Mitä outoja parisuhde tapoja teillä on?

Erillään asuminen koko pitkän parisuhteen ajan.

Nykyään kai suunnilleen kaikki tietävät eivätkä enää ihmettele kylään tullessa sitä, että toinen meistä ei olekaan paikalla, vaikka on kotona, tai että toinen meistä painelee painelee ovesta ulos lähtiessään nukkumaan, kun illan vietto riittää.

Nykyään ei enää edes komnunikoida juurikaan, kuka tulee milloin, koska kumpikin tietää toisen niin hyvin, että jos toinen ei ole tietyssä aikaikkunassa ilmestynyt, toinen ei ole tulossa ja silloin voi valita, meneekö itse toisen luo vai otetaanko vähän etäisyyttä sinä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut lapsesta asti välillä tosi kovia migreenejä, en näe selvästi ja tuntuu että käsi turpoaa. Mieheni lukee minulle silloin Neiti Etsiviä ja piirtää selkääni ihan kuin äitini teki kun olin lapsi. Naurettavaa mutta siinä tilanteessa se jotenkin rauhoittaa ja nukahdan helpommin.

Jos ukkosi on muutenkin kunnon mies niin suosittelen pitämään kiinni siitä. Itse kun olin coronassa ja oikeasti kipeä, äijän kommentti tokana päivänä oli meinaatko sairastaa pitkäänkin? Kyllä jäi mieleen vaikka tästä jo reilu vuosi.

Mulla oli influenssa, 39 C kuumetta ja mies valitti kun en jaksa nousta sängyssä. Pyysin tuomaan lasin vettä ja nesteytystabletteja, jotka olin jättänyt lipaston päälle. Sekin tuntui mahdottomalta tehtävältä. Tein perheellemme ruoatkin ja huolehdin lapsista, vaikka olin tosi sairaana. Että pitäkää kiinni miehistä ne jotka välittävät ja auttavat.

Ai kamala jos nämä teidän jutut on oikeasti totta:/

Meillä on suuret tuloerot, mutta se ei ole pois elintasosta. Näin ei ole lähipiirissä. Mies sanoo, että jos tarvitset rahaa johonkin hankintaan niin pyydä. Joskus tuntuu ikävältä kuulla ystävien puolisoista, jotka käyttää taloudellista väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen tapa, jota ystäväni ovat pitäneet outona: meillä on kummallakin omat pyykkikorit ja kumpikin huolehtii oman pyykkinsä pesemisestä. Lakanat ja pyyhkeet pyöräyttää koneessa se kumpi ehtii.

Meillä sama. Minusta olisi jotenkin vaivaannuttavaa, jos toinen laittaisi minun vaatteitani kuivumaan.

Meillä on myös monia "omia astioita", siis eriparisia lautasia ja mukeja teksteillä, jotka tiskataan itse. Pannut ja kattilat tiskaa kumpi ehtii/haluaa.

Meillä kone pesee riskit.

Yleensä arki-iltoina puhutaan ehkä max 10 sanaa, mutta jokaikinen aamu, kun olemme kumpikin menneet työpaikalle laitamme tekstiviestin missä kerromme, että olemme perillä ja pusuja perään.

Ihmisistä tämä on outoa. Miten viettää iltaa yhdessä kotona eikä puhuta käytännössä katsoen mitään 😂. Meillä tämä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut lapsesta asti välillä tosi kovia migreenejä, en näe selvästi ja tuntuu että käsi turpoaa. Mieheni lukee minulle silloin Neiti Etsiviä ja piirtää selkääni ihan kuin äitini teki kun olin lapsi. Naurettavaa mutta siinä tilanteessa se jotenkin rauhoittaa ja nukahdan helpommin.

Ihana mies <3

Neiti Etsivää? Wtf? Oletteko kuusivuotiata?

Ollaan nelikymppisiä. Sen takia vastasin tähän aloitukseen kuinka hölmö tapa toi on mieheltäni rauhoittaa minua.

No rauhoittaako se sinua?

Ei me nyt muuten mitään Neiti Etsiviä lueta mutta olen säästänyt ne kirjat lapsuudesta. Migreenikohtauksessa missä menee näkö auttaa että tuttu ja turvallinen ääni puhuu rauhoittavasti, silittää selkää ja pitää hiuksista kiinni kun oksennat. Taluttaa takaisin sänkyyn. Itsellä migreeni loppuu aina oksentamiseen.

Meillä on RAKKAUSKESÄ joka kesä

T. Harlinit

Vierailija kirjoitti:

Elämme kuin kämppikset. Ei seksielämää viimeiseen neljään vuoteen ja nukutaan eri huoneissa. Mies istuu koneella kuukokkeet päässä tai pelaa pleikkaria kuulokkeet päässä. Ei koskaan kuuntele mitä sanon. Jos yritänkin sanoa jotain, alkaa heti puhumaan päälle. 

Ei kai tota voi parisuhteeksi kutsua?

Meillä ei ole enää seksielämää, koska miehellä ei enää seiso. Ollaan nelikymppisiä. Eihän tästä kehtaa kellekään kertoa. Muuten meillä on kyllä paljon rakkautta, halaillaan ja suukotellaan päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole enää seksielämää, koska miehellä ei enää seiso. Ollaan nelikymppisiä. Eihän tästä kehtaa kellekään kertoa. Muuten meillä on kyllä paljon rakkautta, halaillaan ja suukotellaan päivittäin.

Kaipaatko itse seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut lapsesta asti välillä tosi kovia migreenejä, en näe selvästi ja tuntuu että käsi turpoaa. Mieheni lukee minulle silloin Neiti Etsiviä ja piirtää selkääni ihan kuin äitini teki kun olin lapsi. Naurettavaa mutta siinä tilanteessa se jotenkin rauhoittaa ja nukahdan helpommin.

Ihana mies <3

Neiti Etsivää? Wtf? Oletteko kuusivuotiata?

Ollaan nelikymppisiä. Sen takia vastasin tähän aloitukseen kuinka hölmö tapa toi on mieheltäni rauhoittaa minua.

No rauhoittaako se sinua?

Ei me nyt muuten mitään Neiti Etsiviä lueta mutta olen säästänyt ne kirjat lapsuudesta. Migreenikohtauksessa missä menee näkö auttaa että tuttu ja turvallinen ääni puhuu rauhoittavasti, silittää selkää ja pitää hiuksista kiinni kun oksennat. Taluttaa takaisin sänkyyn. Itsellä migreeni loppuu aina oksentamiseen.

Kaikkea kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen koko pitkän parisuhteen ajan.

Nykyään kai suunnilleen kaikki tietävät eivätkä enää ihmettele kylään tullessa sitä, että toinen meistä ei olekaan paikalla, vaikka on kotona, tai että toinen meistä painelee painelee ovesta ulos lähtiessään nukkumaan, kun illan vietto riittää.

Nykyään ei enää edes komnunikoida juurikaan, kuka tulee milloin, koska kumpikin tietää toisen niin hyvin, että jos toinen ei ole tietyssä aikaikkunassa ilmestynyt, toinen ei ole tulossa ja silloin voi valita, meneekö itse toisen luo vai otetaanko vähän etäisyyttä sinä päivänä.

Mekin asutaan erillään,ja hyvin toimii. Asuttiin kyllä yhdessäkin tässä yksiössä, mutta ymmärrettävästi ei ollut tilaa tarpeeksi kummallekkin, niin mieheni muutti pois. Asumme kyllä aika lähellä, mutta näemme kun kummallekin käy.

Soittelemme kyllä jokapäivä, väh. 1x pv.(n.30-60min), lisäksi puhelimessa aisoita on jotenkin helpompi käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Me puhutaan puolikkailla lauseilla koska toinen tietaa jo parista sanasta mita aikoo sanoa. Yhdessa 44 vuotta.

Mekin 18 vuoden aikana olemme oppineet tuon taidon, käyttämättä sitä. Kertoo meille toisen kunnioittamisesta ja välittämisestä, kun maltamme kuunnella toisen asian loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kerrotaan iltasatuja toisillemme. Keksitään se siinä samalla kertoessa. Ne ovat lyhyitä, hölmöjä, välillä niissä kuollaan kummallisesti ja hahmot ovat aina eläimiä, kuten kunnon saduissa aina onkin. Olemme 60+ ikäisiä.

Ihanaa leikkisyyttä!😍 Meilläkin on samankaltaisuutta,mutta se ei ole säännönmukaista, vaan täysin spontaania. Yksikin hulvaton ajatus toiselta, antaa sytykkeen josta toinen ottaa kopin, ja siitä se sitten lähtee. Siinä me sitten vuorotellen jatketaan tarinaa.

Kummallakin on ehkä liiankin vilkas mielikuvitus, ja tarinat alkavat sitten elämään omaa elämää verkkokalvoilla,ikäänkuin elokuvaa/sketsiä katsoisi,eikä naurulle ole tulla loppua.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut lapsesta asti välillä tosi kovia migreenejä, en näe selvästi ja tuntuu että käsi turpoaa. Mieheni lukee minulle silloin Neiti Etsiviä ja piirtää selkääni ihan kuin äitini teki kun olin lapsi. Naurettavaa mutta siinä tilanteessa se jotenkin rauhoittaa ja nukahdan helpommin.

Silmät kostui kun luin, ihana mies sinulla ( ja äiti )! Minulla samanlainen migreeni mutta mies ei hoida, tuo ainoastaan kylmän pyyhkeen otsalle jos pyydän.

Ketjuun liittyen vastaukseni taitaa siis olla, ettei mieheni huolehdi minusta, jos olen sairas. (lääkkeet hakee, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan huolehtimisella)

Vierailija kirjoitti:

Emme suutele, se jäi pois jo nuorena.

Sama täällä! Johtuu mie hen huonosta hammashygieniasta! Kaipaan suutelua. Mies ei ymmärrä, mistä "luovuin" pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Käydään pariterapiassa mutta en kehtaisi sitä ikinä myöntää.

Luulen että teidän kavereista puolet käy myös, ei siinä ole mitään noloa. Ja hyvä että käytte!

Olemme naimisissa, lapsia useampi, yhteinen talolaina, kimpassa yli 20 vuotta.

Nainen tienaa keskiverrosti, mies tienaa tuplat.

Asia mikä monia on tuntunut hiertävän, on se että meillä EI ole yhteiset rahat.

Talolaina ja asumiskulut maksetaan puoliksi.

Muista yhteisistä perheen kuluista (lapset, ruokalaskut, vakuutukset, autot ym) mies maksaa enemmän, koska isotuloisempi.

Lopuilla henk.koht käteenjäävillä rahoilla kumpainenkin saa tehdä mitä haluaa, ei tarvitse toiselta lupaa kysyä.

Viimeksi vaimo kävi kavereidensa kanssa kolmen päivän keskieuroopan reissulla, mies puolestaan laittoi polkupyörään useamman tonnin. Kummankaan ei tarvinnut lupia kysellä tai ruinata toiselta, senkun tekee asioita mistä nauttii.

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut lapsesta asti välillä tosi kovia migreenejä, en näe selvästi ja tuntuu että käsi turpoaa. Mieheni lukee minulle silloin Neiti Etsiviä ja piirtää selkääni ihan kuin äitini teki kun olin lapsi. Naurettavaa mutta siinä tilanteessa se jotenkin rauhoittaa ja nukahdan helpommin.

Silmät kostui kun luin, ihana mies sinulla ( ja äiti )! Minulla samanlainen migreeni mutta mies ei hoida, tuo ainoastaan kylmän pyyhkeen otsalle jos pyydän.

Ketjuun liittyen vastaukseni taitaa siis olla, ettei mieheni huolehdi minusta, jos olen sairas. (lääkkeet hakee, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan huolehtimisella)

Mun mielestä se vaan tuntuu väärältä antaa toiselle yksipuolista suuseksiä, kun toinen on kipeänä.

T. Muuten tottelevainen aviomies

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole enää seksielämää, koska miehellä ei enää seiso. Ollaan nelikymppisiä. Eihän tästä kehtaa kellekään kertoa. Muuten meillä on kyllä paljon rakkautta, halaillaan ja suukotellaan päivittäin.

Viagra?