Hallitus aikoo leikata lastensuojelun jälkihuollosta. Tässä ei ole ehkä ymmärretty tai haluttu ymmärtää kuinka julma ratkaisu tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Jo lähtökohtaisesti ollaan menty vikaan, jos tarvitaan lastenkotihoitoa lapselle. Pitää korjata juurisyyt. Lapsi adoptioon heti, jos joutuu lastenkotiin. Vanhemmat ovat silloin päihderiippuvaisia tai rikollisia. Mikä järki sysätä näitä lapsia huonoihin lastenkoteihin, kun he voisivat saada oikeat vanhemmat? Lastenkotihoito on huonoa, lapsi voi menettää henkensä kuten Koskelan surmassa, kun ei edes valvota missä lapsi on. Pakkoadoptio on oltava mahdollinen.

Harvoin joku on noin pihalla lastensuojelun eri toimista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lupaavat helpottaa lasten pääsyä mt-palveluihin.

Jos lasten vanhemmilla on kaikkien leikkausten jälkeen riittävästi rahaa privaattiin.

Ei se ole rahasta kiinni. Lasten erikoissairaanhoito on aina julkisen vastuulla. Eli yksityiset eivät aseta diagnoosia ja hoitoa lapsille kun kuuluu erikoissairaanhoidon alaan. Tämä on siis ihan yleinen käytäntö eikä yksityinen puoli siinä sooloile mitään. Tekevät tiettyyn pisteeseen tutkimukset, mutta sitten lähete aina julkiselle puolelle.

Jos haluaa hyvää hoitoa lapselle, joka sitä tarvitsee, pitää muuttaa ulkomaille.

T. Hyvätuloinen erityislapsen (monella tapaa erityinen) vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa, että jälkihuolto on 25- vuotiaaksi asti. Riittäisi 21v.

Samaa mieltä. Tuohon jälkihuoltoon kuuluu tonnin vai oliko yli tonnin ylimääräinen tulo kuukautta kohti. Mielestäni järjetöntä. Kukaan ei tarvitse yhteiskunnan varoista 25-vuotiaaksi ylimääräistä tonnin lisäbonusta kuukautta kohti vain siitä hyvästä, että on alaikäisenä ollut huostaanotettuna.

Minun lapseni tarvitsee. Olen jo vuosia odottanut että jälkihuolto toimisi hänen kanssaan ja tukihenkilö olisi oikeasti tukena, mutta tähän mennessä he on onnistuneet kerran saamaan lapsen asunnottomaksi melkein vuodeksi ja kerran sijoittaneet asuntoon jossa ei ollut kunnolisia peseytymismahdollisuuksia eikä lainkaan mahdollisuutta pestä pyykkiä, joten lapsella on nyt sitkeä sieni-ihottuma riesana ja pitkään oli ongelmana myös syyhy. Hän on oppimishäiriöinen ka mielenterveysongelmainen. Mitään kuntoutusta, suunnitelmaa ei mitään ole tehty. Kunhan ajelehtii, koska kukaan ei auta. Olen kysynyt saanko auttaa niin avusta on kieltäydytty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku kansalaisjärjestö voisi alkaa hoitamaan tätäkin asiaa, että tarjoaisi apua nuorille? Suomesta puuttuu hyväntekeväisyyskulttuuri, rikkailla olisi kuitenkin rahaa ja joku eläkeläinen voisi tehdä pientä korvausta vastaan työtä nuorten auttamiseksi, kuten lapsiperheidenkin eteen tehdään.

Meillä on jo pitkään kansalaisjärjestöt tehneet ihan kaikilla alueilla ison osan sosiaalityöstä. Nämä saavat rahoituksensa valtiolta. Suomessa ei ole hyväntekeväisyyskulttuuria, koska maksamme korkeita veroja näiden palveluiden ylläpidosta. 

Sosiaalityötä ei voi laittaa ihan kenen tahansa eläkeläisen tehtäväksi. Sosiaalihuollon piirissä on useita vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä joilla saattai olla lukuisiakin mielenterveysdiagnooseja. On sosiaalityöntekijöiden ammatin väheksymistä ajatella, että se on kenen tahansa vapaaehtoisen tehtävissä.

Ja nytkin tätä jo kierretään paljon tehtäviin epäpätevillä sosionomeilla. Sosiaalityön koulutus on Suomessa laadukas ja sopivalla persoonalla varmasti saataisiin paljon hyvää aikaan perheissä ja varmuutta toimia silloin kun lapsi ei vaikuta selviävän perheessä. Tuntuu, että nykyään sosiaalityössä on kuitenkin paljon sosiaaliohjaaja nimikkeellä vastavalmistuneita sosionomeja korvaamassa sitä työtä, jonka kuuluisi olla sosiaalityöntekijän vastuulla. Eli lapsiperheiden palvelutarpeen arviointia jne. Nyt tätä tekevät pikkutytöt, joilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä kuinka vaikeita haasteita toisilla voi elämässä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tehtiin varmaan satoja lastensuojeluilmoituksia, mutta koskaan ei otettu huostaan, vaikka aiheita kyllä olisi ollut. Ilmeisesti sujui koulussa liian hyvin, vaikka kyse oli siitä, että pakenin kotiolojani läksyihin yms. Parikymppisenä pakeneminen ei enää auttanut vaan mielenterveydelliset ongelmat vyöryivät päälle. Hoidosta piti tapella, tapella ja tapella. Nykyään olen kolmissakymmenissä ja takana on pitkä hoito, joka kyllä auttoi osaan asioista hyvinkin, mutta osaan ei. Opiskelin tutkinnon, mutta en jaksa enää tapella työpaikoista. Olen koko ikäni sinnittellyt jaksamiseni äärirajoilla enkä enää halua tehdä sitä. En jaksa tapella. En jaksa pelata mitään pelejä. Haluan vain käydä töissä, tulla kotiin, käydä harrastuksessa ja tulla kotiin ja elää rauhassa. En halua koko ajan taistella olemassaolostani.

Halaus sinulle!

Olen kokenut samantyylisiä juttuja, ja nyt neljäkymppisenä en jaksa enää vääntää perusasioista kuten terveydenhuollosta. Viimeksi keväällä eräs virkailija sanoi, että minua on kohdeltu väärin ja olen oikeutettu tekemään aiheesta valituksen- mutta en halunnut edes ajatella asiaa. Kun 25 vuotta on vääntänyt yhdestä jaksosta terapiaa, kahdesta kuntoutuskartoituksesta sekä oikeudesta edes olla olemassa, takki alkaa olla tyhjä.

Nuorempana halusin vain hoitoa, nyt haluan olla vain rauhassa. Viekää tuet jos on pakko, minua ei enää kiristetä tai juoksuteta.

Just tällaisia nämä sossulandian kasvatit ovat. Elämä on vääntämistä ja jaksamista ja tukia. Toivottavasti joskus tajuatte kupletin juonen. Minulla ei ollut mitään tuommoisia ongelmia, ei vääntämistä ja jaksamista, kun en joutunut mukaan sossun pyöritykseen. Traumoja on kanssa, mutta ne on hoidettu vähäisten läheisten (oikeastaan vain 1kpl tietää edes olleensa osallisena mun traumojen korjaamisessa) kesken ja itse ja lopputulos on, että olen ollut jo pitkään terve, työkykyinen, naimisissa ja lapset terveitä ja hyvinvoivia eikä mitään tarvetta kenenkään muka-tuelle. 

Et ehkä huomaa itse että sinulla on vielä paljon työstettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Onko jollekin vielä yllätys että uskovaiset sortaa heikoimpia? On tullut nukuttua historian tunneilla vissiin ja jäänyt päivänpolitiikka seuraamatta. Kukaan ei vihaa niin hartaasti kuin uskovainen. Kukaan ei ole niin pilkallinen kuin uskovainen. Tästä on paljon ollut juttuja että jo päiväkodista kouluun ja työpaikoille uskovaiset ovat piinaamassa toisia. Aivopesu ja pelottelu lapsesta saakka aiheuttaa mielenterveysongelmia. Voi kun eläisi niin kauan että näkisi päivän jolloin uskonnot kielletään.

Kristilliset maat ovat aina hoitaneet heikompansa kaikista parhaiten. 

No ei kyllä seurakuntien toimesta vaan poliittisilla päätöksillä. Kristillisissä maissa on myös järjetön määrä mt ongelmia ja päihdeongelmia. Apua saavat "tulevat uskoon" kun ihminen heikoimmillaan aivopestään uskomaan taruolentoihin ja uskovaisten hyväntahtoisuuteen. Erota et voi tai tulet taas hylätyksi.

Höpö höpö mikä provo.Kaikki asiat saadaan näyttämään pahalta kun ei ole taitoa ymmärtää asioiden kokonaisuutta:=)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kasvanut 70-luvulla ja meidän perheessä kaikki lapset huostaanotettaisiin nykypäivänä.

On kyllä ollut todella haastavaa olla vanhempi mutta onneksi olen halunnut olla ns kunnon kansalainen.

Kun ei ole saanut mitään kasvatusta kotona niin eihän sitä kaikki osaa toimia kuten pitäisi.

Esim vanha äitini jaksaa vieläkin v*ttuilla lapsilleen. Ja vihaa lapsiaan. Syyttää ja syyllistää. Mitätöi. Ja ihan vapaaehtoisesti vielä lapsensa teki.

Jos vanhempi on pahasti vinksahtanut niin ei siinä järkipuhe auta.

Miksi olet vanhan äitisi kanssa missään tekemisissä? Ihan turhaan otat v*ttuilua vastaan, jätä rypemään omissa kakkavaipoissaan.

Tämän ratkaisun teinkin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tehtiin varmaan satoja lastensuojeluilmoituksia, mutta koskaan ei otettu huostaan, vaikka aiheita kyllä olisi ollut. Ilmeisesti sujui koulussa liian hyvin, vaikka kyse oli siitä, että pakenin kotiolojani läksyihin yms. Parikymppisenä pakeneminen ei enää auttanut vaan mielenterveydelliset ongelmat vyöryivät päälle. Hoidosta piti tapella, tapella ja tapella. Nykyään olen kolmissakymmenissä ja takana on pitkä hoito, joka kyllä auttoi osaan asioista hyvinkin, mutta osaan ei. Opiskelin tutkinnon, mutta en jaksa enää tapella työpaikoista. Olen koko ikäni sinnittellyt jaksamiseni äärirajoilla enkä enää halua tehdä sitä. En jaksa tapella. En jaksa pelata mitään pelejä. Haluan vain käydä töissä, tulla kotiin, käydä harrastuksessa ja tulla kotiin ja elää rauhassa. En halua koko ajan taistella olemassaolostani.

Tämä. Tätä itsekin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku kansalaisjärjestö voisi alkaa hoitamaan tätäkin asiaa, että tarjoaisi apua nuorille? Suomesta puuttuu hyväntekeväisyyskulttuuri, rikkailla olisi kuitenkin rahaa ja joku eläkeläinen voisi tehdä pientä korvausta vastaan työtä nuorten auttamiseksi, kuten lapsiperheidenkin eteen tehdään.

Meillä on jo pitkään kansalaisjärjestöt tehneet ihan kaikilla alueilla ison osan sosiaalityöstä. Nämä saavat rahoituksensa valtiolta. Suomessa ei ole hyväntekeväisyyskulttuuria, koska maksamme korkeita veroja näiden palveluiden ylläpidosta. 

Sosiaalityötä ei voi laittaa ihan kenen tahansa eläkeläisen tehtäväksi. Sosiaalihuollon piirissä on useita vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä joilla saattai olla lukuisiakin mielenterveysdiagnooseja. On sosiaalityöntekijöiden ammatin väheksymistä ajatella, että se on kenen tahansa vapaaehtoisen tehtävissä.

Ja nytkin tätä jo kierretään paljon tehtäviin epäpätevillä sosionomeilla. Sosiaalityön koulutus on Suomessa laadukas ja sopivalla persoonalla varmasti saataisiin paljon hyvää aikaan perheissä ja varmuutta toimia silloin kun lapsi ei vaikuta selviävän perheessä. Tuntuu, että nykyään sosiaalityössä on kuitenkin paljon sosiaaliohjaaja nimikkeellä vastavalmistuneita sosionomeja korvaamassa sitä työtä, jonka kuuluisi olla sosiaalityöntekijän vastuulla. Eli lapsiperheiden palvelutarpeen arviointia jne. Nyt tätä tekevät pikkutytöt, joilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä kuinka vaikeita haasteita toisilla voi elämässä olla.

Sosiaalityö on samanlainen työ siinä missä muutkin, eli se opitaan lopulta tekemällä, ei tutkinnoilla. Kokenut sosionomi pesee ammattitaidollaan vastavalmistuneen sosiaalityöntekijän mennen tullen. Tuollainen pikkutytöttely on osoitus lähinnä omasta ymmärtämättömyydestäsi ja huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Onko jollekin vielä yllätys että uskovaiset sortaa heikoimpia? On tullut nukuttua historian tunneilla vissiin ja jäänyt päivänpolitiikka seuraamatta. Kukaan ei vihaa niin hartaasti kuin uskovainen. Kukaan ei ole niin pilkallinen kuin uskovainen. Tästä on paljon ollut juttuja että jo päiväkodista kouluun ja työpaikoille uskovaiset ovat piinaamassa toisia. Aivopesu ja pelottelu lapsesta saakka aiheuttaa mielenterveysongelmia. Voi kun eläisi niin kauan että näkisi päivän jolloin uskonnot kielletään.

Kristilliset maat ovat aina hoitaneet heikompansa kaikista parhaiten. 

Oikeammin ne maat, joissa uskonnolla ei ole vahvaa asemaa riippumatta uskonnosta. 

Juuri tuo ikä 18-25 on se, jossa perhe tai "jälkihuolto" yleensä kannustaa normaalia nuorta, että saa omasta elämästä kiinni.

Tuossa elämänvaiheessa on aika helppoa vähien rahojen vuoksi helppoa ajautua hieman rikollisille poluille, jos ei ole joku aikuisempi neuvomassa tai puhumassa järkeä. Tulee kaikenlaista ehdotusta kaveripiiristä tai tuttavapiiristä lähteä tienaamaan rahaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Vaikka itsekin olin ns. hyvän perheen nuori.

Asia, jossa säästäminen on itsensä ampumista jalkaan yhteiskunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku kansalaisjärjestö voisi alkaa hoitamaan tätäkin asiaa, että tarjoaisi apua nuorille? Suomesta puuttuu hyväntekeväisyyskulttuuri, rikkailla olisi kuitenkin rahaa ja joku eläkeläinen voisi tehdä pientä korvausta vastaan työtä nuorten auttamiseksi, kuten lapsiperheidenkin eteen tehdään.

Meillä on jo pitkään kansalaisjärjestöt tehneet ihan kaikilla alueilla ison osan sosiaalityöstä. Nämä saavat rahoituksensa valtiolta. Suomessa ei ole hyväntekeväisyyskulttuuria, koska maksamme korkeita veroja näiden palveluiden ylläpidosta. 

Sosiaalityötä ei voi laittaa ihan kenen tahansa eläkeläisen tehtäväksi. Sosiaalihuollon piirissä on useita vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä joilla saattai olla lukuisiakin mielenterveysdiagnooseja. On sosiaalityöntekijöiden ammatin väheksymistä ajatella, että se on kenen tahansa vapaaehtoisen tehtävissä.

Ja nytkin tätä jo kierretään paljon tehtäviin epäpätevillä sosionomeilla. Sosiaalityön koulutus on Suomessa laadukas ja sopivalla persoonalla varmasti saataisiin paljon hyvää aikaan perheissä ja varmuutta toimia silloin kun lapsi ei vaikuta selviävän perheessä. Tuntuu, että nykyään sosiaalityössä on kuitenkin paljon sosiaaliohjaaja nimikkeellä vastavalmistuneita sosionomeja korvaamassa sitä työtä, jonka kuuluisi olla sosiaalityöntekijän vastuulla. Eli lapsiperheiden palvelutarpeen arviointia jne. Nyt tätä tekevät pikkutytöt, joilla ei ole minkäänlaista ymmärrystä kuinka vaikeita haasteita toisilla voi elämässä olla.

Sosiaalityö on samanlainen työ siinä missä muutkin, eli se opitaan lopulta tekemällä, ei tutkinnoilla. Kokenut sosionomi pesee ammattitaidollaan vastavalmistuneen sosiaalityöntekijän mennen tullen. Tuollainen pikkutytöttely on osoitus lähinnä omasta ymmärtämättömyydestäsi ja huonosta käytöksestä.

Luulen, että 99% lapsiperheistä (ja heidän yhteistyötahoista) ottaisi mieluummin sosiaalityön alan maisterin kuin sosionomin hoitamaan asioitaan.

Sosionomi on hyvä koulutus esimerkiksi lastenkotiin/perhetyöhön/perhekuntoutukseen ns. käytännön tason työhön, jossa tuetaan perheitä ja lapsia. Sosionomin koulutus ei riitä arvioimaan perheiden/lasten/nuorten tilanteita ja palvelutarpeita. Siihen vaaditaan eri tason osaamista. Sitä koulutusta ei voi korvata kokemuksella.

Olen itse erityiskoulun opettaja erityisluokanopettajan koulutuksella ja elän perheiden kanssa monia eri tilanteita, joihin yhteiskunnan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin ja pätevämmin. Huonon käytöksen allekirjoitan, mutta ymmärtämätön en ole. Todennäköisesti ymmärrän monista asioista huomattavasti enemmän kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tehtiin varmaan satoja lastensuojeluilmoituksia, mutta koskaan ei otettu huostaan, vaikka aiheita kyllä olisi ollut. Ilmeisesti sujui koulussa liian hyvin, vaikka kyse oli siitä, että pakenin kotiolojani läksyihin yms. Parikymppisenä pakeneminen ei enää auttanut vaan mielenterveydelliset ongelmat vyöryivät päälle. Hoidosta piti tapella, tapella ja tapella. Nykyään olen kolmissakymmenissä ja takana on pitkä hoito, joka kyllä auttoi osaan asioista hyvinkin, mutta osaan ei. Opiskelin tutkinnon, mutta en jaksa enää tapella työpaikoista. Olen koko ikäni sinnittellyt jaksamiseni äärirajoilla enkä enää halua tehdä sitä. En jaksa tapella. En jaksa pelata mitään pelejä. Haluan vain käydä töissä, tulla kotiin, käydä harrastuksessa ja tulla kotiin ja elää rauhassa. En halua koko ajan taistella olemassaolostani.

Halaus sinulle!

Olen kokenut samantyylisiä juttuja, ja nyt neljäkymppisenä en jaksa enää vääntää perusasioista kuten terveydenhuollosta. Viimeksi keväällä eräs virkailija sanoi, että minua on kohdeltu väärin ja olen oikeutettu tekemään aiheesta valituksen- mutta en halunnut edes ajatella asiaa. Kun 25 vuotta on vääntänyt yhdestä jaksosta terapiaa, kahdesta kuntoutuskartoituksesta sekä oikeudesta edes olla olemassa, takki alkaa olla tyhjä.

Nuorempana halusin vain hoitoa, nyt haluan olla vain rauhassa. Viekää tuet jos on pakko, minua ei enää kiristetä tai juoksuteta.

Just tällaisia nämä sossulandian kasvatit ovat. Elämä on vääntämistä ja jaksamista ja tukia. Toivottavasti joskus tajuatte kupletin juonen. Minulla ei ollut mitään tuommoisia ongelmia, ei vääntämistä ja jaksamista, kun en joutunut mukaan sossun pyöritykseen. Traumoja on kanssa, mutta ne on hoidettu vähäisten läheisten (oikeastaan vain 1kpl tietää edes olleensa osallisena mun traumojen korjaamisessa) kesken ja itse ja lopputulos on, että olen ollut jo pitkään terve, työkykyinen, naimisissa ja lapset terveitä ja hyvinvoivia eikä mitään tarvetta kenenkään muka-tuelle. 

Et ehkä huomaa itse että sinulla on vielä paljon työstettävää.

EIkö Suomessa saa olla talousliberaali vai mitä tarkoitat?

Mikä näistä on kielletty tarkalleen ottaen:

kapitalismi

hyvätuloisuus

arvokonservatismi

pitkä avioliitto

lapsien saaminen

töissäkäynti

sosialismin kritiikki

julkisten palvelujen kritiikki

Vai tuliko tekstiini jokin yksittäinen sinua hiertävä sanavalinta, jonka perusteella näet, että tarvitsen jotakin "työstöä"? 

Sori, mutta olet vähän epäselvä kirjoittaja, siksi kysely. Itse yritän olla mahdollisimman selväsanainen netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Onko jollekin vielä yllätys että uskovaiset sortaa heikoimpia? On tullut nukuttua historian tunneilla vissiin ja jäänyt päivänpolitiikka seuraamatta. Kukaan ei vihaa niin hartaasti kuin uskovainen. Kukaan ei ole niin pilkallinen kuin uskovainen. Tästä on paljon ollut juttuja että jo päiväkodista kouluun ja työpaikoille uskovaiset ovat piinaamassa toisia. Aivopesu ja pelottelu lapsesta saakka aiheuttaa mielenterveysongelmia. Voi kun eläisi niin kauan että näkisi päivän jolloin uskonnot kielletään.

Kristilliset maat ovat aina hoitaneet heikompansa kaikista parhaiten. 

Oikeammin ne maat, joissa uskonnolla ei ole vahvaa asemaa riippumatta uskonnosta. 

Häh, missä sellaisia maita on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lähtökohtaisesti ollaan menty vikaan, jos tarvitaan lastenkotihoitoa lapselle. Pitää korjata juurisyyt. Lapsi adoptioon heti, jos joutuu lastenkotiin. Vanhemmat ovat silloin päihderiippuvaisia tai rikollisia. Mikä järki sysätä näitä lapsia huonoihin lastenkoteihin, kun he voisivat saada oikeat vanhemmat? Lastenkotihoito on huonoa, lapsi voi menettää henkensä kuten Koskelan surmassa, kun ei edes valvota missä lapsi on. Pakkoadoptio on oltava mahdollinen.

Harvoin joku on noin pihalla lastensuojelun eri toimista...

Suomessa on oikeasti hyvätuloisia jotka kelaa noin. Jenkki rikkaiden tavoin ajatellaan köyhien olevan velvollisia synnyttämään hedelmättömille elitisteille jälkikasvua. Amerikassa löytyy joka kirttelin mutkasta vähintään yksi kohdun vuokrauslafka. Rikkaat eivät kuitenkaan halua maksaa lapsesta pyydettävää summaa. Köyhän hyväksikäyttäminen nähdään totaali ookoona.

Ap, todellisuus on vielä ikävämpi. Hallitus ymmärtää tekojensa ilkeyden, mutta sadisteina jatkavat silti.

Työntekijät ovat liian lähellä systeemiä ja siksi puolustavat sitä. Ulkopuolelta näkee, kuinka järjetöntä on heittää rahaa mutakuoppaan, sen sijaan että nousisivat vaan ne tikkaat ylös, mitkä sinne kuoppaan on täällä kuitenkin pystytetty. Koko sosiaalipuoli pitäisi romuttaa ja tilalle paljon pienempi organisaatio sijoittamaan rikollisissa olosuhteissa olevat lapset kerralla muualle ihan lopullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tehtiin varmaan satoja lastensuojeluilmoituksia, mutta koskaan ei otettu huostaan, vaikka aiheita kyllä olisi ollut. Ilmeisesti sujui koulussa liian hyvin, vaikka kyse oli siitä, että pakenin kotiolojani läksyihin yms. Parikymppisenä pakeneminen ei enää auttanut vaan mielenterveydelliset ongelmat vyöryivät päälle. Hoidosta piti tapella, tapella ja tapella. Nykyään olen kolmissakymmenissä ja takana on pitkä hoito, joka kyllä auttoi osaan asioista hyvinkin, mutta osaan ei. Opiskelin tutkinnon, mutta en jaksa enää tapella työpaikoista. Olen koko ikäni sinnittellyt jaksamiseni äärirajoilla enkä enää halua tehdä sitä. En jaksa tapella. En jaksa pelata mitään pelejä. Haluan vain käydä töissä, tulla kotiin, käydä harrastuksessa ja tulla kotiin ja elää rauhassa. En halua koko ajan taistella olemassaolostani.

Halaus sinulle!

Olen kokenut samantyylisiä juttuja, ja nyt neljäkymppisenä en jaksa enää vääntää perusasioista kuten terveydenhuollosta. Viimeksi keväällä eräs virkailija sanoi, että minua on kohdeltu väärin ja olen oikeutettu tekemään aiheesta valituksen- mutta en halunnut edes ajatella asiaa. Kun 25 vuotta on vääntänyt yhdestä jaksosta terapiaa, kahdesta kuntoutuskartoituksesta sekä oikeudesta edes olla olemassa, takki alkaa olla tyhjä.

Nuorempana halusin vain hoitoa, nyt haluan olla vain rauhassa. Viekää tuet jos on pakko, minua ei enää kiristetä tai juoksuteta.

Just tällaisia nämä sossulandian kasvatit ovat. Elämä on vääntämistä ja jaksamista ja tukia. Toivottavasti joskus tajuatte kupletin juonen. Minulla ei ollut mitään tuommoisia ongelmia, ei vääntämistä ja jaksamista, kun en joutunut mukaan sossun pyöritykseen. Traumoja on kanssa, mutta ne on hoidettu vähäisten läheisten (oikeastaan vain 1kpl tietää edes olleensa osallisena mun traumojen korjaamisessa) kesken ja itse ja lopputulos on, että olen ollut jo pitkään terve, työkykyinen, naimisissa ja lapset terveitä ja hyvinvoivia eikä mitään tarvetta kenenkään muka-tuelle. 

Et ehkä huomaa itse että sinulla on vielä paljon työstettävää.

EIkö Suomessa saa olla talousliberaali vai mitä tarkoitat?

Mikä näistä on kielletty tarkalleen ottaen:

kapitalismi

hyvätuloisuus

arvokonservatismi

pitkä avioliitto

lapsien saaminen

töissäkäynti

sosialismin kritiikki

julkisten palvelujen kritiikki

Vai tuliko tekstiini jokin yksittäinen sinua hiertävä sanavalinta, jonka perusteella näet, että tarvitsen jotakin "työstöä"? 

Sori, mutta olet vähän epäselvä kirjoittaja, siksi kysely. Itse yritän olla mahdollisimman selväsanainen netissä. 

Miksi kuvittelet Iltalehden tulkuttavan aivovuodosta ja syntyvyydestä? Ettei orjat vähenisi! Kotimainen varaton orja on niin kauan kiva kun tämä ei älyä hakeutua muualle.

Tiedän erään henkilön joka on jälkihuollossa, oli nuorena pienen hetken sijoitettuna. Perheessä asiat oli hyvin, mutta motivaatio ongelmia koulun kanssa.

Sanoo syyksi miksi otti jälkihuollon raha. Hänelle maksetaan harrastukset, asuminen, sanomalehdet, bensat... ihan kaikki. Siihen päälle saa muut opiskelijan tulot vaikka kumppani käy töissäkin. Sossu maksoi jopa heidän uuden talon remonttia, mikä on mielestäni todella väärin kun puhutaan aikuisista joilla menee hyvin. Jos on sijoituksessa hetken lapsena, miksi vielä reilusti yli parikymppisille maksetaan kaikki veronmaksajien rahoilla.