Siis MITEN ihmiset löytää kumppaneita?

Ei tarvitsekaan löytää, kun suurimmalle osalle riittää yksi kumppani.

Ensinnäkin kannattaa pitää huoli, että omat kasvot ovat avoimet, ystävälliset ja helposti lähestyttävät, ja ottaa katsekontaktia muohin ihmisiin. Sellaista ihmistä lähestyy kaikki, ja keskustelun kauttahan mahdollinen kumppani voi löytyä.

Mä tapasin miehen töiden merkeissä.

Olen tavannut kumppanini baarissa, tinderissä, festareilla ja kavereiden kautta. Nykyisen on kaverin exän kaveri, olen tosi onnellinen että törmättiin. Tinderissä olen ollut silloin tällöin ja sieltä on vaikeaa löytää fiksua ja mieleistä seuraa. Kaikki keitä treffasin oli jotenkin mt- tai päihdeongelmaisia, pelkän pillun perässä tai ei sytyttänyt yhtään. Nyt jos jään sinkuksi, en mene enää tinderiin vaan kokeilen muita palveluja.

Rahalla, rahallahan niitä löytää. Valikoima on melko kattava.

Eivät löydäkään, jos nelikymppiselle yritetään tyrkyttää parikymppisiä.

Kyllä minulle se suurin juttu on se että laitetaan kännykkä sivuun ja tutustutaan ihmisiin ihan kasvokkain. Olen joskus tutustunut ihmisiin netin kautta ja suoraan sanoen se on ihan täyttä hakuammuntaa. Oma mieheni ei tykkää kirjoittaa ja olisi ikuinen sinkku jos netistä pitäisi joku löytää. Kun keskustelee netin välityksellä niin siinä on paljon tilaa omalle mielikuvitukselle ja vähän tilaa sille millainen toinen oikeasti on. Olen joskus ollut tapaamisissa, jossa netin peliporukan kanssa kokoonnutaan yhteen. Noin 30 ihmisestä eniten tuli juttua niiden tuntemattomien kanssa ja yllättäen ne, joiden tapaamista odotti, eivät olleetkaan ihan oman tyylistä seuraa.

Menin vanhan kotipaikkakunnan kesätapahtumaan, törmäsin kouluaikaiseen luokkakaveriin ja se oli sitten siinä. <3

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitsekaan löytää, kun suurimmalle osalle riittää yksi kumppani.

Tuo taisi olla suuri vitsi 😊 vai elätkö eri aikakaudellayhdessä liitossa pysyneet ovat harvinaisuus nykypäivänä. Sinänsä tietysti surullista, mutta on myös viisautta osata erota. Ja olla välillä myös yksin. Tietää ensin, kuka itse on ja mitä elämältä haluaa. Ja kun löytää onnen itsestään, voi sen löytää myös muista. Jos epätoivoisesti etsii onnea vain muista, pettyy aina toistaessaan samoja virheitään.

En ymmärrä itsekään että miten tässä enää vanha haahka voisi ketään tavata. Ongelma mulla on ainakin se etten osaa/pysty mennä oikein mihinkään yksin eikä minulla ole kavereita. Nyt lomallakin olen suurimmaksi osaksi istunut sisällä, koska ei ole ketään kenen kanssa lähteä tapahtumiin yms. 

Joku tietysti ehättää huutamaan että " senkus menet vaan, niin minäkin plaaplaa.."  Se ei toimi minulle, en kertakaikkiaan kykene menemään yksin. Jo kaupassakäynti tuottaa ongelmia ja vaatii etukäteen valmistutumista jotta onnistuu. Fillarilenkeillä käyn, silloin voi vain ajaa eikä tarvitse miettiä miten on tai miltä näyttää. Muuten olen kotona. Toinen ongelma on todella huono rahatilanne. Vaikka kykenisinkin tapahtumiin, minulla ei ole rahaa lippuihin tai syömisiin/matkoihin/juomisiin/majoitukseen. Elämästä on tullut aika suppeaa ja olen alamaissa tämän takia. 

Profiileja minullakin on ollut sinkkuaikoina netissä mutta siellä vaihtoehdot näyttävät olevan panokaverit ja muut epämääräiset häntäheikit jotka eivät ainakaan halua vakavaa suhdetta. Huono itsetuntoni estää myös aika tehokkaasti lopulta tapaamasta miehiä. Ajattelen etten kuitenkaan kelpaa. 

Olen tällä hetkellä täysin romuna narsistisesta suhteesta joka on äskettäin loppunut. Kun minulta kysyttiin minkälaisia ominaisuuksia arvostaisin miehessä, en osannutkaan vastata mitään. Takana on niin rankka juttu alkoholisti-narsistin kanssa että en tiedä enää kuka edes itse olen. Päädyin poistamaan deittiprofiilin kun ymmärsin etten ole vielä valmis tapaamaan ketään. 

Mutta kun oikea aika koittaa, mistä ihmeestä löytää ketään järkevää miestä?

Kesätapahtumista löytyy. Baanalle vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kai asiat toisin. Toki aina on varmasti ollut häntäheikkejä, kevyitä suhteita hakevia, vapauttaan arvostavia ja myös sitoutumiskammoisia ihmisiä. Silti ennen kai klassista parisuhdetta tai liittoa arvostettiin enemmän ja siihen liittyi myös eräänlainen sosiaalinen paine; jo hyvin nuorena piti olla perustamassa perhettä, piti olla puoliso, häät ja lapsia. Oliko sekään sitten aina hyvä? Tuskin; ihmiset kärvistelivät onnettomissa suhteissa, koska ero olisi ollut sosiaalinen häpeä ja heikon ihmisen merkki.

Asiat ovat muuttuneet. Nykypäivänä vaan tuo deittailukulttuuri on niin erilaista. On pilvin pimein sovelluksia joissa voi varovaisesti tutustua ihmisiin ja useamman tapailu on niin helppoa. Ennen ihmisiä lähestyttiin livenä, se vaati varmasti enemmän pokkaa kuin nykypäivänä näissä deittipalveluissa.

Ihmiset ovat niin kovin (muka liian) kiireisiä vakiintuneeseen suhteeseen. Ollaan itsekkäitä ja halutaan ns. rusinat pullasta. Aikuiset ovat kuin lapset karkkikaupassa; on niin paljon tarjontaa, tänään halutaan sitä, huomenna jotain ihan muuta. Ja koska se on tehty niin älyttömän helpoksi, siihen moni kai jää helposti koukkuun.

Onhan se tavallaan nykyajassa parempaa, kun sanotaan suoraan se että halutaan pelkkää seksiä. Mutta ihmettelen että sellaisia on niin paljon! Välillä mietin, että pitäisikö itsekkin alkaa harrastamaan pelkkiä panosuhteita kun niitä kyllä saisi pilvin pimein. Ei vaan kiinnostaisi sellainen, mutta kun en muutakaan saa. Hölmöä elää ilman seksiä vuosikymmenestä toiseen vain koska parisuhdetta ei saa.

Itse ensimmäistä kertaa 25 vuoden aikana parisuhteessa. Poikaystävä löytyi niinkin kliseisestä paikasta kun Tinderistä. Toki emme asu Suomessa, jos tällä on merkitystä. Suurin osa tuttavapiiristäni Suomessa ja täällä Ranskassa on löytänyt kumppanin yliopistosta. Toki ovat kaikki max. 25 eli suhteiden kestävyydestä en osaa sanoa. Ehkä täytynee seurailla ja palata asiaan vaikka 5, 10 ja 30 vuoden päästä.

Yksi hyvä vinkki on mennä kaiken maailman kissanristijäisiin. Näissä on usein kavereiden kavereita, joita ei välttämättä ole tavannut. Siitä on helppo lähteä juttelemaan, kun tietää millainen se oma kaveri on. Usein kaverienkavereilla on esim. samanlainen arvomaailma kuin itsellä ja kaverilla.

Toinen vinkkini on se klassinen Tinder (tai joku muu palvelu). Paljon saa kahlailla äitiongelmaisia, fuckboyita sun muita mutta kyllä siellä niitä kullannuppujakin on <3 Tsemppiä kaikille metsästykseen!

No ei rumat varmaan mistään löydäkään :D

Vierailija kirjoitti:

No ei rumat varmaan mistään löydäkään :D

Eikä vanhat. 😞

Ei auta, vaikka mieli olisi nuori ja kehokin vielä toimii.

Naamaa katotaan, että vanha mikä vanha.

Tai ei edes katota, jos iän laittaa oikein deittiprofiiliin.

Osa löytää opiskeluiden ohella, tai kaveripiiristä

osa työpaikalta

jotkut deittisovelluksista

toiset tapahtumista

...Ja toiset ei löydä koskaan.

Riippuu aika paljon siitä, miten paljon laittaa itseänsä "likoon". Jos aktiivisesti käy tapahtumissa, ylipäänsä ulkona, ja ei ole täysi burgeri, niin melko väkisinkin sitä törmää otollisiin kumppaneihin.

Toki taas asia erikseen, jos vain passiivisesti odottaa, olettaa, että joku tulee itseään tarjoamaan.

Kun ei jumiudu liikaa samoihin ympyröihin, löytää seurustelukumppaneita ja parisuhde-ehdokkaita helposti. 

Koko nuoruus meni pätkätöissä, jolloin uudelta työpaikalta oli helppo katsella seurustelukumppania (vakityössä olisin tässä asiassa varovaisempi). Samoin harrastuksia vaihdan yleensä 1-2 vuoden sykleissä ja lähes jokaisesta harrasteporukasta löytyy kiinnostavia tyyppejä, joihin tutustua. 

Viimeistään internetissä voi liittyä ties mille keskustelupalstoille ja sieltä edetä kahdenkeskisiin keskusteluihin niiden käyttäjien kanssa, joiden kanssa synkkaa parhaiten. 

Puoliso löytyy helposti, kun ehdokkaita etsii yhteisten intressien kautta. Tässä toki auttaa, jos omiin kiinnostuksenkohteisiin kuuluu edes jokin molempia sukupuolia kiinnostava aihe: Pelit, elokuvat, kirjat, hyväntekeväisyystyö, retkeily, liikunta, jne. Aito kiinnostus ja tunteet herää helposti yhteisen harrastuksen ääressä puuhatessa.

Itse ihastun vain siinä tapauksessa, että puitteet parisuhteelle ovat monelta kantilta hyvät. Suurin osa ihmisistä, joista olen ollut kiinnostunut, on vastannut kiinnostukseeni. 

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Erosin kaksi vuotta sitten 15 vuoden suhteesta. Olen kaikin puolin normaali, akateeminen , iloinen , ei mitään ongelmia. Normaalivartaloinen ja normaalin nätti ja pukeudun siististi.

Kahdet treffit takana eron jälkeen kahden eri miehen kanssa ja siihen jäi. Eka mies etsi vuoroviikkotyttöystävää lapsivapaille viikoille. Toinen mies ilmoitti viettävänsä aikaa mökillään ja ehtisi toisinaan lähiviikoillaan tapaamaan lapsensa kanssa.

Nuo oli molemmat akateemisia ja ulospäin fiksun näköisiä 40+ miehiä.

En tahdo miestä, jolle olen tarvittaessa luokse kutsuttava esine. Sinkkuus taitaa olla ihan hyvä vaihtoehto.

Minkä ikäinen olet? jo Tinder-statistiikat osoittavat että nelikymppiset miehet etsivät pääasiassa kakskymppisiä naisia. Et ole samalla tasolla enään.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallisen näköinen nainen ja tuntemattomat miehet katselee kaupungilla joka viikko. Kun se onnistuu minulta se onnistuu myös muilta

Kyllä minuakin katsellaan mutta ei yksikään mies silti koskaan lähesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kalatiskillä töissä kaupassa ja tapasin mieheni niin, että hän osti kalaa ja kysyi onko mulla tänään kiireitä tai mitään tekemistä. Sanoin ei tässä ole mitään, niin hän sanoi että lähetkö ulos ja sanoin voin lähteä. 5v ollaan oltu yhdessä. Eikä minua ole ikinä pyydetty ulos niin, että olen töissä puolikas lohi kädessä.

Naisille kaikki on helppoa.

Mies taas joutuu pyytämään kymmeniä tai satoja naisia ulos. Varsinkin jos yrittää pokata asiakaspalvelijoita.

Mies, joka pyytää sataa naista ulos sen sijaan, että pyytäisi yhtä naista sata kertaa ei tiedä mitä haluaa. Ja se näkyy kauas.