muistaakseni jo 1960-luvun lopulla.
Olin teini-ikäinen koulupoika 70-luvulla ja silloin media ja tiedemiehet antoivat ymmärtää että viimeistään 2000-luvulla otetaan fuusiovoima käyttöön ja energiapulaa ei ole sen jälkeen.
Pystytään lentämään avaruusaluksiilla muillle planeetoille ja kenties muihin aurinkokuntiin.
Jo paljon aiemmin kokeiltiin, mutta "arpanet" oli vasta laajempi onnistunut hommeli...
70-luvun teininä luin vampyyritarinoita ja englanninkielisiä kauhuklassikoita, ja muutama luokkakaveri piti kovasti Taru sormusten herrasta -trilogiasta, mutta ainakaan minä en arvannut, miten suosittua fantasiasta ja kauhusta tulisi myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
"että ihmiset on julkisesti samansukupuolisen rakastetun/puolison kanssa"
Tämä on tosiaan muuttunut täysin useimmissa länsimaissa. Muistelen joskus parikymppisenä opiskelijana 90-luvun alussa sanoneeni hom oseksuaalisuutta sivunneessa keskustelussa muutamille kurssikavereille, etten tunne/tiedä ketään hom oseksuaalia, jotakin tämän tyyppistä. Jälkeenpäin miettien heistäkin saattoi joku olla, mutta se oli erilaista aikaa. Jos joku oli, niin ei varmaan yleensä paljon huudellut siitä.