Kukaan ei pidä minuun yhteyttä

Ei minuunkaan. Yksi tuttu otti yhteyttä vuosien jälkeen kun sairastui. Muuten ei halunnut jutella kuin sairaudestaan. Muu keskustelu ei kiinnostanut eikä oikein mihinkään kysymykseen vastannut mitään vaikken mitään ikävää udellutkaan. Ymmärrän sairastumisen mutta aika yksipuoliseksi jäi keskustelut joten se siitä eikä se motivoi pidemmän päälle.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin olla ystäväsi. Yleensä vain ihmiset valittaa ettei ole ystäviä, mutta kun sanon että minulle kyllä kelpaa uusi ystävä niin alkaa radiohiljaisuus. Ystäviä ei siis ole, mutta minä en silti kelpaa. Erikoista.

Ei ystäväksi pysty noin vain ryhdytä. Et tiedä henkilöstä mitään ja mukauttaisit käytöksesi toisen juttujen mukaan eli esittäisit. Pelkkää feikkiä esittämistä.

Höpsistä! Aina löytyy yhteistä puhuttavaa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kannattaa keskittyä siihen mikä ihmisissä yhdistää, eikä siihen mikä erottaa. 

Ystävyyttä voi olla mummon, naapurin ukkelin, kenen tahansa kanssa jos kohtaa toisen aidosti ja on kiinnostunut hänestä ihmisenä. Ap sanoi ettei ole mitenkään ikävä ihminen, kyllä minä voin sellaisen kanssa olla ysävä ihan esittämättäkin.

Ehkä tuo tyylisi kuitenkin kertoo siitä miksi niitä ystäviä voi toisten olla vaikea löytää. Epäillään esittäjäksi, että muutellaan käytöstä aina kun seura vaihtuu, ja feikkikin täytyy ystävyydelle avoimen ihmisen olla tottakai, kuinkas muuten. Ei ihme että on vaikeaa ystävystyä!

Minä juttelen kaikkien kanssa ja tulen toimeen ihmisten kanssa noin yleensä livenä oikein hyvin. Pidän myös tärkeänä ettei kukaan koe olevansa yksin vastoin omaa haluaan. 

Mä ymmärrän tuon aiemman kirjoittajan kommentin siitä, ettei ystäväksi noin vain ryhdytä. Tuo, mitä sinä kuvailet, vastaisi mullekin enemmän kaveruutta kuin ystävyyttä. Tai jopa pelkkää tuttavuutta. Mutta tosiasia on, että äärettömän harvoin ystävyys syntyy hetkessä. Ensin ollaan tuttavia, sitten jos löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita, voidaan olla kavereita ja jos hyvin käy, ajan myötä löytyy myös sellainen yhteys, jota tarvitaan ystävyyden syntymiseen. Mulle ainakin ystävyyden erottaa kaveruudesta tunneside. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin olla ystäväsi. Yleensä vain ihmiset valittaa ettei ole ystäviä, mutta kun sanon että minulle kyllä kelpaa uusi ystävä niin alkaa radiohiljaisuus. Ystäviä ei siis ole, mutta minä en silti kelpaa. Erikoista.

Ei ystäväksi pysty noin vain ryhdytä. Et tiedä henkilöstä mitään ja mukauttaisit käytöksesi toisen juttujen mukaan eli esittäisit. Pelkkää feikkiä esittämistä.

Höpsistä! Aina löytyy yhteistä puhuttavaa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kannattaa keskittyä siihen mikä ihmisissä yhdistää, eikä siihen mikä erottaa. 

Ystävyyttä voi olla mummon, naapurin ukkelin, kenen tahansa kanssa jos kohtaa toisen aidosti ja on kiinnostunut hänestä ihmisenä. Ap sanoi ettei ole mitenkään ikävä ihminen, kyllä minä voin sellaisen kanssa olla ysävä ihan esittämättäkin.

Ehkä tuo tyylisi kuitenkin kertoo siitä miksi niitä ystäviä voi toisten olla vaikea löytää. Epäillään esittäjäksi, että muutellaan käytöstä aina kun seura vaihtuu, ja feikkikin täytyy ystävyydelle avoimen ihmisen olla tottakai, kuinkas muuten. Ei ihme että on vaikeaa ystävystyä!

Minä juttelen kaikkien kanssa ja tulen toimeen ihmisten kanssa noin yleensä livenä oikein hyvin. Pidän myös tärkeänä ettei kukaan koe olevansa yksin vastoin omaa haluaan. 

Mä ymmärrän tuon aiemman kirjoittajan kommentin siitä, ettei ystäväksi noin vain ryhdytä. Tuo, mitä sinä kuvailet, vastaisi mullekin enemmän kaveruutta kuin ystävyyttä. Tai jopa pelkkää tuttavuutta. Mutta tosiasia on, että äärettömän harvoin ystävyys syntyy hetkessä. Ensin ollaan tuttavia, sitten jos löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita, voidaan olla kavereita ja jos hyvin käy, ajan myötä löytyy myös sellainen yhteys, jota tarvitaan ystävyyden syntymiseen. Mulle ainakin ystävyyden erottaa kaveruudesta tunneside. 

Semantiikkaa. Jos kokee että kaikki ihmiset teeskentelevät jo lähtöjään, ei koskaan voi päästä siihen mitä sinä määrittelet ystävyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin olla ystäväsi. Yleensä vain ihmiset valittaa ettei ole ystäviä, mutta kun sanon että minulle kyllä kelpaa uusi ystävä niin alkaa radiohiljaisuus. Ystäviä ei siis ole, mutta minä en silti kelpaa. Erikoista.

Ei ystäväksi pysty noin vain ryhdytä. Et tiedä henkilöstä mitään ja mukauttaisit käytöksesi toisen juttujen mukaan eli esittäisit. Pelkkää feikkiä esittämistä.

Höpsistä! Aina löytyy yhteistä puhuttavaa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kannattaa keskittyä siihen mikä ihmisissä yhdistää, eikä siihen mikä erottaa. 

Ystävyyttä voi olla mummon, naapurin ukkelin, kenen tahansa kanssa jos kohtaa toisen aidosti ja on kiinnostunut hänestä ihmisenä. Ap sanoi ettei ole mitenkään ikävä ihminen, kyllä minä voin sellaisen kanssa olla ysävä ihan esittämättäkin.

Ehkä tuo tyylisi kuitenkin kertoo siitä miksi niitä ystäviä voi toisten olla vaikea löytää. Epäillään esittäjäksi, että muutellaan käytöstä aina kun seura vaihtuu, ja feikkikin täytyy ystävyydelle avoimen ihmisen olla tottakai, kuinkas muuten. Ei ihme että on vaikeaa ystävystyä!

Minä juttelen kaikkien kanssa ja tulen toimeen ihmisten kanssa noin yleensä livenä oikein hyvin. Pidän myös tärkeänä ettei kukaan koe olevansa yksin vastoin omaa haluaan. 

Mä ymmärrän tuon aiemman kirjoittajan kommentin siitä, ettei ystäväksi noin vain ryhdytä. Tuo, mitä sinä kuvailet, vastaisi mullekin enemmän kaveruutta kuin ystävyyttä. Tai jopa pelkkää tuttavuutta. Mutta tosiasia on, että äärettömän harvoin ystävyys syntyy hetkessä. Ensin ollaan tuttavia, sitten jos löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita, voidaan olla kavereita ja jos hyvin käy, ajan myötä löytyy myös sellainen yhteys, jota tarvitaan ystävyyden syntymiseen. Mulle ainakin ystävyyden erottaa kaveruudesta tunneside. 

Semantiikkaa. Jos kokee että kaikki ihmiset teeskentelevät jo lähtöjään, ei koskaan voi päästä siihen mitä sinä määrittelet ystävyydeksi.

Mä ymmärsin kyllä kommentin "Ei ystäväksi pysty noin vain ryhdytä. Et tiedä henkilöstä mitään ja mukauttaisit käytöksesi toisen juttujen mukaan eli esittäisit. Pelkkää feikkiä esittämistä" vähän toisin. Kyllä se minustakin olisi feikkaamista, jos toinen ihminen sanoisi olevansa ystäväni ja mukautuisi mun juttujen mukaan. Eli jos mä esimerkiksi edellyttäisin ystävältä päihteettömyyttä (en edellytä), niin toinen esittäisi olevansa päihteetön (vaikka ei olisikaan). Tulkitsin siis tuon kommentin siten, että ensin todellakin pitää tutustua, olla oma itsensä, oppia tuntemaan toinen ihminen ja jos löytyy riittävästi yhteistä, voi ystävystyminenkin olla mahdollista. En todellakaan tulkinnut tuota kommenttia siten, että toinen ihminen automaattisesti aina feikkaisi. Paitsi että sekin kyllä on tavallaan totta...yleensä muihin tutustuessaan näyttää itsestään parhaat puolensa. Kukaan ei ole täydellinen ja niitä omia epätäydellisyyksiään näyttää toiselle ihmiselle yleensä vasta sitten, kun luottamus toiseen on kehittynyt. 

Sellainenkin asia on hyvä muistaa, että yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asioita. Yksinäisyys on tunne ja yksin oleminen taas fyysinen olotila. Vessassa olet yksin, mutta et välttämättä tunne itseäsi yksinäiseksi. Parisuhteessa et ole yksin, mutta saatat tuntea itsesi hyvinkin yksinäiseksi. Yksinäisyys ei ole seuranpuutetta eikä yksinäisyys poistu siten, että juttelet muiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävänpuutteen salaisuus

- täydellinen passiivisuus. Odottaa tumput suorana että ystävä tipahtaa taivaasta. Ei tee elettäkään tutustuakseen kehenkään, ollakseen kiva muille.

- ei ajattele miten itsestä olisi iloa muille, vaan pitää (kuvitteellista) ystävää omien tarpeiden täyttäjänä

- jos jotenkin saakin kontaktin toiseen ihmiseen, se toinen ei kelpaa. On jotenkin huono tai vääränlainen.

- ei ole valmis näkemään vaivaa tai tekemään kompromisseja. Jurottaa mieluummin yksin, koska se sopii passiiviselle ihmiselle.

- useimmat yksinäiset ovat ylläsanotun lisäksi ilkeitä

Avuliaaksi kun heittäytyy, huomaa aika nopeasti tulevansa hyväksikäytetyksi ja ollaan vaatimassa jos jonkinlaista palvelusta kukkien kastelusta ja kissojen hoidosta lähtien. Vastapalveluksia ei vaan koskaan saa.

Hyväksikäyttöä olen kokenut monessa kaverisuhteessa ja yksin jäämisen pelkoa on surutta käytetty hyväksi. Maksattamalla, juoksuttamalla, haukkumalla, alistamalla.

Juluma on muailma

Ystävät saadaan lapsena ja nuorena. On todella vaikea saada luotettavia hyviä ystäviä aikuisena. Tuttavia on helppo hankkia, mutta he ovat eri asia. Minulla on 4 ystävää ja aviomies. Ystävistä vain 1 asuu samalla paikkakunnalla. Lisäksi mulla on pari sukulaista eri paikkakunnalla. Ystävien sijasta kannattaa hamuilla kivoja tuttavia, joita voi saada eri järjestöistä. Järjestöt järjestävät myös mukavia tapahtumia, matkoja ja tilaisuuksia. Tapaa kiinnostavia ihmisiä ja saa keskustella sekä kuulla kiintoisia juttuja. Vapaaehtoistyön kautta saa katsetta eroon omasta navasta ja voi tarjota tuttavuutta ja apua toisille. Suuret juhlapäivät kannattaa ohittaa rauhallisesti omissa oloissa, niin ettei yksinäisyys tunnu niin pahalta. Sinkkuna pesin pyykkiä ja siivosin joulupäivänä. Juhannuksena juoksulenkkeilin kaupungilla ja luin illalla yksin kirjoja parvekkeella. Oli rauhallista ja filosofisen hiljaista.

Katselin tuossa puhelutietoja, eikä mulle ole soittanut kukaan muu kuin puoliso, lapset, puhelinmyyjät ja työasioihin liittyvät puhelut.

Edes isä tai äiti tai siskot ei soita. Että silleen. Ihana elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät saadaan lapsena ja nuorena. On todella vaikea saada luotettavia hyviä ystäviä aikuisena. Tuttavia on helppo hankkia, mutta he ovat eri asia. Minulla on 4 ystävää ja aviomies. Ystävistä vain 1 asuu samalla paikkakunnalla. Lisäksi mulla on pari sukulaista eri paikkakunnalla. Ystävien sijasta kannattaa hamuilla kivoja tuttavia, joita voi saada eri järjestöistä. Järjestöt järjestävät myös mukavia tapahtumia, matkoja ja tilaisuuksia. Tapaa kiinnostavia ihmisiä ja saa keskustella sekä kuulla kiintoisia juttuja. Vapaaehtoistyön kautta saa katsetta eroon omasta navasta ja voi tarjota tuttavuutta ja apua toisille. Suuret juhlapäivät kannattaa ohittaa rauhallisesti omissa oloissa, niin ettei yksinäisyys tunnu niin pahalta. Sinkkuna pesin pyykkiä ja siivosin joulupäivänä. Juhannuksena juoksulenkkeilin kaupungilla ja luin illalla yksin kirjoja parvekkeella. Oli rauhallista ja filosofisen hiljaista.

Suuri este aikuisena ystävystymiselle on se, että ajattelee ettei silloin enää voi saada ystäviä. Jos tekee tollaisia muureja itsensä ympärille, jää varmasti yksin. Aikuisia, jotka kaipaavat ystäviä on paljon, ne ei vaan huutele asiasta samaan tapaan kuin nuoremmat. Haasteellisempaa on löytää ne oikeasti omanlaiset tyypit lähelle. Lapsena riitti tyyliin että jollain oli samanvärinen polkupyörä ja oltiin kavereita. Ei kannata vajota sinne itsesääliin, mikä käy yllättävän helposti.

N31

Vierailija kirjoitti:

Ei se siitä johdu,että ihmisessä olisi jotain vikaa jos ei ystäviä ole.Ei vaan ole sattunut kohdalle samanhenkisiä ihmisiä.

Tämä.

Todella harvassa ne ihmiset joihin haluaisi tutustua. Siis samanhenkisiä. Voisi olla oma itsensä.

Tutustuin eräässä koulutuksessa minua paljon nuorempaan naiseen. Oltiin jotenkin samalla aaltopituudella. Harmi vain ettei jaettu yhteystietoja.

Eli ikäerokaan ei välttämättä ole este kun on samanhenkinen.

36 vuotta sitten puhelimeni soi. Sekin oli väärä numero. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

Mulla on kaksi ystävää jotka olen tuntenut lapsesta asti, mutta asuvat kaukana joten nähdään harvoin. Kaipaisin lisää ystäviä mutta näin neljäkymppisenä se tuntuu todella vaikealta. Kaikenlaisia tuttuja kyllä on, kivoja työkavereita yms, mutta en saa syvennettyä mitään suhteita yrityksistä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin oon miettinyt, että oon joskus tutulle heittänyt että poikkee joskus. Lupaa tulla kun lähellä kerta asuu. Sitten koskaan ei kuulu mitään.

Paras oli kun näin vanhan opiskelu kaverin torilla ja lupasi tulla viikon päästä kylään. Leivoin kakkua sitä varten. Edellisenä iltana pistin txt että mikä kellonaika kun tulet.

Vastasi että ei ole tulossa ja oli luvannut tulla vain että pääsee tilanteesta pois.

En ymmärrä mitä tapahtui..

Olipa rumasti tehty nuo "oharit" :(

Et kyllä menettänyt tuossa tapauksessa mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin oon miettinyt, että oon joskus tutulle heittänyt että poikkee joskus. Lupaa tulla kun lähellä kerta asuu. Sitten koskaan ei kuulu mitään.

Paras oli kun näin vanhan opiskelu kaverin torilla ja lupasi tulla viikon päästä kylään. Leivoin kakkua sitä varten. Edellisenä iltana pistin txt että mikä kellonaika kun tulet.

Vastasi että ei ole tulossa ja oli luvannut tulla vain että pääsee tilanteesta pois.

En ymmärrä mitä tapahtui..

Olipa rumasti tehty nuo "oharit" :(

Et kyllä menettänyt tuossa tapauksessa mitään!

Ehkä niin, olin kyllä tosi pettynyt ja itkeskelin kun odotin niin kovasti seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi ystävää jotka olen tuntenut lapsesta asti, mutta asuvat kaukana joten nähdään harvoin. Kaipaisin lisää ystäviä mutta näin neljäkymppisenä se tuntuu todella vaikealta. Kaikenlaisia tuttuja kyllä on, kivoja työkavereita yms, mutta en saa syvennettyä mitään suhteita yrityksistä huolimatta. 

Jaan tunteen.

Minäkin voin olla ystäväsi. Itse olen myös yksinäinen eikä kukaan soita

Ei ole mullakaan ystäviä. Ne kouluaikaiset oli lähinnä mun yhteydenottojen varassa ja sitten hiipuivat kun toinen ei yhtään tullut vastaan. Vaikea sitten vanhemmalla iällä enää löytää uusia tilalle.