Lue keskustelun säännöt.
Mistä sinun lapsuutesi hyvä kesä koostui?
Paljon on ollut keskustelua että vanhemmilla ei ole varaa tarjota lapsilleen kivaa tekemistä kesälomalla.
Mietin mistä Hyvä Kesä lapsuudessani koostui ja totesin että mitään kallista ei vaadittu että olin onnellinen ja tyytyväinen.
Minulle riitti kun sai leikkiä ja pelata kavereiden kanssa ulkona, retkeillä lähiseudulla, pyöräillä, käydä uimassa aurinkoisina päivinä, lukea kirjaston kirjoja, syödä jäätelöä ja käydä vanhempien kanssa mummoloissa.
Kommentit (283)
Mökki,järvi, sauna ja metsä. Kaikki yhdessä ja mummin koirat mukana. Päivät uitiin ja iltaisin paistettiin lettuja pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntynyt 1968. Ekat kesätyöt sukulaisten sokerijuurikaspellon harvennuksessa 11-vuotiaana. Luit oikein. Nykyään tuosta kai saisi sukulaiset vankilatuomion lapsityövoiman käytöstä. Parasta oli, kun päivisin oli niin lämmintä, että pellolla ei pystynyt kuokkimaan.
Kello neljä aamulla kun aloitat työpäivän, olet jo ennen puolta päivää valmis rannalle sinivalkoisen uimarenkaan kanssa, ilman aurinkorasvaa (70-luvulla ei ollut kuultu melanoomasta eikä homoseksuaaleista. Jälkimmäiset eivät liity tähän tarinaan.)
Parasta oli saada lauantaina vaniljajäätelöä ja olla yksin hiljaa ullakkohuoneessa viileissä lakanoissa koko päivän tekemättä yhtään mitään.
Aikuiset olivat selvinpäin, hyvä ruoka, sauna, juhannuskoivujen haku omasta metsästä rapun pieleen, raparperi kiisseli, mansikkkakku. :P
Vierailija kirjoitti:
En muista lapsuuteni kesiä.
Vietin traumalapsuuden.
Voimia ja halauksia sinulle
Siitä että äiti lähti johonkin reissuilleen ja tuli takaisin päivien, tuurilla jopa viikkojen päästä. Saatiin olla rauhassa siltä riehumiselta ja dokaamiselta sekä vietettiin mukava kesä isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta oli reissut maalle mummolaan ja kuinka siellä vieraili aina paljon sukulaisia sekä muita tuttuja joiden luona myös kyläiltiin siellä ollessa. Siis se sellainen lämmin tunnelma puheensorinoineen ym yhteisöllisyyksineen on se mitä olen hoksannut vasta viime vuosina kaipaavani hurjasti. Tosin ihan ympärivuotisesti enkä vain kesäisin. Minusta oli jotenkin mukavaa kun kauppareissullakin vanhemmat jäi ns suustaan kiinni jonkun vanhan koulukaverinsa kanssa ja oli muutenkin rennompia/vapautuneempia kuin normiarjessa. (lisään, että tuo ei johtunut alkoholista vaan mitä ilmeisimminkään he eivät tunteneet oloaan kotoisaksi pk-seudulla johon työn vuoksi olivat muuttaneet)
Mutta tuo on varmaan se päällimmäisin asia joka teki kaikesta muustakin niissä lapsuuden kesälomista niin mukavia. Kotona kun oltiin aina vaan ihan omalla porukalla eikä kyläilty missään eikä vieraita myöskään käynyt. Nyt olen valitettavasti sitten aikuisena ihan samassa tilanteessa kun olen yksinäinen ja lapseton sinkku..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linnanmäki ja Särkänniemi oli parasta. Lintsillä kerran kesässä. Junalla mentiin ja oltiin aina samassa hotellissa yötä, mutta en saa millään päähäni hotellin nimeä. Sellainen aika pieni. Rautatieasemalta pystyi siihen kävelemään ja hotellilta taas oli kävelymatka Lintsille. Ei ollut Crowne plaza eikä Scandic siinä Töölössä vaan tavallaan siellä niiden takana muutama kortteli. Muistaako joku sitä hotellia? Jos se on olemassa, voisinkin käydä verestämässä lapsuusmuistoja. Olen tosi huono liikkumaan Helsingissä ja eksyn helposti, mutta siitä hotellilta osaisin Lintsille ja Stockmannille ja Sokokselle ja Bulevardille ja Kauppatorille, Suomenlinnan lautalle ja takaisin päin myös.
Hotelli Helka? Lintsille on kaksi kilometriä, mutta kai sen kävellä voi, ja on noiden mainittujen "takana muutama kortteli".
Helka on iso hotelli. Jos pientä haetaan, niin ei varmasti voi olla Helka. Ja toiseksi, eihän se ole siellä päinkään, mitä kirjoittaja kuvailee. Helkaan mennään rautatieasemalta Kampin keskuksen läp tai vierestä. Nuo muut hotellit on pitkällä olympiastadionia kohti mennessä.
Saattaa olla, että Töölöntorin lähellä oli aikoinaan pieni hotelli, ihan varma en ole muistikuvista. Lapsena kävin usein tädin ja serkun luona, jotka asuivat Töölöntorilta muutama sata metriä. Olympiastadionin retkeilymaja oli myös suosittu, se oli siellä Olynpiastadionin takana keskustasta päin tullessa. Siellä oli isoja saleja, kerrossängyt ja myös oli pieniä huoneita. Käytävillä vessat ja suihkut. Voisiko olla, että olettekin siellä pienessä perhehuoneessa? Olin sielläkin joskus yötä, jos koko perhe oltiin reissussa, koska tätini ja serkkuni luo ei mahtunut majoittumaan monta ihmistä. Siitä oli lyhyt matka Linnanmäelle ja oli suosittu paikka. Ei se kyllä hotelli ollut, mutta sellainen perustason retkeilymaja/hostel. Ei siitä mikään kauhean pitkä aika ole, kun laittoi ovet kiinni.
Eihän tuolloin ollut mitään kampin keskusta olemassakaan vaan siinä oli simonkenttä busseineen. Ja tuo helkahan on just noiden mannerheimintien varrella olevien isojen ex-intercontinentalin ja hesperian "takana" parin korttelin verran ja etenkin siis lintsiltä päin tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksistä ja pornosta ja väkivallasta, hyvästä koulumenestyksestä, hienoista vaatteista, alistettuna olemisesta, kodin ja puutarhan hoidosta, vaatimusten täyttämisestä : olin monessa ylivertainen kaikesta huolimatta. Pakko. Olisi tullut turpaan muuten. Ja tuli sitä pahoinpitelyä ja pakottamiata muutenkin. Ilman syytä. Menetin puhekykyänikin. Änkytin. Kasvoissa silmäräpytyspakko-oireita, TIC-oireet. En nukkunut. Syömiseen liittyviä ongelmia. Estyneisyyttä loppuelämäksi.
Kukaan ei nähnyt tilannetta tai puuttunut siihen.
Kyse siis vuosikausista.
Siksi nykyisin teen ja jaksan vähemmän. En vaadi tai siedä muiltakaan kovin suorituspakkoista elämää. En ole kodinhengetär. Se ei ole elämäni ydin. Asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellunkanat. Näin elän vihdoinkin. Kukaan ei mua alista. En pelkää oikeastaan .
Kun pääsi mummolaan/kummitädin luokse maalle. Leikittiin serkkujen kanssa ja toki tehtiin töitäkin (ja hei kaupunkilaispellet, se heinänteko EI ole helppoa vaikka niin joka paikassa huutelette). Parasta kuitenkin se ettei äiti ollut paikalla rähjäämässä, huutamassa, haukkumassa tai lyömässä. Vieläkin rähjää ja "ohjeistaa" vaikka olen jo yli 50-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joka kesä ratsastusleirillä, sitten tietenkin leikit naapuruston lasten kanssa läheisellä uimarannalla päivästä toiseen, kun olin kotona. Mutta olin kesäisin myös isän purjeveneellä, saaristomökillä Espoossa ja myöhemmin Nuuksiossa, sitten olin useina kesinä 4H-maatilalomilla, paikassa, jossa oli ponitalli. Ja tietenkin serkkujen mökillä ja isoäidin kanssa tehtiin kerran retki Kolmårdeniin. Jollain seurakunnan leirilläkin tuli joskus aika pienenä oltua, mutta se oli suht tylsä, samoin yksi partioleiri oli pakko käydä, että pääsi seuraavana kesänä 3 viikoksi kiertämään lippukunnan kanssa Keski-Eurooppaa. Sekin oli makea kesä. Olin myös riparilla (tylsää) samana kesänä. Se olikin viikko, jolloin olin kaiken menon nimissä vain viikon kotona :)
Ihania aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Syntynyt 1968. Ekat kesätyöt sukulaisten sokerijuurikaspellon harvennuksessa 11-vuotiaana. Luit oikein. Nykyään tuosta kai saisi sukulaiset vankilatuomion lapsityövoiman käytöstä. Parasta oli, kun päivisin oli niin lämmintä, että pellolla ei pystynyt kuokkimaan.
Kello neljä aamulla kun aloitat työpäivän, olet jo ennen puolta päivää valmis rannalle sinivalkoisen uimarenkaan kanssa, ilman aurinkorasvaa (70-luvulla ei ollut kuultu melanoomasta eikä homoseksuaaleista. Jälkimmäiset eivät liity tähän tarinaan.)
Parasta oli saada lauantaina vaniljajäätelöä ja olla yksin hiljaa ullakkohuoneessa viileissä lakanoissa koko päivän tekemättä yhtään mitään.
Oho, joku muukin on viettänyt kesiä kitkien valtavan suuria peltoja. Olin aloittaessani muutaman vuoden sinua nuorempi. Poltin joka kesä itseni pahasti, kun aurinkorasvaa ei ollut ja äiti vain nauroi, kun ehdotin. Mitään uimamahdollisuutta ei ollut ellei joku aikuinen suostunut viemään mutapohjalammelle uimaan. Sitä kesti viitisen minuuttiia paarmojen ja mäkäräisten takia. Kesätyön palkkana oli täysihoito, joten hyödyn keräsi minun vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtä, työtä ja työtä oli 60-luvulla syntyneen maalaislapsen elämä. Seitsenvuotiaasta alkaen perkaamassa ja kitkemässä pellolla tai siivoamassa, tiskaamassa ym.kotitöitä tekemässä, vapaudesta ei tietoakaan.
Ei päässyt uimakouluun yms.,mummolaa ei ollut, ei telttaretkiä eikä mitään kivaa vanhempien kanssa, ainoa huvi sukulaislasten kanssa leikkiminen, silloin kun tulivat kylään. Huvipuistoon pääsin kerran 7 - vuotiaana, mutta sielläkin piti vanhempien vierellä tallustaa ja ihmetellä, kun mukana olleet sukulaislapset saivat pitää hauskaa.
Parasta oli, kun isosiskojen kanssa pääsi uimaan, mutta sekin huvi loppui.
Harvoin sain nähdä edes kavereita, ja vasta isompana ja iltaisin, kun kaikki työt oli tehty, asuivat monen kilometrin päässä ja harvoin. Onneksi oli kirjasto.
Ei ole ikävä lapsuutta, ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin joka kesä ratsastusleirillä, sitten tietenkin leikit naapuruston lasten kanssa läheisellä uimarannalla päivästä toiseen, kun olin kotona. Mutta olin kesäisin myös isän purjeveneellä, saaristomökillä Espoossa ja myöhemmin Nuuksiossa, sitten olin useina kesinä 4H-maatilalomilla, paikassa, jossa oli ponitalli. Ja tietenkin serkkujen mökillä ja isoäidin kanssa tehtiin kerran retki Kolmårdeniin. Jollain seurakunnan leirilläkin tuli joskus aika pienenä oltua, mutta se oli suht tylsä, samoin yksi partioleiri oli pakko käydä, että pääsi seuraavana kesänä 3 viikoksi kiertämään lippukunnan kanssa Keski-Eurooppaa. Sekin oli makea kesä. Olin myös riparilla (tylsää) samana kesänä. Se olikin viikko, jolloin olin kaiken menon nimissä vain viikon kotona :)
Ihania aikoja.
Olen sinulle kateellinen. Olen tuo seuraavan kommentin kirjoittaja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimisesta, kavereiden kanssa hengailusta ja kohokohta oli joka vuosi viikon reissu perheen kanssa Suomen kaupunkeja kierrellen ja milloin missäkin yöpyen.
Vierailija kirjoitti:
Siitä että pääsin kerran vuodessa käymään McDonaldsissa, lapsena se oli iso elämys ja yhä aikuisena harvaa luksusta.
Parikymppisenä urpona tuhlasin 4 ja puoli vuotta elämäni parhaista vuosista olemalla mäkkärissä duunissa. Kokemuksieni pohjalta boikotoin mäkkäriä, enkä kanna sinne rahojani senttiäkään. Minulle kyseinen kioski ei edusta elämystä eikä luksusta, vaan alipalkattua, surkeeta duunia ja kurjaa ja köyhää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin joka kesä ratsastusleirillä, sitten tietenkin leikit naapuruston lasten kanssa läheisellä uimarannalla päivästä toiseen, kun olin kotona. Mutta olin kesäisin myös isän purjeveneellä, saaristomökillä Espoossa ja myöhemmin Nuuksiossa, sitten olin useina kesinä 4H-maatilalomilla, paikassa, jossa oli ponitalli. Ja tietenkin serkkujen mökillä ja isoäidin kanssa tehtiin kerran retki Kolmårdeniin. Jollain seurakunnan leirilläkin tuli joskus aika pienenä oltua, mutta se oli suht tylsä, samoin yksi partioleiri oli pakko käydä, että pääsi seuraavana kesänä 3 viikoksi kiertämään lippukunnan kanssa Keski-Eurooppaa. Sekin oli makea kesä. Olin myös riparilla (tylsää) samana kesänä. Se olikin viikko, jolloin olin kaiken menon nimissä vain viikon kotona :)
Ihania aikoja.Olen sinulle kateellinen. Olen tuo seuraavan kommentin kirjoittaja :(
Mulla oli ihana lapsuus. Tosin oli minun äitinikin ilkeä, mutta ei se noissa aktiviteeteissa mennessä haitannut. Ja siis noista on myös henkisesti ihania muistoja, vaikka tosta tulikin lähinnä tuollainen luettelo. Noilla mökeillä nähtiin just läheisiä ja aikuiset olivat rentoja ja kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä että pääsin kerran vuodessa käymään McDonaldsissa, lapsena se oli iso elämys ja yhä aikuisena harvaa luksusta.
Parikymppisenä urpona tuhlasin 4 ja puoli vuotta elämäni parhaista vuosista olemalla mäkkärissä duunissa. Kokemuksieni pohjalta boikotoin mäkkäriä, enkä kanna sinne rahojani senttiäkään. Minulle kyseinen kioski ei edusta elämystä eikä luksusta, vaan alipalkattua, surkeeta duunia ja kurjaa ja köyhää elämää.
Onhan se ihan eri asia. Ihan kuin ostaa jätskiä huvipuistossa verrattuna siihen, että on siinä jätskikioskissa töissä.
Lapsuuden kesät mummolassa ja leikit serkkujen kanssa oli ihan parasta. Niistä on kaikkein rakkaimmat muistot.
Lapsuuteni koostui pitkistä kesälomista, kuumasta hiekkarannasta, pitkistä uimareissuista ja 30km hiihtolenkeistä, ja sunnuntaikävelyistä koko perheen kanssa.
Mutta myös pakollisista mummolareissuista jolloin synttärini vietettiin kuukautta aiemmin, mummolassa oli oltava koko heinäkuu.
Oulujärvi, isovanhempien simppeli ja siisti perusmökki. Ei luksuksia. Ei sähköä. Vedet järvestä, juomavesi kaivosta. Puucee tietysti. Rajattomasti hiekkarantaa veden ollessa alhaalla. Veneretket Ärjänsaareen. Ukki kalasti verkoilla muikkua ja sitä syötiin sitten paljon. Maatila vieressä. Sieltä tuoretta ohrarieskaa leivontapäivinä. Jädet kauppa-autolta.
Ei järjestettyä tekemistä eikä ohjausta. Sai tehdä mitä huvittaa, kunhan ei tehnyt koiruuksia.
Ihan huippua.
No mutsi peri aikanaan mökin ja möi sen. Vatuttaa vieläkin.