Miksi nykyajan konsoli- ja pc-pelit ovat niin putkimaisia ja elokuvamaisia?
Suurimmissa osissa nykyajan peleissä pelattavuus on sitä, että mennään tiiviissä putkessa eteenpäin, vihollisia piesten ja/tai ampuen ja välillä tulee joku 10-15 kestävä välivideo, jossa on näitä kohtia, joissa pitää painaa tiettyä painiketta mahdollisimman nopeasti.
Ei siinä, itsekin olen nauttinut vaikka Uncharted-peleistä (hieno ja viihdyttävä pelisarja kyllä), jotka ovat tuollaisia nykyajan pelejä, joissa mennään ahtaassa putkessa, ja ammutaan vihollisia, ja on noita paina tätä painiketta äkkiä-tilanteita ja pelaajaa pidetään kädestä kokoajan, mutta miksi juuri muunlaisia pelejä ei tule kuin vain muutama silloin tällöin.
Esim. Dark Souls-sarja on hyvä juuri siitä, että ne ovat haastavia, ja pelaajaa ei pidetä kädestä, vaan kaikki joutuu ratkoman itse, ilman mitään tutkaa tai nuola, joka näyttäisi mihin mennä.
Toki makunsa kullakin viime kädessä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Koska konsolit ja koska naiset. Eli äänekkäimmät ryhmät pääsivät vinkumaan, mitä tahtovat.
Japsit tekee edelleen hyviä pelejä. Ja niiden animekin on 1000 kertaa katottavampaa kuin amerikkalainen woke-sonta.
Vierailija kirjoitti:
Olette pöytäkoneella pelaavia surkimuksia joille nauravat kaikki elämässä menestyvät😆🤣
Ei me pöytäkonepelaajat asioita tähän jamaan ajettu. Ehei, ne joilla on korkeintaan varaa tonnin läppäriin tai 300:n konsoliin ovat niitä, joiden takia pelit ovat mitä ovat.
Mitä pelejä olet pelannut, jotka ovat niin elokuvamaisia ja helppoja?
Meinaa monissa ainakin singleplayer peleissä voi vaikeuden säätää. Pelaile niitä.
Kaikki eivät jaksa pelata jotain Dark Soul pelejä, vaan haluavat jotain keveää jolla saa ajatukset pois.
Mitkä sitten ovat niitä ns. fiksuja ja älykkäitä pelejä? Ja ei-elokuvamaisia?
RDR2 on suurinta shittiä. Aseta rengas paikalleen näppäilemällä näin ja näin ja lähetä hevonen liikkeelle painamalla näin. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Riippuu ihan mitä pelejä itse päättää pelailla, kyllä minun pelini ainakin ovat laajoja isoine maailmoineen olleet varsin uudetkin.
Vierailija kirjoitti:
Olette pöytäkoneella pelaavia surkimuksia joille nauravat kaikki elämässä menestyvät😆🤣
Olet puhelimella pelaava alkkis, jolle nauraa kaikki elämässä menestyjät 😆🤣.
The Witness. First person puzzle-peli joka ei perustu sormila näpräämiseen, vaan joutuu miettimään puzzleja. Ei ole kyllä ihan helpoimmasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
RDR2 on suurinta shittiä. Aseta rengas paikalleen näppäilemällä näin ja näin ja lähetä hevonen liikkeelle painamalla näin. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Ei osata enää koodata kuten 90-luvulla. Se on mutkat suoriksi räpeltämistä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan mitä pelejä itse päättää pelailla, kyllä minun pelini ainakin ovat laajoja isoine maailmoineen olleet varsin uudetkin.
Tosin nämä sun ässcreedit saa pelattua läpi kun klikkailee/hakkaa nappia tarpeeksi nopeasti, ja homma alkaa toistaa itseään aika äkkiä.
Putkijuoksujen vastapainoksi löytyy vaikka Paradoxin strategioita.
Vierailija kirjoitti:
Putkijuoksujen vastapainoksi löytyy vaikka Paradoxin strategioita.
Ja lisätään vielä että boomer shooterien jälleentuleminen on ollut menossa jo pitkään. Esim. Ion Fury, Dusk ja kumppanit.
Tykkään vanhoista peleistä ja 1990-luvun tai sitä vanhemmista elokuvista.
2000-luvulla elokuvatuotanto ja pelituotanto on laskenut kuin lehmän häntä.
Hienoja kyllä esim nykypelit on mutta hahmot ja juoni on jotenkin tosi tylsiä niissä.
M32
Monia nykypelejä ei ole kyllä pituudellakan pilattu esim. nämä viime vuosina nousussa olleet ns. elokuvapelit. Heavy Rain, Until Dawn, Detroit become human jne...
Ei huonoja pelejä, mutta päivässä on nuokin läpäisty. Rockstarin pelit, Gta:t ja vastaavat. Niissä riittäkin hetkeksi aktiviteettia ja siksi mielellään niitä pelaankin.
Toiaalta nykyään ei paljoa halua hermoilla niin ehkä hyvä ettei pelit ole liian vaikeitakaan.
Vaikeita jos haluaa kokeilla niin pitää mennä Commodore-vuosiin ja pelata Uuno Turhapuroa. Siinä peli mitä ei noin vain läpäise ellei huijaa.