Te, joilla on nirso lapsi. Laitatteko joka aterialle jotain kelpaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi lasta, eivätkä kumpikaan nirsoile. Toki molemmilla on ollut lyhyitä nirsoilukausia, mitkä kuuluu kehitykseen. Tässä muutamia neuvoja.

1. Lapset syö samaa ruokaa kuin aikuiset heti kun kiinteitä alkavat syömään. Toki ikätasosuositukset huomioon ottaen.

2. Ei ikinä TV + ruoka

3. Säännölliset ruoka-ajat, ei napostella

4. Ei ruuan pakottamista, syödään että nälkä lähtee. Aika äkkiä lapsi oppii että ruualla syödään kun napostella ei saa.

5. Lapset saa ehdottaa omia lempiruokia viikkolistalle ja lapset mukaan mukaan ruuan laittoon.

Näin on meilläkin aina tehty. Siitä huolimatta kolmesta lapsesta yhdestä tuli tosi nirso. Onneksi nirsous rupesi vähitellen teini-iässä.

Jos omat lapset ovat jossain suhteessa helppoja, sitä rupeaa helposti pitämään heidän käytöstään oman kasvatuksensa ansiona.

Annoitko lapselle kouluun leipää evääksi tai muuta älytöntä?

En antanut. Siitä kyllä seurasi se, että välillä koulusta tuli kotiin lapsi, joka ei meinannut pysyä pystyssä, kun kouluruoka ei ollut maittanut ja verensokerin laskun takia oli huono olo. Näin jälkikäteen ajateltuna eväsvoileivät olisi voinut olla parempi vaihtoehto, mutta minulla oli sellainen käsitys, että kouluun ei saanut viedä omia eväitä.

96

Missä koulussa ei saa leipää ruuan kanssa ihan koulun puolesta?

Joo, näkkileipää oli kyllä saatavilla, mutta pari palaa näkkileipää margariinin kanssa ei oikein riitä pitämään nälkää pois koko koulupäivää.

96

Miksi totutit lapsesi jo ennen kouluikää siihen, että lapsi päättää syömisistään? Pelkäsitkö, että hän ei selviä jos ateria jää välillä kokonaan väliin ja aiheutit siksi hänelle syömishäiriön`? 

Olen kuusikymppinen isoäiti. Olen ollut hyvin, hyvin, hyvin valikoiva 1-vuotiaasta lähtien ruokani suhteen.

Sen ajan oppien mukaisesti minua "kasvatettiin" monipuolisemmaksi ruokalijaksi selkäsaunan  ja istuttamisen voimalla vuosikausia. Ei auttanut piiska, ei tuntikausien pöydässä ruokalautasen ääressä istuttaminen.

Kun en vaan kyennyt syömään.

Ruokavalioni oli todella yksipuolinen, silti olin äärimmäisen harvoin sairaana, harvemmin kuin  muut ikäiseni.

Vasta parikymppisenä aloin kyetä syömään hiemnan (vain hieman) monipuolisemmin ja siitä sitten pikkuhiljaa valikoima laajeni, mutta ei koskaan laajaksi.

Tuoksu, suutuntuma ja maku. Jos ne kaikki toimivat,ei ongelmaa, Jos yksikin ei toimi, en voi syödä. Yritetty todellakin on.

Lapsistamme yksi raukka peri tämän äitinsä ongelman, muilla ei mitään ongelmaa.  Lopulta aloin tehdä tälle yhdelle "omia ruokia", omakohtaisen kokemukseni takia en todellakaan käyttänyt pakkoa syömisen kanssa.

Lapsenlapsista kahdella on tämä sama juttu, muilla ei. Heille olen tehnyt aina juuri heille sopivaa ruokaa.

Olisin mieluummin ollut kaikkiruokainen. "Valikoiva syöminen" on ollut minulle todellinen ongelma ja olen ollut sen johdosta ainainen silmätikku. Silti en aio pakottaa yhtäkään lasta syömään. Maistamista edellytän, mutta kaiken suhteen sekin on vaikeaa, jos esim. tuoksu tuntuu nenään ikävältä. Jos ei kykene, ei kykene.

Muistan omasta lapsuudestani sen, etten kastikkeita syönyt, en millään niin. Ei pakotettu siihen. Ei sanottu edes nirsoksi. Joulunakin söin ensin rosollia, sitten lanttulaatikkoa ja maustekurkkua niin että napa ritisi. Kinkkua en syönyt koskaan. Ei haukuttu nirsoksi. En vieläkään syö kastikkeita ja joulukinkkua, muuta lihaa kyllä. Riisi, pasta ja potut eivät tarvi mitään kastikkeita. Eläkkeellä rupesin sitten talvella syömään kaurapuuroa kerran viikossa. Ei niin herkullista ole, mutta helppo tehdä. Ent. koulukaverilla todettiin hapoton vatsa, en tiedä mitä se syömiseen vaikuttaa. Kannattaa tutkituttaa lapsella jos on näitä nirso-ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.euronews.com/my-europe/2016/07/22/animal-cruelty-is-violenc…

Kuka voi enää nykypäivänä perustella vilpittömin sydämin itselleen lihan, kalan ja kananmunien tuotannon olevan eettisesti oikeudenmukaista?

Kaikki edellä mainitut kun tuotetaan joko murhaamalla, kyllä järjestelmällisesti murhaamalla, elävä ja tunteva olento ennen aikojaan / kahlitsemalla se epäinhimillisiin elinoloihin tyydyttämään ihmisten itsekkäitä tarpeita ja toimimaan rahanteon tuotantovälineinä.

Ei ole vastoin totuutta sanoa, että jokainen lihansyöjä on murhaaja ja lähes jokainen kananmunansyöjä eläinrääkkääjä. Tämä ei ole kenenkään panettelua, vaan aivan rehellinen fakta, vaikka sitä ei moni haluaisikaan kuulla.

Harva tietenkään nykypäivänä enää omakätisesti murhaa syömäänsä lihaa, mutta ilman kysyntää ei olisi myöskään tarjontaa, joten omaa rooliaan ei voi vähätellä osana murha- ja riistokoneistoa. Ilman juuri sinun kysyntää useampi eläin olisi saanut säilyttää henkensä tai alun alkaen säästynyt elämänmittaiselta kärsimykseltään.

Kasvistuokavaliolla elää terveellisesti ja melko edullisesti, lisäksi se auttaa huomattavasti mm painonhallinassa. Kun sen valmistuksen salat kerran kunnolla opiskelee, ei tarvitse tinkiä lainkaan maukkaasta ja monipuolisesta ruoasta.

Myöskin lihaa syövät lemmikkieläimet, etenkin koiran, voi totuttaa hyödyntämään lihatonta ruokavaliota, ainakin pääosin. Alkukantaisemmissa oloissa koirat usein elävät pääosin viljalla kuten puurolla ja saavat vain aivan satunnaisesti lihaa.

Ainoat syyt miksei ihmisen jo valitse luopua lihansyönnistä ovatkin tietämättömyys, välinpitämättömyys, ennakkoluulot muutosta kohtaan sekä itsekäs nautinnon halu muiden hyvinvoinnista piittaamatta. Mihin näistä kategorioista itse kuulut?

Mitä ihmettä sinä oikein höpötät?? Syön lihaa, kuten muutkin, koska se on hyvää (ja myös terveellistä kohtuullisissa määrin). Tottakai olen täysin luonnollisesti itsekäs tässä asiassa ja se on hyvä niin. On hienoa, että esi-isämme oppivat kesyttämään koti- ja tuotantoeläimiä ja sitä ennen metsästämään. Ihmisellä ravintoketjun huipulla ja tämän planeetan kehittyneimpänä lajina on tietenkin oikeus käyttää hyväkseen muita eläimiä ravinnokseen, kunhan tekee sen viisaasti kestävällä kehityksellä ja maapallon rajalliset resurssit huomioiden sekä myös liiallista ja turhaa kärsimystä eläimille aiheuttamatta. Välttämätön kohtuullinen eläinten kärsimys on tietenkin vain hyväksyttävä silloin kun se tarjoaa järkevissä määrin ihmiselle mahdollisuuden herkulliseen ja terveeseen ravintoon.

Ihanaa. Eli jos kehittyisi tai vaikka maapallon ulkopuolelta saapuisi (hypoteettisesti) joku ihmistä älykkäämpi laji, sinä hyppäisit ilomielin neliömetrin kokoiseen karsinaan tuhansien muiden ihmisten kanssa jossa eläisit loppuelämäsi. Siinä samassa kopissa söisit ja paskantaisit. Sitten kun omistajasi niin päättää sinut teurastettaisiin välittämättä lainkaan siitä, tapahtuuko se nopeasti ja kivuttomasti.

Vitsi miten hienoa.

En tietenkään. Tyhmästi esitetty hypoteesi typerillä ennakko-oletuksilla. Meille ihmisille on evoluution myötä kehittynyt maapallolle kaikista eläimistä kehittynein tietoisuus sekä sen myötä myös mm. moraali, sivistys ja kulttuuri. Me olemme kehittyneimpiä, joten meidän kärsimyksemme on arvokkaampaa, kuin vähemmän kehittyneempien eläinlajien. Useita muita älykkäämpien eläimien, kuten delfiinin, koiran, norsun tai simpanssin kärsimys on vähemmän arvokkaampaa, kuin moraalisesti toimivan hyvän ihmisen.

Lisäksi kyseistä toimintaa määrittelee myös evoluution myötä kehittynyt lajin selviytymismekanismi, jossa me voimme toimia näin, koska me pystymme siihen ja muut eläimet eivät pysty. Jos ihmistä kehittyneempi laji yrittäisi dominoida ihmistä, niin se toki voisi yrittää. En todennäköisesti syyttäisi sitä moraalisesti, mutta olisin tietysti pahoillaan, jos se siihen pystyisi. Maapallon älykkäimmätkään eläimet eivät kykenisi näin monitahoiseen perusteluun, joten ne ovat täten vähemmän arvokkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko, kun lapsi on jo nyt todella alipainoinen. Ja ei, ei todellakaan syö seuraavalla ruoalla sitten paremmin, jos ei edellisellä suostu syömään. Hän ei vaan yksinkertaisesti sitten syö ollenkaan, jos ei ole mieleistä ruokaa.

Kyllä se tällaisellekin uppoaa jossain vaiheessa. Jos ei muuten, niin pakkosyöttämällä. Suu aukeaa, kun pitää kiinni nenästä. Jossain vaiheessa hapentarve yllättää. Ruoka suuhun ja teippi suun päälle. Kädet pidetään kiinni seläntakana. Jossain vaiheessa ruoka joko sulaa suuhun tai se nielaistaan.

Tuo on pahoinpitely, ja tiedät sen itsekin. Eikä tuolla tavalla saada ketään syömään.

Teille jeesustelijoille tiedoksi, ihan virallisestikin tällaisten lasten kanssa vältetään syömään pakottamista ja syötetään sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Joka ruokaryhmästä pyritään etsimään jotain syötävää. Yleensä ongelma ratkeaa itsekseen, kun lapsi kasvaa.

En usko tuohon kasvatusmetodiin. Uskon, että kaikki modernit kasvatusmetodit eivät ole hyväksi. Uskon auktoriteetin kunnioittamiseen, sääntöihin ja kuriin tässä asiassa enemmän. T. Isä 43

Silläpä ei onneksi ole väliä mitä sinä uskot. Kas kun se, että sinulla sattuu olemaan lapsia ei tee sinusta minkäänlaista asiantuntijaa. Lapsiasi käy kyllä sääliksi.

Oletko oikeasti noin naiivi, että nielet kaiken mitä täällä kirjoitetaan? :D Jopa noinkin päivänselvän provon. 

t. eri

Juu, tiedostan kyllä että kyseessä mahd. provo, mutta epätavallisen voimakkaasti nirson lapsen vanhempana tietäisit vaan mitä pskaa ollaan saatu niskaan. Tuollaista suhtautumista on todella paljon.

Kannattaa opetella asettamaan rajat. Helpottaa elämääsi monella tavalla. Lapsi ei ole pomo. 

Haista nyt @€#%$ oikeasti. Ei todellakaan ole kyse siitä, ettei olisi rajoia.

Todellakin on. Ei sitä ennenkään ollut varaa sanoa, että "hyi en syö". Sitä syötiin mitä oli tarjolla, koska muutakaan ei ollut. Nirsoilu on hemmoteltujen pentujen keino kontrolloida vanhempiaan. 

Ei ole ja tätä asiaa on ihan tutkittu. Sinun kivikautinen öyhötyksesi ei muuta sitä. Nirsoilua on myös sellaisilla lapsilla, jotka ovat joutuneet kokemaan nälkää.

Joo, ihan varmasti Afrikassa lapset sanovat "en syö maapähkinätahnaa" ja enemmin kuolevat nälkään :D Ihanko Porvoon yliopistossa tuollaista tutkit? :D

Ihan vihjeenä, että sut tunnistaa noista wanhoista teinihymiöistä.

Googlaapa vähän niin maailmasi saattaa vähän avartua. Tule sitten takaisin keskustelemaan kun sulla on jotain järkevää sanottavaa.

Ihan vihjeenä, että et voi tunnistaa ihmistä pelkän hymiön perusteella. Jo se, että väität jotain sellaista, kertoo, miten pihalla olet todellisuudesta. Mutta toki sinä voit jatkaa elämää lapsesi palvelijana, jos se sinusta on hyvä tapaa elää. Älä kuitenkaan sitten itke, kun lapsi ei syö muuta kuin kurkkua vielä aikuisenakaan. Itse olet tiesi valinnut. 

Voin lyödä koko omaisuuteni vetoa, että syö aikuisena aivan normaalisti. Katsos kun niin se n. 99% tapauksista menee, kuten hyvin tietäisit, jos et olisi täällä vain levittämässä pahaa oloa ympärillesi.

Kuinkahan fossiili sä olet, jos tosiaan et ole huomannut, ettei kukaan muu käytä :D-hymiötä enää? Ja todellakin ihmisen voi tunnistaa kirjoitustyylistä, sanavalinnoista tai vaikkapa juuri hymiöiden käytöstä. Aivan naurettavaa väittää, ettei voi.

Mitä sinä nyt sekoilet? Nythän puhuttiin vain siitä, mistä nirsous on peräisin, ei siitä, kuka käyttää mitäkin hymiöitä. Keskity aiheeseen ja lopeta tuo lapsellinen kiukuttelu. Sinut tunnistaa siitä, ettet osaa keskustella,

Sun viestien perusteella aihe vaikuttaisi olevan: miten mahdollisimman paljon nostan itseäni jalustalle ja haukun muita vanhempia.

Ei tosiasioiden kertominen ole haukkumista. Rauhoituhan nyt, lapsipieni. Kukaan ei tee sinulle täällä mitään pahaa,

Itse asiassa teet täällä todella monelle, lapsensa syömisen kanssa epätoivoisesti kamppailevalle kirjoituksillasi todella paljon pahaa.

En tee pahaa kenellekään. Päinvastoin. Tekee hyvää ymmärtää, että aikuinen itse aiheuttaa ne syömisongelmat hyppimällä pennun pillin mukaan ja tuputtamalla leipää tms.. heti jos yksikin ateria uhka jäädä väliin. Näin lapsi oppii, että mitään ei tarvitse syödä, jos ei halua, koska äiti kuitenkin antaa lopulta periksi ja lapsi saa mitä tahtoo. 

Olen se tuossa aiemmin omasta syömisongelmastani kirjoittanut kuusikymppinen isoäiti.

Minulle ei annettu välipaloja, enkä niitä itsekään antanut sille lapsellemme, joka tämän ongelman peri, enkä lapsenlapsillekaan.

En ole koskaan ymmärtänyt muiden äitien halua syyllistää toisia äitejä.

Joku viisas on sanonut, että teemme kaikki omat virheemme lastemme kasvatuksessa, myös ne erinomaisiksi itsensä kuvittelevat vanhemmat.

Ap käynyt taasen porvoossa. Mammat menee niin helposti lankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi lasta, eivätkä kumpikaan nirsoile. Toki molemmilla on ollut lyhyitä nirsoilukausia, mitkä kuuluu kehitykseen. Tässä muutamia neuvoja.

1. Lapset syö samaa ruokaa kuin aikuiset heti kun kiinteitä alkavat syömään. Toki ikätasosuositukset huomioon ottaen.

2. Ei ikinä TV + ruoka

3. Säännölliset ruoka-ajat, ei napostella

4. Ei ruuan pakottamista, syödään että nälkä lähtee. Aika äkkiä lapsi oppii että ruualla syödään kun napostella ei saa.

5. Lapset saa ehdottaa omia lempiruokia viikkolistalle ja lapset mukaan mukaan ruuan laittoon.

Näin on meilläkin aina tehty. Siitä huolimatta kolmesta lapsesta yhdestä tuli tosi nirso. Onneksi nirsous rupesi vähitellen teini-iässä.

Jos omat lapset ovat jossain suhteessa helppoja, sitä rupeaa helposti pitämään heidän käytöstään oman kasvatuksensa ansiona.

Annoitko lapselle kouluun leipää evääksi tai muuta älytöntä?

En antanut. Siitä kyllä seurasi se, että välillä koulusta tuli kotiin lapsi, joka ei meinannut pysyä pystyssä, kun kouluruoka ei ollut maittanut ja verensokerin laskun takia oli huono olo. Näin jälkikäteen ajateltuna eväsvoileivät olisi voinut olla parempi vaihtoehto, mutta minulla oli sellainen käsitys, että kouluun ei saanut viedä omia eväitä.

96

Missä koulussa ei saa leipää ruuan kanssa ihan koulun puolesta?

Joo, näkkileipää oli kyllä saatavilla, mutta pari palaa näkkileipää margariinin kanssa ei oikein riitä pitämään nälkää pois koko koulupäivää.

96

Miksi totutit lapsesi jo ennen kouluikää siihen, että lapsi päättää syömisistään? Pelkäsitkö, että hän ei selviä jos ateria jää välillä kokonaan väliin ja aiheutit siksi hänelle syömishäiriön`? 

Minusta on oikein, että lapselle ei laiteta ruokaa suuhun väkisin, vaan hän saa itse päättää tarjolla olevasta ruoasta, syökö hän sitä vai ei. Jos hän ei tykännyt ruoasta, hän ei syönyt mitään tai korkeintaan näykkäisi pari pientä palaa. Ei hän syönyt sitä seuraavallakaan aterialla, jos ruoka ei ollut sellaista, mitä hän suostuu syömään. Hän vain oli yksinkertaisesti syömättä (tai söi korkeintaan vain parin teelusikallisen kokoisia annoksia) vaikka monta päivää, jos ruoka oli hänestä pahaa. Kovin monta päivää en katsonut järkeväksi pitää häntä nälässä, koska lapsi oli jo muutenkin tosi laiha (painoi 18 % vähemmän kuin samanpituiset keskimäärin, kun neuvolan hälytysraja oli 20 %).

Sama (ilmeisesti alkuperäinen numeroni ei olekaan 96, vaikka muistin niin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko, kun lapsi on jo nyt todella alipainoinen. Ja ei, ei todellakaan syö seuraavalla ruoalla sitten paremmin, jos ei edellisellä suostu syömään. Hän ei vaan yksinkertaisesti sitten syö ollenkaan, jos ei ole mieleistä ruokaa.

Kyllä se tällaisellekin uppoaa jossain vaiheessa. Jos ei muuten, niin pakkosyöttämällä. Suu aukeaa, kun pitää kiinni nenästä. Jossain vaiheessa hapentarve yllättää. Ruoka suuhun ja teippi suun päälle. Kädet pidetään kiinni seläntakana. Jossain vaiheessa ruoka joko sulaa suuhun tai se nielaistaan.

Tuo on pahoinpitely, ja tiedät sen itsekin. Eikä tuolla tavalla saada ketään syömään.

Teille jeesustelijoille tiedoksi, ihan virallisestikin tällaisten lasten kanssa vältetään syömään pakottamista ja syötetään sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Joka ruokaryhmästä pyritään etsimään jotain syötävää. Yleensä ongelma ratkeaa itsekseen, kun lapsi kasvaa.

En usko tuohon kasvatusmetodiin. Uskon, että kaikki modernit kasvatusmetodit eivät ole hyväksi. Uskon auktoriteetin kunnioittamiseen, sääntöihin ja kuriin tässä asiassa enemmän. T. Isä 43

Silläpä ei onneksi ole väliä mitä sinä uskot. Kas kun se, että sinulla sattuu olemaan lapsia ei tee sinusta minkäänlaista asiantuntijaa. Lapsiasi käy kyllä sääliksi.

Oletko oikeasti noin naiivi, että nielet kaiken mitä täällä kirjoitetaan? :D Jopa noinkin päivänselvän provon. 

t. eri

Juu, tiedostan kyllä että kyseessä mahd. provo, mutta epätavallisen voimakkaasti nirson lapsen vanhempana tietäisit vaan mitä pskaa ollaan saatu niskaan. Tuollaista suhtautumista on todella paljon.

Kannattaa opetella asettamaan rajat. Helpottaa elämääsi monella tavalla. Lapsi ei ole pomo. 

Haista nyt @€#%$ oikeasti. Ei todellakaan ole kyse siitä, ettei olisi rajoia.

Todellakin on. Ei sitä ennenkään ollut varaa sanoa, että "hyi en syö". Sitä syötiin mitä oli tarjolla, koska muutakaan ei ollut. Nirsoilu on hemmoteltujen pentujen keino kontrolloida vanhempiaan. 

Ei ole ja tätä asiaa on ihan tutkittu. Sinun kivikautinen öyhötyksesi ei muuta sitä. Nirsoilua on myös sellaisilla lapsilla, jotka ovat joutuneet kokemaan nälkää.

Joo, ihan varmasti Afrikassa lapset sanovat "en syö maapähkinätahnaa" ja enemmin kuolevat nälkään :D Ihanko Porvoon yliopistossa tuollaista tutkit? :D

Ihan vihjeenä, että sut tunnistaa noista wanhoista teinihymiöistä.

Googlaapa vähän niin maailmasi saattaa vähän avartua. Tule sitten takaisin keskustelemaan kun sulla on jotain järkevää sanottavaa.

Ihan vihjeenä, että et voi tunnistaa ihmistä pelkän hymiön perusteella. Jo se, että väität jotain sellaista, kertoo, miten pihalla olet todellisuudesta. Mutta toki sinä voit jatkaa elämää lapsesi palvelijana, jos se sinusta on hyvä tapaa elää. Älä kuitenkaan sitten itke, kun lapsi ei syö muuta kuin kurkkua vielä aikuisenakaan. Itse olet tiesi valinnut. 

Voin lyödä koko omaisuuteni vetoa, että syö aikuisena aivan normaalisti. Katsos kun niin se n. 99% tapauksista menee, kuten hyvin tietäisit, jos et olisi täällä vain levittämässä pahaa oloa ympärillesi.

Kuinkahan fossiili sä olet, jos tosiaan et ole huomannut, ettei kukaan muu käytä :D-hymiötä enää? Ja todellakin ihmisen voi tunnistaa kirjoitustyylistä, sanavalinnoista tai vaikkapa juuri hymiöiden käytöstä. Aivan naurettavaa väittää, ettei voi.

Mitä sinä nyt sekoilet? Nythän puhuttiin vain siitä, mistä nirsous on peräisin, ei siitä, kuka käyttää mitäkin hymiöitä. Keskity aiheeseen ja lopeta tuo lapsellinen kiukuttelu. Sinut tunnistaa siitä, ettet osaa keskustella,

Sun viestien perusteella aihe vaikuttaisi olevan: miten mahdollisimman paljon nostan itseäni jalustalle ja haukun muita vanhempia.

Ei tosiasioiden kertominen ole haukkumista. Rauhoituhan nyt, lapsipieni. Kukaan ei tee sinulle täällä mitään pahaa,

Itse asiassa teet täällä todella monelle, lapsensa syömisen kanssa epätoivoisesti kamppailevalle kirjoituksillasi todella paljon pahaa.

En tee pahaa kenellekään. Päinvastoin. Tekee hyvää ymmärtää, että aikuinen itse aiheuttaa ne syömisongelmat hyppimällä pennun pillin mukaan ja tuputtamalla leipää tms.. heti jos yksikin ateria uhka jäädä väliin. Näin lapsi oppii, että mitään ei tarvitse syödä, jos ei halua, koska äiti kuitenkin antaa lopulta periksi ja lapsi saa mitä tahtoo. 

Olen se tuossa aiemmin omasta syömisongelmastani kirjoittanut kuusikymppinen isoäiti.

Minulle ei annettu välipaloja, enkä niitä itsekään antanut sille lapsellemme, joka tämän ongelman peri, enkä lapsenlapsillekaan.

En ole koskaan ymmärtänyt muiden äitien halua syyllistää toisia äitejä.

Joku viisas on sanonut, että teemme kaikki omat virheemme lastemme kasvatuksessa, myös ne erinomaisiksi itsensä kuvittelevat vanhemmat.

Ei helvetti mitä jeesustelua.... Haluatko mitalin erinomaisuudestasi vai mihin pyrit tuolla sädekehän kiillotuksellasi? 

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko, kun lapsi on jo nyt todella alipainoinen. Ja ei, ei todellakaan syö seuraavalla ruoalla sitten paremmin, jos ei edellisellä suostu syömään. Hän ei vaan yksinkertaisesti sitten syö ollenkaan, jos ei ole

mieleistä ruokaa.

Kyllä se tällaisellekin uppoaa jossain vaiheessa. Jos ei muuten, niin pakkosyöttämällä. Suu aukeaa, kun pitää kiinni nenästä. Jossain vaiheessa hapentarve yllättää. Ruoka suuhun ja teippi suun päälle. Kädet pidetään kiinni seläntakana. Jossain vaiheessa ruoka joko sulaa suuhun tai se nielaistaan.

Tuo on pahoinpitely, ja tiedät sen itsekin. Eikä tuolla tavalla saada ketään syömään.

Teille jeesustelijoille tiedoksi, ihan virallisestikin tällaisten lasten kanssa vältetään syömään pakottamista ja syötetään sitä, mitä lapsi suostuu syömään. Joka ruokaryhmästä pyritään etsimään jotain syötävää. Yleensä ongelma ratkeaa itsekseen, kun lapsi kasvaa.

En usko tuohon kasvatusmetodiin. Uskon, että kaikki modernit kasvatusmetodit eivät ole hyväksi. Uskon auktoriteetin kunnioittamiseen, sääntöihin ja kuriin tässä asiassa enemmän. T. Isä 43

Silläpä ei onneksi ole väliä mitä sinä uskot. Kas kun se, että sinulla sattuu olemaan lapsia ei tee sinusta minkäänlaista asiantuntijaa. Lapsiasi käy kyllä sääliksi.

Oletko oikeasti noin naiivi, että nielet kaiken mitä täällä kirjoitetaan? :D Jopa noinkin päivänselvän provon. 

t. eri

Juu, tiedostan kyllä että kyseessä mahd. provo, mutta epätavallisen voimakkaasti nirson lapsen vanhempana tietäisit vaan mitä pskaa ollaan saatu niskaan. Tuollaista suhtautumista on todella paljon.

Kannattaa opetella asettamaan rajat. Helpottaa elämääsi monella tavalla. Lapsi ei ole pomo. 

Haista nyt @€#%$ oikeasti. Ei todellakaan ole kyse siitä, ettei olisi rajoia.

Todellakin on. Ei sitä ennenkään ollut varaa sanoa, että "hyi en syö". Sitä syötiin mitä oli tarjolla, koska muutakaan ei ollut. Nirsoilu on hemmoteltujen pentujen keino kontrolloida vanhempiaan. 

Ei ole ja tätä asiaa on ihan tutkittu. Sinun kivikautinen öyhötyksesi ei muuta sitä. Nirsoilua on myös sellaisilla lapsilla, jotka ovat joutuneet kokemaan nälkää.

Joo, ihan varmasti Afrikassa lapset sanovat "en syö maapähkinätahnaa" ja enemmin kuolevat nälkään :D Ihanko Porvoon yliopistossa tuollaista tutkit? :D

Ihan vihjeenä, että sut tunnistaa noista wanhoista teinihymiöistä.

Googlaapa vähän niin maailmasi saattaa vähän avartua. Tule sitten takaisin keskustelemaan kun sulla on jotain järkevää sanottavaa.

Ihan vihjeenä, että et voi tunnistaa ihmistä pelkän hymiön perusteella. Jo se, että väität jotain sellaista, kertoo, miten pihalla olet todellisuudesta. Mutta toki sinä voit jatkaa elämää lapsesi palvelijana, jos se sinusta on hyvä tapaa elää. Älä kuitenkaan sitten itke, kun lapsi ei syö muuta kuin kurkkua vielä aikuisenakaan. Itse olet tiesi valinnut. 

Voin lyödä koko omaisuuteni vetoa, että syö aikuisena aivan normaalisti. Katsos kun niin se n. 99% tapauksista menee, kuten hyvin tietäisit, jos et olisi täällä vain levittämässä pahaa oloa ympärillesi.

Kuinkahan fossiili sä olet, jos tosiaan et ole huomannut, ettei kukaan muu käytä :D-hymiötä enää? Ja todellakin ihmisen voi tunnistaa kirjoitustyylistä, sanavalinnoista tai vaikkapa juuri hymiöiden käytöstä. Aivan naurettavaa väittää, ettei voi.

Mitä sinä nyt sekoilet? Nythän puhuttiin vain siitä, mistä nirsous on peräisin, ei siitä, kuka käyttää mitäkin hymiöitä. Keskity aiheeseen ja lopeta tuo lapsellinen kiukuttelu. Sinut tunnistaa siitä, ettet osaa keskustella,

Sun viestien perusteella aihe vaikuttaisi olevan: miten mahdollisimman paljon nostan itseäni jalustalle ja haukun muita vanhempia.

Ei tosiasioiden kertominen ole haukkumista. Rauhoituhan nyt, lapsipieni. Kukaan ei tee sinulle täällä mitään pahaa,

Itse asiassa teet täällä todella monelle, lapsensa syömisen kanssa epätoivoisesti kamppailevalle kirjoituksillasi todella paljon pahaa.

En tee pahaa kenellekään. Päinvastoin. Tekee hyvää ymmärtää, että aikuinen itse aiheuttaa ne syömisongelmat hyppimällä pennun pillin mukaan ja tuputtamalla leipää tms.. heti jos yksikin ateria uhka jäädä väliin. Näin lapsi oppii, että mitään ei tarvitse syödä, jos ei halua, koska äiti kuitenkin antaa lopulta periksi ja lapsi saa mitä tahtoo. 

Olen se tuossa aiemmin omasta syömisongelmastani kirjoittanut kuusikymppinen isoäiti.

Minulle ei annettu välipaloja, enkä niitä itsekään antanut sille lapsellemme, joka tämän ongelman peri, enkä lapsenlapsillekaan.

En ole koskaan ymmärtänyt muiden äitien halua syyllistää toisia äitejä.

Joku viisas on sanonut, että teemme kaikki omat virheemme lastemme kasvatuksessa, myös ne erinomaisiksi itsensä kuvittelevat vanhemmat.

Aika pimee oot 60 v vanhus. Kyllä jos olisit ollut syömättä 2vk niin ruoka olisi maistunut. Äitisi opetti sinut ja sinä itse opetit lapsesi ja lastenlapsesi tuollaisiksi.

Otat lääkkeesi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Anna vaan lapsille periksi. Sillä tavalla hienosti ruokit heidän nirsoiluaan. Hyvä sinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Näytä uutinen lapsesta, joka on kuollut nälkään ruokalautanen nenän edessä. Varmasti on uutisoitu sellaisesta tapauksesta, jos niin on oikeasti käynyt. Ihminen pärjää jopa vuorokausia ilman ruokaa. Eli jos lapsi ei yhdellä aterialla syö, ei ole mitään tarvetta ryhtyä pakkokeinoihin. Ei edes siinä vaiheessa, jos kaksi tai jopa kolme ateriaa jää väliin. Ihmeellisiä väkivaltafantasioita sinulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Anna vaan lapsille periksi. Sillä tavalla hienosti ruokit heidän nirsoiluaan. Hyvä sinä!

Söisitkö itse oksennusta, jos sinua pidettäisiin tarpeeksi pitkään nälässä ei tarjolla olisi mitään muuta? Lapselle jokin ruokalaji voi tuntua yhtä iljettävälle kuin sinulle oksennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Anna vaan lapsille periksi. Sillä tavalla hienosti ruokit heidän nirsoiluaan. Hyvä sinä!

Söisitkö itse oksennusta, jos sinua pidettäisiin tarpeeksi pitkään nälässä ei tarjolla olisi mitään muuta? Lapselle jokin ruokalaji voi tuntua yhtä iljettävälle kuin sinulle oksennus.

Miksi et vain opettele tekemään ruokaa, joka ei maistu oksennukselta? Sellaistakin on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Anna vaan lapsille periksi. Sillä tavalla hienosti ruokit heidän nirsoiluaan. Hyvä sinä!

Söisitkö itse oksennusta, jos sinua pidettäisiin tarpeeksi pitkään nälässä ei tarjolla olisi mitään muuta? Lapselle jokin ruokalaji voi tuntua yhtä iljettävälle kuin sinulle oksennus.

Ja sinun on ihan pakko tarjota joka päivä kaikilla aterioilla juuri sitä ruokalajia? Vai mitä yrität sanoa? 

Laitan kyllä.

En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.

Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).

Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.

Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.

Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.

Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.

Monelle muulle näyttää olevan.

No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.

Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.

Lapsi oli nirso ikävuodet 3-8. Taaperona siis maisteli kaikkea, kunnes tuli stoppi.

Tuona aikana tein paljon ruokia, mistä tiesin että varmasti syö. Maistatin sivussa aina makuja. Minulle lapsen ravitsemus oli tärkeämpää kuin joku valtataistelu. Isovanhemmat ei aina osanneet olla hiljaa, mutta eivät onneksi saaneet kommenteillaan isompaa vahinkoa aikaan..

Nyt lapsi on 11v ja syö jo taas vähintään 50% niistä ruuista, mitä karsasti tai jopa inhosi pienempänä. Kalan ottaminen uudestaan ruokavalioon on ollut isoin voitto.

Vierailija kirjoitti:

En halua lukea kaikkai ketjun viestejä, koska iso osa niistä varmaan on sellaisten ihmisten kirjoittamia, joilla ei ole lainkaan omia lapsia, tai joiden lapsilla ei ole ollut lainkaan syömisongelmia, ei edes allergioita.

Minulla on lapsi, joka todellakin kuolisi nälkään, jos joutuisi "syömään" inhoamiaan ruokia. Ei ole joutunut koskaan edes sairaalaan letkuruokintaan (kuten monet hänen kaltaisensa ovat joutuneet), koska olen ain ahuolehtinut siitä, että hän saa päivittäin ruokaa. Valitettavasti koulussa tämä ei onnistunut, vaan hän joutu siellä kokemaan aika törkeää kohtelua rehtorin ja keittiön emännän toimesta, ja sai useampia alhaisen verensokerin kohtauksia - joiden aikana rehtori huusi hänelle, että koita nyt ryhdistäytyä ja lopettaa itkeminen (liki tajuttomalle lapselle, joka ei kyennyt enää puhumaan koherentisti).

Koulu meni vaihtoon, keittäjä meni vaihtoon ja pojalle tuli ravitsemusterapeutin määrittelemä ruokavalio kouluun.

Lapsella on siis ihan oikea syömishäiriö, lähinnä aistiyliherkkyyksien vuoksi (taustalla hyvän toimintakyvyn autismi). EI kykene syömään sekoitettuja ruokia, tomaatille on allerginen jne.

Tämä lapsi kuolee, jos ohjenuorana on syöt tai itket ja syöt.

Meillä on AINA joka aterialla osasia, joita hän voi syödä. Perunaa, riisiä, pastaa, ruisleipää, kypsentämättömiä ja kypsennettyjä kasviksia. Liha, kala ja kana ovat hänelle erillään, tosin nykyään syö tavalliseen ruskeaan kastikkeeseen tehtyjä muitakin kuin jauhelihakastiketta. Syö kermapohjaisia kastikkeita. Silloin, kun meillä on jotain hänelle täysin mahdotonta ruokaa (lasagne, kiusaukset, sosekeitot tms) niin hänelle on sitten edellisen päivän ruokaa tai jotain muuta. Ei tuo ole mikään ongelma minulle.

Monelle muulle näyttää olevan.

No, meidän tapauksessa lapsi ei ole "nirso" vaan kykenemätön syömään tietyn tyyppisiä ruokia, lähes kaikki ruoka-aineet sinällään siis kelpaavat (se tomaattikin kelpaisi, muttei kannata syödä). Meillä on myös laajemmalla allergialla varustettu lapsi (kana, kaura, paprika, ananas, kiivi...) jonka ruokavalio asettaa myös rajoituksia ruokailuihin. Ei sekään ole minulle mikään ongelma.

Sekin on monelle muulle ongelma, vaikkeivät he edes tee ruokaa meille (lapsilleni) tai joudu meillä syömään.

No tämä sinun lapsesi onkin täysin eri asia! Nythän ei puhutakaan vammaisista, allergikoista tai muutoin poikkeavista lapsista, vaan terveistä ja tavallisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä syödään, mitä on ruokana. Jos ei kelpaa, seuraavalla aterialla uusi yritys. Tarpeeksi kun on nälkä, alkaa maittaa. 

Katsos kun ei välttämättä ala. On nirsoja lapsia ja sitten lapsia joita monet ruuat ällöttää eikä pysty syömään. Sä varmaan haet koivunvitsankin jos ei heti tottele. Toivottavasti vähän sivistät itseäsi.

Näytä uutinen lapsesta, joka on kuollut nälkään ruokalautanen nenän edessä. Varmasti on uutisoitu sellaisesta tapauksesta, jos niin on oikeasti käynyt. Ihminen pärjää jopa vuorokausia ilman ruokaa. Eli jos lapsi ei yhdellä aterialla syö, ei ole mitään tarvetta ryhtyä pakkokeinoihin. Ei edes siinä vaiheessa, jos kaksi tai jopa kolme ateriaa jää väliin. Ihmeellisiä väkivaltafantasioita sinulla. 

Kyllä se jo itsessään on väkivaltaa, jos näännyttää lasta päiväkausia tarjoamalla vain syötävää, jota hän ei pysty syömään.

Veikkaan että pakkosyöttäminen, kiristys ym ruokaan liittyvä vallankäyttö on myös monen syömishäiriön, esim. anoreksian taustalla, eli lapsi kuolee siihen sitten ennemmin tai myöhemmin.