Luulen että suomalainen "turvaverkko" on tehnyt isosta osaa nuoremmista työkyvyttömiä lopullisesti

Meillä pitäisi paremmin olla vähäisempiä töitä vajaakuntoisille. Vielä 80-luvulla niitä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on se töihin pääsemisen vaikeus. Pienikin vika hakijassa niin menee hylkyyn. 

Uusi hallitus puuttuu tähän. Että niihin töihin päästään ja mennään. 

Paitsi iso osa, jotka halattu kuoliaksi, ja jotka jää kämppäänsä makaamaan, kun tuntuu niin vaikealta kun on kädestä talutettu lapsuudesta asti, eikä ole annettu omien siipien kantaa.

Miten hallitus pakottaa työnantajat palkkaamaan ihmisiä? Enpä ole vielä kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on se töihin pääsemisen vaikeus. Pienikin vika hakijassa niin menee hylkyyn. 

Petterin työnantaja kaverit päättävät, olisiko hänen syytä jututtaa näitä kaveritaan eikä osoittaa sormella nuoria ja hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Ja mikähän vika on työpaikassa johon ei löydy työntekijää?

Työolot, palkka, työnhakijan ikä??

Pitäisi kyetä tekemään töitä.

Toki on työolot aika huonot, purkuhommaa pääasiassa.

Mutta perusongelmat ovat olleet siinä, että tulokkailta on puuttunut motivaatio täysin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pitäisi paremmin olla vähäisempiä töitä vajaakuntoisille. Vielä 80-luvulla niitä oli.

TES-palkat ovat nykyään niin korkeat, ettei niitä vähäisempiä töitä kannata teettää ainakaan yksityisen sektorin puolella. Juuri siitä syystä 90-luvulla kehitettiin 9 euron työt, ja niiden määrä on sen jälkeen jatkuvasti lisääntynyt yleisen palkkatason kohotessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Miten se että johonkin työpaikkaan ei löydy tekijää siis todistaa sen minkä laatuisia henkilökohtaisia ongelmia niillä ei-löytyneillä työntekijöillä on? Tiedätkö, argumenttisi oli aivan paska. Opettele perustelemaan sanomisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri omalle lapselleni lukihäiriödiagnoosin. Hän on 10-vuotias. Asumme Turussa. Koulusta kysyin että selvitetäänkö tätä, kun oli selkeät merkit ja suvussa lukihäiriötä. Sanottiin että täällä Turussa sitä selvitetään vasta yläkoulussa! Siis mitä aktuaalista v i t t u a. Että lapset joutuvat käymään kuusi vuotta koulua ennen kuin saavat apua siihen etteivät opi normaalisti lukemaan. Hain diagnoosin yksityiseltä. Ilman vakuutusta hinta olisi n. 1500€. Tällä tavalla minä paapon lastani. Yhteiskunta ei lapsia paapo. Todennäköisesti joudun sen diagnoosin kanssa vielä silti taistelemaan että lapseni saa tarvittavat tukitoimet. Ilman minun aktiivisuuttani lapseni olisi syrjäytetty jo alakoulussa!

Jo mitä luulet siitä diagnoosista olevan iloa? Oma mies on tohtori ja opettaa yliopistossa, lukihäiriö on ja siihen ei ole mitään tukitoimia tarvittu.

Siitä on se ilo, että hän saa esimerkiksi enemmän vastausaikaa kokeisiin, sekä koulukirjat äänikirjana. Lukihäiriöitä on eri tasoisia. Juttele sen miehesi kanssa, hän varmaan tietää asiasta enemmän. Tuskin hän on sitä mieltä että hyvä jos kaikkien täytyy kiivetä mahdollisimman vaikeasti perse edellä puuhun kun hänenkin täytyi.

Lukivaikeus ja lukemattomuus on invalidisoiva yhdistelmä.

Lukemaan oppii lukemalla, lukivaikeudesta kärsivä vaikeammin kuin muut.

Niin oppii ja lapseni lukee päivittäin. Koulussa täytyy kuitenkin oppia muutakin ja siihen saa apua myös äänikirjoista. Ylipäätään diagnoosia tarvitsee jo siihen, että lasta ei pidetä vain yleisesti tyhmänä päästään, vaan ymmärretään että hän oppii eri tavalla.

Tämä on kyllä niin nähtyä roskaa kun olla ja voi. Joku eliittipiireussä pyörivä ja hyvin verkoistunut henkilö vinkuu että nuorella on liikaa turvaverkostoja ja itsenäisempi pitäisi nyt vaan olla. Tyylikästä.

Aloittaja ei selkeästi tiedä millainen tämä yhteiskunta on ja miten se toimii.

Voin kertoa 25 vuoden työkokemuksella nuorten ja nuorten aikuisten kanssa työskennelleenä, että se toimiva turvaverkko on harhaa monen nuoren kohdalla. Lähtien jo ihan heidän omista vanhemmistaan ja peruspalvelujen jumalattomista jonoista.

Ja jumalattomalla tarkoitan sitä, että ihminen saa itselleen tukea ja apua aikaisintaan ( huom. aikaisintaan) puolen vuoden päästä siitä, kun avun ja tuen tarve tulee esiin.

Vierailija kirjoitti:

kyllä, heti kun 18 täyttää niin 'omilleen' muuttaa vuokralle ja jo toinen vuokra jää maksamatta, siis sossuun ja siitä se lähtee. Nuori saa sieltä kaiken ja jää vähän 'käyttörahaakin', joten miksi mennä töihin kun niinkin elää.

Älä nyt jauha paskaa.

T: sosiaalityöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on se töihin pääsemisen vaikeus. Pienikin vika hakijassa niin menee hylkyyn. 

Kun on kasvatettu laiskaksi, ei mitään kotitöitä vaadittu ja kaikki tulee tyhjästä. Mitään käsitystä nuorilla ei ole kuinka paljon pitää tienata niiden mopojensa, bensan, kännyköiden ja tietokoneidensa eteen perustarpeiden lisäksi. 

Olen nuorison opettajilta jo kauan sitten kuullut kuinka utopistiset palkkavaatimukset niillä on heti eikä mistään vähemmästä sängystä nousta aamulla kellonaikoihin. Isopalkkanen työ heti ja alkaen vasta puoliltapäivin. 

Luukulta tyhjästä tuleva raha ja mitään sen eteen tekemättömyys ei ole tervettä aiheuttaen masennusta. ei nuorta ihmistä ole luotu laiskana makaamaan kotona pelikoneiden äärellä vaan ruumis tarvitsee työtä. 

Itse olen tehnyt osa-aika siivoustyötä opiskeluaikoina. Mikä työ vain kelpasi kunhan pääsi jotain tekemään ja sai taskurahaa siitä. Samalla sai kuntoiluakin. 

Ihan tavallisen näköisiä kesätyöpoikia näen joka aamu kun ne lähtevät ruohikonleikkuuseen ja trimmaamaan. 

Mitä ihmeen vikaa tarkoitat ettei muka töitä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain juuri omalle lapselleni lukihäiriödiagnoosin. Hän on 10-vuotias. Asumme Turussa. Koulusta kysyin että selvitetäänkö tätä, kun oli selkeät merkit ja suvussa lukihäiriötä. Sanottiin että täällä Turussa sitä selvitetään vasta yläkoulussa! Siis mitä aktuaalista v i t t u a. Että lapset joutuvat käymään kuusi vuotta koulua ennen kuin saavat apua siihen etteivät opi normaalisti lukemaan. Hain diagnoosin yksityiseltä. Ilman vakuutusta hinta olisi n. 1500€. Tällä tavalla minä paapon lastani. Yhteiskunta ei lapsia paapo. Todennäköisesti joudun sen diagnoosin kanssa vielä silti taistelemaan että lapseni saa tarvittavat tukitoimet. Ilman minun aktiivisuuttani lapseni olisi syrjäytetty jo alakoulussa!

Jo mitä luulet siitä diagnoosista olevan iloa? Oma mies on tohtori ja opettaa yliopistossa, lukihäiriö on ja siihen ei ole mitään tukitoimia tarvittu.

Siitä on se ilo, että hän saa esimerkiksi enemmän vastausaikaa kokeisiin, sekä koulukirjat äänikirjana. Lukihäiriöitä on eri tasoisia. Juttele sen miehesi kanssa, hän varmaan tietää asiasta enemmän. Tuskin hän on sitä mieltä että hyvä jos kaikkien täytyy kiivetä mahdollisimman vaikeasti perse edellä puuhun kun hänenkin täytyi.

Lukivaikeus ja lukemattomuus on invalidisoiva yhdistelmä.

Lukemaan oppii lukemalla, lukivaikeudesta kärsivä vaikeammin kuin muut.

Niin oppii ja lapseni lukee päivittäin. Koulussa täytyy kuitenkin oppia muutakin ja siihen saa apua myös äänikirjoista. Ylipäätään diagnoosia tarvitsee jo siihen, että lasta ei pidetä vain yleisesti tyhmänä päästään, vaan ymmärretään että hän oppii eri tavalla.

Asetat lapsesi tavoitteet hyvin alas. Peruskoulussa voidaan leikkiä äänikirjojen kanssa, mutta esim. Yliopistotutkintoja niillä ei suoriteta. Syrjäytät lapsesi itse.

Valtavista palkkatuista huolimatta yritykset ei vieläkään ota ihmisiä töihin. Hallituksemme antoi tulonsiirron veronmaksajilta yrityksille, mutta ei osannut neuvotella mitään ehtoja näille tulonsiirroille. Tätä varten tarvitsemme ammattiliikettä ja kova kovaa vastaan.

Emme voi lapioida ilmaista rahaa veronmaksajien taskusta suuryrityksille ja olettaa, että se heidän keksimänsä ahdinko lakkaa, jos emme käskytä miten ne rahat pitää käyttää.

Yritykset ei ole ystäviämme vaan kumppaneitamme. Omaa rahaa voi jakaa miten vaan haluaa mutta veronmaksajien rahojen kanssa pitäisi olla vähän tarkempi. Nykyinen natsiporvarihallitus vaan lisää tulonsiirtoja rikkaille.

Pian tulee opetus monelle persulle ja kokkarille kun lama iskee ja pitäisi alkaa löytää sitä uutta työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Ja mikähän vika on työpaikassa johon ei löydy työntekijää?

Työolot, palkka, työnhakijan ikä??

Pitäisi kyetä tekemään töitä.

Toki on työolot aika huonot, purkuhommaa pääasiassa.

Mutta perusongelmat ovat olleet siinä, että tulokkailta on puuttunut motivaatio täysin.

Huonot työolot ja varmaan huono palkkakin? Ja hakijoilta pitäisi kuitenkin löytyä motivaatiota? Kannattaisiko kehittää jotain sellaista, mikä saisi hakijat motivoitumaan? Joku "porkkana"? Tai sitten palkata sellainen, jolta motivaatio puuttuu, mutta todennäköisesti tekee silti hommat? Koeaikahan kuitenkin on olemassa.

Kun mä kasarin alussa 19-vuotiaana menin sairaalaan siivoojaksi, ei mulla ollut mitään motivaatiota siihen hommaan. Paskaduuni, ihan kirjaimellisestikin. Otin sen homma, koska se oli eka, mitä sairaalan työhönotossa tarjottiin ja alkoi heti seuraavana aamuna. Se, ettei mulla ollut motivaatiota enkä luonnollisestikaan aikonut jäädä siihen hommaan vuosikausiksi, ei kuitenkaan tarkoittanut, ettenkö olisi tehnyt työpäiväni aikana mulle kuuluvat työt. Sain siitä kuitenkin työtodistuksen ja aikuisikäni ensimmäisen merkinnän ansioluetteloon. Siihen aikaan puhuttiin ansioluettelosta eikä CV:stä.

Pointtini tässä on, että nuoren työelämäänsä aloittavan voi olla ihan järkevää ottaa vastaan paskaduunikin, vaikka siihen hommaan ei olisikaan mitään motivaatiota.  Varsinkin, jos työ on ihan oikeaa palkkatyötä eikä mitään nykyajan tempputyöllistämistä 9€ päiväkorvauksella. Ja työnantajan on ihan turha itkeä työvoimapulaa, jos tarjoaa paskaduunia paskalla palkalla, mutta hakijan pitäisi silti olla motivoitunut. Koeajallahan se selviää, tekeekö hommat.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Ja mikähän vika on työpaikassa johon ei löydy työntekijää?

Työolot, palkka, työnhakijan ikä??

Pitäisi kyetä tekemään töitä.

Toki on työolot aika huonot, purkuhommaa pääasiassa.

Mutta perusongelmat ovat olleet siinä, että tulokkailta on puuttunut motivaatio täysin.

Huonot työolot ja varmaan huono palkkakin? Ja hakijoilta pitäisi kuitenkin löytyä motivaatiota? Kannattaisiko kehittää jotain sellaista, mikä saisi hakijat motivoitumaan? Joku "porkkana"? Tai sitten palkata sellainen, jolta motivaatio puuttuu, mutta todennäköisesti tekee silti hommat? Koeaikahan kuitenkin on olemassa.

Kun mä kasarin alussa 19-vuotiaana menin sairaalaan siivoojaksi, ei mulla ollut mitään motivaatiota siihen hommaan. Paskaduuni, ihan kirjaimellisestikin. Otin sen homma, koska se oli eka, mitä sairaalan työhönotossa tarjottiin ja alkoi heti seuraavana aamuna. Se, ettei mulla ollut motivaatiota enkä luonnollisestikaan aikonut jäädä siihen hommaan vuosikausiksi, ei kuitenkaan tarkoittanut, ettenkö olisi tehnyt työpäiväni aikana mulle kuuluvat työt. Sain siitä kuitenkin työtodistuksen ja aikuisikäni ensimmäisen merkinnän ansioluetteloon. Siihen aikaan puhuttiin ansioluettelosta eikä CV:stä.

Pointtini tässä on, että nuoren työelämäänsä aloittavan voi olla ihan järkevää ottaa vastaan paskaduunikin, vaikka siihen hommaan ei olisikaan mitään motivaatiota.  Varsinkin, jos työ on ihan oikeaa palkkatyötä eikä mitään nykyajan tempputyöllistämistä 9€ päiväkorvauksella. Ja työnantajan on ihan turha itkeä työvoimapulaa, jos tarjoaa paskaduunia paskalla palkalla, mutta hakijan pitäisi silti olla motivoitunut. Koeajallahan se selviää, tekeekö hommat.

Minäkin olin laitosapulaisena 80-luvulla. Melko hyvä palkka lukion päättäneelle ja hyvät työolot. Kyllä nykyisetkin nuoret tekevät sellaisia töitä, jos vaan niitä saavat.

Tämä edellisen kirjoittajan nuorten haukkuminen on kyllä ikävää. Siitä tulee mieleen ikiaikainen "nykyajan nuorista ei ole mihinkään". Samassa hoettiin jo sillon 80-luvulla, kun olin nuori. Samaa 8n kuulemma hoettu myös mummoni nuoruudessa ja iankaiken.

Ilman suomalaista turvaverkkoa olisin tappanut itseni, joten olisitte menettäneet yhden veronmaksajan. Käyn siis töissä, mutta tarvitsin turvaverkkoa tähän tilanteeseen päästäkseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on se töihin pääsemisen vaikeus. Pienikin vika hakijassa niin menee hylkyyn. 

Uusi hallitus puuttuu tähän. Että niihin töihin päästään ja mennään. 

Paitsi iso osa, jotka halattu kuoliaksi, ja jotka jää kämppäänsä makaamaan, kun tuntuu niin vaikealta kun on kädestä talutettu lapsuudesta asti, eikä ole annettu omien siipien kantaa.

Jaa. Mitenkäs se palkka?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Ja mikähän vika on työpaikassa johon ei löydy työntekijää?

Työolot, palkka, työnhakijan ikä??

Pitäisi kyetä tekemään töitä.

Toki on työolot aika huonot, purkuhommaa pääasiassa.

Mutta perusongelmat ovat olleet siinä, että tulokkailta on puuttunut motivaatio täysin.

Huonot työolot ja varmaan huono palkkakin? Ja hakijoilta pitäisi kuitenkin löytyä motivaatiota? Kannattaisiko kehittää jotain sellaista, mikä saisi hakijat motivoitumaan? Joku "porkkana"? Tai sitten palkata sellainen, jolta motivaatio puuttuu, mutta todennäköisesti tekee silti hommat? Koeaikahan kuitenkin on olemassa.

Kun mä kasarin alussa 19-vuotiaana menin sairaalaan siivoojaksi, ei mulla ollut mitään motivaatiota siihen hommaan. Paskaduuni, ihan kirjaimellisestikin. Otin sen homma, koska se oli eka, mitä sairaalan työhönotossa tarjottiin ja alkoi heti seuraavana aamuna. Se, ettei mulla ollut motivaatiota enkä luonnollisestikaan aikonut jäädä siihen hommaan vuosikausiksi, ei kuitenkaan tarkoittanut, ettenkö olisi tehnyt työpäiväni aikana mulle kuuluvat työt. Sain siitä kuitenkin työtodistuksen ja aikuisikäni ensimmäisen merkinnän ansioluetteloon. Siihen aikaan puhuttiin ansioluettelosta eikä CV:stä.

Pointtini tässä on, että nuoren työelämäänsä aloittavan voi olla ihan järkevää ottaa vastaan paskaduunikin, vaikka siihen hommaan ei olisikaan mitään motivaatiota.  Varsinkin, jos työ on ihan oikeaa palkkatyötä eikä mitään nykyajan tempputyöllistämistä 9€ päiväkorvauksella. Ja työnantajan on ihan turha itkeä työvoimapulaa, jos tarjoaa paskaduunia paskalla palkalla, mutta hakijan pitäisi silti olla motivoitunut. Koeajallahan se selviää, tekeekö hommat.

Minäkin olin laitosapulaisena 80-luvulla. Melko hyvä palkka lukion päättäneelle ja hyvät työolot. Kyllä nykyisetkin nuoret tekevät sellaisia töitä, jos vaan niitä saavat.

Tämä edellisen kirjoittajan nuorten haukkuminen on kyllä ikävää. Siitä tulee mieleen ikiaikainen "nykyajan nuorista ei ole mihinkään". Samassa hoettiin jo sillon 80-luvulla, kun olin nuori. Samaa 8n kuulemma hoettu myös mummoni nuoruudessa ja iankaiken.

Tosiaan oli ihan hyvä palkka siinä mielessä, että ei muita tutkintotodistuksia taskussa kuin yo-todistus. Työoloista voi kyllä olla montaa mieltä. Sairaalan hierarkia näkyi erittäin selvästi ja sairaala-apulainen oli hierarkiassa alimpana. Ja se kyllä ilmaistiin hyvin selvästi. Työpaikkakiusaaminen oli sallittua ja simputtaminen yleistä. Hyvä puoli tuossa työkokemuksessa kuitenkin oli, että kun muutama vuosi myöhemmin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, en enää reagoinut työharjoitteluissa simputtamiseen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä antanut simputtamisen vaikuttaa itseeni.  Lähes jokaisessa harjoittelupaikassa kun oli aina yksi tai kaksi tyyppiä, joiden elämäntehtävänä tuntui olevan opiskelijoiden simputtaminen. Muut - ne periaatteessa ihan mukavat -työntekijät hiljaa hymistellen hyväksyivät näiden parin tyypin toiminnan. En siis kutsuisi nykypäivän mittapuulla työoloja hyviksi, mutta siihen maailman aikaan ne varmaan oli hyvät, kun ei kuitenkaan fyysistä väkivaltaa joutunut kokemaan. 

Samaa mieltä tuosta nuorten haukkumisesta. Vanha sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää tässäkin asiassa paikkansa. Jos asennoituu nuoria kohtaan tuolla tavalla, ei pidä ihmetellä, jos ei saa arvostusta ja kunnioitusta nuorilta. Arvostus ja kunnioitus pitää ansaita, ei siihen riitä se, että sattuu olemaan työnantaja. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Ja mikähän vika on työpaikassa johon ei löydy työntekijää?

Työolot, palkka, työnhakijan ikä??

Pitäisi kyetä tekemään töitä.

Toki on työolot aika huonot, purkuhommaa pääasiassa.

Mutta perusongelmat ovat olleet siinä, että tulokkailta on puuttunut motivaatio täysin.

Huonot työolot ja varmaan huono palkkakin? Ja hakijoilta pitäisi kuitenkin löytyä motivaatiota? Kannattaisiko kehittää jotain sellaista, mikä saisi hakijat motivoitumaan? Joku "porkkana"? Tai sitten palkata sellainen, jolta motivaatio puuttuu, mutta todennäköisesti tekee silti hommat? Koeaikahan kuitenkin on olemassa.

Kun mä kasarin alussa 19-vuotiaana menin sairaalaan siivoojaksi, ei mulla ollut mitään motivaatiota siihen hommaan. Paskaduuni, ihan kirjaimellisestikin. Otin sen homma, koska se oli eka, mitä sairaalan työhönotossa tarjottiin ja alkoi heti seuraavana aamuna. Se, ettei mulla ollut motivaatiota enkä luonnollisestikaan aikonut jäädä siihen hommaan vuosikausiksi, ei kuitenkaan tarkoittanut, ettenkö olisi tehnyt työpäiväni aikana mulle kuuluvat työt. Sain siitä kuitenkin työtodistuksen ja aikuisikäni ensimmäisen merkinnän ansioluetteloon. Siihen aikaan puhuttiin ansioluettelosta eikä CV:stä.

Pointtini tässä on, että nuoren työelämäänsä aloittavan voi olla ihan järkevää ottaa vastaan paskaduunikin, vaikka siihen hommaan ei olisikaan mitään motivaatiota.  Varsinkin, jos työ on ihan oikeaa palkkatyötä eikä mitään nykyajan tempputyöllistämistä 9€ päiväkorvauksella. Ja työnantajan on ihan turha itkeä työvoimapulaa, jos tarjoaa paskaduunia paskalla palkalla, mutta hakijan pitäisi silti olla motivoitunut. Koeajallahan se selviää, tekeekö hommat.

Minäkin olin laitosapulaisena 80-luvulla. Melko hyvä palkka lukion päättäneelle ja hyvät työolot. Kyllä nykyisetkin nuoret tekevät sellaisia töitä, jos vaan niitä saavat.

Tämä edellisen kirjoittajan nuorten haukkuminen on kyllä ikävää. Siitä tulee mieleen ikiaikainen "nykyajan nuorista ei ole mihinkään". Samassa hoettiin jo sillon 80-luvulla, kun olin nuori. Samaa 8n kuulemma hoettu myös mummoni nuoruudessa ja iankaiken.

Tosiaan oli ihan hyvä palkka siinä mielessä, että ei muita tutkintotodistuksia taskussa kuin yo-todistus. Työoloista voi kyllä olla montaa mieltä. Sairaalan hierarkia näkyi erittäin selvästi ja sairaala-apulainen oli hierarkiassa alimpana. Ja se kyllä ilmaistiin hyvin selvästi. Työpaikkakiusaaminen oli sallittua ja simputtaminen yleistä. Hyvä puoli tuossa työkokemuksessa kuitenkin oli, että kun muutama vuosi myöhemmin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, en enää reagoinut työharjoitteluissa simputtamiseen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä antanut simputtamisen vaikuttaa itseeni.  Lähes jokaisessa harjoittelupaikassa kun oli aina yksi tai kaksi tyyppiä, joiden elämäntehtävänä tuntui olevan opiskelijoiden simputtaminen. Muut - ne periaatteessa ihan mukavat -työntekijät hiljaa hymistellen hyväksyivät näiden parin tyypin toiminnan. En siis kutsuisi nykypäivän mittapuulla työoloja hyviksi, mutta siihen maailman aikaan ne varmaan oli hyvät, kun ei kuitenkaan fyysistä väkivaltaa joutunut kokemaan. 

Samaa mieltä tuosta nuorten haukkumisesta. Vanha sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää tässäkin asiassa paikkansa. Jos asennoituu nuoria kohtaan tuolla tavalla, ei pidä ihmetellä, jos ei saa arvostusta ja kunnioitusta nuorilta. Arvostus ja kunnioitus pitää ansaita, ei siihen riitä se, että sattuu olemaan työnantaja. 

Meillä näyttää olevan samat reitit ja mielipiteet. Itse olin kehitysvammahuollossa ja siellä ei hierarkia näkynyt. Oli erittäin mukava työilmapiiri. Olin myös hoitopaulainen ja sain paljon käydä retkillä ja leireillä. Palkka oli hyvä, koska veroja ei mennyt. Muutenkin oli täydet tunnit, ei tunnettu nolatuntosopimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne syrjäytyneet nuoret kyllä ole niitä joita on tuettu ja halattu ja rakastettu. Ne on niitä joiden vanhemmilla on päihdeongelma ja/tai mielenterveysongelma, joita ei ole autettu läksyissä eikä tsempattu jatko-opinnoissa, jotka on maanneet puhelimen kanssa peiton alla kun aikuiset on sekoilleet.

Uusi hallitus leikkaa terveydenhuollosta, eli käytännössä mielenterveyspalveluista ja kuntoutuksesta sekä päihdehuollosta. Näitä perheitä ja lapsia ja nuoria tulee tällä reseptillä vain lisää.

Nykyäänkin mielenterveysongelmat aiheuttaa välittömästi ja välillisesti 11 miljardin menot vuosittain, eikä ne ongelmat poistu sillä että rahat otetaan pois. Ne räjähtää käsiin ja alkaa näkyä niidenkin elämässä joita asia ei suoraan muuten kosketa.

Sinulla on yksipuolinen kuva asiasta.

Kyllä paapottuja syrjäytyy juurikin helppoon elämään ja rahaan tottumisen takia.

Netistäkö luit?

Olen nähnyt ihan ympärilläni.

Veljen työpaikalle on myös yritetty löytää työntekijää, ei tahdo löytyä.

Ja mikähän vika on työpaikassa johon ei löydy työntekijää?

Työolot, palkka, työnhakijan ikä??

Pitäisi kyetä tekemään töitä.

Toki on työolot aika huonot, purkuhommaa pääasiassa.

Mutta perusongelmat ovat olleet siinä, että tulokkailta on puuttunut motivaatio täysin.

Huonot työolot ja varmaan huono palkkakin? Ja hakijoilta pitäisi kuitenkin löytyä motivaatiota? Kannattaisiko kehittää jotain sellaista, mikä saisi hakijat motivoitumaan? Joku "porkkana"? Tai sitten palkata sellainen, jolta motivaatio puuttuu, mutta todennäköisesti tekee silti hommat? Koeaikahan kuitenkin on olemassa.

Kun mä kasarin alussa 19-vuotiaana menin sairaalaan siivoojaksi, ei mulla ollut mitään motivaatiota siihen hommaan. Paskaduuni, ihan kirjaimellisestikin. Otin sen homma, koska se oli eka, mitä sairaalan työhönotossa tarjottiin ja alkoi heti seuraavana aamuna. Se, ettei mulla ollut motivaatiota enkä luonnollisestikaan aikonut jäädä siihen hommaan vuosikausiksi, ei kuitenkaan tarkoittanut, ettenkö olisi tehnyt työpäiväni aikana mulle kuuluvat työt. Sain siitä kuitenkin työtodistuksen ja aikuisikäni ensimmäisen merkinnän ansioluetteloon. Siihen aikaan puhuttiin ansioluettelosta eikä CV:stä.

Pointtini tässä on, että nuoren työelämäänsä aloittavan voi olla ihan järkevää ottaa vastaan paskaduunikin, vaikka siihen hommaan ei olisikaan mitään motivaatiota.  Varsinkin, jos työ on ihan oikeaa palkkatyötä eikä mitään nykyajan tempputyöllistämistä 9€ päiväkorvauksella. Ja työnantajan on ihan turha itkeä työvoimapulaa, jos tarjoaa paskaduunia paskalla palkalla, mutta hakijan pitäisi silti olla motivoitunut. Koeajallahan se selviää, tekeekö hommat.

Minäkin olin laitosapulaisena 80-luvulla. Melko hyvä palkka lukion päättäneelle ja hyvät työolot. Kyllä nykyisetkin nuoret tekevät sellaisia töitä, jos vaan niitä saavat.

Tämä edellisen kirjoittajan nuorten haukkuminen on kyllä ikävää. Siitä tulee mieleen ikiaikainen "nykyajan nuorista ei ole mihinkään". Samassa hoettiin jo sillon 80-luvulla, kun olin nuori. Samaa 8n kuulemma hoettu myös mummoni nuoruudessa ja iankaiken.

Tosiaan oli ihan hyvä palkka siinä mielessä, että ei muita tutkintotodistuksia taskussa kuin yo-todistus. Työoloista voi kyllä olla montaa mieltä. Sairaalan hierarkia näkyi erittäin selvästi ja sairaala-apulainen oli hierarkiassa alimpana. Ja se kyllä ilmaistiin hyvin selvästi. Työpaikkakiusaaminen oli sallittua ja simputtaminen yleistä. Hyvä puoli tuossa työkokemuksessa kuitenkin oli, että kun muutama vuosi myöhemmin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, en enää reagoinut työharjoitteluissa simputtamiseen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä antanut simputtamisen vaikuttaa itseeni.  Lähes jokaisessa harjoittelupaikassa kun oli aina yksi tai kaksi tyyppiä, joiden elämäntehtävänä tuntui olevan opiskelijoiden simputtaminen. Muut - ne periaatteessa ihan mukavat -työntekijät hiljaa hymistellen hyväksyivät näiden parin tyypin toiminnan. En siis kutsuisi nykypäivän mittapuulla työoloja hyviksi, mutta siihen maailman aikaan ne varmaan oli hyvät, kun ei kuitenkaan fyysistä väkivaltaa joutunut kokemaan. 

Samaa mieltä tuosta nuorten haukkumisesta. Vanha sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" pitää tässäkin asiassa paikkansa. Jos asennoituu nuoria kohtaan tuolla tavalla, ei pidä ihmetellä, jos ei saa arvostusta ja kunnioitusta nuorilta. Arvostus ja kunnioitus pitää ansaita, ei siihen riitä se, että sattuu olemaan työnantaja. 

Meillä näyttää olevan samat reitit ja mielipiteet. Itse olin kehitysvammahuollossa ja siellä ei hierarkia näkynyt. Oli erittäin mukava työilmapiiri. Olin myös hoitopaulainen ja sain paljon käydä retkillä ja leireillä. Palkka oli hyvä, koska veroja ei mennyt. Muutenkin oli täydet tunnit, ei tunnettu nolatuntosopimuksia.

Mä olin aikoinaan HUS:issa tai siis siihen aikaan se oli HYKS. Ja vieläpä aika monissa erilaisissa avustavissa hommissa ja sitten opiskeluaikana työharjoitteluissa.  Olen kuullut, ettei HUS:issa edelleenkään ole kovin kummoiset työolot. Ei edes sairaanhoitajilla. Vuosituhannen vaihteessa vaihdoin alaa enkä kyllä ole katunut. En varsinkaan viimeisten kolmen vuoden aikana, kun olen uutisia ja mediaa seurannut.