Nuoret ei pääse opintoihin ja työttömyys odottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vihonviimeistä :( Suosituille aloille (jotka työllistävät hyvin) on valtavasti hakijoita eikä sinne pääse kun useamman yrityksen jälkeen. Pitäisi olla joku mahdollisuus kehittää itseään ja opiskella siitä huolimatta vaikkei olisi päässyt ykkösvaihtoehtoonsa. Onhan se nyt sata kertaa järkevämpää kun olla työttömänä.

Hakupainealojen sijaan kannattaakin hakeutua esim teknilliselle alalle tai lukeman luonnontieteitä.  Onhan tarjolla myös avoimen yliopiston opinnot.

Siellä luonnontiedealoilla pärjääkin tosi hyvin, jos ei ole lahjakas mafyke-aineissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensikertalaiskiintiön takia nuoren ei missään nimessä kannata ottaa vastaan sellaista opiskelupaikkaa, joka ei kiinnosta. Tiedän useita ylioppilaita jotka tästä syystä lykkäävät opiskelupaikan vastaanottamista kun odottavat sinne "omalle alalle" sisäänpääsyä.

Kukahan tämänkin aivopierun ensikertalaisuudesta keksi?

Ensikertalaisuuskiintiö pitäisi lopettaa.

Eikä pitäisi. Sen sijaan täytyisi laittaa ne useampia korkeakolututkintoja tekevien toiset opinnot maksullisiksi.  Toki pitäisi kehittää myös opinto-ohjausta varsinkin lukiossa ettei niitä virhevalintoja tapahtuisi alunperinkään.  Kannattaa huomata, että maisterivaiheeseen voi hakea myös suoraan amk tutkinnolla ja kandintutkinnolla, mikäli koulutukset ovat riittävän samaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vihonviimeistä :( Suosituille aloille (jotka työllistävät hyvin) on valtavasti hakijoita eikä sinne pääse kun useamman yrityksen jälkeen. Pitäisi olla joku mahdollisuus kehittää itseään ja opiskella siitä huolimatta vaikkei olisi päässyt ykkösvaihtoehtoonsa. Onhan se nyt sata kertaa järkevämpää kun olla työttömänä.

Hakupainealojen sijaan kannattaakin hakeutua esim teknilliselle alalle tai lukeman luonnontieteitä.  Onhan tarjolla myös avoimen yliopiston opinnot.

Teknilliselle vaaditaan pitkä matikka ja fysiikka joiden lukeminen lienee vapaaehtoista. Myöskään tekn/luonnontieteellisille aloille ei kaikki pääse, joten ei sinne hakeminen ole mikään ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuva nuori pärjää varsin hyvin pskahommillakin. Näitä löytyy aivan niin paljon kun viitsi tehdä kaikista tuppukylistäkin.

Ei muuten löydy näitä hommia kaikille! Ja vanhempien tilanne saattaa olla taloudellisesti kireä muutenkin. Nuori ei voi muuttaa omilleen, kun on täysin rahaton, mihinkään tukeen ei ole oikeutettu.

Vierailija kirjoitti:

Ap elää jossain omituisessa muinaisessa menneisyydessä jossa koulutus oli mukamas varma tie työllisyyteen.

Jo 2000-luvun alussa amerikkalaisissa sanomalehdissä oli sarjakuvia/pilakuvia joiden juoni oli tällänen: kaksi nuorta aikuista poistui korkeakoulun ovesta ulos kadulle, käsissään valmistujaispaperit ja päässään valmistujaishattu. He löysivät kadulta kodittomien keskeltä tyhjän tilan johon he mahtuivat istumaan, mahtuivat jäämään kadulle kodittomiksi. Yksi nuorukainen sanoi toiselle: "sanoinhan sinulle että kyllä meillekin vielä paikka löytyisi!"

Niin, eli jo 2000-luvun alussa Yhdysvalloissa oli ihan selvää ja tunnettua että suuri osa korkeakouluista valmistuneista, suuri osa opinnot loppuun suorittaneista, suuri osa kouluttautuneista, päätyivät suoraan työttömiksi - ja työttömiksi he myös ikiajoiksi jäivät. Tuo oli siellä silloin jo yhteiskunnan normaalitila, ei sitä kukaan enää ihmetellyt, siihen oltiin jo totuttu.

No, Suomen kehitys on monessa asiassa usein tunnetusti noin 20 vuotta Yhdysvaltoja jäljessä. Ja noista sarjakuvista on jo 20 vuotta. Joten nyt tasan sama tilanne on jo Suomessakin, on ollut jo pitkään. Monet suomalaiset ovat sen jo huomanneet, siihen jo tottuneet, monelle suomalaiselle se on jo täysin normaalia. Vain ap on jotenkin jälkijunassa, elää päänsä sisällä edelleen aikaa ennen 2000-lukua.

Tilastot kyllä osoittavat selvästi että korkeakoulutus kannattaa ainakin Suomessa ja työllisyys sekä palkkataso on parempi kuin muilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vihonviimeistä :( Suosituille aloille (jotka työllistävät hyvin) on valtavasti hakijoita eikä sinne pääse kun useamman yrityksen jälkeen. Pitäisi olla joku mahdollisuus kehittää itseään ja opiskella siitä huolimatta vaikkei olisi päässyt ykkösvaihtoehtoonsa. Onhan se nyt sata kertaa järkevämpää kun olla työttömänä.

Hakupainealojen sijaan kannattaakin hakeutua esim teknilliselle alalle tai lukeman luonnontieteitä.  Onhan tarjolla myös avoimen yliopiston opinnot.

Siellä luonnontiedealoilla pärjääkin tosi hyvin, jos ei ole lahjakas mafyke-aineissa.

Näissä aineissa ei ole lahjakkuudella sen suurempaa merkitystä kuin huuhaa-aineissakaan . Kysymys on siitä että vaivautuu ne asiat opettelemaan ja esim laskemista harjoittelemaan riittävästi,

Mielenkiintoistahan on, että hyvin pitkässä matematiikassa pärjäävät pärjäävät hyvin kaikissa opinnoissaan, koska ovat tottuneet näkemään vaivaa ja oppimaan.

Ihmettelen kommentteja missä kannustetaan "paskatöihin", kuitenkin talouden kannalta olisi parasta että nuori pääsee mahd pian opiskelemaan ja valmistuu jolloinka hän on tuottavampi työntekijä ja veronmaksaja kuin työttömänä tai jossain huonosti palkatuissa hommissa. Se on fakta että koulutustaso on Suomessa laskenut ja koulutukseen pääsyä pitäisi parantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ammattia, joutuu 5 kk odotusajalle ennen kuin saa työttömyyskorvauksen.

Eikä joudu.

Kyllä joutuu. 21 viikkoa. Juuri laskemme, joko tämä tuli täyteen.

Jaahas. Olet oikeassa, minä oli väärässä. En muista, että itse olisin tuollaista joutunut koskaan odottamaan. Ensimmäisen kerran ilmoittauduin työkkäriin noin 20 vuotta sitten eikä minulla tuolloin olut mitään ammatillista koulutusta.

Lapseni kanssa väännettiin 2 vuotta, että pääsi karenssille, jotta 5kk alkoi ylipäätään pyöriä koska hän oli jättänyt koulutuksen kesken. Ties kuinka monta kertaa ilmottautui työttömäksi ja työkkäri vain oli niin kuin mitään ilmoitusta ei olisi tehty, lopulta saatiin karenssi päälle kun hän alkoi "9 euron orjaksi". Eli tähän on menty, ei edes työttömäksi pääse jos ei mene 9e työhön.

Kouluun olisi päässyt takaisin. 9€ työpaikka oli tässä tapauksessa kannustin. Henkisesti heikoille nuorille on hirveästi kaikkea tukea ja sossuilua, että en usko että tässäkään tapauksessa oli muusta kyse kuin uhosta ja pullikoinnista. Nyt uusi hallitus ottaa luulot pois vätyksiltä tekemällä työttömyydestä niin raskasta, että töissä pääsee helpommalla.

Mut potkittiin aikanaan koulusta pois, koska en saanut työharjoittelupaikkaa. Karenssi tuli, vaikka olisin halunnut jatkaa koulussa jos olisin voinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin ilmoittautumaan työttömäksi naiivina ja nuorena heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Mikään siihen asteisessa elämässäni ei ollut valmistanut siihen todellisuuteen, joka nuorta ylioppilasta odotti. Tuosta seurasi sellaiset traumat, jotka eivät parane koskaan. Erityisesti tuo ilman rahaa jääminen järkytti syvästi. Jos joku näin nuori on nyt joutunut ilmoittautumaan työttömäksi niin toivon, että lapsen vanhempi lähtee mukaan käynneille TE-toimistoon, Kelaan ja mahdollisesti sossuun tueksi, eikä jätä lastaan yksin näiden asioiden kanssa, koska taloudellisten ongelmien seurana ovat pian myös mielenterveysongelmat. Valitettavasti taitaa aika montaa tuoretta ylioppilasta ja ilman opiskelupaikkaa jäänyttä pian lähihoitajan koulutus odottaa ja siinä ei sitten kysyä alalle soveltuvuutta tai motivaatiota kun TE-toimisto pakottaa hakemaan.

Näitä tuntemuksia mä koin ja olen kokenut viimeisen puolen vuoden ajan (valmistuin syksyllä 2022). Pakko sanoa muuten, että jos minulla ei olisi ollut perheen ja ystävien tukea (rahallinen tuki tuli tietysti vanhemmilta vaikka se hävettikin ihan helvetisti jostain kummasta syystä), niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Nuorta ei todellakaan kannata jättää painimaan yksin näiden asioiden kanssa. Mulle itselleni se oli todella kova paikka kun työkkärissä tajusin miten kova maailma loppujen lopuksi on. 

Missä tynnyrisä teidät on oikein kasvatettu? Tätä se tekee kun vanhemmat tekee kaiken lapsensa ja nuoren edestä.

Tällaiset kokemukset eivät vaadi mitään tynnyrissä kasvattamista tai kasvamista. Työttömyyteen, työttömien kohteluun ja tiettyjen laitosten toimintaan liittyvät asiat ovat hirveitä tabuja, eikä niistä koulussa puhuta. Harvoin 19-vuotias ylioppilas on joutunut näiden kanssa aikaisemmassa elämässä tekemisiin, joten tuskin paljoa näistä tietää kun ei ole ollut tarvetta asioita aikaisemmin selvittää. Asiallisen ja oikeudenmukaisen kohtelun toivominen tai se, että ei joudu monella tavoin hyväksikäytetyksi ei ole mitään pilvilinnoissa elämistä. Tietysti myös toive omasta rahasta ja siitä, että yhteiskunta pitää huolen ilman nöyryytystä ja asioiden sujuminen ovat realististisia toiveita. Kun nämä sitten romahtavat menee kerralla se mitä joku pitää lapsen uskona ja samalla sitten usko koko yhteiskuntaan. Tällä tavalla syntyy sitten hyvin pian taloudellisia ongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Samalla sitten kukaan ei muka voi tehdä mitään ja laitosten tantat pyörittävät käsiään ja päätään ja syyttävät nuorta kaikesta. Mitään konkreettista apua ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vihonviimeistä :( Suosituille aloille (jotka työllistävät hyvin) on valtavasti hakijoita eikä sinne pääse kun useamman yrityksen jälkeen. Pitäisi olla joku mahdollisuus kehittää itseään ja opiskella siitä huolimatta vaikkei olisi päässyt ykkösvaihtoehtoonsa. Onhan se nyt sata kertaa järkevämpää kun olla työttömänä.

Hakupainealojen sijaan kannattaakin hakeutua esim teknilliselle alalle tai lukeman luonnontieteitä.  Onhan tarjolla myös avoimen yliopiston opinnot.

Siellä luonnontiedealoilla pärjääkin tosi hyvin, jos ei ole lahjakas mafyke-aineissa.

Näissä aineissa ei ole lahjakkuudella sen suurempaa merkitystä kuin huuhaa-aineissakaan . Kysymys on siitä että vaivautuu ne asiat opettelemaan ja esim laskemista harjoittelemaan riittävästi,

Mielenkiintoistahan on, että hyvin pitkässä matematiikassa pärjäävät pärjäävät hyvin kaikissa opinnoissaan, koska ovat tottuneet näkemään vaivaa ja oppimaan.

Mutta ei sinne edes oteta niitä joilla ei ole pitkää matikkaa joten turha jankuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuva nuori pärjää varsin hyvin pskahommillakin. Näitä löytyy aivan niin paljon kun viitsi tehdä kaikista tuppukylistäkin.

Ei muuten löydy näitä hommia kaikille! Ja vanhempien tilanne saattaa olla taloudellisesti kireä muutenkin. Nuori ei voi muuttaa omilleen, kun on täysin rahaton, mihinkään tukeen ei ole oikeutettu.

Miksi tulottoman pitäisi yhtään mihinkään muuttaakaan? Suorittakoot vanhemmat kasvatustyönsä päätökseen ihan itse niin että se nuori parantaa arvosanansa tai vaihtoehtoisestio valmistautuu pääsykokeisiin.  Omituista miten suomessa jopa mielenterveysongelmaiset nuoret tuupataan omilleen yhteiskunnan kustannuksella elämään.

Pihalla pomppi täysin pallohukassa olevia mustavariksen poikasia. Meillä on eläimille vesiastia pihalla, muttei ne tajunneett siitä juoda, yksikin pyöri rappujen vieressä koko päivän helteessä ja illalla painautui nukkumaan kukkien väliin söpösti pää siiven alla. Aamulla löytyi kuolleena  ja pään oli joku syönyt. Sellaista se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin ilmoittautumaan työttömäksi naiivina ja nuorena heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Mikään siihen asteisessa elämässäni ei ollut valmistanut siihen todellisuuteen, joka nuorta ylioppilasta odotti. Tuosta seurasi sellaiset traumat, jotka eivät parane koskaan. Erityisesti tuo ilman rahaa jääminen järkytti syvästi. Jos joku näin nuori on nyt joutunut ilmoittautumaan työttömäksi niin toivon, että lapsen vanhempi lähtee mukaan käynneille TE-toimistoon, Kelaan ja mahdollisesti sossuun tueksi, eikä jätä lastaan yksin näiden asioiden kanssa, koska taloudellisten ongelmien seurana ovat pian myös mielenterveysongelmat. Valitettavasti taitaa aika montaa tuoretta ylioppilasta ja ilman opiskelupaikkaa jäänyttä pian lähihoitajan koulutus odottaa ja siinä ei sitten kysyä alalle soveltuvuutta tai motivaatiota kun TE-toimisto pakottaa hakemaan.

Näitä tuntemuksia mä koin ja olen kokenut viimeisen puolen vuoden ajan (valmistuin syksyllä 2022). Pakko sanoa muuten, että jos minulla ei olisi ollut perheen ja ystävien tukea (rahallinen tuki tuli tietysti vanhemmilta vaikka se hävettikin ihan helvetisti jostain kummasta syystä), niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Nuorta ei todellakaan kannata jättää painimaan yksin näiden asioiden kanssa. Mulle itselleni se oli todella kova paikka kun työkkärissä tajusin miten kova maailma loppujen lopuksi on. 

Kaupan kassalle? Jos ei pääse suoraan johonkin kauppaan niin esim vuokrafirman kautta.

S-ryhmällä ja K-ryhmällä on omat rekrytointikanavansa, joihin se työhakemus tehdään. Ei niihin minkään vuokrafirman kautta mennä. Varsinkin nää isommat ketjut karsastaa vuokratyövoimaa koska on isoridki että sieltä lähetetään vain sutta ja sekundaa joka ei osaa edes kassakonetta käyttää.

T. kaupoissa monta vuotta töissä ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä vihonviimeistä :( Suosituille aloille (jotka työllistävät hyvin) on valtavasti hakijoita eikä sinne pääse kun useamman yrityksen jälkeen. Pitäisi olla joku mahdollisuus kehittää itseään ja opiskella siitä huolimatta vaikkei olisi päässyt ykkösvaihtoehtoonsa. Onhan se nyt sata kertaa järkevämpää kun olla työttömänä.

Hakupainealojen sijaan kannattaakin hakeutua esim teknilliselle alalle tai lukeman luonnontieteitä.  Onhan tarjolla myös avoimen yliopiston opinnot.

Siellä luonnontiedealoilla pärjääkin tosi hyvin, jos ei ole lahjakas mafyke-aineissa.

Näissä aineissa ei ole lahjakkuudella sen suurempaa merkitystä kuin huuhaa-aineissakaan . Kysymys on siitä että vaivautuu ne asiat opettelemaan ja esim laskemista harjoittelemaan riittävästi,

Mielenkiintoistahan on, että hyvin pitkässä matematiikassa pärjäävät pärjäävät hyvin kaikissa opinnoissaan, koska ovat tottuneet näkemään vaivaa ja oppimaan.

Mutta ei sinne edes oteta niitä joilla ei ole pitkää matikkaa joten turha jankuttaa.

Luonnontieteitä pääsee opiskelemaan ilman pitkää matikkaa.  Ja tokihan pitkän matematiikan tärkeyden kaikki tietää jo lukion aloittaessaan. Mitäs ette ottaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin ilmoittautumaan työttömäksi naiivina ja nuorena heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Mikään siihen asteisessa elämässäni ei ollut valmistanut siihen todellisuuteen, joka nuorta ylioppilasta odotti. Tuosta seurasi sellaiset traumat, jotka eivät parane koskaan. Erityisesti tuo ilman rahaa jääminen järkytti syvästi. Jos joku näin nuori on nyt joutunut ilmoittautumaan työttömäksi niin toivon, että lapsen vanhempi lähtee mukaan käynneille TE-toimistoon, Kelaan ja mahdollisesti sossuun tueksi, eikä jätä lastaan yksin näiden asioiden kanssa, koska taloudellisten ongelmien seurana ovat pian myös mielenterveysongelmat. Valitettavasti taitaa aika montaa tuoretta ylioppilasta ja ilman opiskelupaikkaa jäänyttä pian lähihoitajan koulutus odottaa ja siinä ei sitten kysyä alalle soveltuvuutta tai motivaatiota kun TE-toimisto pakottaa hakemaan.

Näitä tuntemuksia mä koin ja olen kokenut viimeisen puolen vuoden ajan (valmistuin syksyllä 2022). Pakko sanoa muuten, että jos minulla ei olisi ollut perheen ja ystävien tukea (rahallinen tuki tuli tietysti vanhemmilta vaikka se hävettikin ihan helvetisti jostain kummasta syystä), niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Nuorta ei todellakaan kannata jättää painimaan yksin näiden asioiden kanssa. Mulle itselleni se oli todella kova paikka kun työkkärissä tajusin miten kova maailma loppujen lopuksi on. 

Missä tynnyrisä teidät on oikein kasvatettu? Tätä se tekee kun vanhemmat tekee kaiken lapsensa ja nuoren edestä.

Vesitynnyrissä :D No ei, vitsit sikseen. Ei mulle ainakaan opetettu lukiossa, että miten hitossa työttömänä ollaan tai minkälaista TE-toimistossa palvellaan asiakkaita. 

Paras ystäväni itseasiassa neuvoi mua hakemaan työmarkkinatukea saman tien kun valmistuin. Mun vanhemmat eivät todellakaan tehneet kaikkea mun edestä :D Ja vaikka he jotain tekevätkin niin he sen omasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin ilmoittautumaan työttömäksi naiivina ja nuorena heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Mikään siihen asteisessa elämässäni ei ollut valmistanut siihen todellisuuteen, joka nuorta ylioppilasta odotti. Tuosta seurasi sellaiset traumat, jotka eivät parane koskaan. Erityisesti tuo ilman rahaa jääminen järkytti syvästi. Jos joku näin nuori on nyt joutunut ilmoittautumaan työttömäksi niin toivon, että lapsen vanhempi lähtee mukaan käynneille TE-toimistoon, Kelaan ja mahdollisesti sossuun tueksi, eikä jätä lastaan yksin näiden asioiden kanssa, koska taloudellisten ongelmien seurana ovat pian myös mielenterveysongelmat. Valitettavasti taitaa aika montaa tuoretta ylioppilasta ja ilman opiskelupaikkaa jäänyttä pian lähihoitajan koulutus odottaa ja siinä ei sitten kysyä alalle soveltuvuutta tai motivaatiota kun TE-toimisto pakottaa hakemaan.

Näitä tuntemuksia mä koin ja olen kokenut viimeisen puolen vuoden ajan (valmistuin syksyllä 2022). Pakko sanoa muuten, että jos minulla ei olisi ollut perheen ja ystävien tukea (rahallinen tuki tuli tietysti vanhemmilta vaikka se hävettikin ihan helvetisti jostain kummasta syystä), niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Nuorta ei todellakaan kannata jättää painimaan yksin näiden asioiden kanssa. Mulle itselleni se oli todella kova paikka kun työkkärissä tajusin miten kova maailma loppujen lopuksi on. 

Missä tynnyrisä teidät on oikein kasvatettu? Tätä se tekee kun vanhemmat tekee kaiken lapsensa ja nuoren edestä.

Tällaiset kokemukset eivät vaadi mitään tynnyrissä kasvattamista tai kasvamista. Työttömyyteen, työttömien kohteluun ja tiettyjen laitosten toimintaan liittyvät asiat ovat hirveitä tabuja, eikä niistä koulussa puhuta. Harvoin 19-vuotias ylioppilas on joutunut näiden kanssa aikaisemmassa elämässä tekemisiin, joten tuskin paljoa näistä tietää kun ei ole ollut tarvetta asioita aikaisemmin selvittää. Asiallisen ja oikeudenmukaisen kohtelun toivominen tai se, että ei joudu monella tavoin hyväksikäytetyksi ei ole mitään pilvilinnoissa elämistä. Tietysti myös toive omasta rahasta ja siitä, että yhteiskunta pitää huolen ilman nöyryytystä ja asioiden sujuminen ovat realististisia toiveita. Kun nämä sitten romahtavat menee kerralla se mitä joku pitää lapsen uskona ja samalla sitten usko koko yhteiskuntaan. Tällä tavalla syntyy sitten hyvin pian taloudellisia ongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Samalla sitten kukaan ei muka voi tehdä mitään ja laitosten tantat pyörittävät käsiään ja päätään ja syyttävät nuorta kaikesta. Mitään konkreettista apua ei ole tarjolla.

Myös nuoren kannattaa lähteä siitä perinteisestä tavasta, että jokaisen pitää itsensä elättää eikä vinkua yhteiskunnalta elatusta. Tähän valmentaa hyvin se, että vanhemmat panee jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa muksunsa ansaitsemaan itse taskurahansa.

Kovaa olla nuori tässä maailmassa. Ennen pääsykokeisiinkiin oli tietyt opukset, joita pänttäämällä pärjäsi. Ahkeruudella pääsi sisään. Nykyään ei tiedä, miten valmistautua ja mitä odottaa. Monivalintahöttöä, miinuspisteitä vääristä vastauksista, kysymyksenasetteluansoja, tiukat aikarajat osioissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jouduin ilmoittautumaan työttömäksi naiivina ja nuorena heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Mikään siihen asteisessa elämässäni ei ollut valmistanut siihen todellisuuteen, joka nuorta ylioppilasta odotti. Tuosta seurasi sellaiset traumat, jotka eivät parane koskaan. Erityisesti tuo ilman rahaa jääminen järkytti syvästi. Jos joku näin nuori on nyt joutunut ilmoittautumaan työttömäksi niin toivon, että lapsen vanhempi lähtee mukaan käynneille TE-toimistoon, Kelaan ja mahdollisesti sossuun tueksi, eikä jätä lastaan yksin näiden asioiden kanssa, koska taloudellisten ongelmien seurana ovat pian myös mielenterveysongelmat. Valitettavasti taitaa aika montaa tuoretta ylioppilasta ja ilman opiskelupaikkaa jäänyttä pian lähihoitajan koulutus odottaa ja siinä ei sitten kysyä alalle soveltuvuutta tai motivaatiota kun TE-toimisto pakottaa hakemaan.

Näitä tuntemuksia mä koin ja olen kokenut viimeisen puolen vuoden ajan (valmistuin syksyllä 2022). Pakko sanoa muuten, että jos minulla ei olisi ollut perheen ja ystävien tukea (rahallinen tuki tuli tietysti vanhemmilta vaikka se hävettikin ihan helvetisti jostain kummasta syystä), niin en tiedä mitä olisin tehnyt. Nuorta ei todellakaan kannata jättää painimaan yksin näiden asioiden kanssa. Mulle itselleni se oli todella kova paikka kun työkkärissä tajusin miten kova maailma loppujen lopuksi on. 

Missä tynnyrisä teidät on oikein kasvatettu? Tätä se tekee kun vanhemmat tekee kaiken lapsensa ja nuoren edestä.

Tällaiset kokemukset eivät vaadi mitään tynnyrissä kasvattamista tai kasvamista. Työttömyyteen, työttömien kohteluun ja tiettyjen laitosten toimintaan liittyvät asiat ovat hirveitä tabuja, eikä niistä koulussa puhuta. Harvoin 19-vuotias ylioppilas on joutunut näiden kanssa aikaisemmassa elämässä tekemisiin, joten tuskin paljoa näistä tietää kun ei ole ollut tarvetta asioita aikaisemmin selvittää. Asiallisen ja oikeudenmukaisen kohtelun toivominen tai se, että ei joudu monella tavoin hyväksikäytetyksi ei ole mitään pilvilinnoissa elämistä. Tietysti myös toive omasta rahasta ja siitä, että yhteiskunta pitää huolen ilman nöyryytystä ja asioiden sujuminen ovat realististisia toiveita. Kun nämä sitten romahtavat menee kerralla se mitä joku pitää lapsen uskona ja samalla sitten usko koko yhteiskuntaan. Tällä tavalla syntyy sitten hyvin pian taloudellisia ongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Samalla sitten kukaan ei muka voi tehdä mitään ja laitosten tantat pyörittävät käsiään ja päätään ja syyttävät nuorta kaikesta. Mitään konkreettista apua ei ole tarjolla.

Myös nuoren kannattaa lähteä siitä perinteisestä tavasta, että jokaisen pitää itsensä elättää eikä vinkua yhteiskunnalta elatusta. Tähän valmentaa hyvin se, että vanhemmat panee jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa muksunsa ansaitsemaan itse taskurahansa.

Kiva, sinä varmaan sitten palkkaat pari nuorta töihin!

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kommentteja missä kannustetaan "paskatöihin", kuitenkin talouden kannalta olisi parasta että nuori pääsee mahd pian opiskelemaan ja valmistuu jolloinka hän on tuottavampi työntekijä ja veronmaksaja kuin työttömänä tai jossain huonosti palkatuissa hommissa. Se on fakta että koulutustaso on Suomessa laskenut ja koulutukseen pääsyä pitäisi parantaa. 

Älä yhtään ihmettele, kun muistutat itseäsi, kuinka typerä keskivertoäänestäjä on. Mitä isompi vika, sitä suurempi leka, ja jos ei ehdot kelpaa niin muuta ojaan kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kommentteja missä kannustetaan "paskatöihin", kuitenkin talouden kannalta olisi parasta että nuori pääsee mahd pian opiskelemaan ja valmistuu jolloinka hän on tuottavampi työntekijä ja veronmaksaja kuin työttömänä tai jossain huonosti palkatuissa hommissa. Se on fakta että koulutustaso on Suomessa laskenut ja koulutukseen pääsyä pitäisi parantaa. 

Sen jälkeen kun on missanut kevään yhteishauissa opiskelupaikat , ei useimmilla aloilla ole mahdollisuuksia yrittää uudelleen ennenkuin ensi keväänä.  Tämän vuoden luppoajan voi hyödyntää varsin hyvin niitä paskaduuneja tekemällä valmistautumalla a= kohottamaan arvosanojaan B) valmistautumalla pääsykokeisiin. Millainen idiootti jää työttömyyskorvauksella kattoon syljeksimään?

Nääs, kun amisten koulutuslinjat ovat 2023 samat kuin 1900-luvulla, nääs.

Työllisty sieltä sitten...- nääs.