Lue keskustelun säännöt.
Mistä sinun lapsuutesi hyvä kesä koostui?
Paljon on ollut keskustelua että vanhemmilla ei ole varaa tarjota lapsilleen kivaa tekemistä kesälomalla.
Mietin mistä Hyvä Kesä lapsuudessani koostui ja totesin että mitään kallista ei vaadittu että olin onnellinen ja tyytyväinen.
Minulle riitti kun sai leikkiä ja pelata kavereiden kanssa ulkona, retkeillä lähiseudulla, pyöräillä, käydä uimassa aurinkoisina päivinä, lukea kirjaston kirjoja, syödä jäätelöä ja käydä vanhempien kanssa mummoloissa.
Kommentit (283)
Fillarointi, rannalla olo ja uinti, eväät luonnossa, leikkikentällä käynti (erilaisia leluja ja härveleitä), kirjastossa käynti ja lukeminen, sadettimen läpi juokseminen, piirtely. Me kyllä käytiin kerran kesässä Lintsillä ja Korkeasaaressa. Joka kesä käytiin myös Porvoossa vanhassa kaupungissa ja Brunbergin makeistehtaalla, jossa silloin sai ostosten lusäksi ottaa maistiaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin matkoista. Kävimme Kolmårdenissa, Uumajalla, Ahvenanmaalla, Tukholmassa jne
Uimisesta paikallisella hiekkakuopalla.
Kissanhoidosta.
Työnteosta mansikkapellolla.
Köyhiä olimme, äidin kanssa asuimme isovanhempien luona.
Ja tosiaan: joku reissu kuuluu köyhänkin ihmisarvoiseen elämään. Kuten joku tutkija eilen sanoikin.
Mutta kun köyhä ja käy kesällä töissä, niin ei kuulu reissut ohjelmaan. Opiskelen uutta ammattia, koska jäin työttömäksi entisestä jo kolmatta kertaa 10 vuoden sisällä. Mies on matalapalkkainen duunari, amk-tutkinnon suorittanut, mutta töissä paikassa, johon ei tarvitse paljon kouluja käydä. Minä teen töitä koko kesäloman, kerään niin paljon rahaa kuin pystyn, että pärjään syksyn opintotuella. En saa työttömyyskorvausta opintojen aikana, vaikka monet muut saa. Työkkäri katsoi, että minulla on jo ammatti, jolla voi työllistyä. Mutta jos ei saa töitä, niin ei saa.
Meillä on 8- ja 12-vuotiaat lapset. Nuorempi on nytkin mummilassa torstaihin asti, koska aika tulisi pitkäksi kotona, kun vanhemmat töissä. 12-vuotias menee yökylään ke-to kaverin luo. Alkuviikon on tekemättä mitään.
Rahaa ei ole reissuihin. Mies on lomalla heinäkuussa 3 viikkoa. Silloin käyvät uimassa ja jos sää suosii, pyöräilevät parin yön telttaretkelle lasten kanssa.
Meillä on niin pieni budjetti, että joka päivä ei ole mikään jäätelöpäivä. Joka päivä ei viedä autolla jonnekin, koska bensakin maksaa. Vanhempaa lasta haettiin leirille, jonka voi saada stipendillä maksutta. Hän itse sanoi, että ei halua, kun sinne ei ole tulossa ketään tuttuja/kavereita. Se on sitten sillä selvä, koska kalliisiin leireihin meillä ei ole varaa. Ukki osti heille 4 kpl leffalippuja koulun päättäjäisiksi. Toiveet oli kovat, koska odottivat jotain huvipuistorannekkeita, vaikka olin sanonut, että ei se ukki niin kalliita juttuja osta.
Me ollaan tavallaan väliin putoajia, koska ei eletä toimeentulotuella. Ei saada sossusta mitään. Talvella saadaan asumistukea, ja kesällä kun ollaan molemmat töissä, ei saada sitäkään, eikä olla edes haettu. Ei ne kesän tulot anna oikeaa kuvaa, koska mies ostaa kesälomarahoilla auton huollon ja uudet kesärenkaat ja minä taas säästän palkasta kaikki eurot mitkä voin, että pärjätään syksy.
Minusta oli kiva kun sai päivät pitkät leikkiä kavereiden kanssa. Aamulla ensin heräsimme pikkusiskojen kanssa ja juoksimme alas rappusia ja teimme aamupalaa. En muista missä olivat vanhemmat sisarukset.
Kivaa oli kuitenkin.
Tehtiin roadtrip ympäri Suomen, Lappiin asti pääkapunkiseudulta. Nukuttiin teltassa.
Kavereiden kanssa pyöräiltiin rannalle, siellä meni helposti vaikka miten monta päivää. Muutenkin olin aina kavereiden luona tai kavereiden kanssa ulkona pyörimässä. Meillä oli urheilupuisto lähellä, niin mentiin sinne juoksemaan, tai käytiin uimahallissa.
Iso osa kesästä meni vaan ulkona. Lintsillä kerran kesässä, ehkä leffassa joku kerta, mutta suht halpaa oli 2000-luvun alussa olla lapsi kesälomalla. Ei ollut mitään odotuksia ulkomaanmatkoista, ei kaveritkaan usein lähteneet minnekään. Mökille ehkä.
Vanhempien kavereiden perheiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Heillä oli lapsia, niin pääsi leikkimään. Grillattiin takapihalla.
Tuntuu jotenkin, että 2000-luvun alku oli ihan jotain kulta-aikaa Suomessa. Kesät tuntui ikuisilta ja ei ollut stressiä. Oltiin alempaa keskiluokkaa, mutta ei ollut sellaista tunnetta, että olisi jäänyt mistään paitsi. Tuntuu tosi pahalta, että nykyään kaikki maksaa, ja pitäisi olla jotain upeita kokemuksia koko ajan. Ihan tavalliset, kiireettömät päivät kaverin takapihalla on ihan yhtä hyviä myös.
Linnanmäki ja Särkänniemi oli parasta. Lintsillä kerran kesässä. Junalla mentiin ja oltiin aina samassa hotellissa yötä, mutta en saa millään päähäni hotellin nimeä. Sellainen aika pieni. Rautatieasemalta pystyi siihen kävelemään ja hotellilta taas oli kävelymatka Lintsille. Ei ollut Crowne plaza eikä Scandic siinä Töölössä vaan tavallaan siellä niiden takana muutama kortteli. Muistaako joku sitä hotellia? Jos se on olemassa, voisinkin käydä verestämässä lapsuusmuistoja. Olen tosi huono liikkumaan Helsingissä ja eksyn helposti, mutta siitä hotellilta osaisin Lintsille ja Stockmannille ja Sokokselle ja Bulevardille ja Kauppatorille, Suomenlinnan lautalle ja takaisin päin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätskiä, kirjoja, enon tekemää kotikaljaa, heinäntekoa, metsätöissä auttamista, uintia ja maikkarin kesäisin esittämiä vanhoja kauhuleffoja. Kyllä maalla on mukavaa!
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten on jäänyt mieleen pitkät päivät pleikkarin ääressä senaikaisia pelejä pelaten. Gran Turismo, Grand Theft Auto, Final Fantasy, Crash, Spyro jne monet muut. Sitten oli Habbo Hotel Kultakala ja kaiken maailman nettifoorumit, joilla tuli aikaa vietettyä.
Aina välillä tuli tietysti ulkonakin käytyä, mutta digimaailmassa jo silloin hyvin tukevasti. Ei siinä mitään vikaa. 😊
Sama täällä sitten vähän isompana 10+v iässä. Tosin pelattiin Simsiä, Harry Potter peliä ja jotain heppapeliä ja tosiaan tuota Habbo hotellia, sekä tehtiin omia virtuaalitalleja ym. Teininä valvottiin kaverin kanssa koko yö ja chattailtiin Suomi24 chatissa kaikkien ihme hyypiöitten kanssa. Oltiin toki myös ulkona, kuljettiin pitkin pellonlaitoja ja juteltiin, lähetettiin 1000 tekstaria kuussa, nukuttiin teltassa tai aitassa. Joskus päästiin kaverin äidin kyydillä kaupunkiin jossa shoppailtiin koko päivä. Muutamana kesänä meillä oli kesähevonen ja se oli kyllä aivan mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin roadtrip ympäri Suomen, Lappiin asti pääkapunkiseudulta. Nukuttiin teltassa.
Kavereiden kanssa pyöräiltiin rannalle, siellä meni helposti vaikka miten monta päivää. Muutenkin olin aina kavereiden luona tai kavereiden kanssa ulkona pyörimässä. Meillä oli urheilupuisto lähellä, niin mentiin sinne juoksemaan, tai käytiin uimahallissa.
Iso osa kesästä meni vaan ulkona. Lintsillä kerran kesässä, ehkä leffassa joku kerta, mutta suht halpaa oli 2000-luvun alussa olla lapsi kesälomalla. Ei ollut mitään odotuksia ulkomaanmatkoista, ei kaveritkaan usein lähteneet minnekään. Mökille ehkä.
Vanhempien kavereiden perheiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Heillä oli lapsia, niin pääsi leikkimään. Grillattiin takapihalla.
Tuntuu jotenkin, että 2000-luvun alku oli ihan jotain kulta-aikaa Suomessa. Kesät tuntui ikuisilta ja ei ollut stressiä. Oltiin alempaa keskiluokkaa, mutta ei ollut sellaista tunnetta, että olisi jäänyt mistään paitsi. Tuntuu tosi pahalta, että nykyään kaikki maksaa, ja pitäisi olla jotain upeita kokemuksia koko ajan. Ihan tavalliset, kiireettömät päivät kaverin takapihalla on ihan yhtä hyviä myös.
2000-luvun alku oli kyllä ihan taloudellisestikin nousukautta, joten kyllä se monella tapaa oli sellaista kulta-aikaa.
Olen 60-luvun la psi. Kavereiden kanssa pyöräiltiin kesäpäivisin maauimalaan meren rannalle aina kun ei ollut sadepäivä. Eväinä yleensä hiivaleipää lauantaimakkaralla, hollanninmunkki ja pullo sitruunasoodaa. Koko päivä siellä plutrattiin ja opittiin uimakoulun ansiosta uimaan jo pieninä. Kalastettiin ja jollailtiin. Sitten kovalla kiireellä jopoilla takaisin kotiin viideksi, kun ruoka oli pöydässä. Kaikki lähdettiin yhtäaikaa kotiin ja kilpailtiin, kuka on ensin perillä.
Kaikki naapuruston kakarat pelasivat yhdessä milloin mitäkin, poliisia ja rosvoa, neljää maalia, pesäpalloa, ruutua, värikuningasta, peiliä, pidettiin oman korttelin yleisurheilukisoja, pyöräilykilpailuja jne. Oltiin kaikki ruskeita kuin kahvipavut paitsi yksi vaalea Jukka, joka oli vain punainen kuin keitetty rapu :). Pelattiin superpalloilla, hypättiin twistia ja narua, käytiin syksymmällä omenavarkaissa ja kerrottiin pimeässä kellarissa kummitusjuttuja.
Ihania muistoja! Loputtomat lapsuuden kesät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin kavereiden kanssa uimassa useasti päivässä, pyöräiltiin&leikittiin pihalla, olin hevostallilla, ajeltiin iskän kanssa moottoripyörällä, joskus saatettiin mennä lähikaupungin torille ja se oli jo elämys. Vaikka ei reissailtu, niin en koe lapsuuttani huonoksi/tylsäksi. Ihanaa ja huoletonta aikaa elämässä!
Saunomista ja uimista serkkujen kanssa mökillä. Perunoita ja kastiketta ja lehtisalaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaimpia muistoja on tullut oman takapihan piknikeistä, leirintäalueilla telttailuista ja uimisesta, sekä siellä metsässä leikkimisestä. Läheisen maatalousoppilaitoksen eläimet ja maatilamaisema leikkikenttänä aina lampaista viljapellossa makoiluun asti toi jatkoa mummulassa landella vietetylle pariviikkoiselle. Ja jokapaikkaan pyöräily, se sellainen fiilispohjainen seikkailu on tuonut parhaita muistoja sisarusten ja muutamien kavereiden kanssa.
Olin maalla mummulassa. Uitiin, grillattiin, soudettiin, ongittiin. Syötiin muurinpohjalettuja, pelattiin myöhään korttia, tehtiin majoja pikkuserkkujen kanssa. Oli myyjäisiä ja pidettiin kioskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu, että lomalla vanhemmat haluaa järjestää lapsille koko ajan vaan "jotain kivaa" ... Mitä se ainainen järjestetty kiva nyt pitää sitten olla
Minuakin ihmetyttää miksi koululaisille pitäisi olla järjestettyä iltapäiväohjelmaa kouluvuoden aikana tai lapsia pitää viedä autolla maksullisiin harrastuksiin. Kuvittelisit että nämä nykyisetkin lapset ja nuoret osasivat tehdä jotain keskenään vaikka naapuriston lasten ja koulukavereittensa kanssa. Esimerkiksi ei kaikki urheilu edellytä viralliseen urheiluseuraan kuulumista ja pari kertaa viikossa olevia pakollisia harjoituksia. Jos oma kaveripiiri on yhtään urheilullista, niin ei joukkuepelin harrastaminen kuten jalkapallo, lentopallo tai koripallo vaadi mitään erityisen suuria järjestelyjä.
Siitä että sai vaan olla ja leikkiä ulkona kavereiden kanssa . Kerran kesässä pääsi Lintsille ja se oli iso kohokohta . Mummolan rannassa ja mökin rannassa uimisesta ja saunomisesta . Eikä ollut huolen häivää mistään .
Vierailija kirjoitti:
Joka kesä käytiin myös Porvoossa vanhassa kaupungissa ja Brunbergin makeistehtaalla, jossa silloin sai ostosten lusäksi ottaa maistiaisia.
Olin unohtanut tämän! Me kävimme myös, koska tätini asui Porvoossa. Jokakesäisen kotimaan autoilukiertomatkan kohokohtia, silti olin unohtanut.
Parhaat kesämuistot ovat niiltä kesiltä, kun oli kavereita. Tyhminmät kesiltä, kun piti olla oman perheen kesken.
Uimisesta, auringosta, leikeistä kavereiden kanssa. Pitkistä jaksoista mummolassa maalla serkkujen kanssa. Heinätöistä, lehmien pelloille viemisistä, pihapeleistä, koirista, sadepäivinä lukemisesta ja lautapeleistä, seikkailuista metsässä. Satunnaisista autoretkistä perheen kanssa. En olisi edes halunnut mitään suunniteltua ohjelmaa, tai jäänyt kaipaamaan mitään matkoja hienoihin paikkoihin, tai huvituksiin joihin menee rahaa. En edelleenkään vaihtaisi niitä kesiä mihinkään muuhun.
Parasta oli joutenolo, aikatauluton puuhastelu, ulkoilma, kaverit. Eväsretket, teltassa nukkuminen pihapiirissä. Nämä kavereitten kesken. Pehmis-jäätelöä sai. Kukkien kerääminen, neliapiloiden bongaus. Mato-ongella onkiminen, uiminen luonnonvesissä. Kerran kesässä omalla autolla toiselle puolelle Suomea sukuloimaan. Ei käyty ulkomaanmatkoilla, ravintoloissa taihuvipuistoissa silloin. Oi aikoja -80-luvun lapsuudessa.