Siis MITEN ihmiset löytää kumppaneita?

Vierailija kirjoitti:

Olen kalatiskillä töissä kaupassa ja tapasin mieheni niin, että hän osti kalaa ja kysyi onko mulla tänään kiireitä tai mitään tekemistä. Sanoin ei tässä ole mitään, niin hän sanoi että lähetkö ulos ja sanoin voin lähteä. 5v ollaan oltu yhdessä. Eikä minua ole ikinä pyydetty ulos niin, että olen töissä puolikas lohi kädessä.

Naisille kaikki on helppoa.

Mies taas joutuu pyytämään kymmeniä tai satoja naisia ulos. Varsinkin jos yrittää pokata asiakaspalvelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallisen näköinen nainen ja tuntemattomat miehet katselee kaupungilla joka viikko. Kun se onnistuu minulta se onnistuu myös muilta

Katsomisesta on aika pitkä matka kumppaniksi.

Kadulla tapasin mieheni. Olin kesällä ravintolan kadulla olevassa pöydässä syömässä ja mies tuli tervehtimään ja esitteli itsensä. Olemme nyt naimisissa ja meillä on lapsi tulossa :) emme kummatkaan ole mitään malleja mutta ihan ok ulkonäkö molemmilla siis

Vierailija kirjoitti:

Kadulla tapasin mieheni. Olin kesällä ravintolan kadulla olevassa pöydässä syömässä ja mies tuli tervehtimään ja esitteli itsensä. Olemme nyt naimisissa ja meillä on lapsi tulossa :) emme kummatkaan ole mitään malleja mutta ihan ok ulkonäkö molemmilla siis

Mä tapasin kans miehen kadulla. Veti batlee toisen alueen jätkien kanssa ja jäin kattoo tanssia.

Siitä asti yhdes. Se oli sitä jengirakkautta.

Miten niin ei löydä? Noitahan roikkuu aina lahkeissa.

Työpaikalta löysin. Rupesi nuohoamaan mun lähettyvillä ja siitä se sitten jotenkin lähti. Taisi kysyä mua mukaan johonkin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Erosin kaksi vuotta sitten 15 vuoden suhteesta. Olen kaikin puolin normaali, akateeminen , iloinen , ei mitään ongelmia. Normaalivartaloinen ja normaalin nätti ja pukeudun siististi.

Kahdet treffit takana eron jälkeen kahden eri miehen kanssa ja siihen jäi. Eka mies etsi vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille.

Ja mitä vikaa siinä on että haluaa "vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille"?

Eikö se ole ihan normaalia? Varmaan kun tutustut lapsiin, niin se seurustelukin laajenee lapsiviikoille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä todella vaikeaa on. Baarikierrokset eivät enää kiinnosta (ikää 35+), harrastukset yksilölajeja ja työn kautta ei oikeastaan juuri tapaa ihmisiä. Muuten olen kyllä sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Ulkonäkö ja habituskin ymmärtääkseni ihan ok. Sen verran olen vanhanaikainen, että nettideittailua en ole koskaan kokenut itselleni luontevaksi. Mistähän tällainen mies löytäisi seuraa?  

Yli 30 vuotiaana olen tavannut kaikki treffi/tapailu/seurustelukumppanit kavereiden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Erosin kaksi vuotta sitten 15 vuoden suhteesta. Olen kaikin puolin normaali, akateeminen , iloinen , ei mitään ongelmia. Normaalivartaloinen ja normaalin nätti ja pukeudun siististi.

Kahdet treffit takana eron jälkeen kahden eri miehen kanssa ja siihen jäi. Eka mies etsi vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille.

Ja mitä vikaa siinä on että haluaa "vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille"?

Eikö se ole ihan normaalia? Varmaan kun tutustut lapsiin, niin se seurustelukin laajenee lapsiviikoille.

Johtuisiko siitä ettei tuo edellinen halua jokatoinenvklsuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on pitkä jono innokkaita prinssejä oven takana mutta eihän teille kelpaa kuin laatikkoleukalääkärilentäjä jolla on miljoonaomaisuus. Naisen sinkkuus on aina vapaaehtoista

Miksi naisten sinkkuus nähdään ongelmana? Nainen pistää suurimmalti osin itsensä likoon. Miehen ei tarvi muuta kuin käydä töissä joka sekin on nykyään liikaa vaadittu.

Tuolla kuulee ja näkee jonkin verran epätoivoisten hakevan miehiä. Lopulta hekin herää (liian myöhään) miksei kannata pariutua.

"Nainen pistää suurimmalti osin itsensä likoon."

En oo ikinä moista hevonp@skaa lukenu missään.

Edelleen se on mies joka kysyy, esittelee ittensä, tekee kaikki alotteet, heittää läppää, tanssii ja riekkuu, järkkää treffit, maksaa illalliset ja leffaliput, sietää jatkuvia torjuntoja jne.

Nainen ei tee edelleenkään yhtään mitään, miehet ei enää jaksa ja lopputuloksena kukaan ei pariudu.

Tässäkin ketjussa kaikki olleet miehen alotteesta.

Vanha tuttu otti yhteyttä ja tavattiin. Se oli siinä

Kun molemmat sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannuksena oltiin tansseissa, katsottiin kokkoa ja juotiin pusikossa. Kolme vuotta myöhemmin seisottiin Juhannuksena alttarilla ja seuraavana vuonna päätettiin hankkia jo lapsi. Nyt niitä on kaksi ja molemmat jo muuttaneet omilleen.

Muuten hyvä combo, mutta tänä vuonna ei saa polttaa kokkoa. Siispä bändin tauolla suoraan pusikkoon juomaan.

Ne naisethan ei miehiä juuri saa, jotka ei juo alkoholia ja naama menee norsun vitulle, jos joku potentiaalinen mies juo, vaikka olisi juhannus. Juhlivat naiset kyllä löytää miehiä helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kalatiskillä töissä kaupassa ja tapasin mieheni niin, että hän osti kalaa ja kysyi onko mulla tänään kiireitä tai mitään tekemistä. Sanoin ei tässä ole mitään, niin hän sanoi että lähetkö ulos ja sanoin voin lähteä. 5v ollaan oltu yhdessä. Eikä minua ole ikinä pyydetty ulos niin, että olen töissä puolikas lohi kädessä.

Naisille kaikki on helppoa.

Mies taas joutuu pyytämään kymmeniä tai satoja naisia ulos. Varsinkin jos yrittää pokata asiakaspalvelijoita.

Toisaalta työelämässä nainen on heikompi ja hitaampi sekä vähemmän tuottava. Mies on työteliäämpi ja jaksaa kyllä yrittää enemmän. Tavallaan tasapeli, vaikka tämä sotii vähän tasa-arvoa vastaan, mutta näin se menee tosielämässä.

Iloa valoa ja Olavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Erosin kaksi vuotta sitten 15 vuoden suhteesta. Olen kaikin puolin normaali, akateeminen , iloinen , ei mitään ongelmia. Normaalivartaloinen ja normaalin nätti ja pukeudun siististi.

Kahdet treffit takana eron jälkeen kahden eri miehen kanssa ja siihen jäi. Eka mies etsi vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille.

Ja mitä vikaa siinä on että haluaa "vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille"?

Eikö se ole ihan normaalia? Varmaan kun tutustut lapsiin, niin se seurustelukin laajenee lapsiviikoille.

Silloin siis on vuoroviikoin sinkku kun suhdetta ei silloin ole? Aika epätodennäköistä että siitä mitään sen kummallisempaa koskaan tulisi.

Viina juomalla sen kumppanin löytää baarista. Ei naiset halua miehiä tavata kahviloissa tai missään harrastuksissa.

Ruumishuoneelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on pitkä jono innokkaita prinssejä oven takana mutta eihän teille kelpaa kuin laatikkoleukalääkärilentäjä jolla on miljoonaomaisuus. Naisen sinkkuus on aina vapaaehtoista

Miksi naisten sinkkuus nähdään ongelmana? Nainen pistää suurimmalti osin itsensä likoon. Miehen ei tarvi muuta kuin käydä töissä joka sekin on nykyään liikaa vaadittu.

Tuolla kuulee ja näkee jonkin verran epätoivoisten hakevan miehiä. Lopulta hekin herää (liian myöhään) miksei kannata pariutua.

"Nainen pistää suurimmalti osin itsensä likoon."

En oo ikinä moista hevonp@skaa lukenu missään.

Edelleen se on mies joka kysyy, esittelee ittensä, tekee kaikki alotteet, heittää läppää, tanssii ja riekkuu, järkkää treffit, maksaa illalliset ja leffaliput, sietää jatkuvia torjuntoja jne.

Nainen ei tee edelleenkään yhtään mitään, miehet ei enää jaksa ja lopputuloksena kukaan ei pariudu.

Tässäkin ketjussa kaikki olleet miehen alotteesta.

Kun nainen lähtee treffeille tai parisuhteeseen miehen kanssa niin hän ensinnäkin antaa sille suhteelle kehonsa ja mahdollisesti henkensä koska mies on naisen pahin vihollinen ja koti on naisen turvattomin paikka siloin kun siellä on mies, ihan tilastojenkin mukaan. Mies ei tuhoa lasten takia kehoaan ja ehkä terveyttää, jopa kuole. Joten mies ei anna suhteelle kuin pienen surkean mitättömän egonsa johon saattaa tulla kolhu, ei mitään muuta. Nainen voi joutua luopumaan jopa hengestään. Yleensä nainen luopuu vain ihmisarvoisesta elämästä, tulevaisuudestaan ja mielenterveydestään parisuhteen vuoksi. Joten olkaa miehet tyytyväisiä jos joku nainen on niin uhkarohkea, että ottaa elämänsä riskin teidän kanssa.

Ikinä en ole miehille kelvannut ja ikää jo 34 ja olen nainen. Samaa ihmettelen minäkin että mistä ja miten sen kumppanin saa. Onko kaikilla suhteissa olevilla naisilla joku tietty salaisuus jolla sen miehen saa mutta me ikisinkut emme vaan sitä tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole miehille kelvannut ja ikää jo 34 ja olen nainen. Samaa ihmettelen minäkin että mistä ja miten sen kumppanin saa. Onko kaikilla suhteissa olevilla naisilla joku tietty salaisuus jolla sen miehen saa mutta me ikisinkut emme vaan sitä tiedä...

Katsot sen tilan rumimman miehen jolla ei ole mitään kykyjä mihinkään. Sanot sille, että sä lähdet mukaan ja sitten se seuraa perässä. Tuolla on vaikka kuinka paljon miehiä jotka seurustelee ihan minkä tahansa kanssa millä on pulssi. Mitään iloa niistä ei ole, mutta on mies sitten.