Tukehtuminen ruokaan.

Sen siitä saa kun syö kuin sika.

Miten te melkein tukehtuneet olette uskaltaneet syödä normaalisti tai edes ylipäätään syödä mitään mitenkään?

Olen siis tuo aiempi kirjoittaja, jolle on nyt jäänyt syömiskammo. Välillä pystyin syömään puuroja ja sosekeittoja, mutta viime viikkoina olen syönyt tuskin nimeksikään. Saatan saada nakerrettua pienen pieniä paloja jo suussa liukenevaa "ruokaa". Syömistilanne kestää kauan. Hermot alkaa mennä.

Olen hyvin tietoinen tuosta joka päivä. En ota ruokaa isoina paloina. Mutta tuntuu että kaikki juuttuu kuivaan kurkkuun, vaikka olisi kastike ja pitää juoda nestettä. Syömisestä on tullut kompleksista. On myös nielemisrefleksi herkässä neurologisista syistä ja joudun sen aina huomioimaan, kun otan suuhun palan. Pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten te melkein tukehtuneet olette uskaltaneet syödä normaalisti tai edes ylipäätään syödä mitään mitenkään?

Olen siis tuo aiempi kirjoittaja, jolle on nyt jäänyt syömiskammo. Välillä pystyin syömään puuroja ja sosekeittoja, mutta viime viikkoina olen syönyt tuskin nimeksikään. Saatan saada nakerrettua pienen pieniä paloja jo suussa liukenevaa "ruokaa". Syömistilanne kestää kauan. Hermot alkaa mennä.

Ei uskalletakaan ja kestää aikansa syöminen. En ole tukehtunut, mutta usein on tukehtumisen tunne kun ruoka ei mene alas kurkusta. Hissi ei tunnu menevän alas kuten nuorena ja happea tarvisi nopeasti. Nuorena veti nesteitä henkeen vähän. Hammaslääkäri oikein kovisteli kun hänen mielestään ihminen pystyy pitämään vettä suussa minuuttitolkulla. Oikeasti tulee nielemisrefleksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te melkein tukehtuneet olette uskaltaneet syödä normaalisti tai edes ylipäätään syödä mitään mitenkään?

Olen siis tuo aiempi kirjoittaja, jolle on nyt jäänyt syömiskammo. Välillä pystyin syömään puuroja ja sosekeittoja, mutta viime viikkoina olen syönyt tuskin nimeksikään. Saatan saada nakerrettua pienen pieniä paloja jo suussa liukenevaa "ruokaa". Syömistilanne kestää kauan. Hermot alkaa mennä.

Ei uskalletakaan ja kestää aikansa syöminen. En ole tukehtunut, mutta usein on tukehtumisen tunne kun ruoka ei mene alas kurkusta. Hissi ei tunnu menevän alas kuten nuorena ja happea tarvisi nopeasti. Nuorena veti nesteitä henkeen vähän. Hammaslääkäri oikein kovisteli kun hänen mielestään ihminen pystyy pitämään vettä suussa minuuttitolkulla. Oikeasti tulee nielemisrefleksi.

Täytyyhän tällainen ongelma saada ratkaistua jollain tavalla. Syöminen on ravinnon saannin ohella myös suuri nautinto sekä kuuluu moniin sosiaalisiin tilanteisiin.

Tämän ongelman kanssa painiessa olen törmännyt tietoon, että puheterapeutti voisi auttaa syömisongelmassa. Oletko muut käyneet lääkärissä?

Eikös näitä tapahdu yllättävän paljon vuosittain? Muutenkin ihmisiä kuolee paljon asioihin, joita ei yleisesti pelätä. Jostain luin, että kookospähkinöiden päähän putoamiseen kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin haihyökkäyksiin, vaikka jälkimmäisiä enemmän pelätään.

Jotenkin huojentavaa kuulla, ettei ole ongelman kanssa yksin. Siispä nostan keskustelun.

Tänään meinasin minäkin tukehtua ruokailun yhteydessä ja olin varma, että nyt se elämä päättyy. En ollut yksin kotona ja toinen henkilö oli tilanteessa. En olisi selvinnyt, jos ei olisi auttaja ollut.