Terapian epäonnistuminen ja sen jälkeinen totaalinen erakoituminen

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Hyvä että osaat sentään reflektoida itseäsi sen verran, että laitoit "terveen" lainausmerkkeihin.

Olisi hyvä että terapian riskeistä ja puutteista puhuttaisiin enemmän. Ei se ole mitään autuaaksitekevää kuten monet nykyään kuvittelevat. "Mielenterveyden ammattilaiset" on asetettu liian korkeaan auktoriteettiasemaan muiden ihmisten yläpuolelle, tavalla, jota näytöt eivät tue. Tämä on osa ongelmaa, ja se lisää huonon terapeutin aiheuttamaa vahinkoa. Kuitenkin terapeutitkin ovat vain ihan tavallisia ihmisiä, kaikkine niinä piirteineen mitä muissa ihmisissä voi muutenkin tavata. Lisäksi todellisuudessa aitoa, objektiivista tietoa ihmisen psyykkeestä on lopulta aika vähän, ja hyvä terapeutti osoittaisi jonkinlaista nöyryyttä asian suhteen. Taitamaton tai vain itselle epäsopiva terapeutti voi tehdä paljon vahinkoa, ja tätä valitettavasti tapahtuu paljon.

Osa mokista on niin järkyttävän räikeitä, että ne on pakko olla tehty tahallaan. On tölvivää ja ilkkuvaa asennetta potilaaseen, todella omituisia kommentteja jne. Terapoitava on yleensä haavoittuvaisessa asemassa, ja osalle tämä tarkoittaa sitä, ettei vastuuta omasta käytöksestä ole, kaikenhan voi näppärästi laittaa terapoitavan syyksi ja kuvitelmaksi.

Otan todella osaa kaikkien terapiassa kärsineiden puolesta. On kauhea kokemus hakea apua ja tulla itse paikalle tosissaan ja valmiina työskentelemään, vain huomatakseen että terapia lähinnä uudelleentraumatisoi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Ei millään pahalla mutta pakko kyseenalaistaa se kuinka "tervettä" ajattelusi on. Ehkä se oletkin sinä joka ei kykene reflektoimaan omaa ajatteluaan ja asennettaan tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Ehkä sun ei nyt kannattaisi ihan hirveästi tulla tänne mutuilemaan. Ainakaan omalla kohdalla ei ole lainkaan noin, vaikka on huonoja kokemuksia, mutta en nyt ehdi kirjoittaa enempää tähän hätään, kun pitää lähteä terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Hyvä että osaat sentään reflektoida itseäsi sen verran, että laitoit "terveen" lainausmerkkeihin.

Mulla kävi sama mielessä. Noi on niitä, jotka olisivat terapian tarpeessa itse, mutta saattavat kärsivät läheisensä terapiaan eivätkä itse eksy sinne vahingossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin käytös on terapian myötä taantunut. Ja juurikin ei-toivotut asiat ovat vahvistuneet.

En tietenkään ihan tiedä mitä terapiassa tapahtuu, mutta näillä näytöillä sanoisin, että tetapia on epäonnistumassa täysin.

Terapian alussa voi alkaa mennä huonommin, kunnes alkaa mennä paremmin. Se on ihan tavallista.

Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Tuon takia ihmiset voivat kuitenkin hassata paljon rahaa ja aikaa haitalliseen hoitoon. On jo käytetty hoitoon resursseja ja toivotaan niin kovasti, että jossain vaiheessa tulisi tuloksia.

Moni voi jatkaa hampaat irvessä, vaikka olo olisi miten huono, koska tuntuu vaikealta todeta ettei terapia nykyisellään johda mihinkään hyvään. Hyvässä terapiasuhteessa pitäisi pystyä keskustelemaan terapeutin kanssa siitä onko suunta oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Hyvä että osaat sentään reflektoida itseäsi sen verran, että laitoit "terveen" lainausmerkkeihin.

Laitoin lainausmerkit siksi, että en maallikkona tee omasta tai muiden mielenterveydestä lausuntoja niin kuin monet tässä ketjussa ovat terapeuteistaan tehneet. Kritisoin sitä, että terapeutin toimintaa analysoidaan psykologian ja psykiatrian termein oman asiakaskokemuksen perusteella, en ketjussa esitettyjä kokemuksia sinänsä. Oma mielenterveysongelma ei anna pätevyyttä muiden diagnosointiin.

Tätä ketjua lukemalla tulee päätyneeksi sen kysymyksen äärelle, että pitäisiköhän se psykiatria tms. lopettaa joko sen takia, että siellä toimii narsistisia ja vain vallankäyttöön tähtääviä ammatinharjoittajia, vai siksi, että terapiat eivät sittenkään edes toimikaan? Ihan oikeasti. Jos kerran näin paljon tulee esille huonoja kokemuksia, eivätkä ne voi olla keksittyjä, niin eikö tästä voi sellaisen johtopäätelmän vetää, että psykiatria ja kaikenlaiset terapiat pitää joko lopettaa tai niitä pitää uudistaa kokonaan. Jollakin tavalla tulee myöskin sellainen tunne, että meille uskotellaan mediassa ja näiden alalla olevien taholta, että kannattaa hakeutua käyttämään mt-palveluita. Ja sitten valitellaan  milloin resurssipulaa ja pitkiä hoitojonoja, tai sitten sitä, että terapiatakuu ei toimi. No, kannattaako niitä noin huonosti toimivia palveluita ylipäätään sitten käyttääkään? Taidamme elää illuusioiden maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Ihminen jolla on mielenterveysongelma todellakin "velloo omissa mielenterveysongelmissaan" ja juuri siksi hän sitä apua niin kovasti tarvitsee. Kyse ei ole omasta halusta velloa niissä. Mielenterveysongelmien hoito on puutteellista ja se nyt vaan on totta.

Esimerkiksi traumaperäiseen stressihäiriöön kuuluu OIREENA epäluottamus ihmisiin, eleiden ylitulkitseminen ynnä muut hoitoa hankaloittavat tekijät, ja se vaatiikiin paljon herkkyyttä ja ammattitaitoa että saa tuloksia aikaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukemalla tulee päätyneeksi sen kysymyksen äärelle, että pitäisiköhän se psykiatria tms. lopettaa joko sen takia, että siellä toimii narsistisia ja vain vallankäyttöön tähtääviä ammatinharjoittajia, vai siksi, että terapiat eivät sittenkään edes toimikaan? Ihan oikeasti. Jos kerran näin paljon tulee esille huonoja kokemuksia, eivätkä ne voi olla keksittyjä, niin eikö tästä voi sellaisen johtopäätelmän vetää, että psykiatria ja kaikenlaiset terapiat pitää joko lopettaa tai niitä pitää uudistaa kokonaan. Jollakin tavalla tulee myöskin sellainen tunne, että meille uskotellaan mediassa ja näiden alalla olevien taholta, että kannattaa hakeutua käyttämään mt-palveluita. Ja sitten valitellaan  milloin resurssipulaa ja pitkiä hoitojonoja, tai sitten sitä, että terapiatakuu ei toimi. No, kannattaako niitä noin huonosti toimivia palveluita ylipäätään sitten käyttääkään? Taidamme elää illuusioiden maailmassa.

En kannata terapioiden lopettamista, mutta minusta psykiatrisessa hoidossa ja terapiassa pitäisi käydä enemmän vuoropuhelua asiakkaan kanssa miten hoito koetaan. Kävin kaksi Kelan kustantamaa terapiaa. Kummassakaan ei lopuksi kysytty miten minä olen terapeutin kokenut. Eikä sitä kysytty hoitokäynneilläkään.

Hyvin erilainen tilanne verrattuna johonkin kampaamokäyntiin, jossa toimenpiteen kohteena olevalta kerätään palautetta. Terapiassa sen sijaan terapeutti ja mahdollisesti lääkäri lähettävät sinusta Kelalle omia arvioitaan, usein niin, ettei niitä edes käydä asiakkaan kanssa läpi. Silloin on aika suuri riski sille, että arviot perustuvat väärinkäsityksiin.

VMP. Saattoi olla narsissi tai kaasuvalottaja.

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Voisiko joskus, edes sen yhden kerran ottaa ihmisen kokemus todesta? Liian vähän puhutaan siitä, että terapia saattaakin olla haitallinen. Joskus terapeutti on sopimaton, ehkä suuntaus on väärä, tai henkilön omat resurssit ei sovi terapiaan. Yhtä kaikki, hänen kokemus on validi, eikä sitä saa mitätöidä.

Mun terapia epäonnistui täysin. Terapeutti höpisi omiaan, oli kuin "kaveri" ja kehotti tekemään suuria elämänmuutoksia, lähes painostaen. Olin aivan sekaisin terapiaan mennessäni, mutta silloin mulla oli avioliitto, perhe ja ystäviä. Terapian jälkeen mulla ei ole enää edellämainituista mitään. Olen yksin, ahdistunut ja mietin päivittäin että kävelen radalle ja lopetan tämän kaiken. Makson vielä koko roskan omasta pussistani, koska olin yrittänyt jo aiemmin nuorempana hoitaa ahdistustani terapiassa tuloksetta ja tukia ei tippunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Voisiko joskus, edes sen yhden kerran ottaa ihmisen kokemus todesta? Liian vähän puhutaan siitä, että terapia saattaakin olla haitallinen. Joskus terapeutti on sopimaton, ehkä suuntaus on väärä, tai henkilön omat resurssit ei sovi terapiaan. Yhtä kaikki, hänen kokemus on validi, eikä sitä saa mitätöidä.

Olen täysin samaa mieltä tästä. Terapeuteilla voi olla myös epärealistisia käsityksiä siitä, että vuosikymmeniä kestäneiden ongelmien kanssa mentäisiin esimerkiksi terapiassa nopeasti eteenpäin. Voi mennä hyvin pitkään ennen kuin syntyy edes tarpeeksi vahva luottamus asiakkaan ja terapeutin välille.

Luottamus murenee nopeasti pois, jos terapeutti alkaa tyytymättömänä kritisoida asiakasta siitä, että edistyminen on hidasta ja kyseenalaistaa asiakkaan sitoutumista terapiaan. Terapia ei ole mikään pikajuoksu. Se vaatii terapeutilta paljon epämukavien tunteiden sietämistä. Jos ei se onnistu, pitäisi suunnata toisiin työtehtäviin ettei terapiass traumatisoi ihmisiä lisää.

Jo lähtökohtaisesti voi käydä niin että valitaan väärä terapiasuuntaus. Joko asiakkaalla ei ole riittävästi tietoa eri terapiasuuntauksista ja niiden sopivuudesta itselle tai sitten jokin taho ohjaa valitsemaan vääränlaisen suuntauksen. Se voi olla tuhoisaa erityisesti traumoista kärsiville.

Psykiatrisessa hoidossa on pahoja puutteita, itselläni on se kokemus että asiakkaan pitäisi hoidon alussa itse tietää miten häntä tulisi hoitaa ja sitten vaatia sitä. Tämä on tietenkin täysin absurdi ajatus mutta liittyy valitettavasti omiin kokemuksiini psykiatrisessa hoitojärjestelmässä.

Kyllähän hoitavan psykiatrin pitäisi yhdessä asiakkaan kanssa miettiä millainen terapiasuuntaus juuri hänelle sopisi. Nythän on niin että asiakkaan pitää itse etsiä terapeutti vaikka monikaan ei edes tiedä mitä eri suuntaukset pitävät sisällään. Asiakas jää liian yksin hoidon suunnittelun osalta.

Lääkärit vaihtuu, resursseja ei ole. Kellään ei ole aikaa keskittyä sen nimenomaisen asiakkaan asioihin riittävästi. Psykiatrinen sairaalahoito on sitten järkyttävyydessään oma lukunsa. Kaikki tämä yhdessä tekee psykiatrisesta hoidosta puoskarointia. Sitten kun potilas kritisoi järjestelmää se laitetaan hänen sairautensa syyksi eli hänet syyllistetään systeemin vioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Voisiko joskus, edes sen yhden kerran ottaa ihmisen kokemus todesta? Liian vähän puhutaan siitä, että terapia saattaakin olla haitallinen. Joskus terapeutti on sopimaton, ehkä suuntaus on väärä, tai henkilön omat resurssit ei sovi terapiaan. Yhtä kaikki, hänen kokemus on validi, eikä sitä saa mitätöidä.

Noinhan minä juuri kirjoitin, aivan sanatarkasti: "en halua väheksyä heidän [ketjuun kirjoittaneiden] kokemuksiaan". Minusta vain ei tunnu oikealta epäillä terapeutin ammattitaitoa ja mielenterveyttä siksi, että terapia ei toiminut itsellä. Totta kai voi käydä niin, että terapeutin kanssa eivät kemiat kohtaa, terapeutin hyödyntämä suuntaus ei ole sopiva ja niin edelleen, mutta toivon, että tästä aiheesta voitaisiin keskustella asiallisesti haukkumatta terapeutteja. Uskon, että valtaosa heistä on kuitenkin valinnut ammattinsa eettisesti kestävin perustein ja he oikeasti haluavat hyvää asiakkailleen. Tällainen keskustelu ja pahimmillaan maalittaminen, mitä nykyään epäilemättä tapahtuu, ei ainakaan lisää psykologin ammatin houkuttelevuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mun terapia epäonnistui täysin. Terapeutti höpisi omiaan, oli kuin "kaveri" ja kehotti tekemään suuria elämänmuutoksia, lähes painostaen. Olin aivan sekaisin terapiaan mennessäni, mutta silloin mulla oli avioliitto, perhe ja ystäviä. Terapian jälkeen mulla ei ole enää edellämainituista mitään. Olen yksin, ahdistunut ja mietin päivittäin että kävelen radalle ja lopetan tämän kaiken. Makson vielä koko roskan omasta pussistani, koska olin yrittänyt jo aiemmin nuorempana hoitaa ahdistustani terapiassa tuloksetta ja tukia ei tippunut. 

Mulla taas terapeutti kannusti jatkamaan parisuhdetta vaikka mies oli pettänyt minua rankasti. Terapeutti oli sitä mieltä, että kannattaa kasvattaa lapsia isommaksi ja sitten erota jos ei yhdessä voi elää. Oli kyllä aika tuskaisaa kaikella tavalla jatkaa yhdessäolemista, mutta ajattelin, että terapeutti on oikeassa. Jälkikäteen olen vasta tajunnut, että kuinka alisteisessa suhteessa sitä on terapiasuhteessa, kun on avannut kaikki syvimmät tunnot ja luottaa toiseen ihan täysin. Siinä on todella isossa vaarassa jos terapeutti painostaa johonkin, mikä ei itseltä luonnostaan tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Voisiko joskus, edes sen yhden kerran ottaa ihmisen kokemus todesta? Liian vähän puhutaan siitä, että terapia saattaakin olla haitallinen. Joskus terapeutti on sopimaton, ehkä suuntaus on väärä, tai henkilön omat resurssit ei sovi terapiaan. Yhtä kaikki, hänen kokemus on validi, eikä sitä saa mitätöidä.

Noinhan minä juuri kirjoitin, aivan sanatarkasti: "en halua väheksyä heidän [ketjuun kirjoittaneiden] kokemuksiaan". Minusta vain ei tunnu oikealta epäillä terapeutin ammattitaitoa ja mielenterveyttä siksi, että terapia ei toiminut itsellä. Totta kai voi käydä niin, että terapeutin kanssa eivät kemiat kohtaa, terapeutin hyödyntämä suuntaus ei ole sopiva ja niin edelleen, mutta toivon, että tästä aiheesta voitaisiin keskustella asiallisesti haukkumatta terapeutteja. Uskon, että valtaosa heistä on kuitenkin valinnut ammattinsa eettisesti kestävin perustein ja he oikeasti haluavat hyvää asiakkailleen. Tällainen keskustelu ja pahimmillaan maalittaminen, mitä nykyään epäilemättä tapahtuu, ei ainakaan lisää psykologin ammatin houkuttelevuutta.

No voi kyynel. Ihmisten pitäisi pitää turpansa tukossa huonoista terapiakokemuksista, jottei joku opiskelija pahoita mieltään? Samaa keskustelua käydään muidenkin ammattien osalta ja on käyty jo kauan ennen netin keksimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa raskasta luettavaa tämä ketju. Syitä sille, miksi vakava mielenterveysongelma ei parantunutkaan terapian myötä, etsitään ammattitaidottomasta ja jopa narsistisesta (!) terapeutista. Kun velloo omissa mielenterveysongelmissa, näkee niitä varmasti muuallakin.

En halua siis pilkata ketjuun kirjoittaneita enkä väheksyä heidän kokemuksiaan, vaan tuoda esille sivullisen, "terveen" henkilön näkökulmaa siihen, että ehkä kokemus terapeutin vääränlaisesta toiminnasta voi johtua myös siitä omasta mielenterveysongelmasta. Väistämättä, jos on kovin paha olla, oma olo vaikuttaa siihen, miten asiat ympärillään näkee.

Voisiko joskus, edes sen yhden kerran ottaa ihmisen kokemus todesta? Liian vähän puhutaan siitä, että terapia saattaakin olla haitallinen. Joskus terapeutti on sopimaton, ehkä suuntaus on väärä, tai henkilön omat resurssit ei sovi terapiaan. Yhtä kaikki, hänen kokemus on validi, eikä sitä saa mitätöidä.

Noinhan minä juuri kirjoitin, aivan sanatarkasti: "en halua väheksyä heidän [ketjuun kirjoittaneiden] kokemuksiaan". Minusta vain ei tunnu oikealta epäillä terapeutin ammattitaitoa ja mielenterveyttä siksi, että terapia ei toiminut itsellä. Totta kai voi käydä niin, että terapeutin kanssa eivät kemiat kohtaa, terapeutin hyödyntämä suuntaus ei ole sopiva ja niin edelleen, mutta toivon, että tästä aiheesta voitaisiin keskustella asiallisesti haukkumatta terapeutteja. Uskon, että valtaosa heistä on kuitenkin valinnut ammattinsa eettisesti kestävin perustein ja he oikeasti haluavat hyvää asiakkailleen. Tällainen keskustelu ja pahimmillaan maalittaminen, mitä nykyään epäilemättä tapahtuu, ei ainakaan lisää psykologin ammatin houkuttelevuutta.

No voi kyynel. Ihmisten pitäisi pitää turpansa tukossa huonoista terapiakokemuksista, jottei joku opiskelija pahoita mieltään? Samaa keskustelua käydään muidenkin ammattien osalta ja on käyty jo kauan ennen netin keksimistä.

Sinällään hyvä vain, jos ennen terapeutiksi opiskelua henkilö käy perusteellisen pohdinnan läpi onko hänestä todella siihen. Pelkkä halu pelastaa maailma ei työelämässä itsessään pitkälle kanna.

Tärkeä ketju. Minua myös ahdistaa nuo *kanna vastuu omasta elämästäsi* öyhöäjät. Kannanhan minä; kestän tätä terapianjälkeistä elämää aikani, ja sitten teen ratkaisuni. Eikö tämä jos jokin ole sitä kantoa? Se ei kuitenkaan tee tarpeettomaksi sitä, että näistä asioista puhutaan. Siitä, että terapiassa liikkuu paljon täysin pihalla olevia, jopa narsistisia ja sadistisia ammattilaisia. Että osa terapioista on lähinnä asiakkaalle haitallista, jopa vaarallista.