Kehityksellisen psykopatologian professori: nykyinen neuvotteleva ja myötäilevä lasten kasvatustapa on saattanut lisätä lasten tunnekylmyyttä ja heikentänyt empatiakykyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat."

Niin sen kuitenkin pitäisi toimia, ideaalisesti!

Se on valitettavasti mahdotonta, ei tule ikinä toteutumaan. Koska aina on tyyppejä, jotka haluavat alistaa ja hyväksikäyttää muita. Se on ihmisen perusluonne, koka ei koskaan tule katoamaan. Alistajat vaan muuttuu toisiksi, aina tietysti hyvän nimissä.

Se että jokainen ei onnistu ideaalissa ei tarkoita, etteikö ideaaliin kannattaisi pyrkiä.

Ei ole mitään "pahaa perusluonnetta" - älykkyys ei kuitenkaan ole automaattista, se on suvuille eri tavoin ominaista. Lisäksi persoonallisuushäiriöisyys ja muu patologisuus on estettä ideaalisuudelle. Tästä huolimatta, ideaalisuuteen voisi pyrkiä.

Mutta jos ei edes tiedä, mitä ideaalisuus on... jos on jo tieteessä vääriä olettamuksia... ideaalisuuteen on vaikeampi pyrkiä

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi lasten mielenterveysongelmat, lähinnä teini-iässä, ovat räjähtäneet, kun lapsilla on liikaa vaihtoehtoja. Selkeämpi karsina kasvaa ja toteuttaa itseään tuottaa parempaa mielenterveyttä. Se on muuten hassua, kuinka nykyään ihastellaan suvaitsevaa yhteiskuntaa ja nuorten mahdollisuutta toteuttaa itseään monessa muodossa. Silti se yhtenäiskulttuuri ja selkeät roolimallit tuotti paljon terveempää väestöä.... Miksi tätä ei kukaan nosta pöydälle? Ja kun edelleen 20+ iässä lillutaan oman navan ympärillä ongelmaisina, vaikka on jo lähes 10 vuotta voitu etsiä itseään. 

Ei pidä paikkaansa. Jutusta lainattu:

Suomalaisten armeijaikäisten nuorten miesten sosioemotionaalisia taitoja mitannut tutkimus kuitenkin osoittaa päinvastaista: nuorten tunne- ja vuorovaikutustaidot näyttävät vahvistuneen viime vuosikymmeninä.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa oleva linkki, jonka otsikossa kehotetaan puuttumaan lapsen manipulatiivisuuteen - entä aikuisen manipulatiivisuus?

Miksi jutussa jossa puhutaan lasten kasvatuksesta pitäisi keskittyä jauhamaan aikuisten luonneongelmista?

Vähän ihmeellistä välillä tää netin keskustelulogiikka kun koitetaan puoliväkisin vääntää keskustelu ihan jonnekin muualle kesken ketjun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat."

Niin sen kuitenkin pitäisi toimia, ideaalisesti!

Se on valitettavasti mahdotonta, ei tule ikinä toteutumaan. Koska aina on tyyppejä, jotka haluavat alistaa ja hyväksikäyttää muita. Se on ihmisen perusluonne, koka ei koskaan tule katoamaan. Alistajat vaan muuttuu toisiksi, aina tietysti hyvän nimissä.

Se että jokainen ei onnistu ideaalissa ei tarkoita, etteikö ideaaliin kannattaisi pyrkiä.

Ei ole mitään "pahaa perusluonnetta" - älykkyys ei kuitenkaan ole automaattista, se on suvuille eri tavoin ominaista. Lisäksi persoonallisuushäiriöisyys ja muu patologisuus on estettä ideaalisuudelle. Tästä huolimatta, ideaalisuuteen voisi pyrkiä.

Mainitsin luonteen poikkeamat ja älykkyyden, koska ne vaikuttavat siihen, kuinka kunnioittavasti lasta kykenee kohtelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa oleva linkki, jonka otsikossa kehotetaan puuttumaan lapsen manipulatiivisuuteen - entä aikuisen manipulatiivisuus?

Miksi jutussa jossa puhutaan lasten kasvatuksesta pitäisi keskittyä jauhamaan aikuisten luonneongelmista?

Vähän ihmeellistä välillä tää netin keskustelulogiikka kun koitetaan puoliväkisin vääntää keskustelu ihan jonnekin muualle kesken ketjun. 

Koska aikuisten luonnehäiriöt, tai miksi niitä haluaakin kutsua, ovat nimenomaan syy lasten ongelmiin tai muiden ongelmiin lasten toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa oleva linkki, jonka otsikossa kehotetaan puuttumaan lapsen manipulatiivisuuteen - entä aikuisen manipulatiivisuus?

Miksi jutussa jossa puhutaan lasten kasvatuksesta pitäisi keskittyä jauhamaan aikuisten luonneongelmista?

Vähän ihmeellistä välillä tää netin keskustelulogiikka kun koitetaan puoliväkisin vääntää keskustelu ihan jonnekin muualle kesken ketjun. 

Koska aikuisten luonnehäiriöt, tai miksi niitä haluaakin kutsua, ovat nimenomaan syy lasten ongelmiin tai muiden ongelmiin lasten toimesta.

Ellei suostuta tarkastelemaan ongelman juurisyytä - vanhempia - on turha miettiä, kuinka seurauksia (lasten ei-toivottua käytöstä) voisi peitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa oleva linkki, jonka otsikossa kehotetaan puuttumaan lapsen manipulatiivisuuteen - entä aikuisen manipulatiivisuus?

Miksi jutussa jossa puhutaan lasten kasvatuksesta pitäisi keskittyä jauhamaan aikuisten luonneongelmista?

Vähän ihmeellistä välillä tää netin keskustelulogiikka kun koitetaan puoliväkisin vääntää keskustelu ihan jonnekin muualle kesken ketjun. 

Koska aikuisten luonnehäiriöt, tai miksi niitä haluaakin kutsua, ovat nimenomaan syy lasten ongelmiin tai muiden ongelmiin lasten toimesta.

Ellei suostuta tarkastelemaan ongelman juurisyytä - vanhempia - on turha miettiä, kuinka seurauksia (lasten ei-toivottua käytöstä) voisi peitellä.

On helpompi sysätä syy lasten niskaan, ja vaatia heitä paikkaamaan aikuisten puutteiden seurauksia. Mutta se olisi myös raukkamaista...

Artikkelissa puututtiin aikuisten omaankin raukkamaiseen käytökseen, manipulointiin (epäasialliseen "neuvotteluun").

Onko kukaan sanonut näille vanhemmille, ettei lapsen hiostaminen/manipulointiyritys "neuvottelun" nimissä ole hyvä asia? Miksei tieto kuulu perussivistykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Meillä ei toimi. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.

Ja takuulla toimii. Annoit itse periksi liian aikaisin. Olisit malttanut odottaa, etkä itse panikoisi.

Mistä sinä sen tiedät toimiiko. Lapsi olisi silti voinut ottaa jääkaapista vain jotain tiettyä, esim pelkkää maitoa. On ihan tavallista että esim autisminkirjolla olevat lapset eivät syö sekoitettuja ruokia, kuten makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Ruoka-aineet pitää olla erillään. Heidän hermosto on sellainen ettei kestä sitä epäjärjestystä tai sekavaa suutuntumaa. Mitä nuorempi, sen huonommin kestää mitään sekoittamista. 

Autismiin liittyy hyvin usein alipaino ja rautavaje, juuri näistä syistä. Vanhemmat tuputtaa ja tuputtaa soppaa ja kiusauksia vaikka lapsi ei kykene siihen, että erilaiset ruoka-aineet ovat sikinsokin. 

No, voi tietysti miettiä perikysymystä: Onko tuollainen lapsi/ihminen sopiva, elinkelpoinen tähän kovaan maailmaan? Ei kai hoivaaja kulje elämänsä ajan vierellä kuin jossain sairaissa sossu-unelmissa! Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää ...

Se että lasta ei yritä manipuloida ei tarkoita, etteikö hänen kanssaan voisi yhdessä innostua, esittämällä asioita kysymysten muodossa (esim. "mennäänkö tänään uimarannalle?"). Kun kysymys esitetään, täytyy  hyväksyä, että vastauksella ON väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi lasten mielenterveysongelmat, lähinnä teini-iässä, ovat räjähtäneet, kun lapsilla on liikaa vaihtoehtoja. Selkeämpi karsina kasvaa ja toteuttaa itseään tuottaa parempaa mielenterveyttä. Se on muuten hassua, kuinka nykyään ihastellaan suvaitsevaa yhteiskuntaa ja nuorten mahdollisuutta toteuttaa itseään monessa muodossa. Silti se yhtenäiskulttuuri ja selkeät roolimallit tuotti paljon terveempää väestöä.... Miksi tätä ei kukaan nosta pöydälle? Ja kun edelleen 20+ iässä lillutaan oman navan ympärillä ongelmaisina, vaikka on jo lähes 10 vuotta voitu etsiä itseään. 

Ei pidä paikkaansa. Jutusta lainattu:

Suomalaisten armeijaikäisten nuorten miesten sosioemotionaalisia taitoja mitannut tutkimus kuitenkin osoittaa päinvastaista: nuorten tunne- ja vuorovaikutustaidot näyttävät vahvistuneen viime vuosikymmeninä.

Entäpä tunne- ja vuorovaikutustaidot sinne vihollisen suuntaan, joka pitäisi tappaa ennen kuin se tulee tappamaan ...? Huuuutonauruaaaaa akkojen logiikalle  :DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Meillä ei toimi. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.

Ja takuulla toimii. Annoit itse periksi liian aikaisin. Olisit malttanut odottaa, etkä itse panikoisi.

Ei ne kovat otteet tuota mitään hyvää. Pahentavat vain syömishäiriötä.

Omalla lapsella syömisongelmien taustalla oli terveydelliset syyt. Hän mm. tuntee suoliston normaalit liikkeet kipuna, mikä aiheuttaa pelkoa syömistilanteessa. Pahimmillaan hän suostui syömään vain kasvissoseita, jotka eivät aiheuta kipua. Siinä vaiheessa oltiin merkittävän alipainon puolella.

Täysin kivuton hän vain silloin kun suolisto on aivan tyhjä. Se selvisi kun suoliston tähystystä varten piti suoli tyhjentää. Ei tällaisen henkilön kanssa voi tehdä niin, että pitää ilman ruokaa kunnes hän syö jotain. Ei hän syö, sillä syöminen tuo kivut takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko neuvotella, kun lasta ei voi oikein pakottaakaan. Ainoa nykypäivänä hyväksytty pakottamis- ja rankaisukeino on peli- tai puhelinkielto, ja se taas ei moniin lapsiin toimi. Varsinkaan pieniin lapsiin joilla niitä peliaikoja tai puhelimia ei ole.

Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin oli ihan hyväksyttävää laittaa lapsi arestiin, jäähylle tai nurkkaan seisomaan. Moni antoi siihen aikaan jopa remmiä, kun lasun vaaraa ei käytännössä ollut.

Ei kai siinä sinällään pakottamisesta tai rangaistuksista ole kyse, vaan vanhemman auktoriteetista. Jos jonnekin pitää lähteä, niin sinne lähdetään silloin kun sanotaan, eikä neuvotella. Omiin lapsiin on yleensä toiminut ihan selittäminen, miksi pitää toimia niin kuin toimitaan. Pienempänä lapsi kainaloon, jos ei muuten onnistu. Toki lastakin kuunnellaan, mutta selkeästi erotellaan tilanteet, milloin lapsi saa päättää ja milloin ei.

Lapsi ei kaipaa neuvotteluja vaan perusteluja kuten kuka tahansa ihminen. Muista omasta lapsuudestani että kun äitini esimerkiksi käski että nyt mennään ulos ja uimaan tai nyt pitää siivota ja piste niin ensimmäinen vastaukseni oli sina miksi. Muistan tämän toki siksi, että äitini veti siitä herneet nenään koska koko että kyseenalaistan miksi-kysymyksellä hänen auktoriteettinsa ja alkoi raivota sekä raahasi minut jäähunurkkaan seisomaan puoleksi tunniksi "kunnes osaisin käyttäytyä" koska en suostunut menemään sinne vapaaehtoisesti ilman perusteluja. Mutta olen aina ollut luonteeltani utelias ja olisin vain halunnut lapsena tietää, että miksi me juuri sillä hetkellä esim piti lähteä uimaan.

Totta, enkä minäkään käskyttävän autoratiivisen vanhemmuuden kannalla ole. Lasten kanssa pystyy kyllä keskustelemaan monella tavalla ja mielestäni niin kannattaa tehdä, kunhan päätösvalta säilyy aikuisella.

Jos aina tehdään kaikki niin kuin lapsi haluaa, niin eihän siitä voi mitään hyvää seurata. Neuvottelu on tosin ehkä huono termi kuvaamaan kyseistä toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lasta kieltää niin se menee koulukuraattorille joka tekee lasun. Meillä syitä oli kun lapsi ei ole päässyt esim. ulkomaille niinkuin muut eikä ole omaa huonetta. Käytiin sossun kanssa 2 kertaa juttelemassa ja saatiin lahjakortti kauppaan.

Ei kai joku 1-vuotias osaa minnekään kuraattorille mennä. Vai onko lasta kielletty ensimmäisen kerran teininä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Meillä ei toimi. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.

Ja takuulla toimii. Annoit itse periksi liian aikaisin. Olisit malttanut odottaa, etkä itse panikoisi.

Ei ne kovat otteet tuota mitään hyvää. Pahentavat vain syömishäiriötä.

Omalla lapsella syömisongelmien taustalla oli terveydelliset syyt. Hän mm. tuntee suoliston normaalit liikkeet kipuna, mikä aiheuttaa pelkoa syömistilanteessa. Pahimmillaan hän suostui syömään vain kasvissoseita, jotka eivät aiheuta kipua. Siinä vaiheessa oltiin merkittävän alipainon puolella.

Täysin kivuton hän vain silloin kun suolisto on aivan tyhjä. Se selvisi kun suoliston tähystystä varten piti suoli tyhjentää. Ei tällaisen henkilön kanssa voi tehdä niin, että pitää ilman ruokaa kunnes hän syö jotain. Ei hän syö, sillä syöminen tuo kivut takaisin.

Tuollaisessa tilanteessa noudatetaan terveydenhuollon ohjeita, eikä tuossa tilanteessa tapahtuva joustaminen lapsen toiveiden mukaan ole verrattavissa sellaisiin "tilataan neljä kertaa viikossa mäkkäristä ranskalaiset" koska lapsi niin toivoo. Sitten jauhetaan jotain terveellisyydestä ja toivotaan, että 5-vuotias olisi kypsä tekemään omia päätöksiä asian suhteen.

Jos lapsella on sellaisia syömisvaikeuksia, mihin tarvitaan lääketieteellistä apua niin sitten noudatetaan lääkärin ymv. ohjeita eikä sekoiteta sitä huonoon kasvatukseen, jossa tässä ketjussa puhutaan. Tuskin annat lapsesi esimerkiksi päättää omat kotiintuloajat, syökö hän vaaditun lääkkeen, peseekö hampaat jne. Jos annat tällaisia asioita päättää niin silloin sinulla on pidempiaikainen kasvatuksen ongelma. Jos annat hänen päättää terveydenhuollon siunauksella vain mitä syö niin sitten tässä ei puhuta sinun tyylisistä vanhemmista.

Kyllä ne psykopatian tunnusmerkit ovat selvästi nähtävissä jo lapsuudessa.

Muistan omasta koulustani kiusaajien johtajat, jotka helposti

täyttivät psykopaatin tunnusmerkistön. Kyllä se oli heillä ihan

geeneissä. Minkäänlaista empatiakykyä ei näillä ollut puhumattakaan kunnioituksesta

toisen fyysistä tilaa kohtaan. Loppuelämän traumat näistä ihmisistä.

Raamatun ohjeet unohdettu ja yhteiskunta pyörii minä minä minä asenteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jo tullut nähtyä ensimmäiset kesätyöntekijät, joille pitäisi perustella erikseen jokainen heille määrätty työtehtävä. Miksi se pitää tehdä ja miksi juuri heidän pitäisi tehdä se. Miksi töissä yleensä pitäisi tehdä töitä. Ei hyvältä näytä.

Etkö sinä halua tietää miksi töissä asiat täytyy tehdä tietyllä tavalla.

Usein niihin on hyvä syy, ja sen syyn tietäminen auttaa tekemään työn paremmin tai jopa kehittämään toimintatapoja parempaan suuntaan.

Mutta ihan tekemällä oppii ja tarkkailemalla. Työn tekemisestä ei tule mitään jos koko ajan täytyy juurta jaksaen selittää kaikki. Parin kuukauden työn jälkeen moni asia on selkiytynyt ihan oman oivaltamisen kautta. Kesätyön tekijät saavat yleensä ne valmiiksi mietityt ja testatut hommat kuten vaikka hyllyttämisen. Ei työnantajaa kiinnosta kuulla ehdotuksia uudesta hyllyjärjestyksestä vaan häntä kiinnostaa että homma tehdään kuten on neuvottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputon ymmärtäminen ei ole kenellekään hyväksi.

Miten sinuun vaikuttaa se että sinua ei ymmärretä?

Tuleeko sellainen olo, että näiden ihmisten kanssa on kiva tehdä yhteistyötä. Minäpä joustan ja olen oikein mukava ja reilu tässä seurassa.

Vai tuleeko sellainen olo, että näille on ihan turha puhua mitään.

Tavallisenkin ihmisen päässä virtaa kyllä aikamoinen ajatusten Tonava. Ei sitä kaikkea pidä suoltaa ulos ja muiden ymmärrettäväksi ja kommentoitavaksi vaan oppia suodattamaan käyttökelpoinen aines roskasta.