Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
Parisuhdeketjun innoittamana. Mitä perhe-elämään liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä? Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Olen perheellinen, mutta ymmärrän täysin, että lapset eivät ole kaikille unelmien täyttymys eivätkä kaikki halua lapsia. En ymmärrä, miksi kohkataan syntyvyyden laskusta ja vaaditaan kaikkia kynnelle kykeneviä synnyttämään. Minusta on vain hyvä asia, että mahdollisimman moni lapsi syntyisi toivottuna eikä vanhemmille, jotka eivät lapsia aidosti halua.
Kommentit (244)
Pientä lasta ei ole hyvä jättää yökylään ellei ole joku suuri hätä- tai poikkeustilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten äiti on perheen moottori.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka joku jaksaa olla vuosia vain kotona lapsen kanssa. Arki on koko ajan samanlaista. Pienen lapsen kanssa ei pysty oikeasti tekemään mitään.
Nyt kun lapset on aikuisia, elämä on tylsää. Lasten kanssa pystyi hyvin tekemään omia juttuja, mutta oli kivaa, kun oli seuraa, lasten vaatimuksia, jännitystä. Nyt ei ole mitään noista.
Raskaudesta ilmoittaminen esittelemällä sikiökuvia julkisesti somessa. (Yök)
Ei voi olla ihan vain sattumaa, että joissakin perheissä on useita lapsia, jotka ovat jossain erityisluokalla, puheen kehitys on viivästynyttä jne. Kyse on jotenkin siitä, että vanhemmat eivät osaa tarjota lapsilleen normaalia varhaislapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että otetaan koira "koekappaleeksi" vähän ennen kun aletaan toivoa lasta. Sitten on samaan aikaan vauva ja nuori, sekoileva koira.
Lähipiirissäni on lähivuosina otettu neljä koiraa, joista _jokaisella_ on joku ongelma, joka vaatii erityisjärjestelyitä. Yksi on pelokas, yksi eroahdistunut, yksi todella ylivilkas ja vetää, yksi taas on mustasukkainen. Todella hyvä kombo pikkulapsen kanssa, tekee arjesta tuplasti hankalampaa.
Bonuksena vauva +koiraperheet ei mahdu vaunuineen ja koirineen kuin aivan suurimpiin autoihin ja kukaan yksi ihminen ei voi koko sirkusta ottaa matalalla kynnyksellä hoitaakseen ja siten antaa vanhemmille vaikka lyhyttä taukoa.
Alakouluikäinen tarvitsee korkeintaan näppäimistöpuhelimen. Tabletti on täysin turha vempele. Vanhempien tulisi pyrkiä olemaan käyttämättä älylaitteita lasten kanssa yhdessä ollessa. Kirja on hyvä kaveri, ja leffailta perheen kesken kerran viikossa on aivan riittävästi ruutuaikaa etenkin pienelle lapselle! Ja kun älypuhelin hankitaan, tulee vanhempien olla täysin perillä siitä, mitä lapsi sillä tekee. Toki ikätasoisesti oma yksityisyys on tietenkin sallittua, mutta nettietiketti on hyvä opetella. Rajat ovat rakkautta. Välinevertailu on myös täysin turhaa, ja huonot tavathan opitaan itseään vanhempia katsomalla. Iphonen omaava lapsi tuskin alkaa kiusaamaan näppäimistöpuhelimen omaavaa lasta, jos mallia ei jostain oteta eikä erilaisia tapoja opita arvostamaan heti kättelyssä. On pitkälti kotikasvatuksen syy, jos lapsesta tulee kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka joku jaksaa olla vuosia vain kotona lapsen kanssa. Arki on koko ajan samanlaista. Pienen lapsen kanssa ei pysty oikeasti tekemään mitään.
Pakko sanoa minä olen kanssasi eri mieltä. Kolmen pienen lapsen vanhempana löytyy paljonkin erilaista tekemistä kun käyttää luovuutta ja kotona sisällä ei tarvitse olla, voi mennä ihmisten ilmoillekin. Enkä kadu yhtään että halusin myös kolmannen. Mutta jokainen saa olla eri mieltä mutta se että ei ole kokemusta ei voi myöskään sanoa ellei ole kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla ihan vain sattumaa, että joissakin perheissä on useita lapsia, jotka ovat jossain erityisluokalla, puheen kehitys on viivästynyttä jne. Kyse on jotenkin siitä, että vanhemmat eivät osaa tarjota lapsilleen normaalia varhaislapsuutta.
Geenit.... Joihin ei voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin on hyvä olla välillä hyvinkin itsekäs, ottaa omaa aikaa ja panostaa itseensä. Kylillä ei välttämättä kannata huudella
Meillä isä on luontevampi ja parempi lasten kanssa. Rehellisesti sanottuna yllätyin, sillä olin konservatiivisesti ajatellut menevän toisin päin kun hän on maskuliininen mies ja minä feminiininen nainen.
Mielipiteeni on että meillä lapsille on paras, että isä on mahdollisimman pitkään kotona ja minun parempi tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perheessä on kaksi aikuista, toinen on uskovainen ja toinen ateisti, niin ateistin ajatusmalli jyrää uskovan. Monissa perheissä lapsi jää tästä syystä kastamatta, vaikka toinen vanhempi sitä toivoisi.
En ymmärrä, miksi ateismi on arvokkaampaa kuin toisen usko.
Olen ateisti. Olen käynyt rippikoulun ja mennyt kirkossa naimisiin, vaikka erosin kirkosta heti kun täytin 18 vuotta. Lapsemme on myös kastettu evankelis-luterilaisessa kirkossa ja käyneet rippikoulun. Tapa, osa yhtenäiskulttuuria, jne. Ei haitttaa, vaikka kukaan perheessämme ei tuohon hölynpölyyn usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on ihan ok. Se voi myöskin olla kutsumus "ammatti". Jokainen kuunnelkoon omaa sydäntään. Mikään muu ei ole sen tärkeämpää. Antaa muiden määkiä rauhassa,jos siihen jollakin on tarvetta.
Ok, mutta ei kannata myöhemmin sitten määkiä köyhyyttä, kuten kotiäitiydestä parikymmentä vuotta sitten raivokkaasti huudellut Nina Mikkonen nyt tekee. Voi tulla sairauksia, ero tai puolison kuolema. Sitten sinnittelet heikolla eläkkeellä loppuelämäsi laskien riittääkö raha Lidlin juustoon vai ei. Pitkään jatkunut kotiäitiys on aina riski sille äidille.
KTM puolisoni on ollut kotona hoitamassa lapsia. Pystyn elättämään perheen hyvin ansio- ja lähinnä pääomatuloilla osakkuuteni ja muiden pääomatulojen kautta. Olen taloudellisesti riippumaton ja jos vaikka kuolisin, olisi perheein tulevaisuus turvattu. En nyt pidä tilannetta mitenkään erityisen suurena riskinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on valittu fiksusti ja on luottamuksen arvoinen (eli ei mikään väkivaltainen juntti), on perhetilanne, jossa mies on perheen pää ja pääasiallinen elättäjä ja vaimo kotiäiti, pidemmän päälle fiksu systeemi ja tuo onnellisuutta sekä helpotusta arkeen.
Naisten pitää valita mahdollisimman hyvin kouluttautunut ja hyvätuloinen mies tuossa mallissa. Sori, bussikuskit.
Tulojen pitää olla hyvät mutta ei koulutuksella ole niin väliä. Moni yrittäjä esim. on ammattikoulupohjalta luonut menestyksekkään uran. Tiedän oikein hyvin menestyneitä LVI-, maansiirto-, rakennusalan-, ja muita vastaavia yrittäjiä. Näissä tapauksissa vaimon on tosin hyväksyttävä se, että mies tekee todella pitkää päivää ja aina välillä 60-tuntisia tai jopa pidempiä viikkoja.
Koulutus antaa paljon muita tärkeitä valmiuksia, joita ammattikoulupohjalta ponnistavalta ei ole. Olen akateeminen monessa sukupolvessa, samoin puolisoni. Tähän sisältyy kulttuuriperimää ja sosiaalista pääomaa jota duunaritaustasta tulevilla harvemmin on.
Vierailija kirjoitti:
Miniän tehtävä ei ole huolehtia yhteydenpidosta appivanhempiinsa, vaan se on appivanhempien pojan tehtävä. Sama toiseenkin suuntaan - miniä huolehtii yhteydenpidon omiin vanhempiinsa, eikä se ole miehen homma.
Periaatteessa 100% samaa mieltä. Käytännössä monesti naiset kuitenkin ottavat enemmän roolia sosiaalisten suhteiden hoitamisessa. Omassa lähipiirissä kälyni toimii johdonmukaisesti kommentoijan kirjoittamalla tavalla, ja tosiasia on että äidilläni ei ole käytännössä mitään kontaktia poikaansa ja tämän puolisoon. Veljeni on joko vilpittömästi ajattelematon tai täysi ääliö. Tekee minut hieman surulliseksi, mutta asia on niin kuin se on.
Lapsia vahditaan ja höösätään liikaa. Ovat fiksuja ja oppivaisia, kun antaa vaan tehdä. Oma neljävuotiaani osaa jo paistaa itse pannulla munakasta, kertaakaan ei ole satuttanut itseään. Opetin ja neuvoin, ettei pannuun saa koskea ja pitää olla varovainen. Nyt tekee itse. Näin lapselle muodostuu hyvä itsevarmuus omista kyvyistä! Huom. Olen aina lähellä ja katson kyllä mitä tekee, mutta en puutu itse tekemiseen, jos ei ole selvää syytä.
Mä olen ollut koko elämäni ajan (nyt 42-vuotias) sitä mieltä, että suomalaisen naisen rooli perheellisenä tässä yhteiskunnassa on hirveä, koko aikuiselämän mittainen orjatyöleiri. Siksi en ole itse ollut ikinä naimisissa tai hankkinut lapsia, se on vaan ihan kauhean pelottava ajatus.
"Mä olen ollut koko elämäni ajan (nyt 42-vuotias) sitä mieltä, että suomalaisen naisen rooli perheellisenä tässä yhteiskunnassa on hirveä, koko aikuiselämän mittainen orjatyöleiri. Siksi en ole itse ollut ikinä naimisissa tai hankkinut lapsia, se on vaan ihan kauhean pelottava ajatus."
Olet oikeassa. Olin 7 vuotta naimisissa, molemmat asiantuntijatöissä, sama palkkataso. Viimeiset neljä vuotta mies imuroi kaksi kertaa vuodessa ja teki tiskit kerran kahdessa viikossa. Minä siivosin joka päivä keittiön, imuroin joka viikko, moppasin, pesin pyykkiä. Varasin kesälomareissut, etsin sopivat hotellit. Asiasta riideltiin usein, mutta se ei saanut miestä nousemaan sohvalta. Lopulta pakkasin tavarani ja lähdin :) Nykyään olen tosi onnellinen sinkkuäiti. Vaikka lapsi on isällään vain 30 % ajasta, mulla on enemmän vapaa-aikaa kuin vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniän tehtävä ei ole huolehtia yhteydenpidosta appivanhempiinsa, vaan se on appivanhempien pojan tehtävä. Sama toiseenkin suuntaan - miniä huolehtii yhteydenpidon omiin vanhempiinsa, eikä se ole miehen homma.
Periaatteessa 100% samaa mieltä. Käytännössä monesti naiset kuitenkin ottavat enemmän roolia sosiaalisten suhteiden hoitamisessa. Omassa lähipiirissä kälyni toimii johdonmukaisesti kommentoijan kirjoittamalla tavalla, ja tosiasia on että äidilläni ei ole käytännössä mitään kontaktia poikaansa ja tämän puolisoon. Veljeni on joko vilpittömästi ajattelematon tai täysi ääliö. Tekee minut hieman surulliseksi, mutta asia on niin kuin se on.
Samaa mieltä. Meillä sitten puoliso joka kerta yllättyy, kun minä en kutsu jokaista hänen sukulaistaan kylään vaan sanon että ei se ole minun tehtäväni, kun eihän hänkään pidä mitään yhteyttä minun vanhempiini. Huippuja on nämä, että joku hänen serkkunsa jota en ole edes tavannut, minun pitäisi olla yhteydessä ja sopia tapaaminen. Sitten hän ei itse saa edes soitettua minun vanhemmilleni, jotka on sentään lapsemme mummo ja vaari.
Se että lasta viedään vauvasta asti yötämyöten sinne ja tänne. Tai että sitä kuskataan milloin kenellekin hoitoon. Lapset tarvitsee rutiineja ja olla kotona omien vanhempien kanssa.