Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä että vanhemmat puhuvat toisille aikuisille omien lastensa kuullen, miten rasittavia lapset ovat, ja kuinka he ärsyttävää on kun ne kokoajan tulevat vaivaamaan, ja tekisi mieli vain päästä eroon niistä. Tietenkin perhe-elämä on raskasta välillä ja siitä voi haluta avautua kavereille, mutta miksi pitää välttämättä kertoa lapselle jatkuvasti kuinka paljon häntä inhoaa?

Lapsen isän meininki on just tätä. Kovaan ääneen julkisesti aina valittaa, miten rankkaa on. Sitten kerran pyysin häntä pitämään pienempää ääntä jos ei muuta niin lapsen kuullen.

Johtunee siitä, että vanhemmat tai ainakin tässä tilanteessa henkilö kuvittelee että kaikessa on kyse hänestä. Hänen elämästään, hänen rasituksestaan ja hänen uupumuksestaan, ei sen lapsen elämästä. Aikuislapsista, jotka eivät ymmärrä että lapsen synnyttyä he eivät ole enää pääroolissa. Tai ymmärtävät, mutta protestoivat sitä lapselle joka ikävästi on vienyt ykkössijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla ihan vain sattumaa, että joissakin perheissä on useita lapsia, jotka ovat jossain erityisluokalla, puheen kehitys on viivästynyttä jne. Kyse on jotenkin siitä, että vanhemmat eivät osaa tarjota lapsilleen normaalia varhaislapsuutta.

Geenit.... Joihin ei voi vaikuttaa. 

Tuskin on geenit, jos vanhemmilla itsellään ei ole lapsuudessa ollut vastaavia ongelmia. 

Miehen kavereita pyörii usein visiitillä. Juttelevat ihmisistä, jotka liittyvät heidän yhteiseen nuoruuteensa. Autoista, joita heillä on ollut. Töistä, joita ovat tehneet. Jos poistun seurasta, he ihmettelevät mikä on vialla. Eli pakko on olla läsnä, vaikka ei pätkääkään kiinnosta, eivätkä he oletakaan minun keskusteluun yhtyvän.

Vierailija kirjoitti:

Mä vihaan pikkulapsiaikaa. Vauvana lapsi nukkui paljon ja isompana tekee itsenäisesti asioita, jolloin itselle jäi aikaa tehdä jotain. Mun lapsi on nyt kaksi vuotias ja odotan vaan, että hän kasvaa ja saan taas enemmän aikaa itselleni. Lapsi on ihana ja rakas, mutta mä en vaan meinaa jaksaa sitä, että ihan koko ajan pitää huomioida mitä lapsi tekee.

Jep

Kun joku kysyy lasten harrastuksista sanon että olemme niin paljon mökillä ettei kesäajan harrastukset sovi kuvioon. Tätä ihmetellään ja meitä pidetään itsekkäinä vanhempina. Ysärillä kun olin lapsi oli ihan normaalia että lasten vapaa-aika oli leikkimistä, ei jatkuvia treenejä. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä todella isojen ikäerojen parisuhteita. En edes käsitä, miten joku voi kiinnostua esim. oman lapsensa tai vanhempansa ikäisestä ihmisestä parisuhdemielessä.

Kun rakastuu, rakastuu. Aika vähän siinä on järjen kanssa tekemistä. Joskus voi esim. firman juhlat edetä siihen pisteeseen että päätyy iäkkäämmän työkaverin petiin, jolta on aina saanut töissä ymmärrystä ja tukea. Ajattelee sen olevan sellainen hetken juttu, mutta sitten ihastuukin oikeasti. 

Miksi pitää ihmetellä toisten ratkaisuja? Ei sun elämäsi kuitenkaan ole samanlaista kuin jonkun muun ja teet ne ratkaisut omasta lähtökohdasta. Joku asuu vaikka maalla, niin siellä on tehtävät asiat toisella lailla kuin jos asuu kaupungissa jne. Ihmisten elämät vaan on erilaisia, mitä sitä ihmettelemään.

Vierailija kirjoitti:

Miniän tehtävä ei ole huolehtia yhteydenpidosta appivanhempiinsa, vaan se on appivanhempien pojan tehtävä. Sama toiseenkin suuntaan - miniä huolehtii yhteydenpidon omiin vanhempiinsa, eikä se ole miehen homma.

Onpa kaavamainen ajatus. Juttua Zilliacuksen miniä sanoi: olimme parhaat ystävät. Ei kaikki naiset inhoa miehensä äitiä, vain salaa miestään inhoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.

Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.

Todennäköisesti mies olisi ottanut enemmän  vastuuta lapsesta myöhemmin, kun lapsi oppii puhumaan ja kävelemään.

Imeväinen ja taapero on vielä äidin perään, mutta kaksivuotias alkaa mennä isän perään - jollei isää ole ulkoistettu perheestä jo aiemmin, koska ei ole osannut olla äiti. t. nainen 69 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee alapeukkuja, mutta tulkoot. This needs to be said.

Velat: lakatkaa yökkimästä lapsille ja haukkumasta perheellisiä. Te olette aikuisia ihmisiä, te kestätte kyllä yhden epämukavan tilanteen, jossa pieni lapsi itkee/vauvan vaippa haisee/isompi lapsi kiukuttelee. Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä uutta normia, jossa lasten olemassaoloa tulee suunnilleen pyytää anteeksi, jos näiden kanssa tekee normaaleja juttuja kuten käy kaupassa. Joo, joskus lapsi väsyy tai kiukuttelee- entäs sitten? Se kuuluu elämään. Myös te täydelliset aikuiset kiukuttelette toisillenne kaupassa välillä, puhutte rumia ja ties mitä. 

Minulle on ihan sama, hankkiiko joku lapsia vai ei. En vaan jaksa tätä lasten systemaattista syrjintää ja sättimistä, Suomella ei tosiaankaan olisi siihen muutenkaan varaa. 

Aivan 100 % samaa mieltä! Arkielämässä en ole koskaan törmännyt onneksi lapsivihamielisyteen, tai sitten olen sen verran kovapintainen tai omissa ajatuksissani, että asia menee arjessa ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta täällä netissä... Aikuiset ihmiset yökkäilevät ja näsäviisastelevat kuin jotkut teinit? Se on niin ylimielistä, että puistattaa. Minusta kenenkään ei tule hankkia lapsia jos niitä ei toivo enkä kerta kaikkiaan ymmärrä kohkaamista tällaisesta asiasta, koska se on jokaisen oma päätös. Minusta jokainen saa elää juuri niin kuin itse haluaa ja valita sellaisen perhemuodon, joka itselle sopii. Velaksi itsensä netissä julistavien julmaa, ilkeää ja pikkumaista tekstiä en kuitenkaan ymmärrä. Uskon, että suurin osa lienee (onneksi) vain trrrrolleja.

Mä taas olen kurkkuani myöten täynnä väitettä siitä, että Suomi on lapsivihamielinen maa. Ei ole. Suomi on todella turvallinen maa saada lapsia ja täällä on sekä julkisella että yksityisellä puolella etuja ja palveluja, joista suurimassa osassa maailmaa voi vain uneksia. 

Ihan joka puolella maailmaa joku ärsyyntyy, jos vieras lapsi huutaa korvanjuuressa aikuisten teatteriesityksessä tai menet vaihtamaan kakkavaippaa ravintolan pöytään, vaikka vessakin olisi tähän tarkoitukseen tarjolla. Ja näihin törmää ihan oikeassa elämässä toisin kuin tähän oletettuun lapsivihamielisyyteen, josta näköjään siihen turhaantuneetkin myöntävät, että se on olemassa lähinnä netin keskustelupalstoilla.

Lapsien haukkuminen keskustelupalstalla on toki tyhmää, mutta pikku vinkki: jos se ahdistaa, niin kukaan ei pakota sua lukemaan keskustelupalstoja netissä, voit senkin ajan vaikka nauttia lapsesi seurasta. Jos kuitenkin luet, niin se on ihan oma valintasi lukea jotain, mikä ärsyttää. Sen sijaan ulkopuolinen ei voi valita, tuoko minä-minä-vanhempi lapsosensa seitsemäksi tunniksi huudattamaan lastenohjelmaa ilman kuulokkeita pitkänmatkan bussiin, ja saattaa jossain viiden tunnin kohdalla vilkaista vähän ikävästi. Koittakaa kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on kaksi aikuista, toinen on uskovainen ja toinen ateisti, niin ateistin ajatusmalli jyrää uskovan. Monissa perheissä lapsi jää tästä syystä kastamatta, vaikka toinen vanhempi sitä toivoisi.

En ymmärrä, miksi ateismi on arvokkaampaa kuin toisen usko.

Tämähän nimenomaan on ainoa järkevä ratkaisu. Ateismi on neutraali tila, josta lapsi voi halutessaan itse valita uskontonsa sitten kun on kypsä asiaa pohtimaan. Ei kuukauden vanhalta vauvalta kysytä, että oletko samaa mieltä luterilaisuuden oppien kanssa? Vettä vaan päähän ja kas, sut on pakkoliitetty luterilaiseen seurakuntaan!

Ateismiin opettaminen ei ole neutraali tila. Agnostismi on ainoa suht neutraali opetus, jonka voi antaa. Varsinkin, jos samalla kertoo lapselle, että joillain ihmisillä kuitenkin on uskon kokemus eikä siinä ole mitään vikaa, vaikkei se ole tieteen piiriin kuuluva asia.

Kirkosta voi erota myöhemmin.  Jos et usko, että kasteessa todella tapahtuu jotakin ylimaallista, sinulle ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä, että sinut on lapsena kastettu. Vanhemmat käytännössä päättää lapsen jäsenyydestä muidenkin järjestöjen suhteen ja ylipäätään tekee lapsen puolesta lukuisia huomattavasti kirkon jäsenyyttä merkittävämpiä päätöksiä. Ihan vaikka jo tuo, miten uskonnosta lapselle kotona puhutaan, on minusta merkittävämpi päätös kuin kirkon jäsenyys sinänsä.

Aloitus tehty vuonna 2023, nyt on 2026. Siihen on tullut yli 1000 tykkäystä ja 20 alanuolta. 

Päätelmä siis on, että ap on ollut kovastikin huolissaan 20 ihmisen mielipiteestä ja häntä on riiponut, etteivät he ole hänen kanssaan samaa mieltä. 

Se, että lasten vierailevia ystäviä ei yleensä ruokita. Ymmärrän jos joskus ruokaa ei oo tarpeeksi tai on joku moniallergikko tms. Keliakia, mutta että ei edes voileipää tarjota vaan mieluummin pidetään vieraana olevaa lasta nälässä.  

Melkein kaikissa muissa kulttuureissa vieraanvaraisuus ja vieraille ruuan tarjoaminen on kunnia asia, siis ihan superköyhissäkin olosuhteissa, joissa juuri kukaan Suomessa ei oikeesti elä. On kummaa minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyy lasten harrastuksista sanon että olemme niin paljon mökillä ettei kesäajan harrastukset sovi kuvioon. Tätä ihmetellään ja meitä pidetään itsekkäinä vanhempina. Ysärillä kun olin lapsi oli ihan normaalia että lasten vapaa-aika oli leikkimistä, ei jatkuvia treenejä. 

Valtaosa harrastuksista taitaa kyllä olla kesän tauolla. Varmaan potkupallo on ainoa, jossa harrastuskausi on kesällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.

Tämä. En usko, että tuhannet ihmiset olisivat valinneet itselleen täysin vääränlaisen puolison. Moni vain eroaa turhan nopeasti, kun arki muuttuu lapsen synnyttyä ja kuvitellaan sen olevan tällaista pysyvästi.

Pikkulapsiaika tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä, joten todella voi huomata olevansa vääränlaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvavuonna/pikkulapsiaikana ei kannattaisi erota. Poikkeuksena tilanteet, joissa on väk.ival.taa tai muuta isoa ongelmaa. Mutta jos kyse on siitä, että vauva/pikkulapsiaikana vanhemmat ovat väsyneitä, vapaa-aikaa on vähän ja pinna kireällä, niin ei kannattaisi hätäisesti erota sen takia, että tuossa vaiheessa on raskasta. Usein tuo parisuhteelle kuormittava vaihe menee ajan kanssa ohi lapsen/lasten kasvaessa ja puolisonkin kanssa alkaa taas sujua.

Mä olen jotenkin eri mieltä. Lähipiirissä yksi nainen erosi miehestään, koska tajusi että hoiti lapsen ja kodin ihan yksin, kun mies huiteli kylillä. Tällaisia tarinoita on useampiakin. Nainen hoitaa - mies menee.

Todennäköisesti mies olisi ottanut enemmän  vastuuta lapsesta myöhemmin, kun lapsi oppii puhumaan ja kävelemään.

Imeväinen ja taapero on vielä äidin perään, mutta kaksivuotias alkaa mennä isän perään - jollei isää ole ulkoistettu perheestä jo aiemmin, koska ei ole osannut olla äiti. t. nainen 69 v

Vai niin. Olen nähnyt isiä, joilla on alkoholiongelma tai joilla muuten vaan on niin huono kärsivällisyys lasten kanssa, että ärtyvät, jos lapsi ei esim. opi nopeasti pyöräilemään tai haluaa isän lukevan iltasadun.

Vierailija kirjoitti:

Ei farkkuja taaperoille, eikä mielellään alle kouluikäisille edes. Joustavat, pehmeät vaatteet liikkuvalle pikkuiselle. Ja se vaippa pitäisi pysyä housujen sisäpuolella myös kyykistyessä. Muuten on liian pienet/tiukat vaatteet.

Joustavat farkut on itseasiassa usein hyvät housut hiekkalaatikolle, kun sää on kuiva ja lämpötila sopiva. Kestävät, hengittävät. Terv. kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys on ihan ok. Se voi myöskin olla kutsumus "ammatti". Jokainen kuunnelkoon omaa sydäntään. Mikään muu ei ole sen tärkeämpää. Antaa muiden määkiä rauhassa,jos siihen jollakin on tarvetta.

 

Ok, mutta ei kannata myöhemmin sitten määkiä köyhyyttä, kuten kotiäitiydestä parikymmentä vuotta sitten raivokkaasti huudellut Nina Mikkonen nyt tekee. Voi tulla sairauksia, ero tai puolison kuolema. Sitten sinnittelet heikolla eläkkeellä loppuelämäsi laskien riittääkö raha Lidlin juustoon vai ei. Pitkään jatkunut kotiäitiys on aina riski sille äidille.

KTM puolisoni on ollut kotona hoitamassa lapsia. Pystyn elättämään perheen hyvin ansio- ja lähinnä pääomatuloilla osakkuuteni ja muiden pääomatulojen kautta. Olen taloudellisesti riippumaton ja jos vaikka kuolisin, olisi perheein tulevaisuus turvattu. En nyt pidä tilannetta mitenkään erityisen suurena riskinä.

Et tietenkään, kun riski ei koske millään lailla sinua. 

Eikä se pääasiallinen riski ole sinun kuolemasi, vaan se, että sieltä toimistolta löytyykin se sirpakka nuori nainen, jonka kanssa "koet rakkauden, millaista et ole koskaan kokenut", ja siinä jää perhe ja kotiäiti kuin nalli kalliolle.

NÄitä on NIIIN nähty. Ja sääliksi ei käy yksikään, yleensä ovat olleet niin nokkavia ja Mikkosen tapaan selittäneet kuinka vain he tekevät juuri sen oikean ratkaisun lasten kannalta. Kummasti ne lapset on sitten sekaisin kuin seinäkellot, kun äidin elämältä tippuu pohja ja isä huitelee missä sattuu eikä enää lapset juuri kinostele.

Vierailija kirjoitti:

Se, että lasten vierailevia ystäviä ei yleensä ruokita. Ymmärrän jos joskus ruokaa ei oo tarpeeksi tai on joku moniallergikko tms. Keliakia, mutta että ei edes voileipää tarjota vaan mieluummin pidetään vieraana olevaa lasta nälässä.  

 

Melkein kaikissa muissa kulttuureissa vieraanvaraisuus ja vieraille ruuan tarjoaminen on kunnia asia, siis ihan superköyhissäkin olosuhteissa, joissa juuri kukaan Suomessa ei oikeesti elä. On kummaa minusta. 

Lapsen vanhemmat olisivat todennäköisesti melko vihaisia, jos lapsen ruokahalu pilattaisiin tuputtamalla välipaloja lapsen ollessa kaverin luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla ihan vain sattumaa, että joissakin perheissä on useita lapsia, jotka ovat jossain erityisluokalla, puheen kehitys on viivästynyttä jne. Kyse on jotenkin siitä, että vanhemmat eivät osaa tarjota lapsilleen normaalia varhaislapsuutta.

Geenit.... Joihin ei voi vaikuttaa. 

Tuskin on geenit, jos vanhemmilla itsellään ei ole lapsuudessa ollut vastaavia ongelmia. 

Tai sitten vanhempien lapsuudessa noita ei osattu diagnosoida, olivat vain "tyhmiä" tai "huonoja koulussa".