Mihin tunteeseen ahmin? En tajua enää. Laihduttaminen ei onnistu. Aina vain ahmin.

Ahmi porkkanaa tai kaalia niin et lihoa

Mun kroppa huutaa joskus ruokaa. Kyseessä ei vaikuta olevan mikään energia, vaan kroppa huutaa jotain mineraalia tai vitamiinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä vaan. Just laihdutustutkija kertoi Hesarissa, ettei laihduttaja tarvitse itsekuria.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5160734/laihdutuslaakari-hesarissa-unoh…

Kummasti kuitenkin ne joilla sitä löytyy myös laihtuu. 

Tietysti. Mahan voi täyttää vaikka vihanneksilla silloin tällöin.

Mistä luolasta tämä kusipäätrolli oikein ryömi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sulle vaan maistuu ruoka, se on sun heikkous. Opettele pois ruuasta, älä syö niin hyvän makuisia juttuja. Ei kaikilla ole traumoja.

No hei. Tiedän yksvuotiaasta asti hyvin syöneitä lapsia joille maistui kaikki ruoka tosi hyvin. Ei tarvitse olla traumoja. Ruoka on hyvää ja herkut päälle. Siitä se lähtee. Aikuisena voi valita rakastaako ruokaa liikaa vai laittako stoppia syönnille. Ei tarvita syväluotaavaa terapiaa joka menee ihan hukkaan. Unohtakaa ruuan ihanuus, syökää yksinkertaista ravintoa.

Sinulta ei ole kukaan kysynyt mitään. 

Minulle on syntynyt sellainen näkemys lukuisia tuubivideoita katseltuani että painon pudottaminen on monille käytännössä lähes mahdotonta siksi koska tietyt suoliston mikrobit lähettävät kaiketi vagushermon kautta aivoihin viestejä jotka pakottavat meidät ruokkimaan niitä niiden haluamalla kamalla.

Voisivatko mikrobit olla jopa niin "ovelia" että ne synnyttävät meissä negatiivisia tunteita  joihin esim. ns. mättöhiilarit tuntuvat tepsivän?

Itselleni ylipaino ei ole kovin suuri ongelma (n. 180 / n. 78 kilogrammaa), mutta olen koko pienen ikäni ollut kiinnostunut terveysasioista. Se alkoi muistaakseni kansakoulussa joskus viiskytluvulla kun luokan riskein poika uunotti minua että syömällä männyn kaarnaa voi vahvistaa itseään! 😂

Onko sinun tapasi lamaantua tai vetäytyä, ei olla ahdistuneena hyrränä paniikissa? Pyydä lääkäriltä Voxraa kokeiltavaksi. Minulla se auttaa traumamielialaan ja aineenvaihdunta käynnistyi heti ja mieliteot katosi.

ei normaalia, ongelmia itsesi kanssa, apua saada

Vierailija kirjoitti:

Minulle on syntynyt sellainen näkemys lukuisia tuubivideoita katseltuani että painon pudottaminen on monille käytännössä lähes mahdotonta siksi koska tietyt suoliston mikrobit lähettävät kaiketi vagushermon kautta aivoihin viestejä jotka pakottavat meidät ruokkimaan niitä niiden haluamalla kamalla.

Voisivatko mikrobit olla jopa niin "ovelia" että ne synnyttävät meissä negatiivisia tunteita  joihin esim. ns. mättöhiilarit tuntuvat tepsivän?

Itselleni ylipaino ei ole kovin suuri ongelma (n. 180 / n. 78 kilogrammaa), mutta olen koko pienen ikäni ollut kiinnostunut terveysasioista. Se alkoi muistaakseni kansakoulussa joskus viiskytluvulla kun luokan riskein poika uunotti minua että syömällä männyn kaarnaa voi vahvistaa itseään! 😂

Jos elimistössä on candida albicansin liikakasvu (selviää sylkitestillä vesilasiin), ne lähettävät todella vahvoja huonon ruuan tilaussignaaleja.

Syön esim. karkkia tylsyyteen ja joskus ahdistukseen. Joskus ajattelen että kun elämässä ei ole paljon muita iloja niin esim. herkun syöminen tuottaa sitten sitä iloa. Eli kerran täällä vaan eletään joten sama se vaikka jonkun herkun söisikin.

Ruokaan en ole niin koukussa eli syön vaan kerran päivässä mutta karkit ja joskus pullat on pahe.

Ehkä syöt vaan nälkääsi. Älä paastoa ja kituuta vaan syö kunnon aamupala, lounas ja päivällinen joka päivä. Joka aterialle proteiinia, hyvää rasvaa ja mahdollisimman värikästä ruokaa.

Minäkin syön tunteisiin, mutta sen asian kanssa eläminen ja ymmärtäminen vie vuosikausia.

Kirjoituksesi perusteella elät tosi tiukoissa raameissa ja jonka hyvin tiedostat. Iso askel on jo siinäkin, että osaa lukea itseään ja ymmärtää pohjimmaiset syyt.

Jos syömiseen liittyy paljon hyviä, turvallisia tunteita jo lapsuudestasi, ja johon palaat yhä uudelleen syömällä  mielihyvää itsellesi, niin yksi selkeä ohje on lähteä miettimään mistä muualta saat mielihyvän tunteita ja turvallisuutta itsellesi. Onko arjessasi muita mielihyvän tunteita, ilman ruokaa, joka korvaisi hetkeksi syömisen ja olosi olisi parempi? Vaikea tehtävä, mutta toimii ajan kanssa.

Addiktiot voivat olla myös hyviäkin addiktioita. Minulla oli todella tyhmä tapa humaltua istumalla keskellä pihaamme kansituolissa, nauttia kesästä ja katsellä/miettiä kaikenlaista. Puuhaan valtavasti, niin pystyin istumaan paikoillani vain  niin. LOpulta tajusin, että toinen suuri addiktioni on tee ja päätin, että pikku hiljaa vaihdan viinin teehen. Ensin tuntui ällöltä ja sitten vain automaattimisesti otan teepannun viereeni. Juon yhä viiniä kansituolissa istuen, mutta vähemmän ja harvemmin. Menen askel kerrallaan. (Ehkä huono esimerkki, mutta koetin konkretisoida mitä itse uskon ja ajattelen)

Luulin vuosia, että jos käsittelen traumani myös syöminen helpottaisi. Kyllä kyse oli opitusta tavasta ja johon liittyi ihania, jopa romanttisia hetkiä, kuin myös lapsuudessa hyväntuulisia vanhempia yms. Sitä oppii kuin koira, että jos käyttäydyn näin saan herkkunapin. Me ihmiset emme poikkea siitä millään lailla.

Tiedemiehet ovat tutkineet laihduttamista poikkitieteellisesti. Joidenkin elimistö ei tuota riittävästi tai ollenkaan kylläisyyden tunnetta tuovaa hormonia, joten kylläisyyden tunne puuttuu ja se ei saa lopettamaan syömistä.

Tällöin tarvitaan dieettiä, jota noudatetaan tarkkaan. Kun elimistö tottuu vähempään ruokaan, vatsalaukku pienenee jne, osa onnistuu laihduttamaan, mutta kilot tulevat helposti takaisin.

Nykyään on lääkkeitä, joilla saadaan kylläisyyden tunnetta aktivoiduksi. Kannattaa kokeilla.

Rasvasolujen määrä kehittyy lapsena. Jos lasta rakastetaan ja liikutetaan sekä perhe syö järkevästi, lihavuusriskiä ei ole ainakaan niin suurena. Lihava lapsi on lihava aikuinen. Tunnesyönti lihottaa.

Olen koko ikäni tajunnut, että nälkäni elelee ihan omia latujaan.Välillä ei ole nälkä vuosiin,  välillä on energiantarvesyömistä, välillä napostelumielitekoja. Paino jumittaa ylhäällä, laskee itsestään, ei laske yrittämällä, vatsa kasvaa hups, vatsa hävisi kas... Koskaan en ole ahminut törkeästi, paino ei ole ylittänyt sataa, mutta ylipainossa ollut pitkään. Ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Teininä olin hoikka niin, että terkkarikin mainitsi siitä.  

Taustalla siis lapsuudessa alkanut c-ptsd ja lisätraumatisoitumista pitkin elämää. 

Jollain lääkkeillä ja e-pillereillä turposin kunnes lopetin käytön ja laihduin takaisin. Jossain toisessa sairaudessa lihoin ja laihduin vuorotellen sairauden vaiheesta riippuen. Nyt on sitten yhtä aikaa päällä lääke, joka vie mielihalut ja sairaus, joka luo nälkää. Tilanne on se, että vatsassa on koko ajan aito nälkä, mutta koska ei ole mielitekoja, en ryntää vetämään ruokaa kaksin käsin. 

Sellaisen ihmisen, joka elimstö toimii "oikein", on ihan mahdoton käsittää tällaista. En minäkään tajua silleen aidosti, miltä alkoholistista tuntuu, että miksi se nyt ei vaan olisi juomatta, kun pilaa koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Rasvasolujen määrä kehittyy lapsena. Jos lasta rakastetaan ja liikutetaan sekä perhe syö järkevästi, lihavuusriskiä ei ole ainakaan niin suurena. Lihava lapsi on lihava aikuinen. Tunnesyönti lihottaa.

Rakastaminen, huolenpito ja tunnetasolla kohtaaminen ja tarpeiden täyttäminen on oleellista. Vilja Eerikaakin pakkoliikutettiin ja hän oli silti tanakka, sama homma itsellä lapsena. En saanut ensiksi mainitsemiani, mutta liikuttamisesta kyllä pidettiin huolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä syöt niihin traumoihisi. Olen itse hoitamassa juuri omiani. Onneksi syömiseni on tunnetasollakin melko hallinnassa ja ylipaino on kohtuullinen, mutta silti haluaisin oppia oikean nälän ja käsitellä ne tunteeni toisin. Onneksi olen nyt löytänyt hyvän alun hoidolle ja toivon pääseväni maaliin. 

Youtubessa on mielenkiintoisia videoita kanavalla Filius Fila. Siellä on vastauksia näihin sinun mietteisiisi. Ainoa ongelma on se, että näistä paranee vain tuntemalla ne tunteet, ei pelkästään miettimällä mitä ja miksi. Ja se vaatii taas riittävästi tilaa ja tukea ja ohjausta, että pääset käsiksi turvallisesti niihin tunteisiin ja saat tutustuttua niihin. Oma matkani siinä on käynnistynyt, muttei vielä valmis. 

Voit aloittaa sillä, että aina kun muistat, ennen syömistä, mieti mihin tunteeseen nyt syöt (nälkä vai joku muu) ja onko tämä ruoka siihen tarpeeseen oikeanlainen ja määräinen ruoka. 

Tsemppiä! Kyllä me tästä...

Hienoa, että olet päässyt terapiaan. Minunkin olisi pitänyt päästä aikaa sitten mutta yritin työhön ja dokaamiseen paeta kaikkea. Nykyään olen jo rauhallisempi ja harvoin juon mutta syön liikaa.

Kituutan ja ahmin. En vain siedä itseäni. Jopa inhoan.

Olen ollut todella nätti ennen mutta nykyään elämänilo on silmistä mennyt. Ei ole omaa elämää enää. Väkivaltainen suhde oli viimeinen niitti.

Teen autopilotilla töitä, syön ja nukun. Liikun myös ja välillä paastoan tai yritän ainakin syödä hyvin terveellisesti ja tietoisesti.

Taas tulee itku ja murhe päälle, sitten syön. Se on kuin riippuvuuskäyttäytymistä. Haen syitä miksi voin vetää suklaata tai syödä epäterveellistä ruokaa.

Joka tapauksessa minusta tuntuu, että jos menen terapiaan niin hajoan kappaleiksi. En enää jaksa käydä läpi, olen yrittänyt niin paljon itsekseni työstää kaikkea. Olen aivan loppu siihen etten minä kuitenkaan tunnetasolla tunnu pärjäävän ja olen edelleen arka sekä pelokas vaikka niin vahvan oloinen ulkoisesti.

En vaan tiedä miten jaksan enää tätä. Joskus tekisi mieli vain luovuttaa kokonaan.

Tsemppiä sulle paljon. Toivottavasti saat elämäsi kuntoon.

Ap

Ensiksikin lopeta paastoaminen. SE johtaa ahmimiseen ja missään nimessä ole tervettä.

Opettele ateriarytmi. Aamupala - lounas - välipala - päivällinen. Iltasyömiset sitten pois. Lopeta sokerin syöminen, sillä se aiheuttaa riippuvuutta.

Sitten ruokamäärät ja herkkumäärät. Mikään ruoka ei ole kiellettyä. Ei siis mikään. Mikään ei ole repsahdus, kun pysyttelet kohtuullisessa määrässä. Opettele nauttimaan esimerkiksi pienestä palasta suklaata. Et tarvitse koko levyä. 

Juo vettä. Käy kävelylenkillä. Älä juo kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä syöt niihin traumoihisi. Olen itse hoitamassa juuri omiani. Onneksi syömiseni on tunnetasollakin melko hallinnassa ja ylipaino on kohtuullinen, mutta silti haluaisin oppia oikean nälän ja käsitellä ne tunteeni toisin. Onneksi olen nyt löytänyt hyvän alun hoidolle ja toivon pääseväni maaliin. 

Youtubessa on mielenkiintoisia videoita kanavalla Filius Fila. Siellä on vastauksia näihin sinun mietteisiisi. Ainoa ongelma on se, että näistä paranee vain tuntemalla ne tunteet, ei pelkästään miettimällä mitä ja miksi. Ja se vaatii taas riittävästi tilaa ja tukea ja ohjausta, että pääset käsiksi turvallisesti niihin tunteisiin ja saat tutustuttua niihin. Oma matkani siinä on käynnistynyt, muttei vielä valmis. 

Voit aloittaa sillä, että aina kun muistat, ennen syömistä, mieti mihin tunteeseen nyt syöt (nälkä vai joku muu) ja onko tämä ruoka siihen tarpeeseen oikeanlainen ja määräinen ruoka. 

Tsemppiä! Kyllä me tästä...

Hienoa, että olet päässyt terapiaan. Minunkin olisi pitänyt päästä aikaa sitten mutta yritin työhön ja dokaamiseen paeta kaikkea. Nykyään olen jo rauhallisempi ja harvoin juon mutta syön liikaa.

Kituutan ja ahmin. En vain siedä itseäni. Jopa inhoan.

Olen ollut todella nätti ennen mutta nykyään elämänilo on silmistä mennyt. Ei ole omaa elämää enää. Väkivaltainen suhde oli viimeinen niitti.

Teen autopilotilla töitä, syön ja nukun. Liikun myös ja välillä paastoan tai yritän ainakin syödä hyvin terveellisesti ja tietoisesti.

Taas tulee itku ja murhe päälle, sitten syön. Se on kuin riippuvuuskäyttäytymistä. Haen syitä miksi voin vetää suklaata tai syödä epäterveellistä ruokaa.

Joka tapauksessa minusta tuntuu, että jos menen terapiaan niin hajoan kappaleiksi. En enää jaksa käydä läpi, olen yrittänyt niin paljon itsekseni työstää kaikkea. Olen aivan loppu siihen etten minä kuitenkaan tunnetasolla tunnu pärjäävän ja olen edelleen arka sekä pelokas vaikka niin vahvan oloinen ulkoisesti.

En vaan tiedä miten jaksan enää tätä. Joskus tekisi mieli vain luovuttaa kokonaan.

Tsemppiä sulle paljon. Toivottavasti saat elämäsi kuntoon.

Ap

Ensiksikin lopeta paastoaminen. SE johtaa ahmimiseen ja missään nimessä ole tervettä.

Opettele ateriarytmi. Aamupala - lounas - välipala - päivällinen. Iltasyömiset sitten pois. Lopeta sokerin syöminen, sillä se aiheuttaa riippuvuutta.

Sitten ruokamäärät ja herkkumäärät. Mikään ruoka ei ole kiellettyä. Ei siis mikään. Mikään ei ole repsahdus, kun pysyttelet kohtuullisessa määrässä. Opettele nauttimaan esimerkiksi pienestä palasta suklaata. Et tarvitse koko levyä. 

Juo vettä. Käy kävelylenkillä. Älä juo kaloreita.

Mielummin hommaa lääke. Olen yrittänyt noita 40 vuotta ja lääke korjasi tilanteen heti paremmaksi. Ihan hirveä määrä aikaa ja tahdonvoimaa ja silti tulokset heikommat kuin lääkkeellä. Ihan kuin ihminen 40 vuotta kulkisi joku kivireki vedettävänään. 

Mulla on syöminen ja ahdistusongelmat helpottaneet ssri-lääkkeellä.

Olis hyvä tietää miten ja minkälaista ruokaa syöt? Pitääkö se nälkää ja saatko tarvittavat ravinteet vai alkaako se vaan tekemään mieli lisää verensokerin pomppiessa?

Ne, joille SSRI-sopii niin oireet helpottaa. Ne, joille ei sovi, lihovat ja zombiutuvat. Kannattaa kokeilla. Itselle ei sovi SSRI. On kuitenkin kokeiltu. Voxra näyttäisi sopivan eli oma ongelmani on dopamiini eikä serotoniini. Osalle taas ei sovi Voxra, mutta sopii SSRI.