Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?
Siis asioita joita ei vielä ollut tullut niin "kaipasiko" niitä kuitenkin jotenkin ja tiesi että sieltä ne pian tulee? Osasiko silloin tietää etukäteen millaisia asioita 80- ja 90-luvulla tulee tarjolle vaikka musiikissa ja elämäntyylissä?
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Fuusio voimaa odoteltiin 70-luvulla tulevan 2000-luvun vaihteessa. Fyysikkojen vitsi on, että aina se tulee 30 vuoden päästä. Nyt puhutaan, että fuusiovoimalat ovat todellisuutta 2050-luvulla. Lentävät autot piti tulla kymmenessä vuodessa. Kuuhun piti tehdä siirtokuntia 30 vuoden kuluttua. Innovaatioiden nyrkkisääntö on, että niitä yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioidaan pitkällä tähtäimellä. Niin kävi esim. 2000-luvun vaihteen internetkuplalle. Nyt taitaa olla menossa uusiutuva energia kupla.
Niin uskoin minäkin fuusiovoimaloihin.
Siirtymäaikana tuotettaisiin sähköä tavallisilla ydinvoimaloilla, ja niitä rakennettaisiin Suomeen useita Loviisan ja Olkiluodon jo rakennusvaiheessa olevien lisäksi.
Öljystähän oli pulaa 1970-luvulla, johtuen lähi-idän toistuvista kriiseistä.Öljyn ennustettiin muutenkin loppuvan.
Itse luonnostelin autoa jossa olisi sekä polttomoottori että sähkömootttori ja jota pystyisi lataamaan. Polttomoottoria käytettäisiin vain pidemmillä matkoilla.
Helsingissä on kolmen linjan metroverkosto ja asukkaita n miljoona.
Tulevaisuudessa lentokoneet Euroopan sisällä korvattaisiin luotijunilla. En ymmärtänyt miksi kellään olisi hinkua matkustaa jonnekin Thaimaahan lomalle, Euroopan sisällä pysyttäisiin. Liikematkoilla ainoastaan lennettäisiin kaukomaihin jos on pakko. Suomesta Ruotsiin kulkee silta.
Neuvostoliitto muuttuisi demokraattiseksi ja sallisi muita puolueita. Baltian maista tulsisi itsenäisiä ja Puola, Tsekkoslovakia, Itä-Saksa , Unkari ym saavat erota Varsovan Liitosta ja SEV:istä jos halauvat. Itä ja länsi aloittavat aseiden riisunnan ja ydinteknologia valjastetaan rauhanomaiseen käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli ihanaa aikaa. Elämä oli paljon vaatimattomampaa kuin nykyään. Silti ihmiset tuntuivat onnellisimmilta. Ei kaivattu ylellisiä asioita. Tavallinen hyvä arki riitti. Liikuttiin enemmän kävellen paikasta toiseen. Ruoka oli hyvää arkista kotiruokaa. Kahvin kanssa kelpasi hyvin vaalea sekaleipäkin.
Henkiset asiat kiinnostivat ihmisiä. Uskonto, filosofia, myös potiittiset asiat ja liikkeet. Rauhanliike toimi aktiivisesti. Mielenosoituksia oli Vietnamin sodan lopettamisen puolesta.
Ihmisen sisin oli tärkeämpää kuin ulkoiset seikat.
Höpötipöpöti.
1970-luvulla sodan kärsineen sukupolven hakkaamat vanhemmat hakkasivat edelleenkin omia lapsiaan, mutta siitä ei tietenkään puhuttu, vaan asiat pysyivät visusti neljän seinän sisällä. Tai kuului se huuto ja mäike teoriassa naapuriin, mutta toist
Älä yleistä. Minun 1923 syntynyt isäni ei ikinä hakannut minua, sellainen ei olisi juolahtanut hänen mieleensäkään. Kumpikaan vanhemmistani ei ikinä rankaissut minua fyysisesti, kumpikaan ei edes hiuksista vetänyt tai luunappia antanut. Kaikki riitelyt meillä olivat suusanallisia, minä joskus läimin ovia perässäni, mutta muulla tavalla meillä ei todellakaan riidelty.
Säälittää kyllä perheet joissa ei ollut yhtä lämmin henki kuin meillä. Minulla on ikävä vanhempiani ja kotiani. Mielelläni palaisin 70-luvulle takaisin jos se suinkin olisi mahdollista.
Voi hyvänen aika.
Eivät TIETENKÄÄN kaikki vanhemmat hakanneet lapsiaan.
Se nyt kuitenkin oli 1970-luvulla vielä todella yleistä. Koko yhteiskuntamme oli valtavan paljon väkivaltaisempi kuin nykyään, minkä todistaa mikä tahansa tilasto. Esimerkiksi henkirikoksia tehtiin 1970-luvulla vuosittain noin 3/100'000 asukasta, ja nykyään 70% vähemmän. Tämän kiistäminen on silmien sulkemista, pään laittamista pensaaseen, menneisyyden muistelemista ruusunpunaisten silmälasien läpi ja suorastaan valheellista.
Henkirikokset:
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/86b157a2-6fc4-46ee…
(Kappale 2.2)
Vierailija kirjoitti:
Eivät TIETENKÄÄN kaikki vanhemmat hakanneet lapsiaan.
Se nyt kuitenkin oli 1970-luvulla vielä todella yleistä.
Pitää paikkansa. Esim. nykyisistä 65-vuotiaista on saanut piiskaa vanhemmilta rangaistukseksi noin kaksi kolmasosaa (1) ja nykyisistä 50-vuotiaista vähän yli yksi kolmasosa (2). Jos oletetaan sen vähentyneen vuosi vuodelta tasaisesti, niin se on kääntynyt enemmistön kokemuksesta vähemmistön kokemukseksi vasta suunnilleen vuonna 1967 syntyneiden kohdalla.
Tietysti joku nyrkistä naamaan -tyyppinen kaikista rajuin perheväkivalta on ollut harvinaisempaa, mutta kyllä lapsen lyöminen kivun aiheuttamiseksi tahallaan on ollut osa ihan normaalia kasvatusta lapsiperheissä vielä 70-luvulla, niin sairaalta kuin se nykynäkökulmasta (täysin perustellusti) tuntuukin. Meilläkin saatiin nahkavyöstä paljaalle pyllylle muutaman yksittäisen kerran, vaikka oli osan kavereistani vanhempiin verrattuna jopa melko lepsut vanhemmat.
(1) kyselytutkimus, jota käsitellään Lea Pulkkisen kirjassa Nuoret ja kotikasvatus
(2) kyselytutkimus, jonka tuloksia mainitaan tässä tutkimuksessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7158-5
No en todellakaan miettinyt silloin millainen tulevaisuus olisi. Olin lapsi 70-luvulla. 80-luvulla peloteltiin ydinsodalla. Tuntuu olevan iänkaiken tämä pelottelu milloin milläkin asialla. Nytkin pelotellaan ihmiskuntaa. Vieläkin tässä keikutaan.
Minä olen syntynyt -60. Minä synnyin maatilalle, jossa ei ollut sisävessaa. Nykyään räplään älyluurilla vauvafoorumia ja käytän airfryeriä. Minun elämän aikana maailma on muuttunut täysin erilaiseksi. Muistan yliopistolla, kun kirosin jotain Commodoren tietokonetta, että onneksi ei tarvitse tällaiseen romuun enää ikinä koskea yliopiston jälkeen. Siinä ainakin olin väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan miettinyt silloin millainen tulevaisuus olisi. Olin lapsi 70-luvulla. 80-luvulla peloteltiin ydinsodalla. Tuntuu olevan iänkaiken tämä pelottelu milloin milläkin asialla. Nytkin pelotellaan ihmiskuntaa. Vieläkin tässä keikutaan.
Näin on. Tosin nykyinen äärioikeistolaistuminen ympäri maailmaa hirvittää, sitä ei ollut 70- eikä 80-luvullakaan. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että presidenttiehdokkaana olisi meillä sellainen mies kuin nyt on, enkä puhu kenenkään seksuaalisesta suuntautumisesta. Onneksi elämäni on kallistumassa lopun suuntaan, 2030-luku kun saattaa hyvinkin olla 1930-luvun toisinto eikä sellaisessa eläminen ole elämisen arvoista.
Kyllä, lehdet kirjoitti, että väritelevisio on tulossa markkinoille. Sitten kahvin keitin alkoi yleistyä. Nahkakengät myös yleistyivät, aiemmin mentiin hiihtomonoilla ja kumisaappailla talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt -60. Minä synnyin maatilalle, jossa ei ollut sisävessaa. Nykyään räplään älyluurilla vauvafoorumia ja käytän airfryeriä. Minun elämän aikana maailma on muuttunut täysin erilaiseksi. Muistan yliopistolla, kun kirosin jotain Commodoren tietokonetta, että onneksi ei tarvitse tällaiseen romuun enää ikinä koskea yliopiston jälkeen. Siinä ainakin olin väärässä.
Meilläkään ei ollut sisävessaa 60-luvun alkupuolella. Olen myös kasvanut maatilalla.
Vierailija kirjoitti:
Ja mieleenikään ei 70-luvulla tullut ajatusta, että terrostisti ajavat kuorma-autoilla väkijoukkoon
Ainoa syy, miksi se ei tullut mieleen, on se, että 70-luvulla pahimmat tapaukset sattuivat itäblokissa, missä niistä tihkui sensuurin takia hyvin vähän tietoa ulkomaille. Romaniassa vuonna 1974 ja Tshekkoslovakiassa 1973 sattuneet väkijoukkoon ajamiset ovat ko. maiden historian tunnetuimpia ja legendaarisimpia rikoksia; ensimmäisessä kuoli 24 ihmistä ja toisessa 8. Jälkimmäinen tapaus on kiinnostanut ihmisiä niin, että siitä tehtiin vuonna 2016 jopa elokuva (tekijä oli 22-vuotias nainen, joka oli ilmeisen mielenterveysongelmainen, mutta joka tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin).
https://en.wikipedia.org/wiki/Eugen_Grigore_case
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olga_Hepnarov%C3%A1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää.
Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.
No ei. :D
sillon oli omat juttunsa :D oli Elviskin vielä elossa ja paljon muita bändejä! Meillä oli oman aikamme hauskuudet,niin kuin tämän päivän ihmisillä on tämänpäivän hauskuudet.Eihän me tiedetä nytkään, mikä tulee mullistamaan tulevaisuuden
Vierailija kirjoitti:
Arthur C. Clarke kirjoitti 1970-luvulla muistaakseni romaanissa Paratiisin lähteet kohtauksen, jossa nykyinen netti oli ennustettu. Siinä henkilö lukee näyttöpäätteeltään hänen kiinnostuksensa mukaan valitut uutiset. Luin kirjan 1980-luvulla ja hymähdin että joopa joo. Ja tässä ollaan.
Nikola Tesla ennusti jo sata vuotta sitten, että saadaan langattomat taskuun mahtuvat viestimet, joilla voidaan keskustella mistä päin maapalloa tahansa keskenämme ihan kuin oltaisiin samassa huoneessa. Siis näkyy ja kuuluu yhtä hyvin.
Paljon muutakin hän ennusti, mutta ihan kaikki ei ole toteutunut. http://www.tfcbooks.com/tesla/1926-01-30.htm
(Ja tuohan ei ollut ihan hömppäukko, vaan etevämpikin fyysikko.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvin näkee 70-luvun elokuvista yms. miten tulevaisuudesta ajateltiin. 2000-luku oli "kaukana" puhumattakaan 2020-luvusta. Avaruus lennot oli olemassa joten kuviteltiin et lähitulevaisuudessa autot lentävät yleisesti. Tallennusvälineistä, tietokoneista yms ei ollut muuta kuin hämärä aavistus. Kannettava matkapuhelin minulla kyllä oli (ARP) mutta en tuntenut ketään muuta jolla sellainen olisi ollut. Mikroaaltouuni oli jo olemassa mutta ei laajemmin. Suurin osa nykyasioista oli jo olemassa alkeellisemmassa muodossa sen ja aikaisempien sukupolven aikaansaamina. Itselle ei tule oikein mitään mieleen mitä "täysin uutta" olisi 1980- luvun jälkeen sukupolvet keksineet! Tai mitä sellaista ennenkuulumatonta olisi edes tulossa jota aikaisemmat eivät olisi jo keksineet/tuoneet. Sähköautojen on jo lähes 150 vuotta vanha keksintö mikä oli olemassa ennen polttomoottori autoja.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvun lopussa opetettiin ettei kannata kouluttautua vaan mennä suoraan töihin, niin sulla on jo talo maksettuna kun koulutettu vasta valmistuu.
Minusta tuntui ihan toisenlaiselta. Ainakin 70-luvulla kannustettiin hankkimaan ammatti, jotta olisi töitä jatkossa. Silloin kouluttamattomissa oli työttömiä, mutta yleensä jos kouluja oli käynyt niin sai koulutustaan vastaavaa työtä, yliopistosta valmistuneet nyt ainakin.
Nyt taas kun on koulutettujakin työttömänä pilvin pimein, alkaa kyseenalaistaa koko koulutuksen mielekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa sai kiusata/ pilkata vapaasti. N. v. 80
Myös opettajat saivat pilkata oppilaita. Muistan, kuinka saattoivat kokeita palauttaessaan lukea ääneen mehevimmät palat ja kertoa, kuka niin kirjoitti.
Minä toivoin laitetta jolla voisi nauhoittaa tv ohjelmia
Olin toivottaman iltauninen enkä jaksanut katsoa elokuvia
paljon höpötettiin joutavia mutta edes mummu ja sen tuttu
puhuivat että tulevaisuudessa on olemassa "näkö-puhelin" on pian täällä.
ja nythän on web-kamerat ja nyttemmin myös kännyköissä video-puhelut
myös tietokone-tyypit ennusti että laskentateho kasvaa kokoajan
kunnes tulee fysiikan lait vastaan joskus 2050 luvulla tms
aika vähä kaiken kaikkiaan on ennustettu tulevaa
En ikinä osannut odottaa että politiikka käy kansaa vastaan. Poliitikkojen pitäisi olla kansan palvelijoita, heidän kuuluu tehdä niin asioita, että se on tasapuolista, eikä niin että he itse ja varakkaat ihmiset saa kaiken ja varattomilta viedään.
Muistan kun olin 70 luvulla lapsi vielä alaikäinen, niin ei koskaan ollut kurjuutta elämässämme, koulut oli lähellä, kaupat ja kaikki palvelut kävelymatkojen päässä, joka paikkaan pääsi,öja ei pahemmin tarvinnut aijoja tilata mihinkään. Lapset leikki pihalla ilman kännyköitä, ilman pyöräilykypärää... ja kaikki luotti toisiinsa.
Nyt kännykät ovat kaikkien ystäviä, ei ole enää ihmisystäviä, joka paikkaan pitää tilata aikoja,, j apuhelimella et pääse mihinkään. Kukaan ei puhunut köyhyydestä eikä halveksinut toisiaan.
Voi kun saisi elää tuon ajan uudelleen, se oli kuin satukirjasta.
Nyt elämästä on tullut niin poliittista, että eduskunta kurjuuttaa ja uhkailee ja kiristää ihmisiä joka ikinen päivä. Hampaat iressä haukkuu kansan ja vie heidän rahat ja omaisuuden.
Oli hankalaa kun ei nähnyt kuka soittaa , oli varmuuden vuoksi vastattava kaikkiin puheluihin. Vähän myöhemmin yksin asuessa aina toivoin että lapsuudenperheeni jäsenet soittaisivat mutta 95 % puheluista oli sellaisia joita en olisi halunnut. Odotin muutosta siihen.
70-luvulla bensan piti loppua ja valomainoksia ei saanut pitää päällä. Yliopistoissa stalinistinuoret levittivät esitteitä ja omia lehtiään.
Alue: Aihe vapaa
Näköpuhelimista mekin koululaisina puhuttiin ja ihmeteltiin miten sellainen toimisi. Pidettiin kyllä ihan itsestäänselvänä, että ennen kuin näköpuhelin keksitään, yleistyy avaruusmatkailu ja joka perheellä on oma raketti jolla voi lentää kuuhun shoppailemaan. Sekin tuntui toki scifiltä, mutta ei ollenkaan yhtä paljon kuin ajatus siitä että pystyttäisiin soittamaan toisillemme ja samalla näkemään toisemme reaaliajassa.