Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on nirso lapsi. Laitatteko joka aterialle jotain kelpaavaa?
22.06.2023 |
Oma lapseni on ruoan suhteen varsin nirso, on ollut aina, mikään maistattaminen ei ole asiaa mihinkään muuttanut. Maistaa kyllä aina kaikkea rohkeasti, mutta juuri mikään ei kelpaa syötäväksi, vaikka maistaisi samaa sata kertaa. Tuttavien lapsi syö pelkkää leipää ja sen päällä pelkkää voita, ja sitten maitoa. Ei koskaan yhtään mitään muuta (monivitamiinia purkista sitten). He eivät enää yritä maistattaa, koska ei koskaan mikään muu kuin leipä mene. Kouluun hän ottaa evääksi leivän.
Miten te muut, joilla on nirso lapsi, laitatteko joka aterialle jotain, mitä lapsi suostuu syömään? Entä päiväkodin ja koulun syömiset?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa.
Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.
Näytä uutinen lapsesta, joka on kuollut nälkään ruokalautanen nenän edessä. Varmasti on uutisoitu sellaisesta tapauksesta, jos niin on oikeasti käynyt. Ihminen pärjää jopa vuorokausia ilman ruokaa. Eli jos lapsi ei yhdellä aterialla syö, ei ole mitään tarvetta ryhtyä pakkokeinoihin. Ei edes siinä vaiheessa, jos kaksi tai jopa kolme ateriaa jää väliin. Ihmeellisiä väkivaltafantasioita sinulla.
Kyllä se jo itsessään on väkivaltaa, jos näännyttää lasta päiväkausia tarjoamalla vain syötävää, jota hän ei pysty syömään.
Veikkaan että pakkosyöttäminen, kiristys ym ruokaan liittyvä vallankäyttö on myös monen syömishäiriön, esim. anoreksian taustalla, eli lapsi kuolee siihen sitten ennemmin tai myöhemmin.
No miksi sinä teet niin? Me muuthan tarjoamme välillä (jopa enimmäkseen) sellaisia ruokia, joita lapsi pystyy syömään. Siksi lapselle ei ole mikään ongelman, jos joskus on tarjolla hänen inhokkiaan. Ei nyt id i o o t t i tarvitse olla, vaikka yrittääkin normalisoida sitä, että lapsi on pomottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.
Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).
Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.
Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.
Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.
Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.
Monelle muulle näyttää olevan.
No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.
Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.
No tämä sinun lapsesi onkin täysin eri asia! Nythän ei puhutakaan vammaisista, allergikoista tai muutoin poikkeavista lapsista, vaan terveistä ja tavallisista.
Mutta mistä sinä tiedät, että se "terve ja tavallinen" lapsi, joka itkee ja yökkäilee ruokalautasensa ääressä, ei esimerkiksi kärsi aistiyliherkkyyksistä (jolloin vaikkapa karhea leipä tuntuu repivän kurkun auki) tai aistialiherkkyyksistä (jolloin ruoka ei maistu miltään, jos ei siihen saa lorauttaa tabascoa). Ihan tavallisilla lapsillakin voi olla tuollaisia kausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.
Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).
Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.
Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.
Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.
Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.
Monelle muulle näyttää olevan.
No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.
Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.
No tämä sinun lapsesi onkin täysin eri asia! Nythän ei puhutakaan vammaisista, allergikoista tai muutoin poikkeavista lapsista, vaan terveistä ja tavallisista.
Mutta mistä sinä tiedät, että se "terve ja tavallinen" lapsi, joka itkee ja yökkäilee ruokalautasensa ääressä, ei esimerkiksi kärsi aistiyliherkkyyksistä (jolloin vaikkapa karhea leipä tuntuu repivän kurkun auki) tai aistialiherkkyyksistä (jolloin ruoka ei maistu miltään, jos ei siihen saa lorauttaa tabascoa). Ihan tavallisilla lapsillakin voi olla tuollaisia kausia.
Nuo ovat sen verran harvinaisia juttuja, että turha ruveta niillä nyt jossittelemaan. Ketjun aiheena on nirsous, ei harvinaiset yli- tai aliherkkyydet. Ja ei, yhdelläkään tavallisella lapsella ei ole kautta, jolloin ruokaan on pakko saada tabascoa, jotta se maistuu joltain. Joku raja nyt näihin sekoiluihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.
Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).
Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.
Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.
Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.
Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.
Monelle muulle näyttää olevan.
No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.
Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.
No tämä sinun lapsesi onkin täysin eri asia! Nythän ei puhutakaan vammaisista, allergikoista tai muutoin poikkeavista lapsista, vaan terveistä ja tavallisista.
Mutta mistä sinä tiedät, että se "terve ja tavallinen" lapsi, joka itkee ja yökkäilee ruokalautasensa ääressä, ei esimerkiksi kärsi aistiyliherkkyyksistä (jolloin vaikkapa karhea leipä tuntuu repivän kurkun auki) tai aistialiherkkyyksistä (jolloin ruoka ei maistu miltään, jos ei siihen saa lorauttaa tabascoa). Ihan tavallisilla lapsillakin voi olla tuollaisia kausia.
Nuo ovat sen verran harvinaisia juttuja, että turha ruveta niillä nyt jossittelemaan. Ketjun aiheena on nirsous, ei harvinaiset yli- tai aliherkkyydet. Ja ei, yhdelläkään tavallisella lapsella ei ole kautta, jolloin ruokaan on pakko saada tabascoa, jotta se maistuu joltain. Joku raja nyt näihin sekoiluihin!
No ei mee sullakaan hyvin.
Hyi hitto et ärsyttää nirsot lapset. Joillakin voi olla joo oikeita ongelmia ja ne on asia erikseen mutta mulla oli sukulaistyttö joka tuli meidän luokse usein ja eka kysymys ennen ruokaan katsomista oli "mitä mulle on?"
Oli tottunut siihen että aina saa eri ruokaa kuin muut ja herkkuja "no äiti sano et ei oo pakko syödä jos en tykkää" .
Alko ärsyttää kun oltiin kaikki lapsia ja saman ikäisiä niin hän sai ihan erityiskohtelun ja eri ruoat kuin muut jos veti shown päälle joka paikassa missä oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.
Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).
Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.
Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.
Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.
Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.
Monelle muulle näyttää olevan.
No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.
Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.
No tämä sinun lapsesi onkin täysin eri asia! Nythän ei puhutakaan vammaisista, allergikoista tai muutoin poikkeavista lapsista, vaan terveistä ja tavallisista.
Mutta mistä sinä tiedät, että se "terve ja tavallinen" lapsi, joka itkee ja yökkäilee ruokalautasensa ääressä, ei esimerkiksi kärsi aistiyliherkkyyksistä (jolloin vaikkapa karhea leipä tuntuu repivän kurkun auki) tai aistialiherkkyyksistä (jolloin ruoka ei maistu miltään, jos ei siihen saa lorauttaa tabascoa). Ihan tavallisilla lapsillakin voi olla tuollaisia kausia.
Nuo ovat sen verran harvinaisia juttuja, että turha ruveta niillä nyt jossittelemaan. Ketjun aiheena on nirsous, ei harvinaiset yli- tai aliherkkyydet. Ja ei, yhdelläkään tavallisella lapsella ei ole kautta, jolloin ruokaan on pakko saada tabascoa, jotta se maistuu joltain. Joku raja nyt näihin sekoiluihin!
No ei mee sullakaan hyvin.
Sellaista on elämä. Aina ei mene hyvin. Mutta silti voi pitää järjen päässä eikä ole pakko sekoilla jollain tabascoilla tms. kun puhutaan nirsoilusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuusikymppinen isoäiti. Olen ollut hyvin, hyvin, hyvin valikoiva 1-vuotiaasta lähtien ruokani suhteen.
Sen ajan oppien mukaisesti minua "kasvatettiin" monipuolisemmaksi ruokalijaksi selkäsaunan ja istuttamisen voimalla vuosikausia. Ei auttanut piiska, ei tuntikausien pöydässä ruokalautasen ääressä istuttaminen.
Kun en vaan kyennyt syömään.
Ruokavalioni oli todella yksipuolinen, silti olin äärimmäisen harvoin sairaana, harvemmin kuin muut ikäiseni.
Vasta parikymppisenä aloin kyetä syömään hiemnan (vain hieman) monipuolisemmin ja siitä sitten pikkuhiljaa valikoima laajeni, mutta ei koskaan laajaksi.
Tuoksu, suutuntuma ja maku. Jos ne kaikki toimivat,ei ongelmaa, Jos yksikin ei toimi, en voi syödä. Yritetty todellakin on.
Lapsistamme yksi raukka peri tämän äitinsä ongelman, muilla ei mitään ongelmaa. Lopulta aloin tehdä tälle yhdelle "omia ruokia", omakohtaisen kokemukseni takia en todellakaan käyttänyt pakkoa syömisen kanssa.
Lapsenlapsista kahdella on tämä sama juttu, muilla ei. Heille olen tehnyt aina juuri heille sopivaa ruokaa.
Olisin mieluummin ollut kaikkiruokainen. "Valikoiva syöminen" on ollut minulle todellinen ongelma ja olen ollut sen johdosta ainainen silmätikku. Silti en aio pakottaa yhtäkään lasta syömään. Maistamista edellytän, mutta kaiken suhteen sekin on vaikeaa, jos esim. tuoksu tuntuu nenään ikävältä. Jos ei kykene, ei kykene.
Isäni on yli 70 v köyhän ja ison perheen lapsi. Muista perheen lapsista poiketen hän oli ja on erittäin nirso. Kuri oli tiukka, mutta lopulta mummoni oli haettava isälle kermaa juotavaksi, kun meinasi nääntyä nälkään. Sitä kermaa sitten kuulemma pakkojuotettiin, jotta poika pysyi hengissä. Että kyllä nirsoutta on ollut ennenkin.
Itse olin perusnirso lapsena. Yhdelle lapsistani periytyi tuo pappansa supernirsous. Oli pienenä nenämahaletkussakin ja kasvu jäi heikoksi niukan ruokavalion vuoksi. Perheemme lapsista tämä yksi erosi muista syömisen suhteen jo vauvana. Kaikki muut ovat halunneet laittaa ruokia suuhunsa vaikka vanhempien lautasilta jo vauvana. Tämä nirso oli jo 3 v kun ekan kerran laittoi itse ruokaa suuhunsa.
Teini-ikäisenä nirsomme ruokavalio vähitellen laajeni ja nyt aikuisena syö jo lähes mitä vaan. Maitotuotteita, lihaa, kalaa tai kovin makeita ruokia ei syö vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.
Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).
Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.
Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.
Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.
Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.
Monelle muulle näyttää olevan.
No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.
Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.
No tämä sinun lapsesi onkin täysin eri asia! Nythän ei puhutakaan vammaisista, allergikoista tai muutoin poikkeavista lapsista, vaan terveistä ja tavallisista.
Mistähän sitä erottaa "poikkeavan" ja "tavallisen"?
Lapsi tarvitsee ravintoa kasvaakseen ja kehittyäkseen. Kyllä varmaan olisin tehnyt kaikkeni saadakseni riittävästi ravintoa lapsille jos olisivat kovasti nirsoilleet.
Olen keskustellut muutaman aikuisen kanssa, jotka ovat olleet lapsena valikoivia ruuan suhteen. Ei lapsi sitä huomiohakuisuuttaan tee vaan ei vain jostain syystä pysty syömään kaikkea.
Ymmärrän täysin, että ruuan valmistajan mielestä tilanne on suunnattoman turhauttava. Joku ehdotti ylempänä ketjussa, että lapsi osallistuisi ruuan valmistamiseen. Auttaisiko se löytämään mieluisia makuja ja koostumuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on todella haitallisia neuvoja. Monet tuntuvat ajattelevan, että kaikilla ruokanirsoilu on korkeintaan lievää ja se johtuu lapsen halusta kiukutella.
Väärin.
Jos lapsella on vakavia aistisäätelyn haasteita, niin hän ihan oikeasti ennemmin kuolee nälkään kuin syö inhokkiruokaa. Syömään pakottaminen ei auta noihin aistipulmiin ja lapsi oppii sen lisäksi, että syömistilanteet ovat aina ikäviä. Kohta lapsi joudutaankin sitten jo laittamaan nenä-mahaletkuun.
Tärkeintä lapselle ovat positiiviset, turvalliset ja hyväksyvät ruokailutilanteet, toisten malli (perheen yhteiset ateriat), se, että tarjolla on aina mieluista ruokaa ja että uusiin ruokiin tutustuminen tapahtuu vähitellen ja kaikkia aisteja käyttäen (kosketus, ruoalla leikkiminen, haistelu, maistaminen).
Lapselle voi omalle lautaselle laittaa hänen jo hyväksymiä ruokia ja lisäksi viereen ns. "maistelulautasen", jossa on uusia tutustuttavia ruokia. Niitä ei ole pakko syödä, mutta jo siinä vieressä ollessaan lapsi altistuu näiden ruokien hajuille. Aikuinen voi myös rohkaista lasta tutustumaan ruokiin tarkemmin ja esim. leikkiä hassusti niillä ruoilla. Sitten niitä voikin ehkä jo koskea, haistaa tai jopa maistaa.
Uusiin ruokiin tutustuminen vie aikaa, joten jäitä hattuun!
Vierailija kirjoitti:
Kakkis kirjoitti:
Mitä se sinun lapsesi syö, ap? Laita listaa. Jos syö tyyliin pelkkiä suklaamuroja maidolla ja ranskanleipää niin yrittäisin kyllä muuttaa ruokavaliota
En ole ap, mutta laitan tähän esimerkkinä, mikä omalle lapselleni kelpasi 7-vuotiaana:
- kaurapuuro, kunhan se oli tehty oikean merkkisistä kaurahiutaleista (sopivia merkkejä oli kaksi. Lapsi ei nähnyt hiutalepakettia, mutta hän tunsi suussaan heti, jos oli käytetty muita hiutaleita).
- kokonaisina keitetyt perunat ilman kastiketta
- keitetty riisi ilman kastiketta
- keitetyt makaronit tai muu pasta ilman kastiketta
- paistettu kana, jos siihen ei oltu sotkettu kastiketta
- paistettu naudanliha tai sianliha ilman kastiketta
- paistettu lohi tai siika ilman kastiketta
- jauhelihakastike, jos se oli valmistettu yhdellä tietyllä reseptillä eikä siinä ollut mitään ylimääräistä
- makaronilaatikko, jos se oli valmistettu tietyllä reseptillä
- jauhelihakeitto, jos lautasella ei ollut muuta kuin perunaa, jauhelihaa ja vähän lientä
- karjalanpaisti
- itse tehdyt jauhelihapihvit (100 % jauhelihaa)
- lihapullat
- maksalaatikko
- pinaattiletut
- paneroidut kalaleikkeet
- ruisleipä
- Oltermanni-juusto
- kurkku, tomaatti ja porkkana
- viinirypäleet
- mustikka ja mansikka
- suklaa-, vanilja- ja mansikkajäätelö
- suklaa, jos siinä ei ollut mitään muutaLapsi ei syönyt esim. seuraavia ruokia:
- mitään kastikkeita ym. jauhelihakastiketta ja karjalanpaistia lukuunottamatta
- mitään lihaa, kalaa tai kasviksia, jos niihin oli sotkettu kastiketta
- mitään kiusauksia
- ranskalaisia perunoita
- perunamuusia
- makkaraa tai nakkeja
- pizzaa
- perunalastuja
- mitään, missä on majoneesia
- mitään kypsennettyjä kasviksia
- mitään karkkia suklaata lukuunottamatta
- mitään jäätelöitä ym. kolmea lajia lukuunottamatta
Onko lapsellasi aistiyliherkkyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko, kun lapsi on jo nyt todella alipainoinen. Ja ei, ei todellakaan syö seuraavalla ruoalla sitten paremmin, jos ei edellisellä suostu syömään. Hän ei vaan yksinkertaisesti sitten syö ollenkaan, jos ei ole mieleistä ruokaa.
Kyllä se tällaisellekin uppoaa jossain vaiheessa. Jos ei muuten, niin pakkosyöttämällä. Suu aukeaa, kun pitää kiinni nenästä. Jossain vaiheessa hapentarve yllättää. Ruoka suuhun ja teippi suun päälle. Kädet pidetään kiinni seläntakana. Jossain vaiheessa ruoka joko sulaa suuhun tai se nielaistaan.
Tuo on pahoinpitely, ja tiedät sen itsekin. Eikä tuolla tavalla saada ketään syömään.
Teille jeesustelijoille tiedoksi, ihan virallisestikin tällaisten lasten kanssa vältetään syömään pakottamista ja syötetään sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Joka ruokaryhmästä pyritään etsimään jotain syötävää. Yleensä ongelma ratkeaa itsekseen, kun lapsi kasvaa.
En usko tuohon kasvatusmetodiin. Uskon, että kaikki modernit kasvatusmetodit eivät ole hyväksi. Uskon auktoriteetin kunnioittamiseen, sääntöihin ja kuriin tässä asiassa enemmän. T. Isä 43
Silläpä ei onneksi ole väliä mitä sinä uskot. Kas kun se, että sinulla sattuu olemaan lapsia ei tee sinusta minkäänlaista asiantuntijaa. Lapsiasi käy kyllä sääliksi.
Oletko oikeasti noin naiivi, että nielet kaiken mitä täällä kirjoitetaan? :D Jopa noinkin päivänselvän provon.
t. eri
Juu, tiedostan kyllä että kyseessä mahd. provo, mutta epätavallisen voimakkaasti nirson lapsen vanhempana tietäisit vaan mitä pskaa ollaan saatu niskaan. Tuollaista suhtautumista on todella paljon.
Kannattaa opetella asettamaan rajat. Helpottaa elämääsi monella tavalla. Lapsi ei ole pomo.
Haista nyt @€#%$ oikeasti. Ei todellakaan ole kyse siitä, ettei olisi rajoia.
Todellakin on. Ei sitä ennenkään ollut varaa sanoa, että "hyi en syö". Sitä syötiin mitä oli tarjolla, koska muutakaan ei ollut. Nirsoilu on hemmoteltujen pentujen keino kontrolloida vanhempiaan.
Ei ole ja tätä asiaa on ihan tutkittu. Sinun kivikautinen öyhötyksesi ei muuta sitä. Nirsoilua on myös sellaisilla lapsilla, jotka ovat joutuneet kokemaan nälkää.
Joo, ihan varmasti Afrikassa lapset sanovat "en syö maapähkinätahnaa" ja enemmin kuolevat nälkään :D Ihanko Porvoon yliopistossa tuollaista tutkit? :D
Ihan vihjeenä, että sut tunnistaa noista wanhoista teinihymiöistä.
Googlaapa vähän niin maailmasi saattaa vähän avartua. Tule sitten takaisin keskustelemaan kun sulla on jotain järkevää sanottavaa.
Voi sinua pientä. Kovasti on vielä elämässä opittavaa, jos ainut vasta-argumenttisi on "googlaa maailmaa". Katsos me aikuiset ihan elämme elämää. Siksi emme tarvitse googlea kertomaan, miten asiat ovat tai eivät ole. Varsinkaan, kun edes puolet googlen antamista hakutuloksista ei johda luotettavaan lähteeseen. Sinä toki varmasti uskot mitä vain, jos asia löytyy googlaamalla :D
Voit toki myös mennä lähimmän yliopiston kirjastoon ja perehtyä asiaan. Tulet huomaamaan, että olen oikeassa ja elämän kokemuksesi voit tunkea sinne minne aurinko ei paista.
Olen perehtynyt jo ihan riittävästi. Siksipä tiedänkin mikä on totta ja mikä ei. Sinä voit aloittaa totuuden selvittämisen lukemalla vaikka muutaman tositarinan keskitysleiriltä selvinneistä. Tulet huomaamaan, että ihminen syö mitä tahansa edes etäisesti ravinnoksi kelpaavaa, jos on tarpeeksi nälkäinen. Eikä se tosiasia muutu, vaikka miten poljet jalkaa ja huudat "mutkun mä HALUUN".
Jooh. Sinä tiedät paremmin kuin kaikkien epätyypillisen nirsojen, syömättömyyden takia sairaalaan joutuneiden lasten vanhemmat ja ETENKIN näitä lapsia vuosia hoitaneet ihmiset.
Helppo tietää, kun avaa silmät ja katsoo maailmaa vähän muustakin kuin hyväosaisen hemmotellun kakaran näkökulmasta. Niin se vaan olisi sinunkin pentusi syönyt vaikka multaisia porkkanoita, jos toinen vaihtoehto olisi ollut kuolla keskitysleirillä.
Miten sitten selität sen, että sairaalloisen nirsoja lapsia joutuu syömättömyyden takia sairaalaan?
Aika monta kertaa olen sen jo selittänyt, mutta otetaan nyt vielä ratakiskon kanssa: Aikuinen opettaa lapsen nirsoksi omalla toiminnallaan. Kun lapsi oppii, että hän saa olla pomo, voi tilanne pahimmillaan kärjistyä siihen, että lapsi ennemmin saattaa itsensä sairaalakuntoon kuin antaa periksi ja taipuu aikuisen tahtoon. Eli peilistä löytyy syyllinen, jos lapsesi ei syö.
Hankalimpien tapausten takana ei ole mikään normaali nirsous, vaan yleensä aistiyliherkkyys. Ruoan rakenteella, hajulla ja maulla on suuri vaikutus. Silloin lapsi vaan yksinkertaisesti jättää syömättä, kun ei ole hänelle "sopivaa" ruokaa. Voi ilmoittaa jo pelkästä ruoan hajusta, ettei hänellä ole nälkä. Monilla on kuvitelma, että noille "nirsoille" kelpaisi vain herkut. Suurin osa herkuistakin on sellaisia, etteivät ne kelpaa. Tyypillistä on myös se, etteivät ruoka-aineet saa olla sekaisin, vaan kaikki pitää saada syödä selkeinä erillisinä juttuina. Nämä piirteet lapsella on ihan pienestä pitäen. Tavallisilla lapsilla on kausia, milloin maistuu mikäkin, se nirsoilu on kausittaista, mutta nämä aistiyliherkät ovat johdonmukaisia ihan pienestä pitäen.
Sinällään kaikista huvittavampia ovat nämä "kyllä mitä vaan syö, kun on tarpeeksi nälkä" tyypit. Kummasti heiltäkin löytyy omia inhokkeja, joita eivät saa syötyä (sellaistakin, mikä tälle heidän mielestään nirsolle uppoaa).
Samoin pienen lapsen nirsoilun kohdalla kannattaa ottaa huomioon se, ettei satu olemaan allerginen kyseiselle ruoalle.Tiedän tapauksen, joka kieltäytyi syömästä erästä ruoka-ainetta, isompana osasi sitten selittää, että suussa alkaa pistemään, jos hän sitä syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa.
Entäs kun ei vaan ala?
Kyllä ruoka AINA rupee maistumaan, kun tarpeeksi kauan on nälissään, vaikka 2 päivää. Luonto tikan puuhun ajaa jne. Kärsiköön niin kauan, niin oppii auktoriteetin kunnioitusta ja talon sääntöjä. T. Isä 43
Tuolla mentaliteetilla saa kyllä kohta opetella vanhempana itse auktoriteetin, nimeltä lastensuojeluviranomainen, kunnioitusta. Kun joku sopiva taho saa tietää, että pidät lasta nälässä muutaman päivän, niin LASU saattaa napsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika oli pienenä nirso. Ei nimenomaan halunnut että ruuat on sekaisin vaan piti olla järjestyksessä. Lähes kaikista kasviksista oksensi. Ruisleipää ja maksamakkaraa meni paljon. Läheiset oli huolissaan. Tein joskus eri ruokaa tai otin pojan annoksen erilleen ennen maustamista. En hössöttänyt vaan sanoin huolehtijoille ettei sitä tiedä vaikka kääntyy aikuisena kasvissyöjäksi.
Mä en ollu kovin huolissaan koska tiesin että menee ohi. Ja niin menikin. Pojasta kasvoi iso ja terve. Nyt menee mikä vaan ja varsinkin kasvikset, merenelävät ja itämaiset on suosittuja.
En ole aina tehnyt erikseen ruokaa joka kelpaisi. Ruokaa joka on kelvannut on toki ollut aina tarjolla leipää yms.
Syömishäiriöisillä ei koskaan ole normaaleja vanhempia eli niin lihavuuden kuin anorexian taustalla on vanhempien halu kontrolloida lasta. Joskus syöminen tai ruuasta kieltäytyminen on ainoa tapa saada oma elämä haltuun.
Miksi nirso lapsi ei saisi olla nirso eli kuka siitä kärsii? Kyseessä ei ole mikään muu kuin vanhempien vallanhalu.