Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
Parisuhdeketjun innoittamana. Mitä perhe-elämään liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä? Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Olen perheellinen, mutta ymmärrän täysin, että lapset eivät ole kaikille unelmien täyttymys eivätkä kaikki halua lapsia. En ymmärrä, miksi kohkataan syntyvyyden laskusta ja vaaditaan kaikkia kynnelle kykeneviä synnyttämään. Minusta on vain hyvä asia, että mahdollisimman moni lapsi syntyisi toivottuna eikä vanhemmille, jotka eivät lapsia aidosti halua.
Kommentit (244)
Enää en kerro puolisostani ystäville enkä sukulaisille mitään. Pyydän soittamaan hänelle. Kuuntelin vuosikymmeniä, kuinka olin puhunut siellä ja tuolla mukamas hänestä, vaikka en ollut edes käynyt ko. paikoissa. Niinpä päätin, etten enää puhu hänestä vaan hän saa ihan itse kertoa omat asiansa. Tämä toimii meillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.
Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.
Itse asiassa ihmettelen miten eroja on niin vähän, kun kuuntelen tuttujen parisuhdeongelmia tai vuorovaikutusta. Joissain perheissä vanhemmat pysyvät yhdessä vain siksi, että läheisverkosto paikkaa miehen osuutta.
Perheen sisäistä kiusaamista ei ymmärretä ollenkaan, sitä dynamiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan epäsuosituin mielipiteeni perhe-elämästä on se, että uskon että vanhemmat tekee parhaansa. Tuntuu että vanhempia mätkitään kaikenlaisilla mielipiteillä heidän tavastaan olla vanhempi. Itse luulen että me yritämme parhaamme. Emme ole täydellisiä, emmekä erehtymättömiä ja me itsekin osaamme jälkiviisaana sanoa miten joku vaikea tilanne olisi ollut paras hoitaa, mutta tässä hetkessä, yritämme. Se mihin kenenkin voimavarat ja ongelmanratkaisukyvyt riittää, vaihtelee, mutta jokainen yrittää. Voin sanoa jopa omista alkoholistivanhemmistani että he tekivät sen mihin pystyivät omilla henkisillä resursseillaan. Muuta ei oikein voi vaatia. Kaikki ei pysty kaikkeen ja toisinaan tarvitaan sitten ulkopuolista apuakin, mutta harva vanhempi ei oikeasti halua lapselleen kaikkea hyvää.
Vaikka et olisi aktiivisesti tai tietoisesti paha vanhempi, voit silti vahingoittaa lapsesi kasvua ja psyykkistä kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi tyhmyyteni (ja ikäni) mutta kysyn mikä on "vela", kiitos jos joku vastaa.
Ihminen, joka ei halua lapsia, eli vapaaehtoisesti lapseton
VapaaEhtoisestiLApseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on juuri niin paljon kotitöitä hoidettavana, lapsien harrastuskuljetuksia ja lapsia hoidettavana ja sitä tätä, kun itse suostuu tekemään tai niitä haalimaan. On ihan turha vaikka kadehtia jotakuta, joka "pääsee helpommalla" siksi, ettei hän ole hankkinut laumallista lapsia tai joka pitää puolensa esimerkiksi kotitöiden tekemisen määrässä.
Tässä pitää kuitenkin huomata, että joidenkin kanssavoi åitää puolensa, toisten ei. Esim miten voit pakottaatpisrn tekemään fyysisesti mitään, jos ei tee? Fyysisesti voit toimia itse, mutta toista et saa toimimaan. Wli jos se ei suostu, se ei suostu. On hämmentävää, miten monet ovat eläneet elämän, jossaympärilläolevat igmiset on voinut vaan saada tekemään asioita. Kyllä minäkin järkevien ihmisten kanssa neuvottelen, mutta osaei vaan tee kun ei tee. Tai ei usko sanaa ei. Tai joskerrot ettäsattuu, heidän mielestä ei toi nyt voi sattua. Jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että perhe voi olla ilman lasta/lapsiakin. Minulla on perhe ja siihen kuuluu mies ja kaksi kissaa. Lapsia tuskin tulee.
Nykyään mielipiteesi tuskin on kovin epäsuosittu.
Näkemykseni taas on perinteisempi; perustaa perhe, perhesiteet, perhepäivähoito, perhepolitiikka jne...
Kaikkiin sanoihin liittyy että puhutaan yksiköstä, johon liittyy jälkeläis-vanhempi(veri-)siteitä.
Minusta olisi tosi outoa puhua että teimme perheeni kanssa sitä ja tätä jos tarkoitan sillä vaan puolisoa ja lemmikkejä.
No sinulle siis perhe tarkoittaa tuota, minulle se tarkoittaa ylipäätään rakkaita joiden kanssa arkeni jaan. Lemmikit ovat minulle perheenjäseniä ja läheiseni tietävät tämän, eivät siis oudoksu asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheen muodostaa myös aikuiset keskenään (plus mahdolliset lemmikkieläimet) eli lapsetonkin perhe on perhe.
Lapseton aikuispari on pariskunta tai talous. Ei perhe.
Perhe koostuu aikuisista ja lapsista, myös vaikka lapsi olisi edesmennyt.
Jos joku sanoo lähtevänsä jonnekin perheenä niin se tarkoittaa aikuisia ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuskaaminen autolla kouluun. Esim. Espoossa oli suht. yleistä.
Espoossa sitä koulupaikkaa ei välttämättä saa ihan siitä lähimmästä koulusta. Lähikoulu on sanana vittuilua!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että perhe voi olla ilman lasta/lapsiakin. Minulla on perhe ja siihen kuuluu mies ja kaksi kissaa. Lapsia tuskin tulee.
Nykyään mielipiteesi tuskin on kovin epäsuosittu.
Näkemykseni taas on perinteisempi; perustaa perhe, perhesiteet, perhepäivähoito, perhepolitiikka jne...
Kaikkiin sanoihin liittyy että puhutaan yksiköstä, johon liittyy jälkeläis-vanhempi(veri-)siteitä.
Minusta olisi tosi outoa puhua että teimme perheeni kanssa sitä ja tätä jos tarkoitan sillä vaan puolisoa ja lemmikkejä.
No sinulle siis perhe tarkoittaa tuota, minulle se tarkoittaa ylipäätään rakkaita joiden kanssa arkeni jaan. Lemmikit ovat minulle perheenjäseniä ja läheiseni tietävät tämän, eivät siis oudoksu asiaa.
siis puhutko teistä perheenä? oikeasti?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.
Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.
Itse aikanaan uskoin, ettei vauvavuonna pidä erota. Odotin siihen saakka, että vanhempi lapsi meni kouluun ja erosin sitten. Ajattelen, että lasten vauvavuosina kylvettiin eron siemenet. Ensimmäinen vauvavuosi meni uskotellessa, että tilanne on uusi kummallekin ja siksi on vaikeaa. Myöhemmin toisen lapsen vauva-aikana tajusin, ettei tilanne muutu mihinkään, vaan lasten isä on oikeasti juuri niin pälli kuin antoi ymmärtää ensimmäisellä kerralla. Odottelin vielä muutamia vuosia ennen kuin tajusin, että yksin selviän helpommin. Ex ja koko suku on haukkunut lyttyyn minut, kun erosin aivan turhaan. Eniten heitä häiritsi se, että se ihan lapsiperhekulissi meni rikki, kun oli kauniit lapset, kiva talo ja vanhemmilla hyvät työt. Vaimo oli vielä näppärä käsistään ja hyvä laittamaan ruokaa. Harmi vain, että mies harrasteli omiaan, tissutteli vapaa-aikansa ja jäkätti miten vaimo hoitaa kaiken huonosti. Kodin ilmapiiri oli todella ikävä, mutta eihän se näkynyt ulkopuolisille. Exän vanhemmat kävivät pari kertaa vuodessa, joten sen ajan jaksoi esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.
Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.
Itse asiassa ihmettelen miten eroja on niin vähän, kun kuuntelen tuttujen parisuhdeongelmia tai vuorovaikutusta. Joissain perheissä vanhe
Näinpä! Tätä ei juuri kukaan ääneen sano, mutta saman havainnon olen tehnyt! Miehen osuutta paikkaavat usein isovanhemmat (usein juuri mummo) ja äidin naispuoliset ystävät. Harvoin ne isoisät ja miehen kaverit tulevat lapsia hoitamaan. Luulen, että tietynlainen ihannekuva perheestä ja taloudelliset pakot pitävät pariskunnat yhdessä. Eron jälkeen nimittäin elintaso laskisi kummallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös parisuhteessa kummankin oma aika ja omat jutut (harrastukset, ystävät, omat menot ja reissut ym.) ovat äärimmäisen tärkeitä. Ja myös molempien oma yksityisyys. Mielestäni on käsittämätöntä, miten jotkut luopuvat näistä kokonaan parisuhteessa. Tottahan perhe-elämä ja parisuhde vaativat aikaa ja sen takia aika itselle jää vähemmälle, mutta kyllä sitä aina sen verran saa raavittua kasaan, ettei tarvitsisi aivan omaa identiteettiä ja omia mielenkiinnon kohteita / intohimoja unohtaa. Ja onhan tietty sitten niitäkin ihmisiä, joilla ei oikein ole mitään omaa juttua ja, jotka ovat koko elämänsä enemmän tai vähemmän eläneet muiden kautta. Mutta ainakin itselle oma aika ja omat harrastukset ovat niin tärkeitä, etten luovu niistä, jos ei pakko ole. Ja parisuhteen ei siihen pitäisi pakottaa. Tästä kuulee kuitenkin usein ihmetteleviä kommentteja, jos esim. puoliso ei ole reissussa tai grillijuhlissa mukana tai, jos en joka hetki tiedä, missä se edes menee.
Parisuhde pysyy parempana, kun asutaan eri osoitteissa.
En ymmärrä, että lapsille ei opetera terveellisiä elämäntapoja, joihin kuuluu ruokailu ruoka-aikoina ja säännöllinen liikunta. Kauhistuttaa välinpitämätön ja tietoinen lasten lihottaminen roskaruualla ja herkuilla. Lapsena opituilla elämäntavoilla on pitkäkestoiset vaikutukset loppuelämään.
Aviopari asuu omissa taloissaan. Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos on mennyt naimisiin? Aikuiset lapset eivät tunnu ymmärtävän, ettei ole mitään tarvetta asua saman katon alla.
Tuore äiti ei ole oma itsensä ainakaan pariin vuoteen lapsen syntymän jälkeen hormoonien vuoksi. Jos lapsia tulee lisää niin tilanne tietysti jatkuu.
En ymmärrä vanhempia jotka hankkivat lapsia ja pitävät niitä hoidossa niin paljon kuin vain viitsivät. Monet tuuppaavat isommat heti hoitoon 10 h päiviksi vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona. Miksi noin pitkät päivät, jos itse on kotona? Jotkut vanhemmat tuntuvat pitävän lapsiaan aina hoidossa ja niin paljon kuin mahdollista. Ihan kuin työvuoroja ei voisi mitenkään sovitella niin, että lapsilla olisi enemmän vapaata. Myös ihmettelen miten vuosikaudet samassa työssä olevalla vanhemmalla ei ole kesälomaa. Tai no on sillä vanhemmalla lomaa, mutta lapsen ne vie silti kesäksi hoitoon. Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei halua/jaksa olla eikä viettää lomia? Ja kyseessä ihan normaalit vanhemmat ilman mielenterveys tms ongelmia.
T. Varhaiskasvatuksen ope
Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.