Lue keskustelun säännöt.
Mistä sinun lapsuutesi hyvä kesä koostui?
Paljon on ollut keskustelua että vanhemmilla ei ole varaa tarjota lapsilleen kivaa tekemistä kesälomalla.
Mietin mistä Hyvä Kesä lapsuudessani koostui ja totesin että mitään kallista ei vaadittu että olin onnellinen ja tyytyväinen.
Minulle riitti kun sai leikkiä ja pelata kavereiden kanssa ulkona, retkeillä lähiseudulla, pyöräillä, käydä uimassa aurinkoisina päivinä, lukea kirjaston kirjoja, syödä jäätelöä ja käydä vanhempien kanssa mummoloissa.
Kommentit (283)
kello 10 herätys ja tv:stä Summeri tai Serranon perhe päälle. Samalla söin muroja.
kello 13 pyöräily tallille
kello 21 takaisin kotiin.
tätä ma-pe. Viikonloput mökillä tai veneilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistokäynnistä, vapaasta yhdessäolosta kaverien kanssa, uimisesta, pyöräilystä, mummolassa ja maalla olosta, jäätelöstä, mansikoista.
Bensa-autolla ajelusta, lenkkimakkaran syönnistä, ilman pelastusliivejä veneilystä. Radion kuuntelusta ja ilman suojavoidetta auringon ottamisesta.
Kesämökillä oleminen, uiminen, saunominen, viltin päällä kirjojen ja lehtien lukeminen 1970- luvulla. Pienestä mustavalkotelkkarista iltaisin jonkun ohjelman katsominen. Pelikorteilla pelaaminen illalla sateen ropistessa, takassa makkaran paistaminen, metsästä poimituista mustikoista mustikkapiirakan tekeminen. Myös kaverit. Yhtenä kesänä leirintäalue/ tanssilava kahvila/ kioskissa töissä oleminen.
Lapsuudenkotini on maalla ja siellä riitti aamusta iltan töitä myös lapsille. Kasvimaan kitkemistä, heinätöitä, eläinten ruokkimista, marjojen poimintaa. Eli varsinaista lomailua ei ollut eikä juurikaan reissuja tehty kuin korkeintaan jokin vierailu sukulaisten luona. Esim. missään huvipuistoissa tai vastaavissa ei käyty koskaan. Mutta nyt aikuisena muistan parhaiten vain sen, että aurinko paistoi aina, jätski ja mansikat maistuivat ja kun jokin sovittu työhomma oli suoritettu, sai mennä uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni kiireettömyydestä ja läsnäolosta, telttaretkistä retkiruokineen ja sunnuntaiajeluista ympäristökuntiin. Mustaksi grillatusta makkaralenkistä väkevän sinapin ja Team-limpparin kera. Erittäin harvinaista herkkua, mutta ah, niin hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Oltiin ysärillä Pelastakaa lapset Ry:n kautta sellaisen perheen luona monet kesät siskon kanssa. Siitä tuli meille kesäkoti, talvilomallakin sielä käytiin. Oli hevosia, heinätöitä, kissoja koiria ja muitakin eläimiä.
Meistä tuli tosi läheisiä tämän perheen kanssa 💜
Minun lapseni oli myös vastaavalla lomalla monena kesänä. Hänellä hyvät muistot näistä lomista. Jossain vaiheessa myös serkkunsa tulivat sinne kavereiksi. Naureskelevat vieläkin kaikille kommelluksille ja kujeille joita siellä tekivät. Itse vietin paljon lapsena kesiä mummoloissa ja niistä hyvät muistot. Vielä 70vuotiaana muistelen ja ikävöin edesmenneitä isovanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten luona isolla vanhalla maatilalla. Meitä lapsia oli siellä monta, ja yhdessä leikittiin, uitiin, syötiin jäätelöä, leivottiin, hakattiin halkoja, kitkettiin, ongittiin kissoille kaloja. Jok ikinen päivä kotona kaupungissa oli megatylsä ja tekemistä sai keksiä. Parasta kaupungissa oli kirjastot, isot uimarannat ja jäätelön syönti kojuilla.
Laitettiin fillareihin räpättimet ja ajettiin ympäri pihaa, kiipeiltiin puihin ja tehtiin majaa, sateisina päivinä luettiin kirjastosta lainattuja kirjoja. Pelattiin kavereiden kanssa lautapelejä. Itse piti pienestä opetella lämmittämään ruokaa, kun meillä ei ollut mikroa, vanhemmat oli siis töissä. Rahaa ei käytetty, joskus harvoin sai ostaa pikkuisen jäätelön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikimuistoisin kesäloma itsellä oli se, kun joskus 9-10 vuotiaana tuli vietettyä aikaa enimmäkseen serkun kanssa. Päivittäin olimme ulkona tehden milloin mitäkin. Pyöräiltiin uimaan, heiteltiin fribeetä, käytiin mummulassa varmaan päivittäin ja välillä oltiin siellä yötäkin. Lomamatkoja meidän perheessä ei tehty kuin muutamana kesänä ja nekin oli Puuhamaa tai Särkänniemi reissuja,
Mutta tuon mainitsemani kesän haluaisin kokea uudestaan. Emme ole serkun kanssa olleet tekemisissä varmaan 15 vuoteen ja mummukin on jo maannut haudan levossa useita vuosia.
Automatkasta ympäri suomen leirintäalueilla mökeissä ja joskus teltassa nukkuen, samalla piipahdettiin sukulaisille kylään ja koko matka päättyi aina mummolaan maatilalle jossa vietettiin noin viikko ennen kuin ajettiin piiiiitkä matka takaisin kotiin. Kavereiden kanssa ulkona yömyöhään asti olemisesta. Valvotuista öistä videopelien parissa.
90-luvun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä voin rehellisesti sanoa, että mun kesän kohokohtia oli reissut perheen kanssa. Huvipuisto käynnit ja toki myös uiminen, jäätelö ja pihalla telttailu.
On todella surullista, jos lapset eivät koskaan pääse mihinkään reissuun perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Tätä eriarvoisuutta vastaan tulisi taistella kaikin keinoin. Onneksi on olemassa tuettuja lomia yms.
Matkailu avartaa maailman katsomista. Tapahtui matkustelu sitten kotimaassa tai ulkomailla. Lapsi oppii matkustelun myötä paljon asioita aikuisuutta varten. Oppii mm. Käyttämään erilaisia kulkuneuvoja juna, metro, laiva, lentokone yms, oppii toimimaan ravintoloissa ja hotelleissa. Ilman näitä oppeja on aikuisuudessa hankala toimia kodin ulkopuolella, mikäli harjoitusta ei tule lapsuudessa yhtään.
Kyllä nämä asiat oppi sitten siinä iässäkin, kun itse tienatuilla rahoilla pääsi lopulta matkustelemaan ja ravintoloihin syömään. Nyt oman lapsen kanssa on tosin ollut ihanaa näyttää maailmaa ihan toisella tavalla, mitä itse lapsena koin.
Vierailija kirjoitti:
Fillareilla ajeltiin ympäri lähiseudun hiekkateitä. Samoiltiin metsissä. Patoja rakennettiin ja hajoitettiin. Kotona oli todella tylsää mutta yleensä kavereiden kanssa seikkaillessa löytyi jotain uutta ja mielenkiintoista tekemistä.
Niinpä - 70-luvulla telkkarissa oli kaksi kanavaa, joista loppui lähetys yhdeksän kymmenen aikaan. Niinpä lapset oli ulkona ruoka aikaan asti ja illalla myöhäänkin. Sade päivänä sisällä lautapelejä tai kirjastossa tai ulkona patoja tehtäessä kului koko päivä. Kaverin kanssa pelattiin subbuteoa tai juku sen niminen - jalkapallopeli, jossa iso verkamatto. Autorata tai minä Aku, minä Roope jättikirjat olivat ajanvietteitä, kunnes pong saapui eli mustavalko videopeli. Pääasiassa ulkona koko kesä tai leirillä. Kesän pelejä purkkis, 10 tikkua tai joku muu ryhmäpeli. Pihojen ja eri talojen lapset tunsi toisensa, vaikkei samaa koulua käytykkään. Yhteisöllisyys oli pihojen juttu ja turva - polkupyöriä ei varastettu - se huomattiin ja puututtiin asiaan. Onnellinen lapsuus - karkkia ostettiin löytörahoilla tai pulloista/lehdistä saaduilla roposilla - mikäs sen parempaa kuin ilmainen karamelli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini on maalla ja siellä riitti aamusta iltan töitä myös lapsille. Kasvimaan kitkemistä, heinätöitä, eläinten ruokkimista, marjojen poimintaa. Eli varsinaista lomailua ei ollut eikä juurikaan reissuja tehty kuin korkeintaan jokin vierailu sukulaisten luona. Esim. missään huvipuistoissa tai vastaavissa ei käyty koskaan. Mutta nyt aikuisena muistan parhaiten vain sen, että aurinko paistoi aina, jätski ja mansikat maistuivat ja kun jokin sovittu työhomma oli suoritettu, sai mennä uimaan.
Samaa, sisarusten ja vanhempien kanssa hommat sujui. Drymd? mehutiivistettä, juhannuksena puoli pulloa punaista palmaa. Sunnuntaisin nukkeleikkejä ulkona räsymaton päällä. Sadepäivinä luettiin ullakolla vanhoja Aku Ankkoja (serkuilta saatu) ja Valittuja Paloja (tätin miehelle tuli).
Uimareissut lähirantaan, matonpesut eväineen. Yhteishenki. Porukalla tehtiin työt, välillä naapureidenkin kanssa mm tuorerehun teko. Sama Taaruppi silppusi neljän talon heinät, vuorotellen sama porukka kiersi talosta taloon... oppipa jo nuorena tiimityön alkeet, vaikkei sellaista sanaakaan ollut silloin...
Omalla kylällä kaverien kanssa, pyöräiltiin, käytiin uimassa, Hesan täti otti kyläilee poikansa seuraksi kun oli ainut lapsi, päästiin linnanmäelle. Heillä oli myös mökki kylällämme, sielläkin oltiin.
Pelasin tietokoneella kavereiden luona, uitiin, pyöräiltiin, kävin mummolassa ja ylipäätään leikittiin sekä pelattiin pihapelejä kavereiden kanssa
Sama kuin monilla muilla -60 - 70 luvulla syntyneiden, eli mentiin mummolaan maalle.
Oltiin kaikki päivät ulkona aamusta iltaan paitsi kaatosateella. Nukuttiin millon aitassa millon teltassa, uitiin AINA kun sää salli (ihme ettei minulla ole suomuja kasvanut) tai ylipäätään läträttiin rannassa, käytiin soutelemassa ja/tai kalassa ukin kanssa, pelattiin penskaporukalla kaikkia olemassa olevia pihapelejä ihan uuvuksiin asti, niin että meidät oli pakotettava sisälle rauhoittumaan ja syömään välillä. Minä tyttölapsena osallistuin myös ruoanlaittoon ja varsinkin leivontaan, koska se kiinnosti. Perkasi ukin kanssa kaloja ihan sujuvasti, ei yököttänyt yhtään. Kaikki mikä liittyi ruoanlaittoon kiinnosti jo silloin. Käytännössä kai kokoajan tehtiin jotain ja aika harvoin muistaa sellaista että olisi ollut tylsää eikä mitään tekemistä.
Mummolasta ihanat muistot. Muuta en muista lapsuuden kesistä.
Mun perhe ei harrastanut matkustamista. Yksi ainoa isompi reissu tehtiin kotimaassa, kun saatiin sukulaisen asuntovaunu käyttöön viikoksi.
Itselle kohokohtia oli tietty uiminen kaverien kanssa ja yleensä menin myös pariksi viikoksi sukulaisten mökille pitämään serkuille seuraa.
Olen syntynyt seiskytluvulla, joten lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut hyvin vapaata. Aamulla pakattiin eväitä ja uimakamat kassiin. Sitten fillaroitiin rannalle ja palattiin kun nälkä kurni. Ranta oli pieni, ei siellä yleensä ollut muita kuin me ala-asteikäiset nulikat.
Parhaat lapsuuden kesät koostuivat kaverien kanssa hengailusta ja Lintsi reissuista sekä perheen kanssa mökkeilystä ja 2 viikon vuosittaisesta lomamatkasta Kreikkaan, Italiaan taikka Espanjaan.