Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Titanicin hylylle sukeltanut sukellusvene on POHJASSA! Ei ole noussut vieläkään ylös ja kyydissä on rikkaita turisteja. Mitä ihmettä siellä oikein on tapahtunut? :(
Kommentit (2201)
Surettaa tuo 19vuotias 😔😔 Ei edes halunnu lähtä mutta isänsä mieliks lähti.. Varmasti ollu ahistunu siellä sillipurkisa... Näyttää kuvassa jotenki vaan niin viattomalta... Vaikka eihän sitä tiedä minkälainen k...sipää on oikeesti ollu... Minä muutenki inhoon yleensäki ihmisiä, koska me ihmiset tehään niin paljon paskaa eläimille, luonnolle jne.... mutta eihän kaikki oo pahoja 😔😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukellusveneen koneistosta ja etenemisestä kuului kaikkialta kauttaltaa vaimea , miellluttäväkin suhina. Runko vavahteli hiukan samaan tapaan kuin rajusti avaruuteen maanpinnalta syöksyvä shuttlen runko, kun tämä pienehkö purkki lähti vajoamaan hiljalleen alspäin, mutta missääntapauksessa se ei ei vavahtele niin paljoa kuin shuttle, jolla käytiin kokemassa painottomuutta miettii mielessään nuori poika. Itse asiassa tämä alushan on aika tukeva, herätti luottamusta ja meno oli ihan ok tässä vesielementissä.
Ilmapiiri on tiivis, ollaan melkein naamatusten ja ollaankin: jokaisella oli oma paikkansa, toista vastapäätä. jJkaista liikettä oltiin harjoiteltu etukäteen sekä vuoroja toimittaa ahtaassa tilassa erinäisiä asioita, ei kuitenkaan armeijatasoisesti ja kurilla. Jokainen sai myös nauttia, noin periaattellisesti luvattiin kaikille. Matkasta maksettiin masikoita.Ei oltu ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä suinkaan heitti kapteeni. Ja kyllä : vitsiä heitettiin, eikä kukaan oikein ollut varma oliko se hilpeyttä, mutta huolettomuutta se ei ainakaan ollut. Jokatapauksessa valaisevaa asennetta etsittiin spontaanisti mm pojan nuoruudesta ja taitavasta tietoteknisestä osaamisesta "jos ongelmia esiintyisi olisi uutta verta matkassa, jonka apu nördenä olisi tarpeen". Poika oli tyytyväinen saamastaan arvostuksesta, ihaili tätä osaavaa miehistöä ja lähti mukaan siksikin. Poika katsoi isän nykivää hermostuneisuutta: - Iskä, halaun tehdä tämän sukulaiselleni ja äidilleni yhtä paljon kuin sinulle! Isä katsoo poikaansa: -Jep, pinetaan mieleen jokainen sekunti tästä, ja viedään se äidille. Isä ja poika heittävät yläfemman. -Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!
Tätä oltiin odotettu ja jännitetty. Kun viimeinen pultti hyrisi ulkopuolella , vielä pinnalla ollen lautalla ujeltaen paikallaan, miehet nyökkäsivät vakavina: se oli lopullista, paluuta ei kenties ole...nyt se tapahtuu! Pelonsekainen jännitys sai vajoamaan vapaaehtoisesti kyyryasennosta seisaaltaa istualleen jokaisen, siitä pelonsekaisuudesta kylläkään ei puhuta, siitä ei ole järkeä nyt puhua, jokainen vaikeni.
Kun koneisto on tarkastettu näytöiltä aletaan vilkkasti poristen seruata mittareita, joita ei oikeastaaan edes ole. Hämmästyttävää kyllä seinässä ikkunan suuntaan päin palaa vaan yksi vihreä nappi ja siitä miehet tietävät sähköjen pelaavan. -Siitä ei huolta, sanoo kapteeni, se tulee toimimaan...! Pari näyttöruutua lattialla hoitavat muun tarvittavan ja valvoo jokaista aluksen kulmaa. Antaa näkymät niille joiden vuoro ei ole ikkunaosastolla....
Jäseniä pakottaa, veri ei kierrä ja miehet vaihtelevat tiuhaan asentojaan, yksi kerrallaan saa pikkuhiljaa käydä katselemassa ikkunasta, siinä on merkillinen näky: alati tummuva vesimassa, jotain hökäleitä vedessä ja pieneliöitä ja levääkin yhä, mutta kumman hiljaista. Isoja kaloja ei näy, näkyy vaan sarjoja pikkukaloja joita riittää. Niitä syöksähtelee tummuudesta sinne tänne ja niiden kyljet kiiltelevät kuin modernit taideteokset. poika ei tahdo saada kyllikseen näkymästä.
-Hei annahan isänkin vilkaista , isä tarttuu poikaa olkapäästä: -Eikös tämä ole hintansa väärti reissu? Isä hymyilee, jämäkkä tumma tukka valuu putouksena kasvoille.
Tälle Titanic torvelle ja muille matkustajille, jotka ehdoin tahdoin menivät tähän purkkiin välittämättä varoituksista, toivon että he olisivat olleet 96h elossa siellä purkissa epätoivoisina kunnes sitten olisivat nähneet kuinka ikkuna alkaa hiljalleen vuotamaan ja kuinka olisivat tajunneet että se oli tässä sitten. Karma is bitch.
Vierailija kirjoitti:
Sukellusveneen koneistosta ja etenemisestä kuului kaikkialta kauttaltaa vaimea , miellluttäväkin suhina. Runko vavahteli hiukan samaan tapaan kuin rajusti avaruuteen maanpinnalta syöksyvä shuttlen runko, kun tämä pienehkö purkki lähti vajoamaan hiljalleen alspäin, mutta missääntapauksessa se ei ei vavahtele niin paljoa kuin shuttle, jolla käytiin kokemassa painottomuutta miettii mielessään nuori poika. Itse asiassa tämä alushan on aika tukeva, herätti luottamusta ja meno oli ihan ok tässä vesielementissä.
Ilmapiiri on tiivis, ollaan melkein naamatusten ja ollaankin: jokaisella oli oma paikkansa, toista vastapäätä. jJkaista liikettä oltiin harjoiteltu etukäteen sekä vuoroja toimittaa ahtaassa tilassa erinäisiä asioita, ei kuitenkaan armeijatasoisesti ja kurilla. Jokainen sai myös nauttia, noin periaattellisesti luvattiin kaikille. Matkasta maksettiin masikoita.Ei oltu ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä suinkaan heitti kapteeni. Ja kyllä : vitsiä heitettiin, eikä kukaan oikein ollut varma oliko se hilpeyttä, mutta huolettomuutta se ei ainakaan ollut. Jokatapauksessa valaisevaa asennetta etsittiin spontaanisti mm pojan nuoruudesta ja taitavasta tietoteknisestä osaamisesta "jos ongelmia esiintyisi olisi uutta verta matkassa, jonka apu nördenä olisi tarpeen". Poika oli tyytyväinen saamastaan arvostuksesta, ihaili tätä osaavaa miehistöä ja lähti mukaan siksikin. Poika katsoi isän nykivää hermostuneisuutta: - Iskä, halaun tehdä tämän sukulaiselleni ja äidilleni yhtä paljon kuin sinulle! Isä katsoo poikaansa: -Jep, pinetaan mieleen jokainen sekunti tästä, ja viedään se äidille. Isä ja poika heittävät yläfemman. -Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!
Tätä oltiin odotettu ja jännitetty. Kun viimeinen pultti hyrisi ulkopuolella , vielä pinnalla ollen lautalla ujeltaen paikallaan, miehet nyökkäsivät vakavina: se oli lopullista, paluuta ei kenties ole...nyt se tapahtuu! Pelonsekainen jännitys sai vajoamaan vapaaehtoisesti kyyryasennosta seisaaltaa istualleen jokaisen, siitä pelonsekaisuudesta kylläkään ei puhuta, siitä ei ole järkeä nyt puhua, jokainen vaikeni.
Kun koneisto on tarkastettu näytöiltä aletaan vilkkasti poristen seruata mittareita, joita ei oikeastaaan edes ole. Hämmästyttävää kyllä seinässä ikkunan suuntaan päin palaa vaan yksi vihreä nappi ja siitä miehet tietävät sähköjen pelaavan. -Siitä ei huolta, sanoo kapteeni, se tulee toimimaan...! Pari näyttöruutua lattialla hoitavat muun tarvittavan ja valvoo jokaista aluksen kulmaa. Antaa näkymät niille joiden vuoro ei ole ikkunaosastolla....
Jäseniä pakottaa, veri ei kierrä ja miehet vaihtelevat tiuhaan asentojaan, yksi kerrallaan saa pikkuhiljaa käydä katselemassa ikkunasta, siinä on merkillinen näky: alati tummuva vesimassa, jotain hökäleitä vedessä ja pieneliöitä ja levääkin yhä, mutta kumman hiljaista. Isoja kaloja ei näy, näkyy vaan sarjoja pikkukaloja joita riittää. Niitä syöksähtelee tummuudesta sinne tänne ja niiden kyljet kiiltelevät kuin modernit taideteokset. poika ei tahdo saada kyllikseen näkymästä.
-Hei annahan isänkin vilkaista , isä tarttuu poikaa olkapäästä: -Eikös tämä ole hintansa väärti reissu? Isä hymyilee, jämäkkä tumma tukka valuu putouksena kasvoille.
No siis mitä. Vuorokausi ja täällä kirjoitellaan jo romaaneja. Ja noita tukan valumista putouksena kasvoille on vain harlekiini-romaaneissa.
Olisiko säilyneet hengissä jos olisivat laittaneet painepuvun päälleen jo ennen sukellusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja väitetystihän se oli vieläpä Bluetooth-peliohjain jossa siis on vielä yksi kunnon siivu lisää ICT- alan protokollaa ja radiotekniikkaa yms. joka voi aiheuttaa ongelmia. Toki piuhakin voi mennä poikki mutta langattomuus on varsin erikoinen ratkaisu jos halutaan pitää langat käsissä tekemättä systeemistä ylimonimutkaista.
Ei ole logitech F710 bluetooth ohjain vaan käyttää perus 2.4Ghz radiotaajuutta omalla dongelillaan. Todennäköisesti tuo hupiukko pyöritti tuon hiilikuitupurkin kokeellista tekniikka microsoftin hupikäyttöjärjestelmän päällä. Tuo Logitechin F710 on itsessään jo niin paska jokaisen käynnistyksen yhteydessä tuo ohjain pitää parittaa lähettimen kanssa uudestaan ja kärsii toistuvasta yhteyden katkeamisesta lähettimeen yms yms. Eli jos syyllistä tähänkin tapaturmaan pitää etsiä muualta kuin hiilikuiturungon ja titaanirenkaan epoksiliitoksesta seuraava todennäköinen syyllinen on microsoftin hupikäyttöjärjestelmästä.
No tuossa videossa (n. 52 sek. kohdalla) "hupiukko" itse sanoo, että rennosti lattialle viskaamansa peliohjaimen yhteyden muodostustapa on bluetooth. (Toki voi olla että ei itsekään boomerina tiedä mistä puhuu 😁, tai että yhteysprotokolla on päivitetty sittemmin muuhun teknologiaan. )
Mutta kunnes toisin todistetaan, kutsun sitä teknologiaa Bluetoothiksi kuten Richard Stockton Rush III itsekin kutsui.
Siinä video:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukellusveneen koneistosta ja etenemisestä kuului kaikkialta kauttaltaa vaimea , miellluttäväkin suhina. Runko vavahteli hiukan samaan tapaan kuin rajusti avaruuteen maanpinnalta syöksyvä shuttlen runko, kun tämä pienehkö purkki lähti vajoamaan hiljalleen alspäin, mutta missääntapauksessa se ei ei vavahtele niin paljoa kuin shuttle, jolla käytiin kokemassa painottomuutta miettii mielessään nuori poika. Itse asiassa tämä alushan on aika tukeva, herätti luottamusta ja meno oli ihan ok tässä vesielementissä.
Ilmapiiri on tiivis, ollaan melkein naamatusten ja ollaankin: jokaisella oli oma paikkansa, toista vastapäätä. jJkaista liikettä oltiin harjoiteltu etukäteen sekä vuoroja toimittaa ahtaassa tilassa erinäisiä asioita, ei kuitenkaan armeijatasoisesti ja kurilla. Jokainen sai myös nauttia, noin periaattellisesti luvattiin kaikille. Matkasta maksettiin masikoita.Ei oltu ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä suinkaan heitti kapteeni. Ja kyllä : vitsiä heitettiin, eikä kukaan oikein ollut varma oliko se hilpeyttä, mutta huolettomuutta se ei ainakaan ollut. Jokatapauksessa valaisevaa asennetta etsittiin spontaanisti mm pojan nuoruudesta ja taitavasta tietoteknisestä osaamisesta "jos ongelmia esiintyisi olisi uutta verta matkassa, jonka apu nördenä olisi tarpeen". Poika oli tyytyväinen saamastaan arvostuksesta, ihaili tätä osaavaa miehistöä ja lähti mukaan siksikin. Poika katsoi isän nykivää hermostuneisuutta: - Iskä, halaun tehdä tämän sukulaiselleni ja äidilleni yhtä paljon kuin sinulle! Isä katsoo poikaansa: -Jep, pinetaan mieleen jokainen sekunti tästä, ja viedään se äidille. Isä ja poika heittävät yläfemman. -Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!
Tätä oltiin odotettu ja jännitetty. Kun viimeinen pultti hyrisi ulkopuolella , vielä pinnalla ollen lautalla ujeltaen paikallaan, miehet nyökkäsivät vakavina: se oli lopullista, paluuta ei kenties ole...nyt se tapahtuu! Pelonsekainen jännitys sai vajoamaan vapaaehtoisesti kyyryasennosta seisaaltaa istualleen jokaisen, siitä pelonsekaisuudesta kylläkään ei puhuta, siitä ei ole järkeä nyt puhua, jokainen vaikeni.
Kun koneisto on tarkastettu näytöiltä aletaan vilkkasti poristen seruata mittareita, joita ei oikeastaaan edes ole. Hämmästyttävää kyllä seinässä ikkunan suuntaan päin palaa vaan yksi vihreä nappi ja siitä miehet tietävät sähköjen pelaavan. -Siitä ei huolta, sanoo kapteeni, se tulee toimimaan...! Pari näyttöruutua lattialla hoitavat muun tarvittavan ja valvoo jokaista aluksen kulmaa. Antaa näkymät niille joiden vuoro ei ole ikkunaosastolla....
Jäseniä pakottaa, veri ei kierrä ja miehet vaihtelevat tiuhaan asentojaan, yksi kerrallaan saa pikkuhiljaa käydä katselemassa ikkunasta, siinä on merkillinen näky: alati tummuva vesimassa, jotain hökäleitä vedessä ja pieneliöitä ja levääkin yhä, mutta kumman hiljaista. Isoja kaloja ei näy, näkyy vaan sarjoja pikkukaloja joita riittää. Niitä syöksähtelee tummuudesta sinne tänne ja niiden kyljet kiiltelevät kuin modernit taideteokset. poika ei tahdo saada kyllikseen näkymästä.
-Hei annahan isänkin vilkaista , isä tarttuu poikaa olkapäästä: -Eikös tämä ole hintansa väärti reissu? Isä hymyilee, jämäkkä tumma tukka valuu putouksena kasvoille.
No siis mitä. Vuorokausi ja täällä kirjoitellaan jo romaaneja. Ja noita tukan valumista putouksena kasvoille on vain harlekiini-romaaneissa.
No ei kai tuon tasoista nyt kukaan kuitenkaan julkaisisi? Tai kustantaisi siis, omakustanne aina mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyydestä sakotetaan. Tuskin kovin suuri menetys ihmiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukellusveneen koneistosta ja etenemisestä kuului kaikkialta kauttaltaa vaimea , miellluttäväkin suhina. Runko vavahteli hiukan samaan tapaan kuin rajusti avaruuteen maanpinnalta syöksyvä shuttlen runko, kun tämä pienehkö purkki lähti vajoamaan hiljalleen alspäin, mutta missääntapauksessa se ei ei vavahtele niin paljoa kuin shuttle, jolla käytiin kokemassa painottomuutta miettii mielessään nuori poika. Itse asiassa tämä alushan on aika tukeva, herätti luottamusta ja meno oli ihan ok tässä vesielementissä.
Ilmapiiri on tiivis, ollaan melkein naamatusten ja ollaankin: jokaisella oli oma paikkansa, toista vastapäätä. jJkaista liikettä oltiin harjoiteltu etukäteen sekä vuoroja toimittaa ahtaassa tilassa erinäisiä asioita, ei kuitenkaan armeijatasoisesti ja kurilla. Jokainen sai myös nauttia, noin periaattellisesti luvattiin kaikille. Matkasta maksettiin masikoita.Ei oltu ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä suinkaan heitti kapteeni. Ja kyllä : vitsiä heitettiin, eikä kukaan oikein ollut varma oliko se hilpeyttä, mutta huolettomuutta se ei ainakaan ollut. Jokatapauksessa valaisevaa asennetta etsittiin spontaanisti mm pojan nuoruudesta ja taitavasta tietoteknisestä osaamisesta "jos ongelmia esiintyisi olisi uutta verta matkassa, jonka apu nördenä olisi tarpeen". Poika oli tyytyväinen saamastaan arvostuksesta, ihaili tätä osaavaa miehistöä ja lähti mukaan siksikin. Poika katsoi isän nykivää hermostuneisuutta: - Iskä, halaun tehdä tämän sukulaiselleni ja äidilleni yhtä paljon kuin sinulle! Isä katsoo poikaansa: -Jep, pinetaan mieleen jokainen sekunti tästä, ja viedään se äidille. Isä ja poika heittävät yläfemman. -Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!
Tätä oltiin odotettu ja jännitetty. Kun viimeinen pultti hyrisi ulkopuolella , vielä pinnalla ollen lautalla ujeltaen paikallaan, miehet nyökkäsivät vakavina: se oli lopullista, paluuta ei kenties ole...nyt se tapahtuu! Pelonsekainen jännitys sai vajoamaan vapaaehtoisesti kyyryasennosta seisaaltaa istualleen jokaisen, siitä pelonsekaisuudesta kylläkään ei puhuta, siitä ei ole järkeä nyt puhua, jokainen vaikeni.
Kun koneisto on tarkastettu näytöiltä aletaan vilkkasti poristen seruata mittareita, joita ei oikeastaaan edes ole. Hämmästyttävää kyllä seinässä ikkunan suuntaan päin palaa vaan yksi vihreä nappi ja siitä miehet tietävät sähköjen pelaavan. -Siitä ei huolta, sanoo kapteeni, se tulee toimimaan...! Pari näyttöruutua lattialla hoitavat muun tarvittavan ja valvoo jokaista aluksen kulmaa. Antaa näkymät niille joiden vuoro ei ole ikkunaosastolla....
Jäseniä pakottaa, veri ei kierrä ja miehet vaihtelevat tiuhaan asentojaan, yksi kerrallaan saa pikkuhiljaa käydä katselemassa ikkunasta, siinä on merkillinen näky: alati tummuva vesimassa, jotain hökäleitä vedessä ja pieneliöitä ja levääkin yhä, mutta kumman hiljaista. Isoja kaloja ei näy, näkyy vaan sarjoja pikkukaloja joita riittää. Niitä syöksähtelee tummuudesta sinne tänne ja niiden kyljet kiiltelevät kuin modernit taideteokset. poika ei tahdo saada kyllikseen näkymästä.
-Hei annahan isänkin vilkaista , isä tarttuu poikaa olkapäästä: -Eikös tämä ole hintansa väärti reissu? Isä hymyilee, jämäkkä tumma tukka valuu putouksena kasvoille.
No siis mitä. Vuorokausi ja täällä kirjoitellaan jo romaaneja. Ja noita tukan valumista putouksena kasvoille on vain harlekiini-romaaneissa.
No ei kai tuon tasoista nyt kukaan kuitenkaan julkaisisi? Tai kustantaisi siis, omakustanne aina mahdollinen.
Tuo mies mistä nyt hiukset romanttisesti valuvat putouksena kasvoille oli pullaposkinen silmälasipäinen tavallinen mies jolla oli todella huonosti leikatut hiukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"-Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!"
:D
Jos joku mode lukee tämän, niin varmaankin ketju joutaisi jo lukkoon, koska lopputulema on tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja väitetystihän se oli vieläpä Bluetooth-peliohjain jossa siis on vielä yksi kunnon siivu lisää ICT- alan protokollaa ja radiotekniikkaa yms. joka voi aiheuttaa ongelmia. Toki piuhakin voi mennä poikki mutta langattomuus on varsin erikoinen ratkaisu jos halutaan pitää langat käsissä tekemättä systeemistä ylimonimutkaista.
Ei ole logitech F710 bluetooth ohjain vaan käyttää perus 2.4Ghz radiotaajuutta omalla dongelillaan. Todennäköisesti tuo hupiukko pyöritti tuon hiilikuitupurkin kokeellista tekniikka microsoftin hupikäyttöjärjestelmän päällä. Tuo Logitechin F710 on itsessään jo niin paska jokaisen käynnistyksen yhteydessä tuo ohjain pitää parittaa lähettimen kanssa uudestaan ja kärsii toistuvasta yhteyden katkeamisesta lähettimeen yms yms. Eli jos syyllistä tähänkin tapaturmaan pitää etsiä muualta kuin hiilikuiturungon ja titaanirenkaan epoksiliitoksesta seuraava todennäköinen syyllinen on microsoftin hupikäyttöjärjestelmästä.
No tuossa videossa (n. 52 sek. kohdalla) "hupiukko" itse sanoo, että rennosti lattialle viskaamansa peliohjaimen yhteyden muodostustapa on bluetooth. (Toki voi olla että ei itsekään boomerina tiedä mistä puhuu 😁, tai että yhteysprotokolla on päivitetty sittemmin muuhun teknologiaan. )
Mutta kunnes toisin todistetaan, kutsun sitä teknologiaa Bluetoothiksi kuten Richard Stockton Rush III itsekin kutsui.
Siinä video:
Tuosta peliohjaimen heittelystä näkee että äijä tai olla niitä hälläväliä-miehiä. Rennon huoleton riskinottaja ja uhkapelaaja todennäköisesti luonteeltaan.
Ajeli varmaan autollakin ylinopeuksia. Panikin todnäk paljaalla aina.
Ei ihme että kävi kuten kävi.
Itselläni on hieman erilainen suhtautumistapa, ainakin kun on kyse muidenkin terveydestä kuin itseni.
Veikkaan että ovat evakoituneet Titanicille. Sieltä se koputteluääni kuului. Ruokaa ja juomaa kapyysiin jäi reilusti amerikkaan matkaavilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja väitetystihän se oli vieläpä Bluetooth-peliohjain jossa siis on vielä yksi kunnon siivu lisää ICT- alan protokollaa ja radiotekniikkaa yms. joka voi aiheuttaa ongelmia. Toki piuhakin voi mennä poikki mutta langattomuus on varsin erikoinen ratkaisu jos halutaan pitää langat käsissä tekemättä systeemistä ylimonimutkaista.
Ei ole logitech F710 bluetooth ohjain vaan käyttää perus 2.4Ghz radiotaajuutta omalla dongelillaan. Todennäköisesti tuo hupiukko pyöritti tuon hiilikuitupurkin kokeellista tekniikka microsoftin hupikäyttöjärjestelmän päällä. Tuo Logitechin F710 on itsessään jo niin paska jokaisen käynnistyksen yhteydessä tuo ohjain pitää parittaa lähettimen kanssa uudestaan ja kärsii toistuvasta yhteyden katkeamisesta lähettimeen yms yms. Eli jos syyllistä tähänkin tapaturmaan pitää etsiä muualta kuin hiilikuiturungon ja titaanirenkaan epoksiliitoksesta seuraava todennäköinen syyllinen on microsoftin hupikäyttöjärjestelmästä.
No tuossa videossa (n. 52 sek. kohdalla) "hupiukko" itse sanoo, että rennosti lattialle viskaamansa peliohjaimen yhteyden muodostustapa on bluetooth. (Toki voi olla että ei itsekään boomerina tiedä mistä puhuu 😁, tai että yhteysprotokolla on päivitetty sittemmin muuhun teknologiaan. )
Mutta kunnes toisin todistetaan, kutsun sitä teknologiaa Bluetoothiksi kuten Richard Stockton Rush III itsekin kutsui.
Siinä video:
Tuosta peliohjaimen heittelystä näkee että äijä tai olla niitä hälläväliä-miehiä. Rennon huoleton riskinottaja ja uhkapelaaja todennäköisesti luonteeltaan.
Ajeli varmaan autollakin ylinopeuksia. Panikin todnäk paljaalla aina.
Ei ihme että kävi kuten kävi.
Itselläni on hieman erilainen suhtautumistapa, ainakin kun on kyse muidenkin terveydestä kuin itseni.
Eikös hän kirjoitellutkin että turvallisuus on yliarvostettua vai miten se menikään. En itse menisi tuollaisen autokyytiinkään.
Pojan mieleen piirtyi viimeinen valon tuoma elämys ikkunasta kun sukellettiin pinnalta upoksiin, siellä hän ainakin luuli nähneensä äidin kasvot, kultaiset ja kannustavat mutta myös pelokkaat. Äiti oli ollut eniten sukulaisineen huolissaan turvallisuudesta, mutta kun pakistanilaisella itsepäisyydellä ei ole rajaa, luovuttivat naiset hiljaisina ja huokaisivat sohvalla vain: -Se on suuren käsissä kaikki, niinhän se on,,,,olemme kaikki kohtaloinemme isomman kädessä...olis e suuri sitten mikä ja kuka tahansa hän näkee ja tietää.
Isä siirtyy ikkunalle, juuri kun poikaa pyydetään vilkaisemaan tietokoneen ohjainta. Jokin yhteydssä millisekunteja jopa sekuntejakin pätkii.Ohjain on hyvin tuttu eikä huoleta poikaa paljoa: -Ei tämä ole juntturassa, mitenkään, nyt on bluetoothissa selvä yhteys, katso vaikka koko järjestelmä toimii tällä ohjaimella ihan hyvin...
-Se on tehnyt noin ennekin tässä syvyydessä siis aika lähellä vielä pintaa, mutta vain hienoisesti, vakavammin tunneiksi kadotettu joskus mutta en pelottele teitä sen enempää, kapteeni virnistää, kun näkee miten poika lakkaa hymyilemästä.
-Sanoitko ...tunteja? Yhteys poikki? Tällä samalla kombollako olitte liikenteessä? Poika nielaisee ja alkaa tuijottaa näyttöruutuja.
Kapteeni painaa pään alas. - Riskejä on, mutta kuule niitä on ollut elämässäni yhtä soittoa ja nyt olen tässä. Alla viimeistä mallia oleva uuden suupolven alus.-Kyllä tunnen saavuttaneeni jotain!
Pojan huoli kääntyykin kapteenia katsellessa ihailuksi: -Voi hitsi, noin minäkin haluan elää, olla Jaques Cousteau, niihän ne irvileuat koulullakin nimittelivät:- No kuule, sulla ei ollut sitten heittää tähän muuta kuin "me mennään isän kanssa Titanicin hylkyä katselemaan, se on mun synttarimatka".Jaa, että Titanicilla? -Niin että milläs te sinne tempaisette?
- Me menemme Titan nimisellä pienoisaluksella, jonka Isäni kaveri omistaa, meidät ollaan kutsuttu mutta se maksaa!-Jaa miten pikkuisella?-No ei montaa neliöö siinä vehkeessä ja meiton 5 hemmoa!
- En lähtisi nakkelee eräs tyttö. Vähitellen pojan ympärillä on koko luokka hiljentyneenä. -Älä lähde! Ei kuulosta hyvältä idelta mutta toisaalta ...onhan toi nyt siistiä! Mitäs sitten jos kuoliski! Hirmu otskot ja jäbä heittämällä historiaan "kuoli Titanicin kylkeen, raato hajosi mutta maine kasvoi...".
-Älkää nyt draamailko, tutkimusmatka se on, osallistus parhaani mukaan. saan CV hen erinäisiä meriittejä alueella joka kiinnostelee ja kovin...no joo on myönnettävä että pelottaa...! Poika vilkaisee erästä tyttöä johon asia on tehnyt järkyttyneen vaikutuksen. Tyttö heittää päätään ja pyöräyttää silmiään ja pudistaa päätään: - Ei hyvä , ei hyvä...ja poistuu käytävälle. Mutisee mennessään joistain saatanan tyhmistä ihmisolennoista, sillä tyttö menis amassa huolesta sekaisin, olihan hän ihastunut hieman nörtähtävään poikaan.
Poika jää mietteliääksi: -Entäs jos tämä onkin maailman typerin idea...koko hiivatin keikka! Entäs jos ei palata? Mitä kaikkea jää kokematta? Miten perhe jää ikuiseen suruun, jo 1500 muun Titanikilla menehtyneen ja yhden sukulaisen kylkiäisinä? Puhun äidille vielä, hän päättää. haluan että äiti on viimeinen jonka muistan jos jotain käy.
Titanicin haamut ne siellä koputtelee
Karmivaa
Ikävä loppu, mutta hengellään lähtivät leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
"-Parempaa emme voisi lahjoittaa äidille kuin tämän kokemuksen eväät ja koko suvullemme, vahvistaa isäkin. -Siis nyyyt mennään!"
:D
Onko se koko suvun ylpeys kun mennään valtameren pohjaan katsomaan satavuotiasta hylkyä?
-Hei jack, Jack nyt toi sun Rose lähti...et luvannut ottaa mukaan ja antaa sen tuulettaa titanicin keulassa kanssasi...siis tuosta ei naiset tykkää---! Muut pojat eivät jätä rauhaan.
Pojan selkä menee jo tytön suuntaan. Poika ei tavoita tyttöä, joka sujahtaa perheensä autoon. Ikkunasta näkyvät vaalean kauniin tytön itkuiset silmät ja tavattoman vihaisesti kääntyvä pää. Sitten auto porhaltaa tiehensä! Mennyt!
-No voi helevetti, poika pidättelee itkua. Jännitys huomisesta lähdöstä porautuu porautumalla koko tietoisuuteen, päässä kohisee ja hormonit virtaavat. Kusettaa ja paskattaa ja oksettaa, kaikkea yhtä aikaa ja jalat vievat vasemmalle. Huimaakin, poika kävelee hetken, ravistelee korvasakat liikkelle , tokenee ja sitten pysähtyy ja kääntyy autolleen ja ajaa äidin luokse. Isä on tohinoissaan telakalla. Sitä ei saa kiinni kumminkaan. Välitkään ei ole mitenkään läheiset isään, mutta yhteinen matka antaa pojalle toivoa laatuajasta, kuten sanotaan:-Ainakaan tuo rikas ukko ei nyt pääsekään karkuun, ja ehkä meillä on yhteistä enemmän kuin arvaankaan miehinä, lopulta, kuilusta huolimatta.
Siinä hetkessä poika päättää lähteä, isommat velvoitteet tunkevat mieleen, voi hyvänen aika mitä kaikkea on ehdttäväkään tehdä ennen huomista. Ei naisia tähän soppaan, nainen laivassa olisi muutenkin edes mielessä pahan enne. Senverran voi antaa periksi taikauskoisuudelle, vaikka olisi perinut ripauksen saksalaista järjestelmällistä kivenkovan järkevää vertakin suoniinsa.
-Minähän lähden!
Alue: Aihe vapaa
Jos olivat piereskelleet metaania siellä purkissa, heti imploosion jälkeen se matkustamopytty saattoi käydä laakin verran kuin diesel, metaanipitoisen ilman puristuessa kasaan melkein neljän kilometrin korkuisen vesimassan aiheuttaman hydrostaattisen paineen ansiosta ja räjähtäessä.