Mistä sinun lapsuutesi hyvä kesä koostui?

Hevosista. Meillä oli kotona hevosia ja sitten kävin myös leireillä heppatalleilla. Hevoset oli mun koko elämä vielä pitkälle aikuisuuteen. Nykyään panostan koiriin ja kasvatan niitä. Parasta oli myös kerran kesässä tehtävät lomareissut, kun saimme kotiin jonkun hoitamaan hevosia. Saattoi olla telttaretki Norjaan, rantaloma etelässä tai huvipuisto ja museo retki kotimaassa. Ne on jääneet kyllä mieleen. Meillä oli myös kesämökki lähellä taloa ja sinne sai vähän isompana lähteä yksin uimaan ja saunomaan.

Toivon, että omilla lapsilla kesälomista jää myös hyvät muistot.

Uiminen lähirannalla, kaverille pyöräileminen, auringonotto (teininä), retkeileminen takapihan metsässä, leireily laavualueilla ja kalastus mummolan järvessä.

Haaveilin lapsena leireistä, mummoloista ja kavereista. Meillä oli mökki, jossa oli pakko viettää koko kesä. Mökillä kävi vanhempien kavereita juopottelemassa, mutta ei koskaan muita lapsia. Kesät olivat kamalia, koska olin niin yksin. Oli aina valtava helpotus päästä takaisin kouluun. En muista oikein mitään hyviä kesämuistoja. En usko, että ulkomaanmatkat tai huvipuistot olisivat pelastaneet kesiä kun ongelmana oli, ettei ollut yhtään leikkikaveria.

Mun parhaat kesämuistot on siltä ajalta, kun olin 9-12 vuotias ja lennettiin Lappiin parin serkun kanssa koko kesäksi enon luo. Yöttömät yöt, joessa kahlailu ja uiminen, kalastusreissut, illat kammilla, kun paistettiin lettuja tai isomman serkun kalastamaa kalaa, samoilut läheisissä metsissä. Saatiin mennä ja tulla miten huvitti, mutta syömässä piti olla. Huonommalla säällä luettiin tädin tilaamia seiskoja, hymyä, mukana tulleita kirjoja tai katsottiin Nunnia ja konnia. Huippuja oli kauppamatkat Karigasniemelle tai Ivaloon. Ai, että se oli ihanaa.

Asun ruotsissa.

Vanhemmilla oli neljä viikkoa kesälomaa, kaksi niistä oltiin suomessa. Sukulaiset käytiin läpi. Parhaitten viihdyin isänäidin luona ja vuotta nuoremman serkkuni kanssa.

Ihania muistoja. Mummon tuoksupioniit, ässäpiparit, puusauna.

Kunhan oli mökillä hevoskirjoja ja pääs soutelemaan, se oli parasta!

Kavereiden kanssa oleilusta, uimarannoilla vietetystä ajasta, kirjastossa käymisestä (pyöräilin sinne kerran viikossa ja lainasin aina kymmenen kirjaa, jotka luin), kiireettömästä elämästä, jäätelön syömisestä, mummolassa käymisestä. En käynyt koskaan ulkomailla, huvipuistoissa, eläinpuistoissa tms. Parhaat vähän tavallisuudesta erikoisemmat muistot kesistä on ne, kun kävin yhden kaverini kanssa hänen mummolassaan ja erään toisen kaverin mökillä. 

Omat ikimuistoisimmat päivät on heinätöistä, kun suku/naapurit kokoontui ja tehtiin koko päivä hikisenä töitä, lapsetkin. Alle kouluikäiset ajoi traktoria, kaikki yli sen mätti niitä paaleja joko kärryssä tai ladolla.

Se oli jotenkin kivaa. Muuten varmaan oltiin niin omissa oloissamme.

Oltiin ulkona aamusta myöhään iltaan. Toisinaan leikittiin kirkkistä yms, sitten huideltiin pitkin lähitienoita ja rakennettiin metsiin majoja (tämä ihan Vantaalla 1980-luvulla, nyt ne kaikki metsät on kaadettu jo), käytiin uimassa ja tavalliset duunarivanhemmat oli säästäneet vuoden, niin mentiin viikoksi vuokramökille. Kerran kesässä myös käytiin lintsillä ja toisinaan Puuhamaassa. Niin ja paljon tuli kerättyä panttipulloja josta saatiin rahaa.

Oleellisinta oli ettei missään ruudun ääressä viihdytty, vaikka C-64 olikin ja ja 8-bittinen Nintendo sitten myöhemmin. Rahaa mihinkään ulkomaille lähtemiseksi ei todellakaan ollut vaikka nykyään se tuntuu olevan joku "ihmisoikeus". Jatkuvasti pitäisi olla kuluttamassa kaikkeen mahdolliseen.

Olinkohan jotain 11 tai 12. Naapurissa asui hyvännäköinen nuorehko nainen, joka otti multa aina suihin. Oli siis ihan unelmakesät. Toki otti suihin talvellakin.

Olin ala-asteella 90 -luvulla. Hyvin samanlaisia kesiä ap:n kanssa, mutta kohokohta oli kun päästiin pariksi-kolmeksi viikoksi mökille. Matkalla pysähdyttiin kahdeksi tai kolmeksikin yöksi leirintäalueille asuntovaunun kanssa, tutustuttiin paikalliseen kaupunkiin tai paikalliseen lasten huvikohteeseen ja haettiin asuntovaunuun jotain hyvää ruokaa. Jos oli lämmin ja leirintäalueella oli ranta, käytiin uimassa. Eri huoltoasemilla pysähtyminen oli myös jännää, ihan huippua oli jos huoltis oli vähän isompi ja joistain helmistä saattoi löytyä jopa pallomeri yai pehmiskone! Mökillä käytiin kalassa, uimassa, sukuloimassa ja ihan vain mökillä olo oli niin erityistä kun sinne pääsi pitkän välimatkan takia vain kerran vuodessa. Siellä oli vanha kirstu joka oli pullollaan sarjakuvia, ja ne tuli luettua läpi joka kesä.

Rehellisesti: parasta oli hengailla ihan vaa kavereiden kanssa pyörillä eri paikoissa. Joskus käytiin uimassa. Kaverit oli tärkeä osa lomaa.

Myös kesällä muutama viikko mummolassa "täyshoitolassa" serkkujen kanssa jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

En muista lapsuuteni kesiä.

Vietin traumalapsuuden.

Miten se menikään: "koskaan ei ole liian nyöhäistä saada onnellinen lapsuus", Ben Furman.

En ole lukenut kirjaa, joten sen sisällöstä en tiedä enempää, mutta omassa elämässäni toteutan oman sisäisen lapseni unelmia ja olen pystynyt pitämään lapsenmieleni elämässäni mukana. Olen myös sisäistänyt sen ajatuksen, että olemme sisarusteni kanssa paljon arvokkaampia ihmisiä kuin millaisina vanhempamme meitä pitivät. Olemme yhtä hyviä kuin toistenkin lapset ja ansaitsemme myös kehuja, kannustusta ja ennen kaikkea rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Ulkona leikittiin hyvällä säällä koko päivä, uimaan juostii pyyhe perässä liehuen monta kertaa päivässä, illat pyöräiltiin rossiradalla, rakennettiin kaksikerroksinen maja lähimetsään. Yksi kesä leikittiin koulun rakennustyömaalla, kiellettyä tietysti oli. Pidettiin kalliolla näytelmäkerhoa, raahattiin roolivaatteetkin sinne. Sadepäivinä luin omassa huoneessa kirja/päivä. Aerinuket oli kova sana ja barbiet. Kotileikkejä, minulla oli kahden huoneen koti meidän pihavajassa, naapurin likalla pihametsässä, toisella rekan avolavalla. Tehtiin niitä lankapuhelimia naapurin likan kanssa, meidän huoneiden ikkunat oli vastakkain ja mun huoneen ikkunan alla oli paloportaat, niin saatiin lanka ylös. Pallopelejä pelattiin, ukkosta myös, kopiteltiin, pesäpalloa pelattiin, twistiä hypättiin niin, että kuminauha nostettiin kainaloon asti, miten ihmeessä sitä pääsi hyppäämään niitten päälle.

Teininä sitten poikia tsiikaamaan pyöräiltiin helpostikin reilu 20 kilsaa illassa, ei tuntunut missään, eikä ollut paino-ongelmia. Yksi ihana paikka keväällä oli ojan keskellä oleva saari, jossa oli hylätty saunarakennus, sinne hypeltiin uhkarohkeasti kiviä pitkin, silta oli luhistunut ja vesi keväällä virtasi kuohuvana.

Jostain saatiin vesitornin avain ja kierrettiin sitä vesisäiliötä pimeässä käytävässä säiliöön sisällä ulkokehällä, kai se joku huoltotunneli oli. Tansseissa käytiin sivukylillä torstaina, pyörällä, matkaa oli 15 kilsaa, siis 30 kilsaa yhteensä, eikä tuntunut missään, aamulla kesätöihin, tuo jo 14-vuotiaana.

Teininä istuttiin isolla porukalla kylillä ulkona, hauskaa oli. Lavatanssit lauantaina, kun tuli vähääkään rockilta haiskahtava kappale, laukut keskelle ja ringissä rokkaamaan Hai-saappaat jalassa. AINA oli kivaa.

Juu, olen 1955 syntynyt, nuoruus siis 1960 ja 1970-luvuilla. Voi sitä ihanaa aikaa.

Ai kun tuli oma lapsuus ja nuoruus tuosta elävänä mieleen. Oli pitkälti samoja elementtejä, vaikka olen -59 syntynyt.

Jopa sen ajan tuoksut tulivat nenään, mm. oman aikansa omakotipihojen kukkien ja pensaiden tuoksut, leikkiessämme syysillan pimeydessä piilosta naapurien lasten kanssa.

Hieman myöhemmin parhaat muistot kuitenkin tulivat rakentuvan kerrostaloalueen lapsiporukasta. Kavereita oli paljon, sisällä käytiin vain syömässä. Majoja rakennettiin metsiin ja retkeiltiin eväiden kanssa. Tehtiin sirkus metsäaukiolle, kotoa haalittiin vilttejä ja verhoja, joita ripustettiin naruille esiripuksi tai näköesteiksi vaatteiden vaihtamista varten. Leikittiin "kotista" loivassa hiekkarinteessä, johon kaivettiin monihuoneisia asuntoja. Pikkupojat pelasivat neppistä. Pompittiin linja-autopysäkille jätetyllä hetekalla, kaivettiin pitkillä kepeillä kioskin puulattian rakoihin tippuneita kolikoita. Kuumina päivinä tepsuteltiin paljain jaloin viiden kilometrin päähän uimaan monta kertaa päivässä. Keväisin ja syksyisin hypättiin narua ja juuri sitä twistiä, muistan korvat olleen korkein ja sitä minäkin ihmettelin, miten ihmeessä ne kaikki kuviot vielä hypätessä pystyttiin tekemään. Seinäpalloa paukutettiin harva se päivä talon päädyssä ja harrastettiin polveilevassa lähimetsässä sokkona kävelyä kaverin taluttaessa. Kaikki muut lukuisat pihapelit, kymmenen tikkua laudalla, peili, kuka pelkää mustaa miestä, tervapata ja mitä kaikkea näitä nyt oli. Ei ollut tekemisen puutetta. Päinvastoin, harmitti jättää pelit ja leikit kesken kun piti lähteä nukkumaan.

Nykyään tuntuu, että lomalla vanhemmat haluaa järjestää lapsille koko ajan vaan "jotain kivaa" ... Mitä se ainainen järjestetty kiva nyt pitää sitten olla

Olen syntynyt 1970. Mun vanhemmat ei olleet rikkaita, isä oli autonasentaja ja äiti tehtaan linjalla. Muistan kun koulun kesäloma alkoi, miten kivaa oli aamulla nukkua pitkään, syödä paahtoleipää, lähteä fillarilla ulos kavereiden kanssa, keinua, leikkiä....kyllä me tekemistä keksittiin.  Jokseenkin kaikilla vuokrakerrostalossa oli sama tilanne ja aika iso osa porukasta oli maalta muuttaneiden jälkikasvua. Kun vanhempien lomat alkoi, lähdettiin Itä-Suomeen mummolaan ja sinne tulivat isän sisarukset, joita oli 5, lapsineen. Iso suku koolla. Siellä oli vähän erilaista kuin kaupungissa, mutta oli kiva tutkia mummolan ullakoita, jotka oli täynnä tavaraa jostain 1800-luvulta ja leikkiä serkkujen kanssa ja syöttää vasikoita. Isä rakensi meille lapsilaumalle leikkimökin ja kaikki osallistui, minäkin opin sahaa ja vasaraa käyttämään. Ja maalaamaan. Ja ottamaan ristimitan ja käyttämään vesivaakaa. Eikä ole outoa lehmän käsinlypsy (mummilla oli 6 lehmää ja lypsi ne käsin) eikä se miten vasikka laitetaan alulle tai tulee ulos. Siinä sai biologian opetusta ihan luonnostaan. Ei ehtinyt kesälomalla tylsää olla eikä ollut edes pleikkoja. 

Ulkomailla me ei käyty ikinä, ja olin vähän ihmeissäni sitten yläasteella ja  lukiossa, kun jotkut oli käyneet kesällä jossain Kanarian saarilla ja menivät laskettelemaan. Ne oli pääsääntöisesti lääkärien ja hyväpalkkaisten insinöörien lapsia. Minä olin sukuni ensimmäinen ylioppilas....ja yliopistoon päässyt. 

En edelleenkään ole käynyt Kanarialla ;) mutta työn puolesta matkustanut ja lomaillut kaupunkilomilla ja Islannissa kylläkin. Rantalomista en edes välitä, olen punapää ja palan helposti.  Omat lapset on käytetty Lontoossa, Pariisissa, Roomassa ja Islannissa. Aika samalla lailla heillä meni kesän lomat, paitsi että siitä mummolasta tuli ennenpitkää suvun mökki ilman lehmiä ja nyt viime vaiheessa se on minun ja puolisoni mökki kauppojen jälkeen. . 

Ihan samoja kuin niin monilla aiemmillakin kommentoijilla.

AIna koko päivä ulkona kun oli hyvä sää. Pyörällä ajeltiin kaverin kanssa metsäteitä, peltoteitä ja järven rantaan, jossa uitiin, hypittin kallioilta tai laitureilta veteen, kiipeiltiin, rakenneltiin majoja ja leikittiin. Kun ikää tuli lisää, siellä myös juteltiin tuntikaudet kaikesta mikä mieltä askarrutti.

Jos satoi, luin yksin kotona. Kaikkea, mitä kirjastosta löytyi, aikuisten romaaneista sarjakuviin. Tai sitten piirtelin ja kirjoittelin omia juttuja. Kirjoitettiin omia teatteriesityksiä ja tehtiin omaa lehteäkin kavereiden kanssa. Ainoa häiriö oli kun kutsuttiin syömään välillä.

Kyllä me tehtiin matkojakin, jopa ulkomaillekin. Niistä kuitenkin muistan lähinnä sen että istuttiin autossa hirveän pitkään (silloin Eurooppaan mentiin usein autolaivalla, ei lentämällä) ja oli kuuma ja tylsää. Huvipuistotkin oli yleensä vähän antikliimakseja. Odotti kovasti jotain hehkutettua laitetta, mutta sitten se paljon puhuttu ajelu oli 2 minuutissa ohi ja siinä kaikki.

Nuo pitkät joutilaat päivät sekä yksin että kavereiden kanssa oli ihan kultaa.

Jostakin syystä jäänyt mieleen eräs kesä, kun olimme pelailemassa korista pihalla ja

mustat ukkospilvet ilmestyivät taivaalle, aurinko värjäsi pilven reunat kultaisiksi ja alkoi 

tuoksia sateelle. Sitten ukkoskuuro tuli päälle ja menimme katokseen sateensuojaan ja juttelimme kaikkea 

mukavaa, sekä ihastelimme salamointia ja jyrinää. Aurinko kuitenkin paistoi koko ajan ja valo oli todella pehmeä ja miellyttävä.

Fiilis ja läheisyys muiden poikien kanssa oli mukava ja luulenpa muidenkin tunteneen näin.

Hassua, mutta tuo tulee aina ukkosella mieleen mukavana muistona.

Sain vaeltaa pitkin ojanpohjia ja metsää paljasjaloin ja tutkia ja tarkkailla kasveja ja eläimiä. Kuunnella kärpästen surinaa, mehiläisten pörinää, kimalaisten hurinaa ja kissan kehräystä. Naapurissa lukemassa vanhoja Apu-lehtiä ja kuuntelemassa ikäihmisten jorinoita.

Iltarimpsalla pitkin kylänraittia mummon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mökkeilystä itikoiden syötävänä(ei niin kivaa), kirjojen lukemisesta (parasta), mummolassa olosta ja serkkujen kanssa leikkimisestä (mummoa on ikävä).

Vähän vanhempana 12-15v luuhattiin kavereiden kanssa koko päivät ulkona, uimassa saatettiin käydä monta kertaa päivässä, kukaan ei vahtinut, illalla väsyneenä sitten kotiin tai kaverille yöksi ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Keksittiin paljon puuhaa esim. tanssiesityksiä tai teatteria, ei tarvittu silloin ysärillä mitään älypuhelimia tai nettiä.

Muuten ihana viesti, mutta viimeinen lause on ärsyttävä. Jos ne älypuhelimet ysärillä olisi ollut, kyllä olisitte niitä käyttäneet. Ja kyllä älypuhelimista huolimatta nuoret tekee samoja juttuja edelleenkin kuten käyvät uimassa. Ja monet esimerkiksi tietokonepelit vaativat myös älyä ja nopeita hoksottimia. Maailma toki muuttuu ja ihmiset sen mukana. Jokainen on aikansa lapsi.