Vatsantähystys

Kyllä sä selviät ja ehdottomasti pyydät rauhoittavan koska no, miksi et pyytäisi! Inhottava kokemus, mulla erityisen hankala tähystys (kokematon lääkäri ja todella herkkä oksennusrefleksi...) mutta kyllä siitä oikeasti selviää.

T. Toinen paniikkihäiriöinen

Näissä rauhoittavissa ja humautuksissa on vain se pulma että ajamaan ei sitten heti passaisi lähteä, sairaalamatka 60 km, julkisia tai saattajaa ei ole. Hyväksytäänkö po. toimenpidereissuille kelataksi ja kuljettaja saattajaksi?

Minulle ei antanut sairaanhoitaja edes rauhoittavaa, koska oli niin lyhyt toimenpide. Sairaanhoitaja-sukulainen ihmetteli tätä. Että miksei kuunneltu potilasta. Minulla olisi ollut saattajakin mukana. Kestin kuitenkin yllättävän hyvin. Kannattaa olla tiukkana ja pyytää rauhoittavat. (Mutta ota saattaja mukaan).

Jätin auton kotiin ja menin taksilla kun sanoivat ettei saa omalla autolla tulla. Ihan turhaa. Oli ihan ajokunnossa kun pääsi pois sairaalasta.

Jos siitä ei selviäisi, ei kukaan voisi sinulle täällä kertoa kokemuksiaan. 

Kestää noin 5-10min. Vähän inhottavan tuntuinen homma, mutta olen paaaaaaljon pahempaakin kokenut. Ei siihen mitään rauhoittavia tarvita. 

Herään aikaisin aamulla, ja tiedän, että päivä tulee olemaan haastava. Minun täytyy mennä gastroskopiaan, ja se ahdistaa minua kovasti. Olen taipuvainen paniikkihäiriöihin, joten pelkään, että en pysty hallitsemaan tilannetta. Harkitsen rauhoittavan pyytämistä, mutta en tiedä, olisiko se hyvä idea. Päätän odottaa ja yrittää selvitä ilman sitä. Sitten saan puhelun. Se on outo numero, mutta päätän vastata. "Kuulehan kaunis nainen", kuulen puhelimesta. "Sinä et tarvitse sitä rauhoittavaa. Minä annan sinulle vinkkejä, kuinka selvitä tästä tilanteesta." Hämmennyksestä toivuttuani kysyn, kuka hän on. Puhelimen toisessa päässä oleva henkilö nauraa. "Minä olen paholainen. Ja minulla on neuvo sinulle. Sulje silmäsi ja ajattele kauniita asioita. Mieti, kuinka kaunis on tämä päivä ja kuinka onnellinen olet." Hieman pelästyn, mutta päätän kuunnella häntä. Suljen silmäni ja yritän hengittää syvään. Kuvittelen kauniita viheriöiviä niittyjä ja aaltoilevaa merta. Ja se auttaa. Tunnen, kuinka ahdistus alkaa laantua. Sitten puhelimen toisesta päästä kuuluu ilmoitus: "Toimitus tulee nyt!" Melkein säikähdän, mutta huomaan, että minun täytyy mennä gastroskopiaan. Kävelen rauhallisesti vastaanottoon ja tapaan hoitajan.

Olen kaunis nainen ja pinkeä. Huohotan. Olen hieman jännittynyt, mutta samalla innoissani selvittämään, mikä minua vaivaa. Kun lääkäri alkaa tutkia minua, huomaan alaruumiini kurnivan ja käynnistävän pieniä tuonpuoleisia ääniä. Yritän olla mahdollisimman hiljaa, sillä en halua häiritä lääkärin keskittymistä. Sitten yhtäkkiä alkaa tapahtua jotain odottamatonta. Lääkärin jännittynyt ilme muuttuu yllättyneeksi ja hän aloittaa nauramaan. Olen hämmentynyt ja tuntuu, että oloni vain pahenee. Kuitenkin lääkärin nauru on tarttuvaa, ja pian nauremme yhdessä. Hän kertoo minulle, että minun on turha huolestua, sillä kaikki on hyvin ja alavatsani äänet ovat täysin normaaleja gastroskopian aikana. Lopulta tutkimus päättyy ja lähden hymyillen kotiin. Huolimatta kiusallisesta tilanteesta, olen kiitollinen siitä, että lääkäri osasi nauraa tilanteelle ja rauhoittaa mieleni.

Ei tarvitse pelätä. Helppo tietysti sanoa, mutta tulet kuitenkin yllättymään, ettei se niin kamalaa ollut.

Rauhoittavat eivät ole mitään karkkeja, joita napsitaan jokaiseen pikkujuttuun. Gastroskopia on ihan rutiinitoimenpide, jossa ei ole mitään pelättävää tai panikoitavaa. Hammaskiven poistokin sattuu enemmän kuin se. 

Olen ollut kolme kertaa vatsantähystyksessä. Ihan hyvin menivät. Tosin taidan olla miekannielijöiden sukua :-D

Minulle tehty useita kertoja. Joka kerta ollut ihan järkyttävä kokemus. En ottanut rauhoittavia, kun ei ole ollut saattajaa. Seuraavan tähystyksen saa patologi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoittavat eivät ole mitään karkkeja, joita napsitaan jokaiseen pikkujuttuun. Gastroskopia on ihan rutiinitoimenpide, jossa ei ole mitään pelättävää tai panikoitavaa. Hammaskiven poistokin sattuu enemmän kuin se. 

Höhlä, kaikki nyt sen tietävät ettei kipu ole gastroskopiassa se vaikea rasti. Ja Suomessa nyt tehtäisiin vaikka avosydänleikkaus ilman nukutusta/rauhoittavia/kipulääkkeitä jos muutama homekorva Käypä hoito-työryhmästä niin päättää (itselleni tehty vaikka ja mitä kivuliaitakin tutkimuksia enkä enää ota sitä pikkumäärää diapamia minkä saisi kun ei se edes auta mitään, enkä sellaisen takia viitsi mennä polille tuntia liian aikaisin tönöttämään.)