Terapian epäonnistuminen ja sen jälkeinen totaalinen erakoituminen

On. Mutta en traumatisoitunut, pidin vaan terapeuttia paskana. Toki en saanut tarvitsemaani apua.

Toivottavasti saat noustua ja alat pitää terapeuttia idioottina, jonka et anna pilata elämääsi.

Kai sulla itselläsikin oli joku osuus tuossa terapiassa?

No ei ehkä täydestä epäonnistumisesta ole kokemusta.. traumaterapiaa suositeltiin, mutta en edes vuosien etsinnällä sellaista terapeuttia löytänyt. Menin erityyppiseen terapiaan, ja huomasin ettei siitä paljon apua ollut, kannattelevaa ehkä.

Terapiaa paljon takana mutta traumaoireet on edelleen, osa pahentunut..

Dissosiaatio-oireiden hoitoa ei osata, eikä pidetä tärkeänä. Minun, jolla on dissosiatiivinen identititeettihäiriö, käskettiin vaan olla "oma itseni", kun se ei ihan niin naps toimi.. Luovuttanut olen sen suhteen että saisin apua.

Olen niin monella käynyt, että voin sanoa että terapeuteissa on eroja. Yritä vielä?

No ehkä myös sinulla itselläsi on elämästäsi vastuu..

Olet vissiin viihtynyt erakkona? Tuntuuko vapauttavalta? Ei kiirettä mihinkään, kaikki maailman aika käytettävissä ja voi tehdä mitä haluaa. Olet varmaan onnellinen! 🌺

Kaverin käytös on terapian myötä taantunut. Ja juurikin ei-toivotut asiat ovat vahvistuneet.

En tietenkään ihan tiedä mitä terapiassa tapahtuu, mutta näillä näytöillä sanoisin, että tetapia on epäonnistumassa täysin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin käytös on terapian myötä taantunut. Ja juurikin ei-toivotut asiat ovat vahvistuneet.

En tietenkään ihan tiedä mitä terapiassa tapahtuu, mutta näillä näytöillä sanoisin, että tetapia on epäonnistumassa täysin.

Terapian alussa voi alkaa mennä huonommin, kunnes alkaa mennä paremmin. Se on ihan tavallista.

Kuulostaa ap siltä että terapiasuuntaus on ollut väärä ja terapeutti on ollut epäammatillinen ja ammattitaidoton. Sinun kannattaisi hakeutua traumaterapiaan. Se voisi korjata paljon.

Olen itse traumataustainen ja täysin riittämättömän ja vääränlaisen hoidon puoskaroima. Siksi toivon muille parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet vissiin viihtynyt erakkona? Tuntuuko vapauttavalta? Ei kiirettä mihinkään, kaikki maailman aika käytettävissä ja voi tehdä mitä haluaa. Olet varmaan onnellinen! 🌺

Käytkö sä ihan täysillä? Traumatisoitunut ihminen kaipaa vertaistukea ja sinä saavut kettuilemaan?

Itselläni on se kokemus että hoitava taho voi käyttää valtaansa väärin, myös terapeutti vaikka tuntuu hirveältä että niin voi olla.

Terapeuteillahan on valta-asema suhteessa asiakkaaseen ja vaikka heiltä edellytetään oman terapian läpikäymistä voi olla että se ei osan kohdalla riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin käytös on terapian myötä taantunut. Ja juurikin ei-toivotut asiat ovat vahvistuneet.

En tietenkään ihan tiedä mitä terapiassa tapahtuu, mutta näillä näytöillä sanoisin, että tetapia on epäonnistumassa täysin.

Musta taas vaikuttaisi, että toimii. Ainakin itseni on palattava takaisin sinne, missä kasvu pysähtyi ja kasvettava nyt aikuisena sen minkä moni kasvoi lapsena ja nuorena ja osa jättää kasvamatta koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin käytös on terapian myötä taantunut. Ja juurikin ei-toivotut asiat ovat vahvistuneet.

En tietenkään ihan tiedä mitä terapiassa tapahtuu, mutta näillä näytöillä sanoisin, että tetapia on epäonnistumassa täysin.

Mun läheinen on myös samaa mieltä, kun terapian myötä olen löytänyt selkärankaa nousta vastaan. Toki siinä, miten se tehdään, ei mene heti putkeen ja tunnetasolla sitä taantuu niissä tilanteissa.

On käynyt noin. Jotenkin kai pärjäilen, mutta tuskin enää tulen pitkiin terapioihin hakeutumaan. En oikein usko, että voin saada ihmissuhteista tarvitsemani edes ammattilaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se kokemus että hoitava taho voi käyttää valtaansa väärin, myös terapeutti vaikka tuntuu hirveältä että niin voi olla.

Terapeuteillahan on valta-asema suhteessa asiakkaaseen ja vaikka heiltä edellytetään oman terapian läpikäymistä voi olla että se ei osan kohdalla riitä.

Minulla myös tällainen kokemus. Hän käytti perus narsistista lähelle-kauas-taktiikkaa höystettynä ammatillisuudella - tuli tosi pahaa jälkeä, koska oma trauma oli juurikin narsismitrauma.

Minun elämäni terapia pelasti, mutta tein itse työtä toipumiseni eteen. Itse asiassa prosessi jatkuu yhä, kuusi vuotta terapian jälkeen. Sain työkaluja käsitellä tunteita ja hankalia ihmissuhteita.

Minulle jäi terapiasta käsitys, että terapeutti käyttää samaa lähestymistapaa kaikkiin asiakkaisiin. Elämäntilannetta ei huomioitu mitenkään eikä asiakkaan terapialle asettamia toivomuksia. Yritin sopeutua terapeutin vaatimuksiin ja uuvuin pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi terapiasta käsitys, että terapeutti käyttää samaa lähestymistapaa kaikkiin asiakkaisiin. Elämäntilannetta ei huomioitu mitenkään eikä asiakkaan terapialle asettamia toivomuksia. Yritin sopeutua terapeutin vaatimuksiin ja uuvuin pahasti.

Tämä on monen ei-niin-pätevän terapeutin iso ongelma.

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se kokemus että hoitava taho voi käyttää valtaansa väärin, myös terapeutti vaikka tuntuu hirveältä että niin voi olla.

Terapeuteillahan on valta-asema suhteessa asiakkaaseen ja vaikka heiltä edellytetään oman terapian läpikäymistä voi olla että se ei osan kohdalla riitä.

Minulla myös tällainen kokemus. Hän käytti perus narsistista lähelle-kauas-taktiikkaa höystettynä ammatillisuudella - tuli tosi pahaa jälkeä, koska oma trauma oli juurikin narsismitrauma.

Kuulostaa hirveältä mutta oman kokemukseni kautta en edes hämmästy että noin on voinut käydä. Psykiatrinen hoito on monelta osin riittämätöntä, osaamatonta, medikalisoitunutta. On resurssipulaa mutta myös potilaan kannalta vaarallista ammattitaidottomuutta ja vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi terapiasta käsitys, että terapeutti käyttää samaa lähestymistapaa kaikkiin asiakkaisiin. Elämäntilannetta ei huomioitu mitenkään eikä asiakkaan terapialle asettamia toivomuksia. Yritin sopeutua terapeutin vaatimuksiin ja uuvuin pahasti.

Tämä on monen ei-niin-pätevän terapeutin iso ongelma.

Lopetin terapian todeten etten jaksa toteuttaa terapeutin lukuisia (voimakkaita) suosituksia enää. Kelalle menevään loppulausuntoon oli kirjattu asiakkaan tarvitsevan lisää terapiaa. Minulle loppulausuntoa ei lähetetty, jouduin pyytämään sen tutustuttavaksi Kelan kautta.